25. luku
       

Oli kylmä, Chris nosti takin kauluksia ylöspäin ja hieroi käsiään. Hengitys höyrysi pienessä autossa. Pimeys oli jo laskeutunut vaikka oli vasta iltapäivä. He odottivat, tarkkailivat. Chris katseli kauempana näkyvää taloa joka kuulemma oli se missä Joni olisi yöpymässä sen venäläisen kanssa. Talo oli vanha puutalo, kaksikerroksinen ei kuitenkaan kovin iso. Vieressä oli vanha ränsistynyt navetta jossa tuskin enää pidettiin eläimiä. Heidän autonsa oli parkkeerattu sopivalle etäisyydelle, sitä ei erottaisi pimeydessä tieltä tai talon pihalta.  He olivat olleet paikalla jo muutaman tunnin ja kävelleet tutkimassa ympäristöä.

Se mikä heidän suunnitelmistaan lopulta toteutuisi, oli riippuvainen siitä miten Joni reagoisi tapahtumiin. Jo silloin kun he olivat seurustelleen Joni oli usein halunnut lenkkeillä yksin ja kenties nyt etenkin paineen alla, he saisivat Jonin lähtemään yksin ulos. Se olisi helpoin vaihtoehto. Muitakin suunnitelmia oli, nyt heidän oli kuitenkin vain oltava kärsivällisiä.


Lopulta he kuulivat auton lähestyvän. Aki suoristautui istuimellaan. ”He saapuvat, tuo on Ivon auto.” Aki selvensi. He katsoivat kun auto parkkeerasi pihalle, Aki tarjosi Chrisille kiikarit ja Chris huomasi pidättelevänsä hengitystään. Hän näki Jonin astuvan ulos autosta, hänen sydämensä löi kiihkeämmin; siitä oli jo liian kauan kun he olivat viimeksi nähneet ja Chris kaipasi lähemmäs, kaipasi voida koskettaa.

Muut astuivat myös ulos, he ottivat matkalaukkuja autosta. Misha hakeutui Jonin vierelle, kosketti hänen olkapäätään ja antoi kevyen suukon tämän poskelle kuiskutellen jotakin tämän korvaan. Chris tunsi mustasukkaisuuden piston joka levitti ärsyyntymisen tunteen hänen kehoonsa.

He alkoivat siirtyä kohti taloa. Chris laski kiikarit alas ja nielaisi, hänen rintaansa kiristi ja käsi vapisi aavistuksen. He olivat jo näin lähellä, hän tiedosti yhä sen kaiken järjettömyyden, vielä voisi kääntyä… Nyt hän oli kuitenkin nähnyt Jonin ja halusi entistä kiihkeämmin päästä tämän lähelle.

Aki oli ottanut kiikarit ja tutkaili vuorostaan taloa. ”Nyt vain odotetaan sopivaa tilaisuutta.” Aki sanoi. ”En usko sitä tulevan tänään.” Hän lisäsi. ”Tullaan huomenna takaisin ja katsotaan tilannetta.”

**^^**^^**^^**


Joni havahtui Mishan kömpiessä hänen vierelleen kapealle sängylle.
”Huomenta… mahtuuko tähän?” Misha kuiskutteli, hamuillen huulillaan kevyesti hänen korvannipukkaansa. Joni hymyili, siirtyi hieman taemmas tehdäkseen tilaa vuoteella ja nosti peittoa jakaakseen sen kumppaninsa kanssa. ”Saitko nukuttua?” Misha kysyi, suuteli hänen kaulaansa samalla kun hänen kätensä lipui alemmas hänen selällään.

Kovaääninen kuorsaus huoneen toiselta laidalta sai Jonin tyrskähtämään hiljaa.  ”Olosuhteista huolimatta…” Hän kuiskasi ja katsoi hymyillen Mishan silmiin, samalla kun antoi oman kätensä lipua hänen kylkeään pitkin.

”Ivo taisi ottaa muutaman vodkapaukun liikaa.” Misha myönsi. ”Nukkuukohan Jami?” Hän pohti. Joni nosti hieman päätään ja yritti kuikuilla huoneen toisella laidalla olevaa sänkyä kohti jolla Jami nukkui.

”Ainakin näyttää siltä…” Joni virnisti. Mishan käsi alkoi hyväillä rohkeammin hänen pakaroitaan ja Jonin oli purtava huultaan ettei voihkaisi. Hän tunsi Mishan aamuseisokin reittään vasten, aisti miten kiihkeästi Misha olisi halunnut viedä tilanteen pidemmälle jos huoneessa ei olisi ollut muita.

He olivat saapuneet edellisenä iltapäivänä ja majoittuneet samaan huoneeseen Ivon ja Jamin kanssa sillä toinen yläkerran makuuhuone oli ollut jo pitkään varastokäytössä ja olisi mennyt tarpeettoman pitkään raivata lisää nukkumatilaa kun he kuitenkin mahtuivat myös samaan huoneeseen. Misha ja Ivo olivat tarjoutuneet nukkumaan lattialla, kun Joni ja Jami saivat yöpyä sängyillä.

 Edellisenä iltana isoäidin iäkäs naapurin mies ja tämän nelikymppinen eronnut poikansa olivat tulleet käymään. He olivat tuoneet mukanaan pullon vodkaa jota Ivo oli innostunut naukkailemaan hieman enemmän kuin he muut. Eipä Annakaan lasiin sylkenyt. Jonia huvitti miten erilainen Anna oli ollut illan aikana verrattuna siihen aiempaan. Tämä oli ajoittain kikattanut kuin nuori tyttö ja Jonista oli vaikuttanut siltä kuin Annalla olisi ollut jotain romanssin tynkää naapurinsa kanssa vaikka Misha sen kielsikin väittäen että tietäisi kyllä jos sellaista olisi. Joni ei kuitenkaan uskonut että Anna välttämättä puhuisi asiasta lapsenlapsilleen.

Vaikka kumpikaan miehistä ei puhunut Englantia oli Jami ja Joni pysyneet mukana keskustelussa Ivon ja Mishan avustuksella. Jami myönsi illan aikana olevansa helpottunut ja että oli suotta jännittänyt Annan tapaamista. Nainen oli ottanut hänet aivan yhtä lempeästi vastaan kuten aiemmin oli ottanut Jonin.

Illan aikana Joni oli huomannut saaneensa viisi uutta kaveripyyntöä facebookissa. Pyynnöt olivat miehiltä joita hän ei ennestään tuntenut, iät vaihtelivat 25-40 välillä, profiilikuvat olivat melko epämääräisiä ja kaikkien paikkakunnaksi oli ilmoitettu Helsinki.

