30.ruletti




Misha piteli puhelinta vapisevassa kädessään ja katseli avuttomana Jonin tavaroita jotka oli levitettynä pitkin huonetta. Chris oli soittanut tuntemattomasta numerosta, Joni oli elossa. Nyt Jonin äänin soi hänen mielessään uudestaan ja uudestaan. Tulen kotiin. Rakastan sinua. Ei hyvästit. Hänen olonsa oli raskas, rinnan päällä paino joka kiristi. Chrisin sanat… Se oli tapahtunut, se oli tehty. Chris oli raiskannut Jonin ja kunnes he löytäisivät heidät…

Misha laski puhelimen alas. ”Ya…nazad domoy…” Takaisin kotiin. Joni ei ollut luovuttanut ja siihen hänen oli keskityttävä. Samalla Chrisin sanat kaikuivat hänen tajunnassaan. ”Panin häntä huolella, kunnolla ja kovaa…”

Misha nousi ja karjaisi, potkaisi tuolia ja tönäisi sen kumoon. Raivo jota oli vaikea hallita joka ryöppysi hänen sisällään. Se avuttomuus, sitä hän ei kestänyt. Chris pystyi tehdä Jonille mitä halusi, kaksi miestä joilla oli aseet … Eikä viranomaiset vieläkään olleet päässeet jäljille, se oli liian hidasta.

”Misha, oletko kunnossa?” Ivon ääni kysyi ovensuusta. Misha kääntyi katsoi veljeään ja vasta silloin havahtui raivonsa aiheuttamasta sumusta. Ja hän tunsi olonsa hengästyneeksi, avuttomaksi, heikoksi. Eikä hän ollut tottunut näihin tunteisiin. Hän ei ollut tottunut itkemään muiden nähden ja nytkin yritti parhaansa välttääkseen sen. Kyyneleet kuitenkin polttelivat hänen silmissään, oli vaikeaa… Kovin vaikeaa. ”Misha?” Ivo kysyi uudestaan ja sai hänet pudistelemaan päätään.

”En helvetti ole kunnossa! Se kusipää soitti…” Misha aloitti ja veti henkeä. ”En voi auttaa! Joni on jossain tuolla ja en voi auttaa! Se kusipää raiskaa häntä ja minä en voi auttaa!” Misha toisti. ”Poliisit ovat hyödyttömiä! Helvetti! Helvetin helvetti!”

Ivo tunsi olonsa lähes yhtä avuttomaksi, hän halusi lohduttaa muttei tiennyt miten. Mitä tässä tilanteessa voisi sanoa? Hän tuli lähemmäs, kosketti veljensä olkapäätä. ”Hei, me selviämme tästä.” Hän sanoi. ”Joni selviää tästä.” Hän halusi uskoa sen.  Misha kiristi hampaitaan ja liikkui kauemmaksi, nieleskeli kyyneliä jotka uhkasivat tulla esiin. Hän halusi keskittyä vihaan, oli toimittava.

”Soitan poliiseille, ehkä he saavat selvitettyä puhelutiedot.” Hän päätti ja otti puhelimensa. Hän ei halunnut ajatella sitä mitä Chris oli sanonut tehneensä, silti se kummitteli hänen ajatuksissaan, yritti painaa häntä jonnekin syvälle, paikkaan minne hän ei halunnut mennä.  Numero oli luultavasti prepaid, silti, Misha toivoi. Ehkä jotenkin onnistuttaisiin selvittää mistä puhelu oli tullut?

Ivo huokaisi, Jami oli pohtinut pitäisikö hänen kertoa Mishalle että tunsi Akin. Ivo ei kuitenkaan nähnyt hyötyä siinä nyt, Misha oli mielentilassa joka etsi syylisiä ja syitä ja saattaisi keksiä hakea sitä Jamista kun muutakaan ei ollut lähellä. Ivo oli neuvonut kumppaniaan puhumaan asiasta vain viranomaisille. Mishaa tieto ei hyödyttänyt.


**^^**^^**^^**
Joni ei ollut varma kuinka paljon aikaa oli mennyt kun askeleet kantautuivat lähemmäs ja ovi avautui. Vaikka hän oli ollut varautunut siihen kuka saattaisi astua sisään hän tunsi silti kauhun puristuksen voimakkaana tulijan varmistuessa. Aki.

Mies hymyili, piteli asetta kädessään ja astui sisään sulkien oven perässään. ”Chris päätti antaa meille hetken kahden. Kenties sitten opit?”

