28.ruletti


Ajantaju oli hämärtynyt, oli vaikea sanoa kuinka kauan he olivat todellisuudessa olleet tien päällä. Hetkittäin se tuntui usealta tunnilta ja kuitenkin samalla hänen mielensä pyöritti Yegorin kuolemaa kuin se olisi tapahtunut vasta äsken hänen silmiensä edessä.

 Joni tunsi kouraisun rinnassaan. Epätoivo. Mahdollisuudet selvitä tästä ilman että hänelle tehtäisiin mitään hupenivat jokainen sekunti. Mitkä ne mahdollisuudet edes olivat? Edes ne vähäiset?

Oli pimeää, hän ei tarkalleen tiennyt kuinka kaukana tai missä he olivat. Joni oli yrittänyt painaa mieleensä muutamia kylttejä joita oli matkanvarrella nähnyt. Hänen venäjän taitonsa ei vielä kuitenkaan ollut niin hyvää että muistaminen olisi ollut helppoa. Se vähäinen mahdollisuus olisi että poliisi pysäyttäisi heidät, edes joku ulkopuolinen… Toisaalta mahdollisella pelastajalla olisi oltava ase. Aki ei selvästi epäröinyt tappaa. Paha olo levisi vatsanpohjaan, kyyneleet nousivat väkisin silmiin. Hän ei pääsisi pakoon.

Lopulta, heidän ajettuaan ensin useita minuutteja pimeällä metsätiellä muutamine kääntymisineen, auto pysähtyi pienen lähes mökkimäisen talon edustalle. He nousivat autosta, Chris raahasi häntä mukanaan kohti taloa ja Joni tunsi paniikin nousevan uudestaan. Oli vaikea hengittää, pelko muuttui järjettömäksi. Pimeää, kylmää, kaukana kaikesta.

Joni yritti rimpuilla, halusi vain pois, kuolisi mieluummin vaikka metsässä, ei täällä!….Chris kirosi ja otti hänestä kovemman otteen. Työnsi väkivalloin sisälle ja Aki tuli perässä, sytytti valot. Joni katseli hermostuneena ympärilleen. Tupakeittiö, pitkä pöytä jakoi keittiön ja olohuoneen tilan. Sohva, kirjahylly, radio, vuodesohva joka oli valmiiksi sijattu sängyksi.

Chris työnsi häntä eteenpäin, avasi huoneen oven ja tönäisi hänet sisään. Joni menetti tasapainonsa ja kaatui polvilleen vasta nyt kunnolla kiinnittäen huomiota jomotukseen joka oli ollut jo ennestään mutta nyt vain voimistui.

”Tulen kohta.” Chris sanoi ja pamautti oven kiinni. Joni jäi yksin pilkkopimeään ja tunsi kauhun leviävän kehossaan. Hän yritti hyödyttömästi kiskoa käsiään vapaaksi, vaikersi turhautuneena ja hapuili lopulta jaloilleen. Hän ei juuri ollut ehtinyt nähdä huoneen sisustusta muuta kuin että se oli niukka. Keskellä oli ollut hyvin tilaa liikkua. Ainut valo joka tuli huoneeseen tuli suljetun oven takaa.

”Mitä nyt?” Hän kuuli Akin lähes ärsyyntyneen äänen kysyvän. ”Miksi sinä hänet sinne yksin jätit? Nyt on aika pitää hauskaa ja juhlia onnistunutta keikkaa!”

Jonin kurkkua kiristi. Hän halusi pois, pois tästä tilasta, tästä tilanteesta! Luoja tiesi mitä Aki voisi tehdä…

”Onnistunut?” Hän kuitenkin kuuli Chrisin ärähtävän. ”Sinä tuhlasit aikaa! Tapoit sen miehen! Se ei todella kuulunut suunnitelmaamme!”

”Vanhus olisi varmaan potkaissut pian tyhjää joka tapauksessa. Sitä paitsi mitä siinä tilanteessa olisi pitänyt tehdä Chris? Jättää ukko henkiin kiväärinsä kanssa? Niin että hän olisi ampunut sinut?” Aki hymähti. Joni kuuli askelien kopinan, lasin kilahduksen. Ääni kun juomaa kaadettiin kahteen lasiin.

Joni tunsi olonsa hermostuneeksi, toivo ja epätoivo risteilivät hänen mielessään. Chris oli vihainen Akille, se oli hyvä? Ja toisaalta se viha saattaisi kohdistua häneen vain hetken kuluttua. Joni tunsi Chrisin mielen jo liian hyvin.