 Alastonkuvia ei kuitenkaan oltu julkaistu ainakaan millään helposti löydettävillä sivuilla, mutta koska kaikki viisi pyyntöä olivat tulleet saman vuorokauden aikana Joni arveli kuvilla olevan jotain tekemistä asian kanssa. Jos kuvia oli jaettu muillekin sähköpostitse niin pian ne lähtisivät väistämättä leviämään lisää ja Joni yritti jotenkin saada itsensä hyväksymään sen vaikka se tuntui vaikealta.

”Hitto jos olisimme kahden…” Misha kuiskasi puskiessaan turhautuneena häntä vasten.

Joni ei ollut puhunut kaveripyynnöistä vielä Mishalle. Ilta oli muilta osin sujunut niin hyvin ja Mishakin oli vaikuttanut paljon rennommalta kuin päiväkausiin, hän ei ollut raaskinut pilata kihlattunsa mieltä. Joni tiesi Mishan toivovan että he voisivat unohtaa hetkeksi koko asian kun eivät toistaiseksi voineet tehdä sille mitään. Ja se oli totta, jos kuvat leviäisi hän ei voisi estää sitä. Toistaiseksi Chrisistä tai Akistakaan ei ollut kuulunut mitään, vaikka Joni oli uskonut jonkinlaisen kiristysyrityksen seuraavan. Se saattoi vielä olla tulossa, mutta sitä ennen hänen oli jatkettava elämäänsä niin hyvin kuin osasi.

”Mmh…” Joni huokaisi ja sulki silmänsä, hän hyväili käsillään pehmeästi Mishan vartaloa peiton suojissa. Hän halusi voida unohtaa, halusi keskittyä tulevaisuuteen ja haaveisiin Lontoosta, opiskelusta, uudesta alusta Mishan kanssa.

”Ehkä vien sinut illalla navettaan…” Misha kuiskutteli huvittuneena.

”Oho, mitä siellä on?” Joni kysyi kiusoittelevaan sävyyn ja antoi itsensä lähteä mukaan leikkiin.

”Yllätys.”  Misha virnisti ja painoi suukon hänen nenänpäälle.

”Vai että oikein yllätys… Millainenhan se mahtaa olla…” Hänen kätensä siveli Mishan erektiota mikä sai tämän murahtamaan mielihyvästä ja turhautuneisuudesta. ”Lehmiä tai niiden kummituksia?” Joni mietti. ”Kotitonttu? Vai…hiiriä?” Hän kosketti Mishaa rohkeammin. ”Kenties jotain paljon isompaa?”

”Äh…”

”Kuten rotta tai useampi.” Joni irrotti otteensa ja painoi suudelman Mishan huulille.

”Hitto…” Misha kirosi.

”Sanopa muuta.” Joni hymyili ja suuteli Mishaa uudestaan halukkaasti ja pidempään.

”En tiedä miten siellä tarkenee…” Misha huokaisi turhautuneena.

”Lupasit minulle yllätyksen… Minä voin puolestani pitää huolta siitä että tarkenemme…” Joni kuiskasi Mishan korvaan samalla kun hyväili hänen elintään kiusoittelevasti saaden Mishan värisemään mielihyvästä ja turhautuneisuudesta ettei voisi saada tyydytystä sillä hetkellä.

Hän katsoi Jonin silmiin. ”Minä järjestän sen yllätyksen.” Hän kuiskasi ja nojautui uuteen suudelmaan jonka Joni otti hyvillään vastaan.

”Ja minä odotan sitä innolla.” Joni vakuutti.

Toiselta sängyltä kuului narahdus Jamin kääntäessä kylkeään. ”Mmh… huomenta?” Hän mutisi unisena. ”Paljon kello on?”

”Huomenta. Taitaa olla jotain lähelle yhdeksää.” Misha huokaisi.
”Hmm… käyn hoitamassa tämän ongelman…” Hän kuiskasi sitten Jonille.

”Ja jätät minut painimaan omani kanssa, julmaa…” Joni kuiskutteli takaisin ja mutristi huuliaan hymyillen.

”Mielelläni jäisin painimaan sinun kanssasi, mutta…”

”Liikaa yleisöä, mene.” Joni virnisti ja Misha hymyili hänelle ennen kuin sieppasi aamutakkinsa lattialta ja hipsi ulos huoneesta.

”Hitto että Ivo taas kuorsaa kovaa…” Jami huokaisi. ”Toivottavasti saitte nukutuksi?”

”Joo, ei huolta.” Joni kääntyi kyljelleen ja hymyili. ”Saitko sinä?”

”Sain, taisin nukahtaa ennen kuin tuo mölinä alkoi.” Hän naurahti, johon Joni hymyili ennen kuin otti puhelimensa esiin. Kaveripyyntöjä oli tullut muutama lisää ja Joni huokaisi raskaasti, no se ratkaisi ainakin sen ongelman jota Mishan oli tarvinnut mennä viilentämään suihkuun.  Hän juoksutti sormiaan hiustensa lävitse, jotain oli tekeillä, se tuntui nyt melko varmalta.

”Onko kaikki hyvin?” Jami kysyi katsellen häntä jokseenkin huolestuneen näköisenä samalla kun pukeutui. Joni katsahti häneen, hymyili hieman väsyneenä ja nousi istumaan.  Hän kohautti olkiaan.

”Toistaiseksi.” Hän lopulta vastasi. Jami katseli häntä hetken hiljaa. Ivo kuorsasi yhä sikeässä unessa, kuorsauksen ääni tuntui Jonista kummallisella tavalla jopa lohduttavalta, jotenkin niin normaalilta ja… huolettomalta. ”Kyllä tämä tästä.”

”Onko siitä sinun exästäsi kuulunut jotain?” Jami kysyi varovasti.

”Jouluna”, Joni myönsi. ”Hän lähetti facebook viestejä ja soitti minulle kun olimme New Yorkissa.”

”Oho.” Jami tokaisi ja tunsi olonsa typeräksi ettei ollut osannut sanoa mitään parempaa. ”Mitä hän sanoi?”

”Samaa levotonta paskaa mitä ennenkin.” Joni huokaisi ja ryhtyi etsimään paitaansa. ”Adam jutteli hänen kanssaan, toivon että hän sai taottua Chrisille järkeä. No, hän on joka tapauksessa Kanadassa, luojan kiitos. Puhelin ja nettihäiriköinnin vielä jotenkin kestää.”

