31.ruletti




Chris avasi käsiraudat ja Joni toi kätensä vartalonsa lähelle. Musiikki oli jossakin vaiheessa sammunut eikä hän aluksi ollut aluksi edes huomannut sitä. Chris oli hänen vierellään, käsi lepäsi hellästi hänen olkapäällään. ”Oletko kunnossa?” Mies kysyi.

Kysymys oli kummallinen. Joni katsoi entistä poikaystäväänsä hämillään ja tämän ilme vaikutti aidosti huolestuneelta. Joni ei tiennyt mitä Chris oletti hänen vastaavan. ”Ehtikö hän..?” Chris aloitti. Ja Joni tiesi mitä Chris halusi kysyä edelleen pitäen kysymystä nurinkuriselta tämän suusta. Joni tyytyi pudistamaan päätään.

”Hyvä. Anna kun autan sinut ylös.” Chris sanoi ja tarjosi kättään. Joni tarttui siihen. Vartaloa kivisti. Chrisin toinen käsi kietoutui hänen olkapäidensä ympärille ja noustessaan Joni ähkäisi. Polvea vihlaisi pistävästi, sitä samaa polvea joka oli vihoitellut jo aiemmin.

Joni huomasi nilkuttavansa, jokainen askel särki ja vihlaisi. Chris tuki häntä ja lopulta nosti hänet syliinsä. Joni antoi miehen kantaa häntä vaikka ei pitänyt siitä avuttomuuden tunteesta. Tämä oli kuitenkin väärä hetki protestoida tai kieltäytyä avusta. Samalla hän mietti huolestuneena polvensa tilaa. Oli toisaalta helpompi yrittää keskittyä siihen verrattain vähäpätöiseen huoleen, kuin keskittyä niihin ajatuksiin siitä mitä oli juuri tapahtunut.

Chris laski hänet vuoteeksi sijatulle sohvalle ja Joni kumartui tunnustelemaan kipeää jalkaansa. Polvi oli hieman turvoksissa ja hän voihkaisi; tällä jalalla ei juostaisi karkuun jos tilaisuus tulisi. Chris polvistui lattialle hänen viereensä.

”Anna kun katson.” Mies sanoi. Joni säpsähti hieman Chrisin tunnustellessa hellästi hänen polveaan. Se äkillinen hellyys tuntui kovin vieraalle sen jälkeen mitä oli juuri joutunut kokemaan.

”Ei hätää, haen siihen jotain kylmää niin saadaan turvotus laskemaan.” Chris nousi ja käveli keittiönurkkaukseen. Joni seurasi miestä katseellaan varuillaan.

Chris tuli takaisin otettuaan jotakin pakastimesta ja käärittyään sen ohueen pyyhkeeseen. ”Paina tätä polveasi vasten.” Mies sanoi vaikuttaen yllättävän selvältä ja järkevältä siihen nähden kuinka paljon tämä oli varmasti juonut. Siihen nähden että Chris oli juuri ampunut miehen kuoliaaksi!

Toisaalta Jonin täytyi myöntää ettei oikein itsekkään ymmärtänyt tapahtunutta kunnolla. Hän tiesi sen olevan totta ja samalla se tuntui kuin… kuin hän olisi katsonut sitä koko tilannetta jostain toisaalta, jostain etäältä. Joni otti kylmän kääreen vastaan hiljaisena ja asetti sen huolellisesti polvelleen.

Pamaus, hän pystyi yhä kuulemaan sen ja se toi todellisemmaksi sen mitä oli juuri tapahtunut. Hän ei olisi halunnut ajatella! Silti Akin ääni… miehen raskas huohotus ja sanat joilla tämä oli uhkaillut. Hän tunsi kummallista kiitollisuutta että Chris oli ampunut miehen, samalla se tunne herätti ristiriitaisuuden. Ilman Chrisiä hän ei edes olisi ollut koko tilanteessa! Joni tunsi voivansa pahoin ja asetteli peiton tiukemmin ympärilleen. Olo oli suojaton ilman vaatteita.