”Jos sinä et olisi halunnut leikkiä ja etsiä Jonin lompakkoa olisimme päässeet lähtemään aikaisemmin! Emme olleet puhuneet siitä etukäteen. Mitä helvettiä se edes oli?!”

”Haluan rahaa.” Aki vastasi rauhallisesti. ”Myönnän se oli päähänpisto. Halusin varmistaa että saan jotakin. Rauhoitu nyt. Tuossa, ota ryyppy ja haetaan sitten Joni tänne, kunnon pano varmasti helpottaa oloasi.”

"Ei, olen hänen kanssaan nyt kahden. Anna ne käsirautojen avaimet." Chris sanoi tiukasti. Aki oli hiljaa

 Joni liikkui levottomana huoneessa, yrittäen tunnustella jalallaan esteitä. Samalla Joni kuuli kun lasi laskettiin pöydälle. Helpotus siitä että Chris ei päästäisi Akia huoneeseen oli vain hetkellinen, sillä se saattoi olla vain tämä hetki.

”Pidä hauskaa, Chris...” Aki sanoi jokseenkin nyreällä äänellä ja pian askeleet kopisivat kohti ovea. Joni nielaisi. Ovi aukeni ja valot sytytettiin. Äkillinen kirkkaus sai hänet siristämään silmiään.

Chris seisoi oviaukossa ja katsoi häneen. Lopulta mies sulki oven perässään ja Joni vilkuili hermostuneena ympärilleen; sänky oli hänestä oikealla puolella. Takana pöytä. Nojatuoli ja jalkalamppu vasemmalla. Chris lähestyi, Jonin sydän hakkasi nopeaan mutta hän pysyi aloillaan. Mitä hän edes voisi tehdä?

”Käänny ympäri niin avaan käsiraudat.” Chris sanoi, hänen äänensä oli yhä kireä. Joni ei sanonut mitään, teki niin kuin Chris pyysi. Ajatukset risteilivät. Hän yritti pitää kurissa sen puolen itsessään joka halusi riehua ja sylkeä Chrisin naamaan, haukkua miehen typeräksi lapaseksi joka oli tarvinnut Akin kaltaisen sekopään mukaansa vain kostaakseen hänelle! Se olisi kuitenkin virhe, sillä hän vahingoittaisi ainoastaan itseään.

Juuri nyt  Chris oli vihainen Akille, ainakin jossain määrin ja ehkä… ehkä jos hän osaisi pelata korttinsa oikein hän voisi ainakin välttyä joutumasta Akin käsiin?  

Chris oli hänen takanaan. Miehen hengitys oli raskasta, Joni tunnisti viskin hajun tämän hengityksestä. Chris oli aivan hänen lähellään. Joni värisi ja sulki silmänsä. Käsirautojen lukko naksahti auki. Kun Chris irrotti raudat hänen ranteistaan tuntui kun isompikin paino olisi poissa. Varoen Joni toi kätensä eteensä, katsoi hiljaisena punertavaa ihoa, silitellen ranteitaan vuoroin hellästi.

”Ymmärrät varmaan että on turha yrittää mitään typerää?” Chris sanoi ja laski kädet hänen olkapäilleen, painautuen yhä tiiviimmin hänen selkäänsä vasten. Huulet koskettivat pehmeästi hänen niskaansa, kuuma hengitys hänen ihollaan.

Kyllä Joni ymmärsi. Hän oli kahden aseistetun miehen seurassa jotka olivat molemmat arvaamattomia… Kahdesta pahasta Chris taisi kuitenkin olla se pienempi uhka. Chris ei ollut aina paha. Chris saattaisi heltyä, Akilla taas ei ollut minkäänlaista tunnesidettä häneen. Miestä ei luultavasti kiinnostanut pätkääkään hänen henkensä tai hyvinvointinsa. Nyt ei saanut menettää malttiaan.


Chris käänsi hänet kasvokkain itseään vasten ja tarttui hänen leuastaan. Joni vavahti.
Suudelma tuli yllättäen,  Chrisin kädet liikkuivat alas hänen pakaroilleen ja puristivat niin kovakouraisesti että se sai hänet älähtämään. Vaistomaisesti Joni pyristeli otteesta jolloin Chris murahti ja iski häntä avokämmenellä poskelle.


”Tämä on omaa syytäsi!” Chris ärähti. Hän veti Jonin takaisin lähelleen ja alkoi repiä takkia hänen päältään. Eikä Joni voinut pitää vaistojaan kurissa. Hän pyristeli vastaan. Chris  löi häntä uudestaan  ja Joni kompastui lattialle. Jomotus polvessa kasvoi.

