26. Luku

”Mitä me voidaan tehdä?” Kysyn ja hetken Misha on hiljaa.

”Luotatko muhun?” Se kysyy ja kohotan katseeni.

”Luotan,” kuiskaan ja Misha hymyilee.

”Hyvä, sitten soita sille Petelle ja sano, että suostut.”

Kohotan pääni hämmentyneenä jopa hieman tuohtuneena. ”Haluat, että suostun?!” Mitä vittua? Kaiken näiden puheiden jälkeen, se haluaakin että huoraan itseni sille niljakkeelle?!

”Niin,” Misha sanoo rauhallisesti ja kun yritän pyristellä seisaalleni se kietoo kätensä mun ympärille. ”Rauhoitu,” se sanoo pidellen mua tiukasti ja samalla kuitenkin hellästi. Tunnen vapisevani, kyyneleet kohoaa väkisinkin mun silmiini, kun kuvittelen kaikkea mitä Pete voisi mulle tehdä. En halua seksiä Peten kanssa, en halua sen koskevan muhun! ”Joni, luota muhun,” Misha kuiskuttaa ja suutelee mun kaulaa. ”En anna sulle tapahtua mitään pahaa, en anna sen tyypin koskea suhun niin,” se jatkaa. ”Oot mun, mun oma.”

Katson Mishaan hieman hämilläni ja se sipaisee mun poskea kädellään. ”Mutta haluat mun suostuvan? Jos meen sinne, niin se tarkoittaa, että se voi tehdä mitä haluaa mulle…” Misha katsoo mua vakavana.

”En antaisi sen mennä niin pitkälle. Meidän on peloteltava se mulkku niin perinpohjaisesti, että se ei koskaan enää uskalla lähestyä sua tai sitä Markoa.”

”Miten?” Kysyn nyt jo uteliaana ja hieman rauhoittuen, Misha virnistää.

”Hämäräbisneksiä ja rikollisliiga? Venäläinen mafia?” Se kohottaa kulmaansa. ”Me rikolliset ei oikein katsota suopeasti sitä, että joku yrittää puuttua meidän asioihin, ottaa jotakin meille tärkeää luvatta…” Räpytän silmiäni yhä hämmentyneenä. ”Annetaan sille kunnon esitys, sen omasta juonesta.”

”Eli… Mä meen sinne ja...?” En oikein vieläkään käsitä mitä Misha aikoo.

”Ja tuun hakemaan sut mun ystävien kanssa, samalla vähän kovistellaan sitä kusipäätä. Pitää tehdä tarkka suunnitelma, soitan mun ystäville ensin ja tiedustelen vähän, varmistan että ne suostuu auttamaan.” Misha koskettaa mun poskea ja suutelee hellästi. ”Lupaan sulle, ettei sun todella tarvitse maata sen kuvotuksen kanssa, ei missään nimessä! Sitä en edes kestäisi. Mutta, en valehtele, ei se varmasti mikään helppo juttu tule olemaan. Mitä oot mieltä?”

Oon hetken hiljaa kunnes nyökkään. ”Jos lupaat, ettei siitä tule mitään ongelmia, tarkoitan, ettei siinä käykin niin, että teidät pidätetään tai jotain?”

”Suunnitellaan tää huolella, meillä on viikko aikaa. Ei kuullosta myöskään siltä, että sillä miehellä olisi puhtaita jauhoja pussissa, lakia se on jo rikkonut jo pelkästään uhkailemalla ja kiristämällä sua. Joni, se mies suunnittelee ottavansa sut vaikka väkisin.” Nyökkään hieman väkinäisesti, hermostuneena.

”Pitäisikö kertoa Jesselle ja Markolle?” Pohdin noustessani ylös, haluan lisää kahvia, koko tilanne on jotenkin absurdi. Misha kurtistaa kulmiaan.

”No ei niistä pikkupojista ainakaan apua ole,” se murahtaa ja katsahdan siihen hieman yllättyneenä sen happamasta äänensävystä.

”Pikkupojista?” Kysyn.

”Voit kertoa, jos tahdot mutta apua niistä ei ole enkä halua niitä tänne,” Misha sanoo. ”Kaada mullekin lisää kahvia.” Se lisää ja kohottaa kuppinsa. Kohotan kulmaani lähestyn kahvipannun kanssa.