Joni haparoi ylös, hän tunsi vihan kumpuavan vatsanpohjassaan nivoutuvan yhteen pelon kanssa. Aki näki sen, näki raivon Jonin pelokkaan katseen takana ja piti sitä tunteiden kirjoa kiehtovana. Hän pysähtyi jättäen pienen etäisyyden heidän välilleen ja kallisti päätään. ”Olen odottanut tätä.” Hän sanoi. ”Uskon, että olet se kymppi jota olen etsinyt mutta en aivan vielä ole päässyt siihen. Ja usko minua, kertoja on lukuisia.”


Aki lähestyi ja samalla Joni otti muutaman askeleen taakse. Hän ei halunnut uskoa Chrisin sallivan tätä, se nostatti epätoivon pyrskähdyksen voimakkaana.

”Te jäätte kiinni tästä! Poliisit ovat  jo perässänne, sinä murhasit miehen!” Hän huudahti. Täytyihän viranomaisten löytää heidät? Joni tunsi kyyneleet silmissään kun alkoi todella ymmärtää edessä olevan ja kuinka voimaton oli sen edessä. Aki hymyili.

”Olen aina miettinyt miltä se tuntuu. Tappaa toinen ihminen tarkoitan ja… haluatko tietää?”

”Olet sairas!” Joni parkaisi. Aki ei hätkähtänyt, kohautti olkiaan.

”Ehkä.” Hän myönsi ja osoitti aseen häneen. Joni tunsi inhon väreilevän kehossaan. ”Muistatko sitä kun tapasimme ensi kertaa?” Hän kysyi, mutta Joni ei vastannut. Hän muisti, selvemmin sen jälkeen kun Jyri oli kertonut hänelle kuka Aki oli ja että he olivat tavanneet. ”Luulen että muistat.” Aki sanoi. ”Jo silloin kiehdoit minua, mutta olisin poiminut sinut liian aikaisin, aivan liian aikaisin. Tämä Joni, tämä on kohtalo. Niin, jos uskoo sellaiseen. Isoäitini aina höpisi kohtalosta, tänään taidan uskoa siihen.”

Joni pudisti päätään, vilkaisi kohti ovea. Chris salli tämän? Chris antaisi tämän tapahtua? Jonilla ei ollut enää tilaa perääntyä. Aki oli hänen lähellään ja nosti aseenpiipulla hänen paitaansa. Joni sulki silmänsä, häntä huimasi. Tätä ei tapahtunut, tämä ei ollut todellista.
Hän puri hampaitaan yhteen ja yritti estää kyyneliä virtaamasta.

”Hitto poika”, Aki totesi ja nosti paitaa ylemmäs. Mies kosketti vapaalla kädellään hänen vatsalihaksiaan. ”Olet tehnyt hyvää työtä… ” Joni pidätti hengitystään, korvissa humisi. Aki liu’utti kättään alemmas hänen housujensa vyötärölle. ”Kaunista.” Mies sanoi. ”Monet pitävät naisen vartaloa kauniimpana ja siinä on puolensa, myönnän. Mutta… Nuoren miehen kauniisti treenattu vartalo… siinä on jotain…jotain mille naisen vartalo ei voi vetää vertoja…”

Ase painoi hänen vatsaansa vasten, kyyneleet valuivat nyt hitaasti alas hänen silmistään, niitä oli mahdoton pidättää. Aki kallisti päätään. ”Ja nuo kasvot…” Mies siirsi kätensä ja siveli Jonin poskipäitä ja huulia.  Joni siirsi päätään sivuun, silmät kiinni. ”Komea, turhamainen rikas poika… Tiedätkö kuinka moni olisi valmis maksamaan vain päästäkseen nöyryyttämään jotakuta kaltaistasi?” Aki tarttui hänen hiuksista kovakouraisesti. ”Katso minuun!” Joni avasi silmänsä vastentahtoisesti ja Aki hymyili.

”Maksan sinulle… jos vain päästät minut takaisin kotiin. ” Joni aneli ja Aki katsoi häneen hetken kuin harkiten.

”Kuinka paljon?”

”Vaikka kaiken mitä minulla on… Voin siirtää rahat tilillesi ihan miten vain…”

”Soitin jo isukillesi katsotaan ensin maksaako hän. Kaksisataatuhatta, mielestäni aika vaatimaton summa. Hänellä on viisi päivää aikaa.”

”Miten isäni saisi sellaisen summan tuollaisessa ajassa?” Joni kysyi hermostuneena.