Hän jäi siihen, kädet vasten kylmää lattiaa nieleskellen kyyneleitä. Chris seisoi hänen edessään, Joni ei katsonut mieheen mutta tiesi Chrisin katsovat häntä.

Chris huokaisi raskaasti ja kaivoi jotain taskustaan. Askeleet kantautuivat hieman kauemmas, sytkärin kilahdus jota seurasi pian vahva tupakan lemahdus. Joni vilkaisi sivulleen näki Chrisin istuvan nojatuolissa ja tuijottavan häntä samalla kun poltti tupakkaa. Tilanne vaikutti liian tutulta ja silti se ei ollut. Tämä olisi jotain vielä pahempaa.


**^^**^^**
Chris tunsi kuivuuden kurkussaan. Hänen olonsa oli sekava ja kiukkuinen.

Hänen täytyi ajatella. Ottaa hetki ja käydä tilannetta läpi. Hän tarkkaili Jonia joka lopulta nousi varoen istualleen ja katsoi ympärilleen, luultavammin pähkäillen pakokeinoja joita ei juuri ollut. Chris toi tupakan huulilleen, imaisi ja tunsi hetkellistä helpotusta kiristyneille hermoilleen. Hänen päätään särki. Poliisit etsivät heitä, Aki oli murhannut miehen, se oli peruuttamatonta ja lopullista. Se mies ei ollut tehnyt hänelle mitään, täysin tuntematon ja asia vaivasi häntä enemmän kuin hän olisi osannut ajatella.

 Joni oli siinä, aivan lähellä ja tätä hän oli halunnut! Hän oli uneksinut tästä kohtaamisesta ja silti se oli väärä. Koko tilanne oli väärä ja tämä ei ollut se paikka missä hän olisi halunnut olla Jonin kanssa! Joni oli juuri torjunut hänet, kerta toisensa jälkeen Joni torjui hänet.

Chris tunsi ärsytyksen leviävän. Aki odotti oven toisella puolella, Chris kuunteli askelia. Aki laittoi musiikkia soimaan ja Chris seurasi tiiviisti Jonin jokaista liikettä. Nuoremman miehen hengitys värisi, Chris näki kyyneleet tämän kasvoilla, mutta Joni oli itse aiheuttanut tämän!

”Lakkaa pillittämästä!” Chris tiuskaisi. Se hermostutti häntä entisestään. Joni katsahti häneen, katse oli pelokas ja surullinen. Chris kurtisti kulmiaan. Hän olisi halunnut uuden ryypyn ja pohti hetken jos hakisi juomaa keittiöstä, mutta päätti lopulta jättää sen toistaiseksi väliin.

Chris nousi ja Joni perääntyi vaistomaisesti mikä ärsytti häntä entisestään. Kiukku alkoi levitä hallitsemattomana ja vaikka hän osittain tiedosti että Joni ei ansainnut kaikkea sitä silti hän ei täysin saanut pidettyä sitä selkeää ajatusta. Hän ei saanut pidäteltyä myötätuntoa joka kyti hänen vatsanpohjassaan. Se musertui kiukun alle, hävisi taistelun yhä uudestaan. Jonin syy… Joni oli särkenyt hänet!

Chris nappasi Jonin paidan rinnuksesta ja veti rajusti ylös. Hän puski Jonin pöytää vasten ja repi avonaisen takin Jonin yltä. Joni huudahti, potkaisi häntä ja yritti paeta onnistumatta. Chris kirosi.

”Oletko tyytyväinen nyt?!” Hän karjui. ”Olet pilannut kaiken!” Chris hengitti kiivaasti, tunsi katkeruuden kipeän möykyn sisällään. ”Olet tuhonnut koko elämäni!” Hän huusi ja tönäisi Jonin voimakkaasti sänkyä vasten, jonka eteen tämä kaatui polvilleen lyöden samalla kylkensä sen laitaa vasten.

Joni vaikersi. Toi kätensä kyljelleen ja sulki silmänsä, hänen kasvoiltaan pystyi lukemaan kivun jota tämä tunsi. Se toi hetkellistä kieroutunutta tyydytystä Chrisille ja hän katseli Jonia hetken hiljaa ja aloillaan. Mies oli kuollut, poliisit etsivät heitä, millään ei ollut enää väliä, eihän? Joni oli siinä. Enää ei tarvitsisi tyytyä kuvitelmiin…

Joni hengitti muutaman kerran syvään, yritti parhaansa rauhoittua. Nyt oli yritettävä toimia järkevästi, niin järkevästi kuin tässä tilanteessa oli mahdollista. Hän muisti puukon joka yhä oli hänen vyötäröllään ja nyt ajatus siitä kuumotti hänen mielessään. Chris kuitenkin tarkkaili häntä, oli ehkä jo huomannut saman. Kenties odotti hänen siirtoaan.