 
Hän tunsi Chrisin katseen, tunsi miehen läsnäolon. Hän kuuli askeleet jotka kopisivat levottomina puista lattiaa vasten. Sytkärin ääni, sitä seuraava tupakan lemahdus. Joni käänsi varovasti päätään ja näki Chrisin istuvan pöydän ääressä. Mies haroi hiuksiaan ja vilkaisi kohti ovea jonka takana Akin ruumis makasi.

Se mitä nyt tapahtuisi oli arvoitus, Joni arveli ettei Chriskään tiennyt. Tämä tuskin oli se mitä Chris oli suunnitellut tapahtuvaksi, jos miehellä edes oli ollut mitään suunnitelmaa kostonhimonsa lisäksi? Aki luultavasti oli ideoinut suuren osan, Chris oli siihen liian impulsiivinen.

”Haluatko ryypyn?” Chris kysyi yllättäen kaataessaan viskiä lasiinsa. Joni pudisti päätään. Hän toivoi ensin ettei Chriskään joisi mutta tuli sitten ajatelleeksi että jos Chris sammuisi uudestaan hänen kenties onnistuisi soittaa apua.

Chris nyökkäsi, toi savukkeen huulilleen ja imaisi puhaltaen savua ulos. Mies näytti mietteliäältä. Joni huomasi miehen käden vapisevan, tämän vaatteilla oli veriroiskeita joita Joni ei ollut aluksi huomannut.

Tämä kaikki oli todella tapahtunut. Viereisessä huoneessa makasi kuollut mies. Mies joka oli ollut aikeissa raiskata hänet. Nyt hän oli kahden Chrisin kanssa jossain keskellä ei mitään. Koko tilanne tuntui absurdilta.

Chris nousi äkillisesti ylös.
”Sinulla on varmaan nälkä?” Chris katsahti häneen vaikuttaen jokseenkin… Ei, tämä ei todella ollut kuulunut suunnitelmaan. Ei hänen sen enempää kuin Chrisin. Ja nyt mies yritti hakea turvaa jostakin normaalista, mutta miten tässä tilanteessa mikään voisi olla normaalia? ”Teen sinulle leipää, sitten sinun on hyvä koittaa saada nukutuksi.”

Mies käveli keittiönurkkaukseen savuke kädessään ja avasi jääkaapin. Jonin katse osui vasempaan nimettömäänsä johon Chris oli polttanut jäljen vain muutama tunti aiemmin. Nyt katsellessaan Chrisiä, joka otti voileipätarvikkeita esiin jääkaapista ja näytti jokseenkin ahdistuneelta vetäessään viimeisiä henkäyksiä savukkeestaan. Oli vaikea uskoa kyseessä olevan sama vihan ja mustasukkaisuuden riivaama mies. Joni tiesi kuinka herkästi se väkivaltainen puoli saattaisi kuitenkin nousta uudelleen esiin.

Nyt oli maltettava pysyä rauhallisena, maltettava pysyä yhteistyöhaluisena. Hänellä ei ollut varaa menettää Chrisin sympatiaa jos halusi pysyä hengissä.

Kun Chris palasi voileivän kanssa ja ojensi sen hänelle Joni otti sen vastaan vaikkei tuntenut ruokahalua. ”Kiitos…” Hän kuiskasi hiljaa. Kahdesta pahasta se pahempi oli kenties kuollut mutta Chris oli vielä jäljellä. Ja vaikka mies oli nyt huomaavainen ja tyyni, lempeä jopa, se saattaisi muuttua minä hetkenä tahansa.

Mikä tahansa Chrisin seuraava suunnitelma olisi Joni ei uskonut että mies olisi valmis vapauttamaan häntä. Ei ainakaan vielä. Ehkä jos hän nyt pelaisi korttinsa oikein…?

Chris tuli takaisin pöydän ääreen ja istuutui alas. Hän katsoi Jonia joka nyppi epävarmasti palasia leivästään ja söi. Chris tunsi päätään särkevän, hän sytytti uuden savukkeen ja otti hörpyn lasistaan.