Jami nyökkäsi. ”Vaikka ei sinun sitäkään tarvitsisi sietää.” Hän sanoi. Jami oli jo saanut puettua ja seisoi nyt hieman avuttoman näköisenä vuoteensa vieressä kuin ei olisi tiennyt mitä sanoa muttei kehdannut lähteäkään ennen häntä..

”Toivottavasti ei ainakaan kovin kauaa.” Joni hymyili ja nousi. ”Taidan myös käydä suihkussa, tavataan aamupalalla.” Hän sanoi, keräsi vaatteensa ja lähti huoneesta.

**^^**^^**^^**

 ”Lähdetäänkö kävelylle?” Misha kuiskasi.

Oli myöhäinen ilta, päivällinen oli syöty ja Annan naapuri ja tämän poika oli viettämässä jälleen iltaa heidän kanssaan. Joni oli nauttinut muutaman lasin viiniä ja tunsi olonsa melko rentoutuneeksi. Hän oli jo aiemmin päivällä sulkenut puhelimensa  ja malttanut myös pitää sen kiinni. Hän halusi edes yhden illan olla ajattelematta asiaa, jos vain suinkin pystyi ja jos puhelin olisi ollut päällä se ei ainakaan olisi onnistunut.

”Saanko sen yllätyksen mistä oli puhetta?” Joni kysyi hiljaisella äänellä.

”Ehkä. Oletko ollut kiltti poika?” Misha kysyi ja Joni puraisi huultaan.

”Ei. Olen ollut hyvin tuhma.” Hän virnisti.

”Oho. No sitten….” Misha nielaisi hieman yllättyneenä. ”Sittenhän meidän on mentävä katsomaan miten noin tuhmia poikia ojennetaan. Seuraa.”

Joni laski lasinsa alas lähimmälle pöydälle ja seurasi Mishaa eteiseen, missä he pukeutuivat ulkovaatteisiinsa. Ulkona oli kirkas pakkasyö, taivas täynnä tuhansia tähtiä, yksi kirkkaimmista tähtitaivoista joita Joni muisti koskaan nähneensä. Misha vilkaisi taloa kohti ja tarttui sitten hänen käteensä, johdatellen kohti vanhaa navettaa. Hän hymyili Jonille, painoi tämän seinää vasten ja suuteli.

He tulivat sisään rakennukseen, oven lähettyvillä oli vanhoja polkupyöriä. Ruosteisia esineitä ja tyhjiä karsinoita. Vanhoja esineitä ja roinaa. Perältä kajasti valoa. Misha oli aiemmin asettanut viltin lattialle ja tuonut kynttilöitä. Viltin päällä oli kori jossa oli viiniä ja pari muovimukia. Joni hymyili. ”Romanttista”, hän kuiskasi ja katsoi Mishaan joka veti hänet lähelleen.

”Ajattelin että se kiltti poika olisi kaivannut romantiikkaa… mutta … mitenkäs tämä tuhma poika jonka tänne toinkin?” Hän kysyi pilkesilmäkulmassaan.

”Noh…” Joni aloitti, nostaen sormensa Mishan huulille josta liu’utti sen alas hänen kaulaansa pitkin. Hänen toinen kätensä liikkui kiusoittelevasti Mishan reittä pitkin. ”Tämä tuhma poika haluaisi kovasti… todella kovasti… maistaa sinua…” hän kuiskasi ja toi kätensä Mishan jalkoväliin, huokaisi tyytyväisenä tuntiessaan jäykkyyden. ”Haluan suudella sinun kaluasi, hyväillä sitä huulillani ja ottaa sinut suuhuni, imeä kunnes tulet…ja nielisin kaiken minkä annat…”

Misha huokaisi, nuolaisi huuliaan. ”Toimeksi sitten.” Hän kuiskasi käheästi ja Joni laskeutui polvilleen hänen eteensä. Katsoi häneen kiusoittelevasti samalla kun avasi hänen housujaan riisuttuaan omat käsineensä.

Misha huokaisi, katsoi Jonia himoiten ja toi kätensä tämän tummiin hiuksiin. Seinät ehkä suojasivat purevammalta viimalta ulkoa, mutta navetassa oli silti kylmä. Sillä hetkellä kylmyys tuntui kuitenkin unohtuvan, Jonin huulet hyväilivät hänen elintään alushousujen läpi, kunnes tämä pujotti sen esille alushousujen läviköstä. Misha murahti mielihyvästä tuntiessaan Jonin kuuman hengityksen, pehmeiden huulien kosketuksen, kielen lipaisu. Misha oli haljeta halusta, edellisestä kerrasta tuntui olevan ikuisuus vaikkei siitä todellisuudessa ollut edes kahta viikkoa.

Misha tiukensi vaistomaisesti otettaan Jonin hiuksista, oli vaikea hallita itseään mutta Jonia ei näyttänyt haittaavan. Ajoittain Joni katsahti ylös hänen silmiinsä ottaessaan häneltä suihin ja hän näki kiusoittelevan virneen katseesta. Tätä Jonia hänellä oli ollut ikävä ja kieltämättä hän oli pelännyt ettei tapaisi tätä puolta hetkeen. Liian paljon kaikkea, avoimia kysymyksiä ja murhetta, mutta nyt he olivat siinä kahden. Varastettu hetki paeten todellisuuden hankaluuksia. Misha olisi toivonut voivansa pitkittää sitä hetkeä ja nautintoa pidempään, mutta lopulta ei pystynyt.

Joni katsoi nautintoa Mishan kasvoilla niellessään. Hän oli hyvillään ja kiihottunut. Heidän katseensa kohtasivat Jonin vetäytyessä hitaasti taaksepäin ja Joni hymyili pyyhkiessään suupieliään. Misha hymyili raukeana, silitti hänen hiuksiaan nyt hellästi ja polvistui hitaasti Jonin eteen. ”Kiitos…” Misha kuiskasi käheästi ja otti Jonin kasvot käsiensä väliin.

”Kiitos vain itsellesi…” Joni naurahti ja auttoi hellästi sulkemaan Mishan housut ennen kun toi tämän käden omaan jalkoväliinsä.  Misha virnisti tuntiessaan kovuuden kätensä alla ja hieroi Jonia hetken kankaan läpi.
”Hmm… katsotaas sitten…” Hän sanoi ja sai Jonin värähtämään nautinnosta ja odotuksesta. ”Tilannetta on tutkittava lähemmin…” Hän jatkoi ja hamusi huulillaan Jonin kaulaa samalla kun ohjasi tämän selälleen makuulle viltin päälle ja ryhtyi avaamaan hänen housujaan. ”Hmm… tämä todella vaatii lähempää tarkastelua…” Misha jatkoi kuiskuttelua ja liikkui alemmas hänen vartaloaan. Joni kohtasi sinisten silmien kujeilevan katseen ja tunsi lämpimien huulien hyväilyn elimellään hän puraisi huultaan ja antoi itselleen luvan keskittyä nautintoon.