”Sehän on vain korkeintaan neljäsosa talonne arvosta.” Aki hymyili. ”Uskon että sinullakin on omaisuutta, mutta en usko että sitä on niin paljon että se riittäisi minulle.” Joni katsoi miestä järkyttyneenä. Aki hyväili hänen kasvojaan kädellään. ” Sen sijaan… voisin myydä sinut eniten tarjoavalle. Hyväosainen, 21-vuotias pohjoismaalainen mallipoika… Sieppauksen vaiva jo hoidettuna pois alta, hyvästä hinnasta voisin kuljettaa sinut paikalle… Mitä luulet? Ne sinun kuvasi herättivät jo paljon kiinnostusta. Voisimme ottaa niitä lisää.” Aki kuiskutteli hänen korvaansa ja näykkäisi hänen korvanlehteään.

Isän huolet ja mielikuvitus olivat usein tuntuneet naurettavalle. ”Olet sekaisin.” Hän oli pudistellut päätään kun isä oli asettanut kotiintuloajat ja vaatinut häntä pitämään puhelimensa päällä.
Edes tätä… oliko isäkään voinut kuvitella tätä? Ja se  että Chris oli päästänyt Akin tekemään tämän… Hänen hengityksensä värisi, hän katsoi miehen kasvoihin ja tämä hymyili kuin lukien hänen levottomat ajatuksensa.
”Usko pois… Löytäisin kyllä ostajan.”



Joni tunsi kuvotuksen vatsanpohjassaan. Mies kiusoitteli häntä, siinä kaikki. Ei sellaista tapahtunut. Hän pudisti päätään.

”C-Chris ei salli sitä…” Hän sanoi mutta hänen äänestään puuttui varmuus jonka hän olisi halunnut.

”Eikö?” Aki kallisti päätään. ”Petit häntä. Huoralle huoran kohtalo, eikö niin?” Virne oli ilkeä, Joni laski katseensa. Aki pyyhki kyyneleitä hänen kasvoiltaan. ”No, no, saatat jopa nauttia siitä.” Mies lohdutti. ”Tai sitten sinun on parempi rukoilla että isukki maksaa nopeasti.” Aki hymyili, otti askeleen taakse ja katsoi häntä arvioiden.


”Sinulla on liikaa vaatteita päällä.” Mies totesi. ”Riisu.” Joni ei halunnut totella. Aki nosti aseen hänen ohimolleen. ”En pelleile.” Hän sanoi. ”Et halua pelata rulettia kanssani, vai haluatko?... Oletko koskaan pelannut venäläistä rulettia?”

Jonin kurkkua kiristi, hän pakotti itsensä kohtaamaan Akin katseen. Sanat takertuivat kurkkuun. Hän ei halunnut kuolla ja sillä hetkellä hän oli auttamattomassa alakynnessä.

”No?” Aki kysyi uudestaan ja kallisti päätään samalla kun latasi aseen.

”Ei.” Jonin onnistui sanoa. Hän sulki silmänsä, se kauhu… se oksetti häntä. Hänen jalkansa olivat heikot ja hän nojasi seinää vasten saadakseen tukea.

”Ei mitä?” Aki hymyili.

”E-en halua pelata.”

”Arvelinkin niin.” Aki nyökkäsi ja laski aseen hänen ohimoltaan. ”Riisu.” Hän sanoi rauhallisemmin.

Jonin sydän löi yhä villinä ja häntä itketti ja kiukutti samaan aikaan. Hän riisui paitansa vapisevin käsin vältellen Akin katsetta.
”Hyvä…” Ääni oli käheä, irstas… ”Kaunista…Riisu housusi.”

Joni katsoi kohti ovea. Chris ei tullut. Chris todella antoi Akin tehdä tämän? Ei tällaista tapahtunut, tämä ei ollut totta, painajainen? Miksei hän jo herännyt?  ”Riisu!” Hän siirsi katseensa Akiin joka seisoi hänen edessään pidellen asetta.
 
Joni riisuutui alushoususilleen, mikä sai miehen hymyilemään. ”Hyvä… Toistaiseksi riittää…Ota tuo tuoli ja istu.”

Joni kävi läpi mielessään vähäisiä vaihtoehtojaan ja sitä kuinka valmis Aki olisi ampumaan hänet hengiltä ennen kuin olisi saanut haluamansa. Aki halusi hänestä lunnaat ja se ei onnistuisi jos hän olisi kuollut. Aki halusi myös… Joni nielaisi. Aki saattaisi ampua niin että hän jäisi henkiin mutta vammautuisi pysyvästi ja kaikki sen jälkeen…

Joni nöyrtyi ja istui hitaasti tuoliin. Hän halusi selvitä ja yhä selkeämmin alkoi hahmottua että Chris oli hänen ainut mahdollisuutensa ja se mahdollisuus oli enää heikko. Ymmärrys toi kyyneleet uudestaan hänen silmiinsä.