Joni huokaisi, suoristautui hitaasti istualleen. Kipu säteili polvesta ylöspäin, oli yritettävä keskittyä muuhun. Hän voisi käyttää puukkoa, sen päätöksen oli oltava nopea ja varma. Sillä hetkellä hän kuitenkin epäili liikaa epäonnistuvansa. Hän saisi ehkä satutettua Chrisiä, kenties vakavastikin mutta Aki olisi silti jäljellä eikä mies osoittaisi hänelle vähintäkään armoa. Onnistumisprosentti oli liian heikko, kannatti enemminkin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja lepyttää Chris jos halusi selvitä.

Se tarkoittaisi että hänen olisi maattava Chrisin kanssa. Se tapahtuisi, halusi hän sitä tai ei.  Joni nielaisi, kyyneleet nousivat uudestaan pintaan.

”Anna se puukko minulle.” Chris sanoi hänen takanaan ja Joni käänsi kasvonsa katsoakseen miestä. Hän pakotti itsensä kohtaamaan Chrisin katseen, toivoi löytävänsä sieltä miehen jonka aluksi luuli tunteneensa. Se joka oli joskus pelleillyt ja nauranut hänen kanssaan, se joka oli ollut joskus hellä ja rakastava…Samalla hän kävi yhä mielessään läpi vähäisiä vaihtoehtojaan.

 Chris otti aseen esiin ja osoitti sillä häntä. ”Nyt ei kannata olla typerä.” Mies sanoi kireästi ja Joni nyökkäsi ymmärryksen merkiksi. Hän otti hiljaa puukon pois tupesta ja ojensi sen Chrisille sanomatta sanaakaan.

Chris otti puukon, piti katseensa tiukasti Jonissa. Tuntui miltei surrealistiselle olla viimein, niin pitkän ajan jälkeen tässä, samassa huoneessa yhdessä. Hänen olonsa oli yhä sekava. Tehty mikä tehty – hän ajatteli. Joni oli heidän armoillaan. Mies oli tapettu ja häntä pidettäisiin osallisena siihen tappoon. He olivat siepanneet Jonin. Mitään mitä hän tästä eteenpäin tekisi ei voinut paljon pahentaa sitä tuomiota jonka jo muutenkin saisi harteilleen.
Joni oli omilla teoillaan ajanut heidät tähän tilanteeseen! Joni oli tehnyt hänestä tämän ihmisen, tämän jota oli välillä vaikea tunnistaa. Ja Chris tunsi himon vatsanpohjassaan. Kaikki ne yksinäiset yöt… Ne yöt vangittuna…Joni oli ollut hänen… Joni kuului hänelle.

”Kaikki olisi voinut mennä toisin, Joni. Olisin voinut olla sinulle hyvä, jos olisit vain pitänyt housusi jalassa. Jos et olisi pettänyt minua.”

Virsi oli tuttu ja useasti kuultu. Joni sulki silmänsä. Hän tunsi tunteidensa kuohuvan, tunsi kuinka menetti hallinnan. ”Minä olin uskollinen sinulle, Chris! Kunnes sinä sekosit mustasukkaisuuteesi, pahoinpitelit ja raiskasit minut!” Se vain purkautui ulos, nopeana ja harkitsemattomana. ”Sinä tuhosit suhteemme aivan omin käsin! Ja nyt tämä! Vihaatko minua tosiaan näin paljon? Tarvitsit toisen sekopään mukaasi vain kostaaksesi jotakin mitä...” Joni itki. Tiesi tehneensä virheen koska ei ollut saanut harkittua sanojaan ja nyt Chris katsoi häntä tavalla joka enteili kaikkea muuta kuin hyvää.

Chris polvistui  hänen vierelleen ja tarttui Jonin kurkusta. ”Minäkö yksin tuhosin meidät?” Chris sähisi. ”Olet täysin viaton, niinkö?” Chris katsoi tiukasti hänen silmiinsä. ”Kaikki vaan iskevät silmänsä sinuun ja sinä et tee mitään kannustaaksesi heitä? Myönnä Joni… Sinä nautit siitä… Nautit niistä katseista. Ihailusta, niistä likaisista fantasioista toisten miesten mielessä… Leikittelet tunteilla etkä välitä. Sait minutkin ansaan. Olin sinulle vain leikkikalu. Olitko missään vaiheessa edes tosissasi kanssani?”