”Kaataisitko kahvia,” korjaan sitä hivenen huvittuneena ja Misha vain mulkaisee muhun. ”Mikä nyt on? Mitä sulla on Jesseä ja Markoa vastaan?”

Misha huokaa. ”Maitoa kans,” se sanoo ja kun katson siihen odottavasti, se hymyilee hieman väkinäisesti ja lisää; ”olisitko ystävällinen?” Käyn hakemassa maidon jääkaapista ja kaadan sen mukiin.

”Oot pannut molempien kanssa,” Misha sanoo lopulta, kun istun takaisin alas. ”En vaan välttämättä halua alkaa kaveeraamaan niiden kanssa. Vai haluaisitko sä kaveerata jonkun mun entisen kanssa?”

Kohotan olkiani ja hymyilen hieman. ”En kai,” myönnän. ”Mutta ei sun niistä tarvitse olla mustasukkainen. Mä oon onnellinen sun kanssa ja ne on onnellisia keskenään.”

Misha nyökkää ja maistaa kahviaan. ”No, olkoon miten on, niistä ei ole apua sille mitä suunnittelen. En tiedä hyödyttääkö niitä tietää, sen Markon nyt on ehkä parempi vältellä sitä miestä ja voithan sä sen verran selvittää, että onko sitäkin uhkailtu. Sen mulkun lupauksiin en hirveästi menisi luottamaan.”

”Miten me nyt edetään?” Jännittää yhä, mutta jotenkin samalla on helpottunut olo kun voidaan pohtia tilannetta yhdessä. Misha huokaa ja kaivaa kännykkänsä esiin.

”Alan soittelemaan mun frendejä läpi, onko ok jos pyydän tulemaan tänne niin pidetään pieni palaveri?” Misha kysyy, mietin hetken ja nyökkään. On lauantaipäivä ja kello on yhden pintaan. Perjantaihin mennessä olisi tiedettävä miten toimitaan, joten parempihan se on ettei hukata aikaa. Misha siemaisee kahviaan, hymyilee mulle rauhoittavasti ja valitsee ensimmäisen numeron.

Kuuntelen jännittyneenä vieressä Mishan soitellessa ystäviään läpi, se ravaa jälleen pitkin keittiönlattiaa ja enimmäkseen käy keskustelut venäjäksi. Ihanaa, kohta koko talo on täynnä venäläisiä? Puren jälleen kynsiäni huomaamatta, ahdistaa, mutta samalla voin oikeastaan vain TOIVOA että mahdollisimman moni Mishan ystävä suostuu. Muutaman puhelun se käy myös suomeksi, mutta ne ei kuullosta kovin lupaavilta.

Lopulta Misha istuu takaisin alas ja katson sitä odottavasti. ”Neljä frendiä suostu,” se sanoo. ”Ne lupasi tulla tänne illemmalla.”

”Venäläisiä?” Kysyn mahdollisemman huolettomaan sävyyn ja Misha virnistää.

”Onko siinä ongelma?” Se kysyy.

”Ei tietenkään! Miksi olisi?”

”Sano sä?” Misha kallistaa päätään. ”Noilla mun suomalaisella kavereilla tuntui olevan parempaa tekemistä. Sitä paitsi, jos esitetään venäläistä rikollisliigaa, on ehkä uskottavampaa, että ollaan kaikki venäläisiä.” Misha vaikuttaa jokseenkin huvittuneelta katsellessaan mua ja hymyilen.

”Totta kai,” nyökkään.

”Sua hermostuttaa,” se toteaa ja naurahtaa.

”Totta pirussa hermostuttaa! Kai suakin jos joutuisit mennä sen hullun luokse, joka haluaa tehdä sulle ties mitä pervoa!”

”Niin, mutta sua hermostuttaa myös mun ystävien tapaaminen, eikö?”

”No, jos ne ei pidä musta? Kaikki ei pidä musta, osaan olla vähän rasittava.”

”Se on totta,” Misha myöntää ja katson sitä happamana, jolloin se virnistää. ”Mutta mä pidän susta, mun frendit pitää kyllä myös. Mutta jos haluat varmistaa sen, niin ehdotan, että kipaiset alkoon hakemaan vähän vodkaa ja viiniä ja sitten teet meille vähän jotain syötävää. Tällaiset suunnitelmat vaatii kunnon eväät.” Tuhahdan hieman, mutta tiedän kuitenkin meneväni alkoon. Oon kuitenkin aika kiitollinen, että Mishan ystävät suostuvat auttamaan, samalla mietin hieman surullisena, ettei omani varmasti suostuisi samaan.