Jälkikäteen he istuivat vierekkäin lattialla käpertyneenä viltin alle. ”Ei kai sinua palella?” Misha kysyi.
”Tässä on hyvä”, Joni vakuutti ja painautui hieman tiiviimmin Mishaa vasten.

 Misha hymyili ja kaatoi viiniä kahteen muovimukiin. Hän ojensi toisen Jonille ja suuteli hänen poskeaan. ”Teki hyvää varastaa omaa aikaa.”

”Kieltämättä.” Joni myönsi ja toi mukin huulilleen. ”Teki hyvää tulla tänne ylipäätään.”

”Hyvä jos olet pystynyt hetkeksi olla ajattelematta sitä kuva-asiaa.” Misha sanoi. ”Olin hieman huolissani.” Hän myönsi.

”Kyllä se on mielessä ajoittain, mutta sille ei mahda nyt mitään.” Joni katsahti Mishaa. ”Enkä taida olla ainut tällaisen ongelman kanssa nykypäivänä, se tuo jonkinlaista kummallista lohtua.” Hän hymähti. ”Ja ehkä voin perustaa jonkun tukiryhmän… Ihmisille joiden sekopää ex laittoi kuvat nettiin… Sitten soittaisimme niissä tapaamisissa aina sen Jenni Vartiaisen biisin ja pitäisimme hiljaisen hetken.” Joni naurahti ja toi viinimukin uudestaan huulilleen.

”Minusta on hienoa että voit vitsailla tästä jo.” Misha hymyili hieman.

”Enkä pelkästään vitsailla! Ehkä olen tosissani? Tai sitten olen vain kännissä nyt ja humaltuneena kaikki tuntuu helpommalta. Ja mitä muuta voin tehdä kuin yrittää löytää sen hopeareunuksen tässä tilanteessa? –Reunus joka kieltämättä on hyvin ohut ja nyt sitä on hyvin vaikea nähdä.” Joni hymyili hieman vinosti. ”Mutta, jos nyt jotain oikein kaivamalla kaivaa niin… Sitten kun olen vanha ja ryppyinen on todisteita että kerran olin nuori, komea ja…ihan seksikäskin. Kenties sitten jo esittelen niitä kuvia ylpeydellä, tulostan sellaisen ison vanhainkodin huoneen seinälleni ja saan nuoret hoitajat hämilleen.”

”No oho, meinaatko sitten hylätä minut sellaisen nuoren hoitsupojan vuoksi?” Misha vitsaili ja Joni hymyili. 

”Eihän itsetuntoni kestäisi jos kumppanini olisi minua sekä nuorempi että nätimpi. Sen takia minun pitää olla tuollaisen vanhuksen kanssa.”

”Ai vanhuksen?” Misha naurahti.

”Jep, sinä kuule olet jo lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä kun minä taas olen vasta ihan alussa.”   

”Vai niin…No anna sitten tänne vähän sitä nuoruuden nektaria…” Misha virnisti ja kumartui suutelemaan Jonia. Joni hihitti, asetti kätensä Mishan poskelle.

”Tämä teki hyvää, voida nauraa asialle.” Joni myönsi ja oli hetken hiljaa vakavoituen. ”Mutta tulevien päivien aikana se voi olla vaikeaa. Ja siksi pyydän jo etukäteen anteeksi että saatan olla raskas, hankala ja … kiukkuinen. Pyydän että kestät minua.”

”Älä siitä huoli. Hyvinä ja huonoina päivinä, olen tässä vierelläsi enkä ole lähdössä minnekään tuli mitä tuli.” Misha vakuutti ja hieroi Jonin käsivartta ja painoi suudelman hänen otsalleen. Joni sulki hetkeksi silmänsä painaen päänsä Mishan rintaa vasten. ”Sitä paitsi uskon jo nähneeni sinut pahimmillasi.” Misha naurahti silitellen Jonin hiuksia. ”Kiukuttelusi voi toki olla ärsyttävää, mutta kyllä minä sen kestän… kakara.” Hän lisäsi pehmeästi ja Joni nosti päätään, katsoi Mishaan ja painoi pehmeän suudelman hänen huulilleen.  

”Et ole kutsunut minua siksi aikoihin…” Joni hymyili. ”Minulla oli melkein sitä jo ikävä…”

”Pidän tuon mielessäni...” Misha virnisti.

**^^**^^**^^**

Oli myöhäinen ilta, Ryan istui koneensa ääressä turhautuneena. Chris oli ollut poissa muutaman päivän ja pari tuntia aiemmin Ryan oli yrittänyt soittaa tälle. Chris ei ollut vastannut. Hänen olonsa oli typerä, hän oli leikkinyt salapoliisia eikä hän oikein aluksi ollut tiennyt oliko hän vain typerä ja saanut jonkin ihmeellisen pakkomielteen tai vainoharhaisuuden ihastuksestaan. Oliko hänen mielikuvituksensa liian vilkas? Häiriintyneet ihmiset tekivät näin, häiriintyneet ihmiset selvittelivät ihastuksensa taustoja näin tarmokkaasti.

Hän oli tutkinut Chrisin facebook seinää. Ystäviä oli melko suppea määrä, Adam Wilson oli yksi muutamasta muusta joka oli kirjoittanut syyskuussa Chris seinälle ja toivottanut onnittelut 29-vuotis syntymäpäivänä. Ryan oli klikannut Adam Wilsonin tietoja ja saanut selville tämän olevan naimisissa Suvi Wilsonin kanssa o.s Lehto ja koska naisen nimi kuulosti ulkomaalaiselta Ryan oli klikannut naisen tietoja, saaden tietää tämän olevan alun perin Suomesta. Suvin seinällä näkyi myös joitakin valokuvia, ilmeisestikään tämä ei katsonut kovin tärkeäksi päivitystensä salaamista ulkopuolisilta, viimeisin oli uudelta vuodelta; rakas, ihana serkku käymässä kihlattunsa kanssa! Kuva oli otettu ulkona ilotulitusten aikaan New Yorkissa ja kuvassa oli nainen miehensä ja heidän lapsensa kanssa, sekä miespariskunnan joiden nimet oli tägätty, kuva oli otettu hieman etäämmältä mutta nimi; ’Joni Lehto’ sai Ryanin miltei tyrskäyttämään juomansa koneen näytölle.