Aki asetti käsiraudat jotka lukitsivat hänen ranteensa tuoliin. Hän tunsi vihan kipristyksen, tällä kertaa itselleen. Mitä hyötyä oli sinnitellä hetkiä eteenpäin, vain jotta selviytyisi? Mitä elämää se olisi sen jälkeen kun kaikki tämä oltiin tehty? Laittoiko hän tosiaan kaiken toivonsa miehen varaan joka oli tuonut hänet tähän tilanteeseen? Joka oli aiheuttanut tämän? Ajatukset risteilivät. Hänen kätensä olivat kahlitut ja Aki käveli hitaasti hänen ympärillään tyytyväinen virne naamallaan.

Hänen sydämensä hakkasi. Mies pysähtyi hänen taakseen ja siveli hänen niskaansa, eteni hartioille. Aki oli laskenut aseen ja hyväili häntä molemmin käsin. Joni nykäisi hyödyttömästi käsiään mikä sai miehen naurahtamaan. ”Tämä valta kiihottaa minua… Tämä on ollut fantasiaani. Ja jotenkin… Kun sen tekee toiselle miehelle…Hm… Jotenkin se onnistuminen ja se valta on herkullisempaa. Luulen, että jos kamppailisimme ilman asetta, saattaisin jopa hävitä sinulle… Vartalosi kiihottaa minua…” Aki kuiskasi hänen korvaansa samalla kun liu’utti käsiään hänen käsivarsiensa lihaksia tunnustellen.. ”Vartalosi on kuin taideteos… seksuaalinen taideteos…” Ällötys Jonin vatsanpohjassa kasvoi. Hän kiristi hampaitaan, Aki halusi hänen reagoivan eikä Joni halunnut tuottaa sitä tyydytystä.
.
”Kyse ei ole siitä etten saisi ketään kotiini, se on helppoa… Ne nuoret pojat, miehen alut… Siitä samasta puusta veistetyt rimpulat joilla on liian kimeä ääni, tiedäthän tyypin? Sellaisien silmissä olen mies josta he unelmoivat, otan ohjat käsiini…  Vahva, komeakin, määrätietoinen. Kyllä, seksiseuran saaminen on helppoa, kummastakin sukupuolesta. Välillä kuitenkin…heidän vinkunansa ärsyttää minua niin että tukin heidän suunsa. ” Aki piti pienen tauon ennen kuin jatkoi. ”Sinä et vingu… Sinä huudat, vaikerrat, karjut…Se on helvetin kiihottavaa... Olet herkku jollaista ei ole niin helposti saatavilla.”

Jonia kylmäsi. Kädet olivat hänen rinnallaan, sormet sivelivät nännien ihoa. Viha kasvoi, mies painoi huulensa hänen kaulalleen ja nuuhkaisi syvään. ”Haistan Chrisin sinun ihollasi…” Joni sulki silmänsä, halusi paeta edes mielessään. Samalla se polttava tunne hänen rinnassaan kasvoi. Aikoiko hän antaa periksi ilman taistelua? Ilman että edes yrittäisi estää tapahtuvan? Hän saattaisi kuolla tänään tai myöhemmin. Hän saattaisi selviytyä ja päästä kotiin mutta pystyisiköhän koskaan pääsemään sen yli jos ei nyt ollut edes yrittänyt taistella? Chrisin kanssa luovuttaminen oli ollut laskelmoitu tilanteessa jossa vaihtoehdot olivat niukat, antautumisella hän oli kuitenkin toivonut välttävänsä tämän, välttävänsä Akin.

”Panin muuten myös Jamia, tiesitkö?” Joni tunsi jähmettyvänsä ja Aki hymyili itsekseen huomatessaan sen. ”Niin, ei hän ole siitä tainnut kertoa, luulen ettei hän  muista siitä oikein mitään. Valitettavasti minun täytyi huumata hänet. Sitä ennen hän kuitenkin puhui paljon! Sain tietää että olit matkustamassa tänne sen sinun …ryssäsi kanssa, sain sinun uuden numerosi ja Mishan ja Ivon numerot…” Aki naurahti. ”Taisin melkein pilata heidän parisuhteensa samalla?” Mies irvaili. ”Olisin mieluummin ottanut hänet hereillä, paininut hänen kanssaan kunnolla ja…”