”Tuun sun kanssa ostoksille,” Misha lupaa. ”Ei sua nyt oikein uskalla yksinkään jättää…” Se jatkaa ja yrittää hymyillä. ”Soita nyt ensin sille nilkille niin saadaan sekin hoidettua. Nyökkään hieman jäykästi ja nousen etsimään puhelimen; kaksi puhelua tullut tuntemattomasta, stressitaso nousee hieman. Palaan keittiöön puhelin kädessäni.

”Mitä sanon sille?” Kysyn hieman avuttomasti Mishalta, jotenkin oon vaan liian hermostunut järkevään ajatteluun.

”Sano vaikka, että oot miettinyt ja suostut kiristyksen alla. Kysy tarkempi aika ja sano vaikka, että sua hermostuttaa tilanne. Haluaisin tietää mitä se mies on suunnitellut, ettei se heti ovella meinaa repiä sun vaatteita.” Mishan äänensävy on tiukka ja hermostunut, ymmärrän, ettei tää ole sille yhtään sen helpompaa kuin mullekaan. Nyökkään hieman jäykästi ja istun alas. ”Säädä äänet niin, että kuulen mitä se sanoo,” Misha pyytää ja teen työtä käskettyä. Mun käsi vapisee numeroa valittaessa ja Misha tuo tuolinsa lähemmäksi ja laskee kätensä mun reidelle silitellen rauhoittavasti.

”Moi Joni,” Pete vastaa jotenkin tyytyväisen kuuloisena. ”Joko päätit?”

”Joo,” mutisen ja vilkaisen Mishaan, joka kuuntelee vakavan oloisena ja nyökkää päätään rohkaisevasti.

”No?” Pete kysyy ja huokaisen raskaasti.

”Mulla ei taida hirveästi olla vaihtoehtoja,” totean kylmään sävyyn.

”Aina on vaihtoehtoja, mutta tiedät mitkä ne ovat. Joten, miten on?”

”Suostun, vastahakoisesti ja pakon alla,” vastaan hiljaa ja Misha puristaa mun vapaata kättäni. ”Mutta sitten sun on luvattava, että sen jälkeen jätät meidät kaikki rauhaan?”

”Totta kai, pidän aina oman puoleni sopimuksesta,” Pete myhäilee.

”Miten mun nyt siis pitää toimia?” Kysyn ja katson Mishaa jonka läsnäolo tuntuu rauhoittavalta.

”Ensi perjantaina, tule siinä seitsemän pintaan, tiedät kyllä osoitteen, äläkä myöhästy. Peseydy huolellisesti ja pukeudu seksikkäästi,” Pete pitää pienen tauon ja värähdän inhosta. ”Syödään ensin illallista, sitten siirrytään itse asiaan, en halua kaikkia yllätyksiä paljastaa. Sunnuntaina pääset sitten lähtemään kotiin.” Pidän hetken tauon.

”Hyvä on,” vastaan hieman kireästi. ”Oletan, että myös puhelut ja viestit loppuvat nyt?” Varmistan.

”Totta kai,” Pete myhäilee. ”Mutta Joni, älä myöhästy.”

”En…” Vastaan ja suljen puhelun sanomatta enää muuta. Misha kumartuu suutelemaan mua.

”No niin, se on hoidettu, älä oo huolissasi, kaikki järjestyy,” se vakuuttaa ja nyökkään varoen.

**^^**^^**^^**

Vodka:

Pistää vihaksi tollaset niljakkeet. Hittoako se luulee voivansa uhkailla mun Jonia ja tehdä sille mitä tahtoo? Ei helvetissä! Oon helpottunut kuitenkin, että Joni kertoi totuuden, ties mitä olisi sattunut jos se olisi pitänyt kaiken sisällään. Suunnitelma kytee hitaasti mun mielessäni, onhan se kyllä iso riski.