 Hän kävi mielessään läpi vaihtoehtoja jotka, täytyi myöntää, eivät olleet kummoiset. Minne suuntaan kannattaisi matkustaa? Voisivatko he päästä rajan yli esimerkiksi Alaskaan? Täytyisi jotenkin päästä rajavartioiden ohitse. Poliisit etsivät häntä ja he etsisivät Jonia.
Kuinka kauan heillä olisi varaa jäädä nykyiseen sijaintiinsa? He eivät voisia asua ruumiin kanssa, se olisi hävitettävä jotenkin. Aki oli puhunut susista…Chris tunsi ajatustensa risteilevän, hänen kätensä vapisi yhä. Hän jäisi kiinni… Eikö niin? Hän ei voisi mennä enää vankilaan.

Chris huomasi Jonin katsovan häneen. Jos Joni saisi tilaisuuden paeta hän tekisi sen ja hänen olisi typerä kuvitella muuta. Chris tarvitsi aikaa miettiä, hän tarvitsi aikaa hävittää Akin ruumis ja miettiä sitten loppua.

Chris nousi ja käveli keittiöön. Hän etsi unilääkkeen ja sekoitti sen maitoon. Sitten hän palasi nuoremman miehen luokse.
”Tässä, juo tämä.”

Joni katsoi Chrisiin epäröiden. Osa hänestä kyllä aavisti tarttuessaan lasiin, osa hänestä ei jaksanut enää välittää. Hän oli uuvuksissa eikä halunnut enää käydä läpi edeltäviä tapahtumia mielessään. Sillä hetkellä hänellä ei edes ollut ratkaisua sille miten voisi paeta tai voimia yrittää ratkaista sitä.

Hän ei sanonut mitään, laski katseensa ja joi hitaasti lasin sisällön alas kurkustaan. Hän ei halunnut ajatella… Ei halunnut olla tässä tilanteessa. Sillä hetkellä hänestä tuntui että oli menettänyt kaiken energian taistella. Hän oli nähnyt kahden miehen kuolevan, toinen heistä ei ollut ansainnut kuolemaansa. Joni tunsi yhä olevansa osa syyllinen, vaikuttaja joka oli johtanut tilanteeseen. Yegor olisi hengissä jos…

Hänen silmäluomensa tuntuivat raskailta. Tunne kasvoi ja oli vaikea pitää silmiä auki. ”Sinun on hyvä nukkua…” Chris sanoi ja miehen ääni oli niin kovin pehmeä verrattuna vain muutamaa tuntia aiempaan. ”Tarvitset lepoa.” Chris jatkoi ja auttoi hänet makuulle, Joni kiristi otettaan peitosta niillä viimeisillä voimilla jotka löysi.

Tyyny tuntui pehmeältä pään alla. Käsi hyväili hänen hiuksiaan. ”Kaikki järjestyy. Älä huolehdi.” Se lempeys oli samaan aikaan vierasta ja samalla hän janosi sitä. Hän halusi sen järjestyvän, että heräisi aamulla ja huomaisi kaiken olleen vain kammottavaa painajaista. Se tuntui painajaiselta.

Chris istui Jonin vieressä ja silitteli tämän hiuksia. Hän katsoi kuinka nuorempi mies lipui hiljalleen syvään uneen. Siinä unen rajavaiheilla käsi hakeutui hänen kädelleen, puristi kunnes menetti otteensa. Chris sipaisi toisella kädellä kasvoja, poskipäätä jolle oli muodostumassa mustelma, Huulessa oli pieni halkeama.

Viha oli menettänyt voimansa. Miten he olivat päätyneet tähän siitä mistä aloittivat? Ympärillä oli hiljaista, se hiljaisuus tuntui oudolle. Vain Jonin tasainen hengitys rikkoi sen. Chris katsoi unen rentouttamia kasvoja. Katsoi peiton yllä lepääviä käsiä. Ranteiden iho oli ärtynyt punaiseksi käsiraudoista joista Joni oli turhaan yrittänyt vapautua. Nimettömän iho oli hänen polttamansa. Chris muisti tehneensä sen mutta se tunnetila jonka aikana se oli tapahtunut tuntui nyt vieraalta.