Jännittyneenä ja kädet vapisten hän klikkasi tietoja Jonista, ne olivat suppeat mutta profiilikuva vahvisti asian. Mies oli sama kuin niissä kuvissa joita hän oli nähnyt Chrisin luona. Hetken hän oli vain tuijottanut ruutuaan. Nyt hänellä oli nimi, Chrisin exsän koko nimi. Ja Joni oli malli, netistä löytyi lisää kuvia ja Jonilla oli uusi poikaystävä…. Joka oli Venäläinen. Asiat raksuttivat villeinä hänen mielessään, eikä hän heti osannut tehdä mitään. Kenties ei ollut mitään mitä hänen tarvitsi tehdä?

Silloin hän oli yrittänyt soittaa Chrisille, kenties saadakseen jonkun rauhan itselleen siitä että tämä tosiaan oli vain viattomalla lomalla. Mutta Chris ei ollut vastannut. Hänen vatsanpohjaansa nipisti, paha aavistus… ja ehkä se kuitenkin oli vain liian vilkas mielikuvitus? Ehkä hän oli lukenut liian monta rikosjännäriä viimeaikoina?

Silti, tietäen ettei saisi unta hän googletteli lisää. Löysi joitain suomeksi kirjoitettuja viihdeuutisia jotka sai käännettyä ontuvalla google kääntäjällä. Jonin kanadalainen poikaystävä oli pidätetty epäiltynä pahoinpitelystä ja vapaudenriistosta. Joni oli ollut sairaalahoidossa.

Ryan alkoi voida huonosti, hän oli jokseenkin lamaantunut. Tällaista hän ei ollut odottanut. Ei hän tiennyt mitä oli odottanut, mutta vaikka Chris oli ollut… raju ja…hitto. Pahoinpitelijä? Vapaudenriisto? Mitä muuta? Hitto….

Kesti aikaa ennen kuin Ryan sai jotenkin koottua järkytyksensä ja viimein yhdistämään loput palaset ymmärtääkseen että hänellä oli kokoajan ollut syy huolestua. ’entä jos he eivät tule Venäjälle…?’ Hän muisti lukemansa keskustelun palaset. Jos he eivät tule Venäjälle.
- Jonin uusi kumppani oli Venäläinen. Chris oli mennyt Akin kanssa Venäjälle? Aki oli puhunut tarvikkeista, - Hitto. Tilanne tosiaan saattoi olla vakava. Mutta entä jos hän olikin vain kehitellyt kaiken omassa päässään? Mistä hän aloittaisi? Pitäisikö hänen mennä suoraan poliisin puheille, mutta mitä hänellä oli? Pelkkiä arvailuja vai faktoja? Jos hän aloittaisi yrittämällä saada Joniin yhteyden?

Ryan klikkasi profiilin auki ja päätti lähettää Jonille yksityisviestin ja kaveripyynnön jotta tämä varmemmin huomaisi hänen viestinsä. ”Hei, olen hiljattain tutustunut entiseen poikaystävääsi Chris Hanratyyn. Sain muuta kautta selville että olette ennen seurustelleet. Voitko olla minuun yhteydessä mahdollisimman pian?” Ryan mietti hetken ennen kuin lähetti viestin. Häntä kuumotti koko tilanne. Entä jos hän olisi väärässä ja vainoharhainen, kaikelle oli viaton selitys ja hän pilaisi välinsä Chrisiin hätäilemällä suotta? Näistä epäilyksistä huolimatta vahvempi vaisto jatkoi painostusta; hänen huolensa oli aito, eikä asian kanssa tulisi odottaa.

 
**^^**^^**^^**

Viisi uutta kaveripyyntöä mutta Joni ei omilla etsinnöillään löytänyt kuvia. Kaksi pyynnöistä oli tullut Yhdysvalloista ja kaksi Suomesta, yksi Kanadasta. Jonia ahdisti, hän torjui pyynnöt ja muutaman viestipyynnön luettuaan ensimmäisen joka oli hyvin suorasukkainen seksiehdotus.

Muut olivat jo menneet alakertaan aamiaiselle, heidän oli tarkoitus mennä myöhemmin Galinan ja muiden kanssa ulos syömään juhlistaakseen Mishan syntymäpäiviä ja nyt Jonin oli vaikea päästä juhlatuulelle. Oli ollut virhe laittaa kännykkä takaisin päälle, mutta hän olisi kenties joka tapauksessa miettinyt oliko jotain uutta tapahtunut.

Chris oli ilmeisesti myös jakanut hänen puhelinnumeroaan. Hän oli saanut yön aikana yhden tekstiviestin tuntemattomasta numerosta; ”Hei seksikäs, miten menee? ;)” Liitteenä oli kuva täydessä seisokissa olevasta kalusta. Tällaista hän ei todellakaan kaivannut ja Jonia kiukutti. Oli vaikea ymmärtää miksi Chris teki tämän, miksei hän voinut vaan antaa hänen olla? Eikö hän muka ollut jo kärsinyt tarpeeksi?

Tällainen kiusanteko oli kuitenkin jotain mistä Chrisiä ei suoranaisesti saisi vastuuseen. Sen tiedostaminen ärsytti ja ahdisti entistä enemmän. Hänen olisi vaihdettava numeronsa uudestaan ja Joni päätti tehdä sen heti kun he pääsisivät kotiin. Sitä ennen… Ehkä hän vain pitäisi puhelimensa kiinni? Ja sanoisi isälleen että soittaisi Mishalle jos halusi puhua. Vai pitäisikö hänen vielä epätoivoisesti yrittää puhua Chrisin kanssa? Olisiko siitä yhtään mitään apua kun ei tämä muutenkaan ollut kuunnellut järkeä?

Koska Joni ei myöskään halunnut pilata Mishan syntymäpäivää, hän päätti olla mainitsematta viesteistä tälle. Hän yrittäisi parhaansa olla ajattelematta asiaa, hän halusi että Mishalla olisi mukava päivä ilman murheita. Tämän asian he ehtisivät käsitellä myöhemminkin.

Ennen pitkää tämä loppuisi –Joni yritti valaa toivoa itselleen. Ennen pitkää tulisi aika jolloin kaikki tämä tuntuisi kaukaiselta ja pahalta unelta. Hän kestäisi tämän vaiheen, puskisi sen läpi vaikka väkisin. Hänellä täytyi olla kohtalontovereita jotka olivat onnistuneet siinä, eikö niin?
Joni päätti poistaa koko profiilinsa facebookista, ainakin sitten kaveri- ja vistipyynnöt tuntemattomilta loppuisivat.