Joni karjahti turhautuneena ja raivoissaan. Hän ponnahti äkisti jalkojensa varaan, pidellen tuolista kiinni samalla kun kiepautti itseään nopeasti niin että sai iskettyä Akia sivuttain tuolin kanssa. Se oli harkitsematonta, mutta se oli tullut yllätyksenä myös Akille joka kaatui. Sillä hetkellä hän ei tuntenut kipua, hän ei ajatellut sitä, ei olut aikaa ajatella. Hän ei tuntenut tuolin raskautta. Aki makasi selällään maassa ja hapuili asetta. Joni tallasi miehen kädelle laskien hetkeksi koko painonsa sen jalan varaan mikä sai miehen karjaisemaan kivusta. Miettimättä kauempaa Joni potkaisi aseen etäämmäksi.. Ase liukui lattialla ja Joni tiesi ettei mitenkään voisi saada sitä sillä hänen kätensä oli yhä lukittuina tuoliin jota kantoi selässään mikä pakotti hänet kumaraan asentoon. Ehkä tuolin saisi särjettyä? Hän yritti iskeä tuolia muutaman kerran pöytää vasten ähisten turhautuneena samalla kun Aki alkoi nousta tavoittelemaan asetta. Joni syöksyi uudestaan miestä kohden joka tällä kertaa oli varautunut ja väisti juuri oikealla hetkellä saaden hänet sitten helposti tönäistyä kumoon.

He olivat molemmat hengästyneitä. Joni makasi sivuttain lattialla tuolin kanssa, eikä päässyt enää ylös. Hän tunsi olonsa kuin kilpikonnaksi joka oli kaatunut selälleen.

Aki oli jalkeilla, tasasi hengitystään ja katsoi häneen. Mies hymyili. Joni yritti turhautuneena uudestaan ja uudestaan kiepauttaa itseään niin  että pääsisi ylös polvilleen, mutta se ei vain onnistunut. Lopulta hän ähkäisi kivusta ja väsymyksestä,  näki aseen kauempana. ”En ole koskaan ollut yhtä kiihottunut.” Aki sanoi ja käveli rauhallisesti kohti asetta.

Vartaloa särki. Kyyneleet valuivat pitkin poskia samalla kun Joni yritti kerätä voimaa saadakseen itsensä toimimaan. Aki tuli lähemmäs. Kumartui hänen vierelleen ja avasi käsiraudat ennen kuin siirsi tuolin syrjemmälle.

Käsi siveli hänen alastonta selkäänsä hellästi, mutta Joni tiesi että se hellyys oli vain kiusoittelua väkivallan edessä. Hän pakotti itsensä suoristumaan polvilleen ja Aki oli siinä hänen vierellään, koskettaen häntä tuttuvallisen pehmeästi. Hymyillen. Akilla oli ase kädessään ja hitaasti hän naksautti raudan takaisin kiinni hänen vasempaan ranteeseensa. ”Piditkö niistä sivuista jotka tein sinulle? Ajattele miten fanisi nauttisivat kuvista sinusta täysin alistettuna? Näin? Olen harrastanut kuvausta, tiesitkö?”

”Älä tee tätä…” Joni aneli, hänen äänensä oli käheä ja voimaton. Hän vihasi sitä ja samalla vaikka hän tiesi ettei anelusta olisi apua hän ei enää pystynyt muuhun. Hän ei katsonut miestä mutta aavisti tämän hymyilevän.
”Mitä?” Aki kysyi. ”Kosketa sinua? Ota kuvia sinusta? Aion kyllä tehdä molemmat. Aivan kohta aion panna sinua. Aki raahasi hänet sängyn eteen ja lukitsi raudan toisen pään sängyn päätyyn niin että hänen oikea kätensä jäi kuitenkin vapaaksi. Joni oli polvillaan sängyn edessä ja nieleskeli kyyneleitään ja ylpeyttään. Aki nousi.

”Katso tänne.” Mies käski. Joni käänsi katseensa vastentahtoisesti ja mies otti kuvan. ”No… pystyt parempaan…” Aki sanoi ja Joni toivoi voivansa murhata tämän katseellaan. Mies hymyili. ”Nyt tuli hyvä.” Hän sanoi. ”Tämän voisin laittaa sinun sivuillesi.” Mies kiusasi ja Joni karjahti turhautuneena yrittäen hyödyttömästi kiskoa itseään irti sängystä saaden sängyn nytkähtämään lattialla.