Chris nielaisi. Hän siirsi peittoa ja nosti kääreen Jonin polven päältä ennen kuin nousi hitaasti ylös. Hän katsoi huonetta ympärillään, eläinten pääkalloja seinillä. Hän käveli pullon luokse, laski kääreen pöydälle pullon viereen ja täydensi lasinsa. Akin ruumis odotti makuuhuoneen oven takana eikä Chris oikeastaan tiennyt mitä sille voisi tehdä muuta kuin että se olisi joka tapauksessa saatava ulos talosta.

Hän kumosi lasinsa ja lähestyi huonetta. Asia oli yksinkertaisesti hoidettava, jotenkin. Ruumis makasi keskellä lattiaa. Lasittuneet silmät katsoivat jonnekin tyhjyyteen, väri oli paennut kasvoilta. Verta oli paljon. Chris tuli lähemmäksi ja katsoi ruumista inhoten. Mitä ihmettä hänen pitäisi sille tehdä?

Hän ei kestänyt katsoa Akin kasvoja ja otti tyynyliinan jolla peitti miehen kasvot. Chris istahti sängynlaidalle ja yritti miettiä.

Aki oli puhunut susista, ehkä eläimet söisivät ruumiin ja hänen ei tarvitsisi ajatella sitä sen enempää? Mutta sitten joku löytäisi riivittyjä ihmisen kappaleita? Ajatus kuvotti häntä.
Maa olisi liian jäässä jotta ruumiin voisi haudata. Jos hän polttaisi sen, joku voisi huomata liekit ja savun…
Liiterissä oli kirves puiden pilkkomiseen… Pienemmissä osissa hävittäminen saattaisi olla helpompaa? Ajatus kouraisi vatsanpohjaa epämiellyttävästi ja Chris hieraisi kasvojaan. Ei, siihen hän ei ryhtyisi. Niin alas hän ei vajoaisi.

Lopulta Chris päätti että siirtäisi Akin ruumiin liiteriin kunnes keksisi paremman ratkaisun. Hän nousi ylös ja käveli uudestaan ruumiin luokse. Hän katsoi sitä ja tunsi kiukun nousevan. Häntä ärsytti että oli antanut Akin johdatella hänet tähän ja nyt… Chris kirosi ääneen, potkaisi Akin jalkaa kiukuspäissään. ”Helvetin, helvetti! Saatanan idiootti!” Hän manasi. Ruumis ei vastannut, makasi siinä aloillaan verilammikossa ja Chris veti syvää henkeä. Kuolonkankeus ei ollut vielä alkanut ja jos hän odottaisi niin se tekisi tästä entistä vaikeampaa.

Chris haki kenkänsä ja puki takin ylleen ennen kuin palasi.

Ruumis joka makasi lötkönä ja vailla yhteistyöhalua sen enempää kuin vastustusta ei ollut helpoin mahdollinen nostettava. Koska Joni nukkui eikä näkisi tätä, Chris päätti jättää turhat seremoniat sikseen ja tarttui Akin jalkoihin.
Hän oli jo raahaamassa ruumista kohti ovea kunnes äkkäsi verivanan minkä se jätti jälkeensä. Hän ei halunnut että verta olisi kaikkialla, että se veri muistuttaisi häntä ja Jonia siitä mitä oli tapahtunut.

Chris tipautti Akin jalat maahan ja katseli ympärilleen. Lopulta hän päätti repiä lakanan sängystä ja kääriä ruumiin siihen ennen kuin nosti sen puhisten olkapäälleen. Hän suuntasi kohti ulko-ovea ja avasi sen. Ruumiin paino tuntui raskaalta, hän olisi kuvitellut Akin painavan vähemmän. Kenties kuolema teki ruumiista raskaamman?