**^^**^^**

”Hyvää syntymäpäivää Misha!” Galina aloitti kohottaen lasiaan ja muut yhtyivät onnen toivotukseen. Joni puristi Mishan kättä pöydän alla ja sai lempeän hymyn kumppaniltaan. Joni olisi halunnut suudella Mishaa mutta se ei ollut fiksua ottaen huomioon missä he olivat.

Baari jossa he olivat oli melko täynnä ihmisiä, se olikin yksi pienen kaupungin suosituimmista jossa kävi myös nuoria, jotka muuten kuuluivat kaupungin ikäjakautuman vähemmistöön.
He olivat aiemmin käyneet syömässä läheisessä ravintolassa ja olivat tulleet jatkamaan iltaa tähän baariin.

Joni oli saanut muutaman tekstiviestin lisää samasta numerosta mistä aiempikin oli ja tuntui vaikealta pysyä positiivisella mielellä. Viestit olivat muuttuneet röyhkeämmiksi ja kuvailevammiksi sen suhteen mitä niiden lähettäjä halusi tehdä hänen kanssaan. Silti hän ei halunnut vielä kertoa Mishalle koska Misha ansaitsi mukavan syntymäpäivän.

Joni tunsi kännykkänsä jälleen värisevän viestin merkiksi. ”Pidätkö näistä fantasioista joita kerron sinulle?” Viestissä luki ja Joni tunsi voivansa hieman pahoin. ”Tiedät hyvin kuinka seksikäs olet, eikö niin? Ja ne kuvat… Useampi ansaitsisi nähdä ne. Mitä olet mieltä?”
Joni aavisteli että lähettäjä oli Aki, hän tunsi stressin lisääntyvän. Mitä ihmettä hän voisi tehdä? Uusi viesti. ”Vastaa minulle.”

”Hei, käyn vessassa tulen ihan pian.” Joni sanoi Mishalle ja nousi. Mitä ihmettä hän voisi vastata? Kannattiko hänen vastata? Joni mietti asiaa, tunsi ärtymystä. Hän tuli miestenhuoneeseen joka sillä hetkellä oli tyhjä. Häntä kuvotti vessan haju, ilmeisesti juopuneet eivät oikein olleet osannut tähdätä oikein ja siivous oli pahasti laiminlyöty. Häntä kuvotti sekä se epäsiisteys että ne fantasiaviestit joiden sisältö pyöri väkisin hänen mielessään.

”Jos luulet voivasi kiristää minua, olet pahasti väärässä. Sitä paitsi, jos luulet voivasi hämätä minua prepaid numerosta olet epäonnistunut siinä, Aki. Voi sanoa myös Chrisille että painuu vittuun, niillä kuvilla ja yrityksillänne kiristää voitte vaikka pyyhkiä persettänne.” Joni purki turhautuneen kiukkunsa viestiin ja painoi lähetä. Heti lähettämisen jälkeen hän kuitenkin alkoi miettiä oliko hänen vastauksensa liian ärhäkkä. Provosoiko se lisää kiusantekoa? Hän tunsi vapisevansa, pistävän kuvottava haju kävi hänen sieraimiinsa ja häntä oksetti.

Joni hätkähti oven avautuessa. ”Huh, hirveä löyhkä.” Jami päivitteli astuessaan sisään. ”Uskaltaako täällä edes tehdä tarpeitaan?” Hän pohti ja katsoi Jonia joka näytti kalpealta. ”Hei, onko kaikki hyvin?” Hän kysyi huolestuneena ja Joni nosti kätensä suunsa eteen ja pudisti päätään. Hän katsoi sitten hieman hätääntyneenä ympärilleen ja syöksyi yhteen vessakopeista Jami kuuli hänen oksentavan.

Koska Joni oli halunnut olla kuskina ei hänen huono olonsa voinut johtua alkoholistakaan. ”Et kai sinä saanut ruokamyrkytystä?” Jami kysyi varovasti kun oksentaminen oli loppunut. Hän kuuli Jonin sylkäisevän muutaman kerran ennen kuin hän astui ulos entistä kalpeamman näköisenä.

”En usko…” Joni sanoi hieman vapisevalla äänellä ja käveli vesihanojen luokse kastellen kasvojaan vedellä. Hän otti sitten käsipaperia ja pyyhki ihoaan. ”Tämä haju… äh kuvottaa vaan, nyt helpotti jo… Ei hätää. Käyn tilaamassa vettä.”  Jami katsoi edelleen hieman huolestuneena kun Joni käveli hänen ohitseen ulos vessasta, toivottavasti tällä ei kuitenkaan ollut mitään vatsatautia? Jami pohti, samalla kun päätti kuitenkin uskaltautua helpottamaan rakkoaan vaikkakin wc-tilat olivat kaikin puolin iljettävät.

Loppuillan Joni vakuutti ettei enää voinut pahoin ja oli vain väsynyt. Keneltäkään ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta että tämä oli tavanomaista vaisumpi vaikkakin ajoittain yritti miltei väkisin piristyä ja vaikuttaa iloiselta mutta se vaikutti teeskentelyltä. Silti Joni itsepintaisesti väitti kaiken olevan kunnossa mikä iltaa myöten tuntui ärsyttävän Mishaa.

Keskiyön jälkeen he lähtivät ajamaan takaisin Annan luo. Ivo kuherteli Jamin kanssa takapenkillä ja Jamin hihittely kävi Jonin stressaantuneiden hermojen päälle. Misha tarkkaili häntä hiljaa ja Jonia harmitti ettei ollut osannut paremmin kätkeä murheitaan sillä nyt Misha vaikutti kaikkea muuta paitsi rentoutuneen iloiselta mitä Joni olisi halunnut tämän olevan.

”Olipa hyvää ruokaa siellä ravintolassa.” Joni kommentoi sitten yrittäen vielä kerran parantaa Mishan tunnelmaa. ”Mukava ilta muutenkin, vai mitä? Ja toivottavasti pidit siitä lahjasta?” Joni oli toivonut voivansa keksiä Mishalle jotain kekseliäämpää kuin uuden neuleen ja partaveden mutta hänen kekseliäisyytensä ei ollut viimeviikkoina huipussaan.