Joni vapisi, hetken hän pelkäsi että Chris kuristaisi hänet.  ”Olin… tietenkin olin!” Jonin ääni värähti. ”Välitin sinusta, Chris, se oli aitoa! En olisi muuttanut kanssasi jos…” Joni nielaisi, pelkäsi sanovansa jotain väärää joka ratkaisisi tilanteen kohtalokkaasti.  ”Meillä meni hyvin, alussa, olin… olin onnellinen alussa…. Sitten… jokin meni pieleen… kadotin sinut…. Chris…Tiedän ettet ole paha… Se mies… Silloin setäni luona…” Chris löysensi otettaan hänen kurkullaan ja sipaisi hänen väriseviä huulia peukalollaan lähes mietteliäs ilme kasvoillaan.  ”Tuo se mies takaisin, Chris? Ole kiltti. Sinä et ole tällainen, sinussa on hyvää. Kaikki on niin … Tiedän, että minussa on omat virheeni… ja…”

”Välitit minusta?” Chris kysyi ja kallisti päätään. ”Rakastitko minua, Joni?” Joni katsoi miestä jota oli vaikea enää tunnistaa samaksi jonka oli tavannut neljä vuotta aiemmin.

”Rakastin miestä joka olit silloin kun tapasimme… Ennen kuin…” Hän vastasi lopulta varuillaan.

 ”Tiedätkö mikä meni pieleen? Tiedätkö mikä se oli mikä sai minut … olemaan paha sinulle?”

Joni katsoi Chrisiä jännittyneenä. Hän ei osannut vastata, uskoi vastauksen olevan Chrisin omaa vainoharhaista mielikuvitusta jolloin oikeaa vastausta ei ollut.
”Olet särkenyt minut Joni… En saa sinua mielestäni… En pääse eteenpäin. Ja sinä käytit minua vain välipysäkkinä. Se Joni, se raivostuttaa minua…


”Chris…” Joni sanoi varovaisella äänellä. ”Sinä et ole vielä tehnyt mitään peruuttamatonta. Aki on.” Hän jatkoi hiljaa. ”Sinä et tappanut sitä miestä.” Chris tuijotti häntä yhä kiihtyneenä. Oli yritettävä pehmeämpää lähestymistä. Joni oli hetken hiljaa, harkitsi sanojaan. ”N-näytä minulle se mies jonka tapasin setäni luona… Se joka… Se josta välitin ja välitän yhä. Joka välitti minusta. Et ole paha, et pohjimmiltasi, tiedän sen.”

Jonin sydän hakkasi. Chris ei sanonut hetkeen sanaakaan ja se hermostutti häntä entisestään. ”Näytä sinä se poika johon tutustuin Oulussa. Johon rakastuin kun hän kävi luonani Kanadassa.” Mies siirsi kätensä yllättäen hänen kasvoilleen, siveli ihoa hellästi ja kallisti päätään. ”Olit niin himokas silloin. Muistatko?”

Joni tunsi olevansa ansassa, sängynlaita painoi hänen selkäänsä vasten. Chrisin hengitys oli raskasta.

”Muistan millaista meillä oli alussa.” Hän vastasi varovasti. Hän muisti myös liiankin kivuliaasti millaista oli ollut siinä välissä ja lopussa ja nyt…. ”Chris, en halua kuolla.”  Hän itki.

Chris katsoi häntä mietteliäänä hetken ennen kuin kumartui lähemmäs ja painoi huulensa hänen omilleen. Suudelma oli kokeileva hetken ennen kuin nopeasti muuttui vaativaksi, himokkaaksi ja märäksi. Joni tiesi ettei kannattanut vastustella ja samalla hänen koko kehonsa vastusti ajatusta siitä mihin tilanne etenisi.

Chris suuteli hänen kaulaansa. Hengitti hänen ihoaan ja Joni yritti olla aloillaan.
”Olet kuin huumetta, Joni…” Chris kuiskasi hänen ihoaan vasten. ”Luoja olen kaivannut sinua…”
Oli hyödytöntä taistella. Pakopaikkaa ei ollut, eikä apua ilmestyisi paikalle.
”Muistutan sinua millaista se oli…” Chris kuiskutteli. ”Kaikki voi vielä järjestyä, jos vain haluat, Joni.”  Uusi suudelma. Chris toi kätensä hänen vyötärölleen ja nosti kanssaan seisaalleen. Kädet liikkuivat hänen paidan helmalleen, nostivat ylöspäin. Joni nielaisi, sulki silmänsä ja auttoi Chrisiä riisumaan paitansa.  