Pakkanen tuntu yhä kiristyneen ja nakatessaan ruumiin liiterin puupinoon Chris ymmärsi ettei sitä niin vaan enää siirrettäisi sillä se väistämättä jäätyisi asentoon johon jäisi. Chris hieroi kasvojaan ja tuijotti lakanaan käärittyä ihmismyttyä.  Lakana oli jo tahriutunut verestä.
Jäisiköön siihen, mitä väliä sillä oli? Akin murha tuskin olisi edes se ensimmäinen mistä häntä oltaisiin vaatimassa tilille ja tuomiolle. Sillä hetkellä ei ollut merkitystä kuka ruumiin löytäisi, hän ei vain yksinkertaisesti halunnut nähdä sitä ja hän ei halunnut Jonin enää näkevän sitä saatikka haistavan sitä kun se alkaisi mätääntyä…

Chris sulki liiterin oven, hänen käsiään pisteli ja hän katsahti kohti tähtitaivasta hieroessaan käsiään yhteen tuodakseen lämpöä. Oli kovin hiljaista, rauhallista. Se hiljaisuus loi hetkellisen illuusion että tänne pystyisi piiloutua muulta maailmalta. Mutta se oli vain illuusio, ruokavaroja riittäisi kyllä ainakin viikon ajaksi, etenkin nyt kun heitä oli vain kaksi jäljellä, mutta…

Tosiasiassa Chrisillä ei oikeastaan tiennyt kuinka pitkäksi aikaa Aki oli sopinut talon vuokran tai epäilikö omistaja mitään. Hän oli valmistautunut huonosti, mennyt sokeana vain sen ajatuksen voimalla että saisi Jonin takaisin ja saisi kostonsa. Aki oli hoitanut käytännön asiat, se oli typerää, hän tiesi sen nyt.

Chris palasi sisälle. Joni nukkui yhä rauhallisen syvää unta. Chris riisui ulkovaatteet ja haistoi yhä veren raudanomaisen katkun voimakkaana. Mutta hän oli uuvuksissa. Päätti sulkea makuuhuoneen oven jaksamatta alkaa puhdistaa lattiaa verestä joka olisi joka tapauksessa jo imeytynyt puuhun osittain. Hän huomasi omien käsiensä ja vaatteidensa olevan veren tahrimat, vatsanpohjaa kouraisi. Hän halusi äkkiä peseytyä ja vaihtaa vaatteensa, unohtaa sen mitä oli tehnyt.

Suihkunurkkaus ei ollut kovin kummoinen, mutta ainakin sellainen oli ja putket toimivat. Se olisi voinut olla huonommin, eikä Chris siinä tilanteessa viitsinyt pahastua veden viileydestä, tärkeitä oli saada iho puhtaaksi. Kuivunut veri valui lattiakaivoon veden ja saippua mukana. Peseytyminen oli nopeaa mutta veden viileys oli vienyt osan uupumuksesta hetkeksi.

Vaihdettuaan vaatteensa Chris palasi tupaan. Hän käveli pöydän ääreen ja kaatoi itselleen uuden drinkin. Hän katsoi Jonia. Kuinka paljon oli aikaa? Minne he voisivat mennä? Vartaloa kivisti. Hän ei halunnut ajatella sitä mitä oli tehnyt ja kuinka kapeaan nurkkaan se oli hänet ajanut.

Chris nosti lasin huulilleen ja tuijotti Jonia kunnes lopulta ei ollut enää varma kuinka kauan oli istunut siinä aloillaan. Takaraivossaan hän jo tiesi ettei vaihtoehtoja oikeastaan olisi kuin kaksi tai korkeintaan kolme. Silti hän ei ollut valmis myöntämään niitä sillä mikään niistä ei ollut se mitä hän eniten halusi. Lasi oli tyhjä ja Joni nukkui yhä. Tunnit hiipivät kohti aamua, mutta olisi vielä rutkasti aikaa auringonvaloon.

Sen hetken hän valitsi kuitenkin pysyä siinä kuplassa jossa se mitä hän halusi ei ollut mahdotonta. Ulkopuolinen maailma oli vielä kaukana. Chris nousi ja käveli vuoteelle ja polvistui sen eteen. Hän katsoi Jonin kasvoja, unesta rauhalliset. Ja hänen kätensä sipaisi nuoremman miehen hiuksia lempeästi. Lämpö tuntui niin kutsuvalta. Chris painoi suudelman Jonin huulille.