”Pidin kyllä siitä lahjasta.” Misha sanoi yrittäen olla välittämättä äänistä jota hänen veljensä ja tämän avopuoliso päästivät takapenkillä imutellessaan toisiaan. Molemmat olivat innostuneet juomaan shotteja tunti ennen lähtöä. ”Mutta kai minä nyt näen ettei kaikki ole hyvin.” Hän huokaisi. Joni kiristi hampaitaan ja tuijotti tietä heidän edessään.

”Ei siitä tarvitse puhua nyt.” Joni sanoi ja vilkaisi Mishaan yrittäen hymyillä.

”Helvetti Joni, milloin sitten? Voitko nyt hitto kertoa minulle mitä on tapahtunut?” Misha ärähti, hänen päätään särki ja häntä ärsytti tämä koko saamarin tilanne jonka Chris oli luonut.

”Mitä te riitelette?” Ivo kysyi hämillään takapenkiltä.

”Emme me riitele!” Joni tiuskaisi.

”No anteeksi…” Ivo mutisi.

”Nyt on myöhä ja me kaikki olemme väsyneitä.” Joni huokaisi yrittäessään rauhoittua. Ivo ja Jamikin istuivat nyt kiltisti takapenkillä ja vaikuttivat hieman jännittyneiltä katsellessaan heitä.

”Onko sinun taas huono-olo?” Jami kysyi varovasti, huolestuneeseen sävyyn.

”Ei.”

”Mikä sitten?” Jami jatkoi.

”Ei mikään, ei ole mitään ongelmaa mitä tarvitsisi puida nyt.” Joni sanoi ja käänsi radiota kovemmalle.

Kaikki olivat hiljaa. Mishaa ärsytti, hän tiesi että Jonilla olisi jotain uutta tietoa Chrisiin tai niihin kuviin liittyen mutta nyt hän oli päättänyt yrittää salata sitä. Se oli turhauttavaa! Tämä kuitenkin koski heitä molempia. Misha ei kuitenkaan halunnut alkaa riitelemään asiasta Ivon ja Jamin kuullen.

He pääsivät perille. Kukaan ei oikein ollut puhunut loppumatkalla.

”Voitko nyt kertoa mitä on tapahtunut?” Misha kysyi, heidän tultuaan sisälle. ”Onko ne kuvat julkaistu?”

”En tiedä… ei varmaan… puhutaan huomenna tästä, haluan mennä nukkumaan.” Joni vastasi. ”Ei tässä ole mitään hätää.” Hän jatkoi, antoi suukon Mishan poskelle ja suuntasi kohti kylpyhuonetta pestäkseen hampaansa. Mishaa ärsytti entistä enemmän, hän tiesi jotain tapahtuneen ja tiesi ettei saisi kunnolla nukutuksi kun ei tiennyt mitä se oli.

**^^**^^**^^**

Aki ei ollut vastannut mitään, Jonia hermostutti, hän ei tiennyt oliko se hyvä merkki. Hän oli nukkunut koko yön levottomasti ja Mishakin vaikutti herättyään melko kireältä. Ivo ja Jami olivat sen sijaan jopa ärsyttävän hyväntuulisia ja he olivat jääneet pussailemaan makuuhuoneeseen heidän suunnattuaan alakertaan aamiaiselle.

”No voitko nyt viimein kertoa mitä on tapahtunut?” Misha kysyi kyllästyneeseen sävyyn keittiössä. Hän oli väsynyt ja se teki hänestä kärttyisen. Häntä ärsytti Chris ja se että nämä ongelmat vaan kasvoivat ja jatkuivat ja että Joni välillä katsoi aiheelliseksi salata häneltä asioita. Jonia puolestaan ärsytti Mishan äänensävy.

”Hyvä on, aloin saamaan tuntemattomilta kaveripyyntöjä facebookissa.” Joni sanoi. ”Ja jotain seksiehdotuksia… Poistin tilini.”

”Milloin ne ensimmäiset tuli?” Misha kysyi.

”Sinä iltana kun tulimme. Eilen sain muutaman tekstiviestin tuntemattomasta numerosta.”

”Miksi hitossa et kertonut minulle heti?” Misha huokaisi samalla kun otti voileipätarvikkeita esiin.

”No emmekö me sopineet että yrittäisimme olla ajattelematta tätä? Että yrittäisimme lomailla ja selvittäisimme sotkun myöhemmin?”

”No miksi hitossa sinun sitten pitää kokoajan tarkistaa se saamarin facebook?” Misha ärähti. ”Hittoako siellä somessa pitää kokoajan roikkua.”

”No minähän juuri sanoin että lähdin sieltä! Ja anteeksi nyt vain mutta väkisinkin kiinnostaa mitä elämälleni tapahtuu ja anteeksi jos ajattelin sinun parastasi!”

”Me olemme tässä suossa yhdessä, Joni. Tällaiset asiat pitää jakaa! Minä haluan tietää missä mennään!”

”Tässä suossa…” Joni tuhahti. ”Sitäkö sinä ajattelet parisuhteestamme?”

”Tällä hetkellä? Kyllä tämä aika tahmeaa rämpimistä on.” Misha huokaisi sen enempää ajattelematta.

”No helvetti jos se on niin raskasta niin kukaan ei pakota sinua rämpimään tässä suossa! Sen kun talsit muualle, mene vaikka sen Stanislavin luokse! Tai vaikka sen Mikaelin tai Raimon vai mikä helvetti nyt olikaan! Ihan vittu sama!” Joni kivahti hermostuneena ja pyyhälsi Annan ohitse takaisin yläkertaan.

”Mitä te huudatte?” Anna ihmetteli Mishalle. ”Tuliko teille riitaa?”

”Äh, typerä juttu, ei hätää.” Misha huokaisi. ”Sovimme tämän kyllä.”

Ivo tuli Jonia vastaan rappusissa. ”Mikä on, mistä te oikein riitelette?” Hän kysyi.

”En jaksa nyt selittää…” Joni sanoi ja jatkoi matkaansa hänen ohitseen huoneeseen jossa rojahti sängylle kasvot seinää vasten välittämättä Jamista joka oli yhä huoneessa ja katsoi häneen hämillään.

Misha söi hiljaisena aamupalaansa. Ivo ja Jami istuivat hänen seurassaan, Joni mökötti yhä yläkerrassa. Syöminen auttoi Mishan oloon ja hän alkoi rauhoittua. Hän katsoi veljeään joka oli tuijottanut häntä pitkän tovin sanomatta sanaakaan.

”No, sen kun kysyt.” Misha tokaisi ja toi kahvikupin huulilleen.