Misha oli varmasti huolesta suunniltaan. Samoin kuin hänen isänsä. Oli selvittävä.
Chrisin kädet liikkuivat tutkiskelevasti hänen ylävartalollaan. ”Olet niin helvetin seksikäs….” Chris kuiskasi ja toi hänen kätensä housujensa etumukselle. ”Tunnetko kuinka kova jo olen…” Joni olisi halunnut ottaa kätensä pois ja työntää Chris kauemmaksi. Hän taisteli vaistojaan vastaan, pakotti pitämään kätensä siinä samalla kammoten joka hetkeä.

Misha haluaisi hänen tulevan kotiin –Joni hoki itselleen. Hänen perheensä halusi hänet kotiin. Tämä ja kaikki muu... Se olisi käsiteltävä myöhemmin. Misha pyytäisi häntä pysymään rauhallisena, ymmärtäisi ettei hän voinut muuta, Misha vakuuttaisi kaiken järjestyvän. 
Järjestyisihän se? Pääsisihän hän takaisin kotiin vielä? – Tämä ei voinut olla loppu, eihän?

Chris polvistui Jonin eteen. Hän hymyili katsellessaan nuorempaa miestä, ehkä se kuitenkin voisi olla kuten ennen? Ehkä tämän kaiken muun illan ajalta voisi pyyhkiä pois ja palata alkuun…. Chris kosketti Jonin hopeista napakorua, muisti kun tämä oli tullut hänen luokseen ja kertonut innoissaan yllätyksestä… Muisto sai hänet paremmalle tuulelle ja se ettei Joni ei ollut torjunut häntä tällä kertaa. ”Voisin antaa sinulle anteeksi… Kun olet kiltisti näin…Meillä voisi olla mukavaa.” Chris kuiskasi ja Joni voi pahoin. Chris voisi antaa hänelle anteeksi?!

Hän painoi päänsä Jonin jalkoväliin, mikä sai nuoremman miehen hätkähtämään. Chris virnisti ja avasi housuja, painoi suudelman veltolle elimelle alushousujen kankaan läpi samalla puristaen Jonin pakaroista. Jonin vartalo oli muuttunut entistä enemmän edukseen. Jäntevämpi ja lihaksikkaampi, silti sopusuhtainen ja kevyt.

Jonin sisällä kiehui. Chris voisi antaa hänelle anteeksi!? Hänen mielensä toisi järkyttyneenä ja poissa tolaltaan. Mies oli sekaisin kuin seinäkello ja tämä… Tämä oli aivan liikaa!

”Älä…” Hän älähti kun Chris laski hänen housujaan ja alkoi hyväillä hänen elintään huulillaan.  Joni toi kätensä Chrisin otsalle ja työnsi poispäin. Chris otti hänen lantiostaan kiinni tiukasti ja katsoi häneen tuimasti.

”Pysy aloillasi…. Meillä meni jo niin hyvin!” Chris ärähti. ”Riisutaan nämä.” Hän jatkoi hieman kireään sävyyn samalla kun veti Jonin housut nilkkoihin. Joni katsoi poispäin ja nielaisi. Hän antoi sen tapahtua. Viimeisetkin vaatekappaleet riisuttiin ja häntä palelsi. Chrisin kärsivällisyys oli tiessään ja mies käyttäytyi kuin Jonin vastahakoisuus suuseksiin olisi loukannut hänen ylpeyttään isomminkin.  Joni kuitenkin halusi sen vain olevan ohitse.

Chris nousi kasvotusten hänen kanssaan ja avasi housunsa katsoen häneen samalla, tiukka ilme pysyi tämän kasvoilla. Hänen mielialansa oli jälleen synkistynyt. Katkeruus kumpusi esiin. ”Tiedätkö kuinka monet kerrat haaveilin tästä hetkestä ollessani vankilassa? Tai kun pääsin kotiin, jos sitä luukkua voi kodiksi kutsua?” Chris puhui samalla kun napitti paitaansa auki. ”Tiedätkö kuinka yksin olin? Ja sillä välin sinä porskutit eteenpäin sen miehen kanssa, hänen sängyssään...Ajatus joka johdatteli minua eteenpäin oli tämä hetki kun pääsisin kanssasi samaan huoneeseen kahden.”
 