Chris nousi ja alkoi riisuutua. Hän siirsi Jonia hieman lähemmäs seinää jotta mahtui tämän vierelle peiton alle. Chris toi kätensä Jonin rinnalle, tarkkaili tämän kasvoja samalla kun antoi kätensä lipua alemmas lämpöisellä iholla. Chris painoi uuden suudelman Jonin huulille, näykkäisi pehmeästi hänen huuliaan ja nuorempi mies ynähti unissaan, lääkkeen vaikutus alkaisi hiljalleen raueta.

Chris liikutti kättään Jonin reidelle, sisemmälle jalkojen väliin aina vain pehmeämpää ihoa, hieman ylemmäs… Joni liikahti, uni alkoi käydä levottomammaksi.
Chris toi kätensä Jonin penikselle ja hieroi pehmeästi kättään sitä vasten. Hän hymyili tuntiessaan elimen vastaavaan kosketukseen ja painoi uuden suudelman unisille huulille jotka olivat aavistuksen raottuneet.  Hän tunsi oman elimensä sykähtelevän alkaessa heräillä ja kosketti Jonia yhä rohkeammin.

Käsi siirtyi Jonin kiveksille, pyöritteli samettista ihoa hellästi kämmenensä sisällä samalla kun toinen käsi siirtyi sivelemään aavistuksen kohonneen elimen vartta. Joni käänsi päätään sivuun.

 Chris hivuttautui Jonin ylle, jatkoi hyväilyä käsillään samalla kun jatkoi suudelmin alas Jonin vartaloa kunnes pääsi minne halusi. Toinen käsi luovutti paikkansa ja siirtyi ylemmäs Jonin rinnalle.
Chris painoi suudelman Jonin elimelle ja hieroi sitä hellästi kasvojaan vasten. Elin oli jo puolittain kovettunut hänen ottaessaan sen huuliensa väliin. Chris siirsi Jonin jalkoja paremmin erilleen ja otti peniksen huuliensa väliin.

Chris alkoi imeä ja pian Jonin elin alkoi kovettua entisestään ja nuorempi mies voihkaisi unen ja valvetilan rajamailla. Chris tunsi kiihottuneisuuden leviävän, hän oli itse jo täydessä erektiossa. Jokainen Jonin ynähdys mielihyvästä tuntui voimistavan sitä. Chris hyväili toisella kädellään Jonin peräaukkoa jossa tuntui yhä pieni määrä liukastetta edellisestä kerrasta, mutta Chris ei halunnut hätäillä. Hän halusi nauttia siitä hetkestä.  Hän halusi nauttia niistä herkullisista nautinnon äänistä joita Joni päästi alkaessaan hitaasti heräillä. Hän halusi viivytellä siinä kuplassaan että kaikki voisi kääntyä siihen mitä kerran oli ollut heidän välillään. Muu maailma sulaisi pois tavoittamatta heitä.

Joni tunsi nautinnon leviävän kehossaan. Hänen olonsa oli kummallinen, hieman hattarainen? Hän tunsi lämpimän kostean suun peniksensä ympärillä tuomassa nautintoa ja kun hän sai silmiään raotettua hän katsoi ja näki vaalean pään hänen jalkojensa välissä. Misha… Hänen olonsa oli sekainen, uni oli ollut karmea ja toden tuntuinen mutta nyt…. Se olikin ollut vain painajainen? Hänen kätensä kurottautui pehmeisiin hiuksiin ja antautui siihen nautintoon mitä toinen tarjosi hänen jokseenkin tokkuraisessa tilassaan. Joni tunsi huipun lähestyvän ja haukkoi henkeään, kuiskasi Mishan nimeä helpottuneena, varpaiden kipristyessä nautinnosta. Ja Misha jatkoi, nieli sen mitä hänen vartalonsa antoi vetäytyen sitten hitaasti.

Jonin silmät olivat puolittain auki, hänen katseensa yhä sumea. ”Näin hirveää unta …” Joni mutisi sulkien hetkeksi väsyneet silmänsä. Samalla vaalea mies kiipesi hänen päälleen asettautuen hänen jalkojensa väliin.