”Mistä sinä ja Joni riitelitte?” Ivo kysyi ja Misha huokaisi syvään.

”Purimme molemmat vain turhautumistamme. Tämä johtuu siitä Kanadalaisesta syöpäläisestä.” Misha katsoi Ivoon ja Jamiin, jotka olivat molemmat hiljaa kuin odottaisivat hänen jatkavan. ”Chris laittoi Jonille viestejä jouluna, sitten kun olimme New Yorkissa niin hän soitti, sitten minä soitin suutuspäissäni Chrisille… Siitä Joni ei tiedä… Ennen kuin lähdimme tänne niin Kasper oli ilmoittanut Jonille saaneensa niitä kuvia…Niitä Jonin alastonkuvia sähköpostiinsa.” Misha hieroi silmiään. ”Nyt sitten… äh en tiedä… kai niitä on levitelty enemmänkin…  ja ilmeisesti Chrisillä on apuri, joka oli hänen kanssaan linnassa ja vapautettiin aiemmin. Joku entinen huumediileri joka kaikenlisäksi seurusteli kesällä Diman ex-tyttöystävän kanssa…” Mishaa alkoi naurattaa yhtäkkiä. Ivon ja Jamin ilmeet olivat sanoinkuvaamattoman huvittavia, jotenkin järkyttyneen epäuskoisia ja he katsoivat nyt häneen kuin hän olisi seonnut.

”Luoja, milloin elämäni alkoi muistuttaa jotain saamarin saippuaoopperaa?” Misha kysyi nytkähdellen yhä naurusta, hän pyyhki kyyneleitä silmäkulmistaan. ”Luoja. Mitäköhän seuraavaksi? Ehkä nappurin Yegor on sekaantunut myös tähän soppaan ja toimii heidän vakoojana?”

Ivo ja Jami katsahtivat toisiaan tietämättä oikein mitä sanoa. Misha nosti kahvikupin jälleen huulilleen ja pudisti päätään. ” Haluaisin vain elää normaalia elämää Jonin kanssa… Onko se tosiaan liikaa pyydetty?”

”Ei.” Ivo hymyili hieman surullisena veljelleen. ”Kyllä tämä saadaan ratkaistuksi. Kuulostaa kyllä hullulta, en oikein tiedä mitä muuta sanoa.”

”Eipä tässä kai mitään voi sanoa. Menen juttelemaan Jonille että päästäisiin lähtemään enon luokse.” Misha nousi ja suuntasi yläkertaan.

Joni istui sängyllä tutkien puhelintaan. Hän katsahti Mishaan lyhyesti. ”Sanoin sinulle toissailtana että tulen varmasti olemaan raskas ja vaikea välillä niin kauan kun tämä tilanne on päällä. Tämä on nyt sitä ja muistaakseni lupasit kestää sen. Mutta olet kuitenkin vapaa muuttamaan mielesi, tai purkamaan kihlauksen.” Joni tuijotti yhä kännykkäänsä puhuessaan.

”Kyllä minä muistan mitä lupasin, en ole muuttamassa mieltäni joten voit lakata leikkimästä marttyyria.” Misha sanoi ärsyyntyneeseen sävyyn ja istuutui Jonin viereen. ”Älä nyt viitsi olla lapsellinen, Joni. Kai minullakin on oikeus olla hankala ja ärsyttävä välillä?” Misha huokaisi. ”Tämä tilanne on suoraan sanottuna perseestä, okei? Mutta en minä nyt sen takia purkaisi kihlaustamme!”

Joni katsahti häneen kulmiensa alta, jotenkin uhmakkaana. ”Minua kiukuttaa.” Hän sanoi. ”En tiedä keneen purkaisin sen, kun en voi purkaa sitä oikeaan kohteeseen. Jos Chris olisi nyt tässä ja minulla olisi pesäpallomaila niin minä varmaan hakkaisin hänet tohjoksi sillä, luulen että pystyisin siihen minua kiukuttaa niin paljon.”

”No toivottavasti niitä pesäpallomailoja olisi kaksi.” Misha sanoi. ”Jos Chris siis olisi tässä, se toinen hyypiö myös.” He katsoivat toisiaan hetken vakavina, synkkinä kunnes Jonia alkoi hymyilyttää ja Misha virnisti.

”No niin… Tulihan se sieltä.” Joni hakeutui lähemmäs ja Misha kietoi käsivartensa hänen ympärilleen. ”Kyllä paha saa palkkansa, ennemmin tai myöhemmin…” Misha kuiskasi ja he olivat hetken hiljaa. ”Tule syömään jotain niin lähdetään sitten enoni luokse.”

”Suututko jos en jaksa lähteä mukaan?” Joni kysyi. ”Haluaisin vain levätä, en nyt jaksaisi muita ihmisiä, en jaksa olla positiivinen.”

”Jäisit yksin tänne?” Misha kysyi, Anna oli lähdössä myös heidän mukaansa.

”Niin, jos se on ok isoäidillesi?”

”No… En usko että häntä haittaa mutta oletko varma? Haluatko että minäkin jään?”

”Ei, et sinä sukulaisiasi kuitenkaan usein näe. Kyllähän minä pärjään täällä, olen jo iso poika”, Joni virnisti.

”Niinkö?” Misha virnisti takaisin ja kumartui suutelemaan Jonia. ”Ehkä se tekee hyvää levätä. Mutta soitathan sitten jos alkaa ahdistaa?”

Joni naurahti. ”Hei, älä nyt stressaa Misha. Soitan jos minulla on tylsää.”

”Hyvä on sitten.” Misha huokaisi hymyillen.

Jatkuu…



Kirjoittajan kommentti: Toivon että oli nyt parempi. Muutama ehti sen edellisen version lukea, joka mielestäni oli huono ja hätiköin liikaa sen julkaisemisessa. Muutin hieman edellisen kappaleen loppua, kompastuin vähän aikatauluihin tarinan suhteen joten ei siis joulun viettoa tässä. Muutenkin kun Venäjällä uusi vuosi on se isompi juttu :)

Jep, käyn myöhemmin läpi paremmin noita vanhoja lukuja  ja korjailen, sielläkin on varmasti vähän epäloogisuuksia. Tämä on se haitta kun julkaisee luku kerrallaan ilman että koko tarina on valmis nyt jos aloittaisin alusta niin tulisi varmaan aika erilainen muutenkin. Mutta hei näillä mennään ;)



My Secret Shore

 Guestbook

hit counter for tumblr

© KOLGRIM

Venäläistä rulettia? 26

My Secret Shore HOME