Aki virnuili. ”Äläs nyt suutu, tämä on seksikäs kuva sinusta… Voisi avata vaikka minkälaisia ovia mallimaailmassa tai… no joissakin muilla markkinoilla. ”

Jonin rintaa kiristi. Kuka tiesi, ehkä Aki oli niin sekaisin että julkistaisi kuvat? Ja se ajatus oli musertava, uhkasi tappaa koko hänen tulevaisuutensa. Hän ei pääsisi tästä….Tämä ei koskaan jäisi taakse… Ja se epätoivo tuntui tukahduttavalta kunnes… hän nöyrtyi sen edessä. Ehkä Chris halusi hänen anelevan?
”Chris!” Hän huusi. ”Chris, ole kiltti!”

Aki oli hänen vierellään. ”Luuletko että Chrisiä enää kiinnostaa?" Mies painoi hänet sänkyä vasten joka tuntui häiritsevän pehmeältä hänen allaan. Äänet tuntuivat tulevan jostain kaukaa ja hänen olonsa oli sumea. Akin kuuma hengitys hänen ihollaan, mies kiskoi hänen alushousujaan alemmas. Joni sulki silmänsä, puristi ne lujaa kiinni. Se tapahtuisi… Se tapahtuisi…vaatteiden kahinaa, vyösoljen kilahdus. Aki huohotti hänen korvaansa ja Joni kuuli itsensä huutavan vielä toistamiseen Chrisiä apuun.


**^^***^^**^^**

Hänen suunsa oli kuiva. Chris nosti hitaasti päätään ja tunsi alkavan jomotuksen. Oli hankala hahmottaa tilannetta aluksi. Pöydällä hänen edessään oli lähes tyhjä viskipullo ja lasi. Kolahdukset etäämmältä tuntuivat vihlaisevan hänen päätään. Epämääräistä huutoa. Muksahduksia. Chris murahti tyytymättömänä kunnes alkoi hahmottaa tilannetta ja muistaa mitä oli tapahtunut.

Hän kuuli nimeään kutsuttavan, ensin se tuntui kuuluvan vaimeana eikä hän ollut täysin varma kuuliko oikein. “Chris, ole kiltti!” Se kuului jo selkeämmin. Jonin ääni oli hätääntynyt. Perään kuului Akin naurua,


Hän kirosi, nousi hieman haparoiden ylös. Hän oli tiennyt että Akin mukaan ottaminen oli virhe! Hänen sykkeensä kiihtyi, Chris ei pitänyt tilanteesta ja hetken huomasi pelkäävänsä sitä mitä Aki oli tekemässä Jonille. Aki oli odottanut että hän nukahtaisi koska tiesi ettei hän olisi hyväksynyt tätä.

Esiin nousivat tunteet jotka olivat olleet kaiken sen kiukun alla, mustasukkaisuuden alistamat. Ne tunteet jotka olivat halunneet olla hyvä ja hellä. Ne jotka olisivat mieluummin olleet sankari sen konnan sijasta joka hänestä oli tullut. Chris tarkisti että hänellä oli ase ja hän suuntasi huoneeseen nopein askelin.

 
”Mitä sinä luulet tekeväsi?” Chris kysyi kireästi nähdessään tilanteen. Aki oli Jonin päällä, Joni oli sänkyä vasten, vasen ranne kahlittuna sängynkaiteeseen. Koko tilanne näytti niin paljon rumemmalta nyt kun sen näki ulkopuolelta sen sijaan että olisi itse ollut tekijä. Chris ei kokenut että se mitä hän oli itse tehnyt Jonille oli mitään tämän kaltaista. Hän kohdisti aseen toista miestä kohden. ”Ylös!” Hän komensi.

Aki katsoi häntä jonkinasteisella halveksunnalla, kunnes hymyili vinosti. ”Laske aseesi pois ja liity seuraan.” Hän sanoi. ”Tämä, on se kosto jota niin kiihkeästi halusit kun olimme vankilassa. Kosto petturille.”

”Tätä en hyväksynyt, en hyväksynyt sooloiluasi!” Chris ärähti. ”Ylös!” Hän komensi uudestaan.

Jonin sydän pamppaili. Akin vartalon epämieluisa lämpö erkani hänestä hieman.
Käsi joka oli pidellyt hänen oikeaa käsivarttaan sänkyä vasten irrotti  samalla otteensa. Joni tunsi palelevansa, hän vapisi. Hän käänsi varoen päätään. Chris seisoi huoneen oviaukossa piteli asetta joka oli kohdistuneena Akiin. ”Älä ole naurettava. Mitä sinä kuvittelit täällä tapahtuvan? Tietenkin haluan oman osani hauskasta. Laske aseesi, Chris.”