Chris heitti paitansa syrjään, sylkäisi kädelleen ja toi sitten kätensä Jonin taakse, liikuttaen sormensa hänen pakaroidensa väliin, painoi hänen aukkoaan vasten ja Joni ei voinut olla hätkähtämättä. ”Ja ajattelin sinua kun panin toista, ajattelin mitä tekisin sinulle…” Chris nojautui suutelemaan häntä samalla kun työnsi sormensa hänen sisäänsä. Se tuntui epämukavalta, Joni toi kätensä Chrisin rinnalle. Sydän hakkasi, pelko kasvoi, Chris halusi hänen kärsivän... Ehkä myötätuntoa ei enää riittäisi? Ehkä sen saavuttaminen olisi jo mahdotonta?

”Olisin voinut olla sinulle hyvä… Sattuuko tämä?” Chris kysyi ja tunki sormensa syvemmälle rajusti, pian lisäten toisenkin. Joni vavahti ja puristi silmänsä kiinni. ”Miltä se tuntuu kun se venäläinen panee sinua? Oletko pettänyt häntäkin? Ehkä yksi ei riitä sinulle koskaan…ehkä todella olet pelkkä lutka…” Chris huokaisi kiihottuneena. Hän jatkoi liikutellen sormiaan Jonin sisällä eikä Joni päässyt otteesta.

 ”Lopeta Chris!” Joni parahti ja yritti kiemurrella miehen otteesta turhaan. Chris veti sormensa ulos.

”Luulen että se ryssä on  pelkkä tossukka joka tanssii sinun pillisi mukaan…” Chris ärähti. ”Kysyit vihaanko sinua? Välillä kiroan sitä päivää kun kohtasin sinut… Olet vienyt kaiken minulta. Sinä Joni olet tehnyt minusta tämän hirviön… Sitä sinä odotat minulta eikö niin?” Chris raahasi hänet pöydän luokse ja pakotti hänet kumartumaan vatsalleen sen ylle. ”Hyvä on, minä näytän sinulle sen hirviön.” Chris levitti liukasteen hätäisesti hänen aukolleen ennen kuin painautui häntä vasten ja tunkeutui sisään. Joni parahti.

Chris purki turhautumisensa siihen hetkeen, koko sen stressin ja vihan mitä hän oli tuntenut. Hän painoi Jonin yläselkää pöytää vasten, tunsi itseänsä vahvaksi, voittajaksi. Se venäläinen oli hävinnyt ja nyt hän otti omansa takaisin. Tämän jälkeen Jonilla ei olisi epäilystä siitä kenelle kuului. Järki sumentui himon alla. Samalla se järjetön fantasia yhä kyti hänen sisällään että kaikki voisi jotenkin palautua ennalleen tämän jälkeen. He voisivat palata siihen samanlaiseen onneen joka heillä oli ollut suhteen alussa, Joni oli vain ensin saatava ymmärtämään ja katumaan.

”Kuulut minulle… Tunnetko sen?” Chris huohotti Jonin korvaa vasten. Hän tunsi kihelmöinnin vatsanpohjassaan. ”Tulen kohta…”

Joni kiristi hampaitaan, piti silmänsä tiukasti suljettuna ja yritti keskittyä ajatukseen selviytymisestä. Tämä olisi ohi pian...Hän hoki itselleen koko sen ajan ja lopulta… Chris tarrautui lujasti hänen lantiostaan, murahtaen ja Joni tunsi sykkeen sisällään miehen liikkeiden pysähtyessä. Se oli ohi…. Ainakin tällä erää.

Suudelma hänen niskallaan, käden sipaisu hiuksissa, valheellista hellyyttä väkivallan jälkeen.
Chris vetäytyi hitaasti hänen sisältään, Joni tunsi vapisevansa. Oli pysyttävä rauhallisena,  seksin… raiskauksen jälkeen Chris oli usein ollut sovittelevampi jos hän vain malttaisi olla nöyrä… Nyt ei ollut oikea hetki taistella, oli osattava valita oikea tilaisuus. Hän pääsisi kotiin, oli uskottava siihen.

Huuma oli ohi. Joni vapisi, Chris kuuli vaimean nyyhkytyksen. Jäljet lantiolla, jäljet niskalla. Hän oli saanut sen aikaan. Se vihainen ja turhautunut mies oli väistynyt saatuaan tyydytyksensä ja syyllisyys alkoi kalvaa. Hän ei ollut tarkoittanut olla näin raju mutta jokin oli naksahtanut kun Joni oli torjunut aiemmin tarjotun yrityksen tuottaa mielihyvää.

Chris ei kuitenkaan halunnut kohdata omaa syyllisyyttään, hän halusi jättää sen Jonin harteille. ”Sinun on turha pillittää…” Chris huokaisi kylmästi. ”Tämä on sinun omaa syytäsi.” Hän lisäsi ja pukeutui Jonin suoristautuessa hitaasti. Joni ei sanonut mitään, ei katsonut häneen. 