Mies painoi suudelman hänen poskelleen ja Joni avasi silmänsä. Hän hätkähti järkyttyneenä tajutessaan Chrisin olevan yllään. Se ei ollutkaan unta? Sen tajuaminen nostatti kyyneleet hänen silmiinsä ja hän tunsi lamaantuvansa.

Chris nosti hänen lantiotaan ja työntyi huokaisten hänen sisäänsä. Joni tunsi epämiellyttävän vihlaisun mutta pysytteli aloillaan. Hän ei kyennyt ajattelemaan selkeästi, hän ei kyennyt toimimaan, antoi sen tapahtua. Tässä tilanteessa se oli kenties ainut mitä hän saattoi tehdä, ainut mikä oli järkevää.
Chris liikkui ja huohotti hänen yllään. Joni muisti kaiken mitä oli tapahtunut ennen ja tunsi kyyneleiden valuvan hitaasti hänen poskilleen. Kuinka hän olikaan toivonut sen olevan unta!

Ja kun se oli ohi, Chris katsoi huolestuneena hänen kasvojaan, pyyhkäisten kyyneleitä peukalollaan.
”Ei kai sinuun sattunut?” Chris kysyi ja Joni miltei naurahti sille miten kieroutunut kysymys oli. Hänen onnistui hillitsemään itsensä ja hetkeksi Joni sulki silmänsä.

”Ei.” Hän vastasi. Chris hymyili ja painoi suudelman hänen otsalleen ennen kuin kävi kyljelleen hänen viereensä niin että Joni jäi hänen itsensä ja seinän väliin loukkoon.

”Hyvä, halusin että nauttisit.” Chris jatkoi ja silitteli hänen kasvojaan. Jonin rintaa kouraisi. Hän ei halunnut leikkiä tätä sairasta näytelmää, mutta mitä muuta hän saattoi tehdä? Kuitenkaan hän ei löytänyt sanoja. Hän ei tiennyt miten viedä tilannetta eteenpäin niin että se päätyisi siihen että hän pääsisi takaisin kotiin.

”Vieläkö polveasi särkee?” Chris kysyi.

”Vähän…” Joni vastasi hiljaa. Polvi ei ollut edes ainut ongelma, hän tunsi kivistyksen muuallakin kehossaan niistä kolhuista joita oli syntynyt Akin kanssa. Niistä joita Chris oli aiheuttanut.

”Tuon sinulle särkylääkettä… Koitetaan sitten nukkua.” Mies sanoi ja nousi. Jonin kurkkua kouraisi miettiessään perhettään ja Mishaa ja sitä huolta joita he kantoivat. Hän ei ollut varma mitä Aki oli sanonut hänen isälleen, mutta isä varmasti odotti jonkinlaista yhteydenottoa mieheltä. Ja nyt sellaista ei enää tulisi ellei hän saisi vakuutettua Chrisiä soittamaan hänen isälleen? Ja kenties…

Ajatus keskeytyi kun Chris palasi. Mies ojensi hänelle särkylääkkeen ja vesilasin jotka Joni otti hiljaisena vastaan nousten hieman vuoteella. Hän ei tiennyt pääsisikö enää kotiin, ei tiennyt mitä Chris suunnitteli. Tuntui kuitenkin viisaammalta yrittää pysyä rauhallisena ja yrittää voittaa Chrisin luottamus ja luoda jonkinlainen keskusteluyhteys joka ei olisi niin räjähdysherkkä kun mitä se tällä hetkellä saattoi vielä olla.

**^^**^^**^^**
Aamuun mennessä se oli jo päätynyt uutisiin. 21-vuotias suomalainen mies oli siepattu ja 82-vuotias venäläismies oli ammuttu kuoliaaksi sieppauksen yhteydessä. Teosta epäiltiin 29-vuotiasta kanadalaismiestä Christopher Hanrattya ja tämän 31-vuotiasta suomalaista rikostoveria Aki Kuusistoa. Kanadalaismies oli aiemmin istunut vankilassa siepattuun kohdistuneesta pahoinpitelystä ja vapaudenriistosta, toinen epäilty oli puolestaan istunut tuomion huumausainerikoksesta.