Ilma tuntui tukahduttavalta, jännitys tuntui leijuvan raskaana ilmassa ja Joni kuuli jokaisen henkäyksensä. Chris ei ollutkaan hyväksynyt tätä, Aki oli valehdellut? Mutta miksi Chris oli tullut vasta nyt?... koska hän oli juonut liikaa. Ääni kuiskasi hänen mielessään. Aki oli käyttänyt tilaisuuden hyväkseen.

Molemmat miehet olivat hiljaa, tuijottivat toisiaan. Joni suoristautui varovasti. Syrjäsilmällään hän näki Akin käden lepäävän aseensa kahvalla valmiina vetämään sen esiin. Toinen heistä kuolisi. Joni huomasi ajattelevansa ja hän hädin tuskin uskalsi hengittää. Se ei saisi olla Chris. Silloin toivo olisi menetetty. Peli olisi pelattu. Aki toteuttaisi uhkauksensa, mikään ei pidättelisi miestä.

Hän rukoili mielessään että Chris ampuisi, hän rukoili ettei mies olisi liian humalassa osuakseen. Sillä hetkellä se kiihkeys millä hän toivoi Akin kuolemaa oli hätkähdyttävä. Toisena hetkenä se kiihkeys olisi tuntunut väärältä. Nyt, nyt Joni tiesi miten paljon oli pelissä. Hänen elämänsä yhtälailla kuin Chrisin.

Akin huomio oli täysin Chrisissä ja Joni aavisti että mies saattaisi vetää aseen esille minä hetkenä tahansa ja tosiasia oli että asetelmasta huolimatta Aki luultavammin osuisi varmemmin kuin Chris.

”No?” Aki kysyi. ”Aion panna sinun huoraasi. Liitytkö seuraan vai aiotko ampua minut?” Mies kysyi ja vaikutti aivan liian omahyväiseltä ja varmalta asemastaan. Jonilla oli paha aavistus. Chris murahti raivoissaan. Joni kuuli kuinka mies laukaisi aseen ja se löi tyhjää, Aki naurahti. ”Luuletko että olisin ollut niin tyhmä että olisin jättänyt panokset aseeseesi kun sammuit? Halusin kuitenkin antaa sinulle mahdollisuuden. Sääli että tuotit pettymyksen.”

Oli tehtävä jotain! Aki otti aseen esiin ja samaan aikaan Joni karjaisi äkisti ja niin kovaa kuin pystyi jotta saisi miehen keskittymisen herpaantumaan. Joni otti riskin ja tarttui miehen kädestä joka piteli asetta ja ohjasi sen sivummalle Chrisistä jotta laukaus meni ohi. ”Toimi!” Hän huusi ja Chrisin onnistui jotenkin havahtua. Samalla kun Aki iski vapaalla kädellä Jonin kasvoihin saadakseen hänen otteensa heltiämään oli Chris jo tullut lähelle ja iskenyt tätä aseensa perällä päähän.

Aki huudahti ja kirosi. Joni tunsi silmissään sumenevan. Kaikki tapahtui nopeasti. Hän kuuli Chrisin lyövän Akia uudestaan. Kolahdus kun ase tippui lattialle. Joni piteli oikeaa kättään poskellaan johon Aki oli lyönyt. Hän näki sumeuden keskeltä kun Chris tarttui aseeseen.

”Chris, en ollut tosissani…” Hän kuuli Akin sanovan. Chris ei vastannut. Ensimmäinen laukaus. Sen pamaus jäi soimaan korviin. Aki karjui ja vaikersi, oli polvillaan lattialla. Ruudin katku leijui ilmassa. Joni näki Akin yrittävän turhaan tyrehdyttää vuotoa vatsassaan joka tahri nopeasti hänen paitansa. Chrisin ilme oli kylmä kun hän laukaisi aseen uudestaan. Tällä kertaa luoti osui Akin rintaan, mies kaatui lattialle ja mätkähdys jonka hänen vartalonsa sai aikaa tuntui jäävän kaikumaan huoneeseen. Joni sulki silmänsä. Viimeiset iljettävät korahdukset ennen kuin hetkeksi tuli täysin hiljaista.