”Tarvitsen ryypyn.” Chris tokaisi ja käveli kohti ovea jonka lukitsi perässään.

Joni peitti kasvonsa käsillään epätoivon pyyhkiytyessä hänen ylitseen uudemman kerran. Hän tarvitsi paremman suunnitelman. Hän katsoi huonetta ympärillään, näkemättä juurikaan esineitä joilla puolustautua … ehkä jalkalamppu?  Hän kuuli Akin Ja Chrisin äänet viereisestä huoneesta, sekoittuneena musiikkiin. Karmiva epäilys ettei ilta suinkaan olisi ohi. Chris ja Aki joivat yhdessä, he joisivat ja Chris…. Chrisin pahempi puoli voimistuisi…. 

Joni tunsi sperman valuvan reisiään pitkin. Häntä oksetti. Kädet vapisten Joni veti paitansa takaisin ylleen ja käveli sängylle. Hän nappasin lakanan kulmaa jolla siistiä itseään kun muutakaan ei ollut. Joni jatkoi pukeutumista ennen kuin katsoi uudelleen ympärilleen ja käveli kohti nojatuolia jolle lopulta käpertyi istumaan halaten polviaan rintaansa vasten. Polvea jomotti yhä mutta hän oli hetkeksi unohtanut kivun muun tieltä.  Pelko siitä että Aki tulisi  ottamaan vuoronsa ja Chris… Chris ei auttaisi, Chris ei välittäisi ja pahimmassa tapauksessa myös osallistuisi.  

Entä jos Chris oli oikeassa? Jos hän oli aiheuttanut tämän, jos Chris olisikin voinut olla normaali ja… Järki sanoi ettei se ollut totta silti hän epäili. ”Nautit siitä…. Huomiosta… likaisista fantasioista…” Chrisin ääni kuiskasi hänen mielessään.

Hän oli ollut 16-vuotias. Valokuvaaja jonka kanssa hän oli työskennellyt ensimmäisiä kertoja oli ihastunut häneen. Se oli selkeää. Mies oli ollut kolmenkymmenen, Joni muisti nauttineensa siitä huomiosta. Mies oli tuonut hänelle mm. erikoiskahvia usein, koska Joni oli  kerran valittanut uupumusta koulupäivän jälkeen ja miehen kahvitoimituksesta tuli hiljalleen tapa.

Ja aluksi se vihjailu oli ollut hienovaraista, he olivat puhuneet jostain ja mies oli pyytänyt käymään häntä luonaan lainaamassa elokuvia tai vastaavaa. Joskus ohimennen pyytänyt häntä veneilemään kanssaan ja Joni oli kohauttanut olkiaan hymyillyt ja vastannut ehkä joku kerta? Mutta hän ei ollut koskaan mennyt veneilemään tai muuta, hän oli nauttinut siitä että niin paljon vanhempi mies oli flirttaillut hänelle ja lähettänyt toiveikkaana tekstiviestejä. Mutta ei hän ollut kiinnostunut oikeasti. Miehellä oli ollut viikset ja hän oli pitänyt niitä typerinä.
Hän oli leikitellyt. Kuvitellut aina pitävänsä lankoja käsissään. Hän oli saanut valita. Viestejä pojilta tai miehiltä jotka ilmaisivat ihastustaan, Joni oli usein pitänyt heitä ikävystyttävinä ja rasittavina. Suurin syy miksi hän oli ihastunut Mishaan alussa oli koska mies ei ollut kiinnittänyt häneen huomiota ja Chris…  Chrisin huomio oli taas tullut oikealla hetkellä lääkitsemään hänen kolhiutunutta itsetuntoaan ja se huomio… hän oli janonnut sitä.

Hän oli aina kuvitellut hallitsevansa sitä mihin tilanteet etenisivät, Mishan kanssa, muiden kanssa… Chrisin kanssa. Varoitukset olivat menneet kuuroille korville, mitään tämä kaltaista ei voisi käydä hänelle. Ja nyt… Nyt hän voisi oikeasti kuolla.

Aikaa kului, mitään ei tapahtunut. Uupumus valtasi hänen kehonsa, hetkeksi Jonin onnistui torkahtaa levottomaan uneen. Lähestyvät askeleet kuitenkin havahduttivat hänet pian hereille. Pelko valtasi mielen, entä jos hän jo menettänyt mahdollisuuden lepyttää Chris? Entä jos tulija olisi Aki?



Jatkuu....
My Secret Shore

(c) kolgrim

Venäläistä rulettia? 29 Guestbook