Kuultuaan Mishalta Jonin sieppauksesta Suvi oli ottanut Ryaniin uudestaan yhteyttä. Hän oli kehottanut miestä menemään viranomaisten juttusille siitä mitä tiesi. Ryan oli tehnyt sen, järkyttyneenä siitä että hänen epäilyksensä olivat olleet aiheellisia. Hän oli vahvistanut tavanneensa Akin Chrisin seurassa joulukuussa ja että oli nähnyt osittaisen nettikeskustelun miesten välillä jossa he olivat maininneet Venäjän ja jotain tarvikkeista.

 Tekijöiden henkilöllisyys oli nyt jo niin vahva että heidän kuvansa julkaistiin jotta todennäköisyys heidän löytymiselleen kasvaisi.
Miehet olivat jo syyllistyneet yhteen murhaan, he saattaisivat todennäköisemmin tappaa myös uudestaan. Mahdollisia havaintoja epäillyistä tai siepatusta pyydettiin suoraan viranomaisille.

Vaikka Jonin henkilöllisyyttä ei suoraan paljastettu Misha tiesi että oli vain ajan kysymys kun sekin nousisi esiin. Hän ei voinut olla miettimättä miten Joni suhtautuisi asiaan kun vapautuisi. KUN. Ei saanut ajatella sitä toista vaihtoehtoa.

Misha istui pöydän ääressä puhelin edessään juomassa kahvia. Hän odotti, hän halusi uutisia, toivoi ja odotti kiihkeästi sitä yhtä tietoa: Joni on löytynyt ja hän on kunnossa. Ne kusipäät olisi saatu pidätettyä tai ammuttu tohjoksi kiinni otettaessa, kumpi vain olisi käynyt sillä hetkellä.

Jonin isä oli soittanut myöhään edellisenä iltana. Mies oli ollut aikeissa matkustaa heidän luokseen, mutta Aki oli soittanut hänelle. Se oli muuttanut suunnitelmat ainakin hetkellisesti. Asko oli ollut selvästi poissa tolaltaan kertoessaan asiasta. Mies vaati lunnaita, kaksisataatuhatta tai hän varmistaisi etteivät he eivät näkisi Jonia enää koskaan. Aki oli sanonut soittavansa Askolle myöhemmin uudestaan sopiakseen yksityiskohdista joihin ei saanut sekoittaa viranomaisia tai Joni kärsisi.

Misha oli puolestaan kertonut Chrisin soittaneen hänelle. Hän ei lähtenyt erittelemään puhelun sisältöä tarkemmin järkyttyneelle isälle. Ainoastaan sen verran että oli saanut vaihtaa muutaman sanan myös Jonin kanssa ja että raha tuskin oli Chrisin motiivi. Oli kyseenalaista tiesikö Chris Akin suunnitelmista edes mitään.

Se että miesten motiivit ristesivät toisistaan niin paljon saattoi olla samalla sekä hyvä että huono asia. Jossakin vaiheessa miehet saattaisivat astua vastakkain mutta samalla Joni oli siinä kaiken keskellä ja tilanne saattaisi päättyä todella huonosti Jonin kannalta.
 Tuntui siis viisaammalta puhua asiasta viranomaisille jotka onnistuivat vakuuttamaan huolestuneelle isälle tämän toimineen juuri oikein. Ongelma kuitenkin nousi uutisen ehdittyä jo vuotaa. Asko oli huolesta suunniltaan, hän oli ärtynyt ja vihainen. Jonin turvallisuuden kannalta vuoto ei voinut olla hyvä juttu sillä se ajoi aseistautuneet rikolliset nurkkaan! Uutisten julkistamisen jälkeen  oli kuulemma kuitenkin saatu muutamia vihjeitä ja niiden todenmukaisuutta tarkistettiin.

Heillä ei ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin odottaa ja toivoa. Odottaa kärsimättöminä ja samalla pelokkaina uutta puhelua miehiltä jotka olivat vieneet Jonin. Miehiltä joiden käsissä Jonin henki oli. Sieppauksesta oli kulunut jo vuorokausi ja he odottivat yhä.


 


Jatkuu…



Venäläistä rulettia? 32

(c) kolgrim 

 Guestbook