Aki oli kuollut. Ja Joni tunsi… Hänen olonsa oli epätodellinen. Hän avasi silmänsä tarkistaakseen oliko kenties vain kuvitellut kaiken. Akin ruumis makasi puisella lattialla ja veri valui avonaisista haavoista lattialautojen väliin. Hän tunsi sykkeen korvissaan. Kaikki olisi voinut päätyä toisin. Kaikki olisi voinut päätyä todella paljon pahemmin. Oli vaikea hengittää, puristi, hän  vapisi, itketti nauratti samaan aikaan vaikka tilanteessa ei ollut mitään hauskaa. Eikä hän oikeastaan tiennyt oliko enemmän kauhuissaan, järkyttynyt vai jopa helpottunut, kenties kaikkea sitä?


Chris katsoi rikoskumppaninsa ruumista lattialla, ase tuntui yhä kuumalta hänen kädessään. Humala tuntui kadonneen, vaikka hänen täytyi yhä olla juovuksissa hänestä ei tuntunut siltä. Chris nielaisi, varmisti aseen ennen kuin asetti sen vyötäisilleen. Hän oli murhaaja – se ajatus kumpusi hänen mieleensä. Hän ei katunut Akin kuolemaa, katui tapahtumia jotka olivat johtaneet tähän. Hän katui omaa typeryyttään ja sitä että oli antanut Akin vaikuttaa häneen. Hän katui että hän oli antanut Akin osallistua kaikista epäilyksistään huolimatta. Tämä oli lopullista eikä tätä voisi korjata, - mitenkään. Ennen pitkää poliisit löytäisivät heidät ja olisi typerää kuvitella muuta.

Chris tunsi sydämensä kiivaat sykkeet. Hän ei tiennyt miten edetä ja hän tunsi olonsa hermostuneeksi todellisuuden alkaessa valjeta yhä selvemmin. Vaihtoehdot jotka olivat olleet kapeat jo entisestään olivat sitä nyt vielä enemmän. Chris vilkaisi Jonia kohden joka oli istuallaan lattialla ja vaikutti olevan enemmän tai vähemmän shokissa.

Mitä hän oli tehnyt? Miksi hän ei ollut kuunnellut vaistoaan joka epäröi Akin mukaan ottamista? 

Chris otti viltin sängyltä ja laski sen Jonin harteille. Hetkeksi Joni nosti katseensa häneen. Nuo silmät… Hän muisti alun onnelliset päivät jolloin oli vain tuijottanut Jonin kasvoja, hukuttanut itsensä hänen silmiensä lämpöön ja halunnut tarrautua siihen onnen tunteeseen joka oli aina ollut häilyväinen hänen elämässään. Hän oli halunnut omistaa Jonin täysin, antamatta palastakaan muille. Hän oli pelännyt niin paljon kadottavansa sen onnen jälleen että….
Chris nielaisi, nyt tuo katse joka oli ollut ennen niin avoin, kujeileva ja täynnä elämää, nyt… Nyt hän näki niissä tuskaa, pelkoa ja järkytystä. Ja hän, hän oli tuonut sen pelon.

Chris halusi voida korjata sen. Jos Joni yhä välitti… Joni oli kuitenkin pelastanut hänen henkensä? Ehkä… Ehkä he voisivat kuitenkin vain piiloutua? Ja hän voisi olla hellempi? Hän voisi parantua ja jättää väkivallan taakseen. He olisivat kahden, piiloutuisivat maailmalta. Jos olisi edes pieni mahdollisuus? Koska se toinen puoli… Toinen vaihtoehto oli kuolla, vankilaan hän ei enää menisi. Se oli varma.

”Etsin avaimen.” Chris sanoi hiljaa ja nielaisi kävellessään ruumiin luokse. Kädet vapisivat hänen tutkiessaan Akin taskuja. Oli rauhoituttava, kaikki järjestyisi jotenkin, oli oltava paikka minne piiloutua? Ja he voisivat olla Jonin kanssa kahden… Ehkä ajan kanssa kaikki tämä voisi unohtua? Löytäessään avaimen käsirautoihin, Chris vilkaisi Joniin, joka tuijotti ruumista lähes ilmeettömänä, kalpeana. Hän olisi hellempi… Hän näyttäisi voivansa olla parempi mies kuin oli ollut. Hän ei ollut valmis luovuttamaan, ei vielä.


Jatkuu…

Kirjoittajan kommentti: 23.12 päivitetty- Monen korjailun jälkeen lopulta päädyinkin melko pieniin korjauksiin. Kiitos Pepe kommentista se herätti  miettimään mikä minua alunperin häiritsi ensimmäisessä osassa ja ongelma oli loppujen lopuksi hyvin pieni.




Venäläistä rulettia? 31

(c) kolgrim

 Guestbook