Mulla tai mun ystävillä ei ole mitään rikollisrekisteriä. Oonhan mäkin kaikenlaista tehnyt, en kuitenkaan ole koskaan näpistänyt mitään tai tehnyt mitään vastaavaa mistä voisi jäädä poliisinhaaviin. Se miten alussa toimin Jonin suhteen on ehkä kyseenalaisinta mitä oon koskaan tehnyt ja kyllähän se näin jälkikäteen vähän hävettää, mutta ainakin sain loppujen lopuksi Jonin ja sen rakkauden ja nyt en olisi valmis luopumaan siitä mistään hinnasta.  

Joni on selvästi hermostunut, oon sitä itsekin. En uskalla edes ajatella mitä tapahtuu jos kaikki meneekin pieleen. Käydään yhdessä alkossa ja kaupassa, Joni ajaa sillä oma olo nyt on vähän mitä on, tarviin kyllä muutaman tasoittavan. Kun tullaan kotiin, tehdään yhdessä pizzaa, kinkkua, salamia ja kebabia; lihaa sen olla pitää! Jonin mielestä siinä on kuitenkin kaikkea liikaa ja se päättää tehdä itselleen oman kevyempitäytteisen ja terveellisemmän; kanaa, paprikaa ja rucolaa; kunnon naisellinen pizza, melkein kiusaan sitä siitä mutta katson parhaimmaksi pitää suuni kiinni, kun se on niin herkässä mielentilassa. Sehän voisi alkaa vaikka pihtaamaan tai jotain yhtä hullua! Joni on vähän sellanen hullu, mun oma rakas, temperamenttinen hullu.

Laitetaan tarjolle myös sipsejä ja popcornia, Joni vilkuilee hermostuneena kelloa ja ravaa pitkin taloa, teen meille molemmille drinkit rauhoittamaan.

”Voiko ne kundit jäädä tänne yöksi?” Kysyn kun kello lähenee kahdeksaa jolloin ne lupasi tulla. Joni miettii hetken ja lopulta nyökkää.

”Onhan täällä tilaa, mutta katsokin ettei ne riko mitään!” Se varoittaa hieman kireänä ja naurahdan.

”Ei ne riko, ne on ihan ok tyyppejä, rauhoitu nyt,” hieron hetken Jonin olkapäitä, sen lihakset tuntuu olevan ihan jumissa; voi mun pientä, se on tosissaan ollut ihan stressaantunut kantaessaan tällaista sisällään! Aina välillä mua rupeaa naurattamaan kun ajattelen miten se on tosissaan luullut mun kuuluvan johonkin mafiaan tai vastaavaan. Joni pälyilee mua vähän epäluuloisena joka kerta ja vakuutan sille, etten ole seonnut ja että kyllä, otan koko tilanteen sen ansaitsemalla vakavuudella. Mutta onhan se nyt huvittavaa! Minäkö olisin jossain mafiassa!

Mun ystävät saapuu hieman jälkeen kahdeksan; Dmitri, Yuri, Kiril ja Pavel. Lupasin niille, että voidaan ottaa vähän vodkaa, luulen että se oli isoin houkutin… Pitihän niille nyt jotain kivaa keksiä! On se nyt aika rankkaa kuitenkin esittää jotain mafiosoa – luulisin. Mun on pakko ajatella koko juttua vähän huumorilla, muuten varmaan räjähtäisin, ottaisin leipäveitsen ja menisin vähän ojentamaan sitä mulkkua, mahdollisesti repimään sen vehkeet irti sen ruumiista. Joo ja sitten olisin varmasti linnassa; ei hyvä.

 ”Toin pelikortit mukaan, voidaan pelata vähän pokeria!” Yuri ilmoittaa iloisena astuessaan sisään. No joo, ehkä mun kaveritkaan ei ota tätä niin vakavasti, kuin pitäisi? Hymyilen hieman.

”Kunhan ensin saadaan suunnitelma tehtyä,” sanon venäjäksi. Joni liikehtii hieman hermostuneen oloisena mun takana, käännyn ja tartun hellästi sen käsivarteen tuoden sen mun eteeni. ”Koita nyt edes vähän hymyillä,” supatan sen korvaan ja mun kavereiden huomio kiinnittyy siihen ja ne virnuilee ja iskee silmäänsä tietävän näköisinä. Ennen kuin Jonista tuli mulle tärkeämpi, silloin kun se oli isänsä kanssa kalassa, kerroin frendeille mun projektista, olin humalassa; muistan verranneeni tehtävääni Shakespearen tarinaan; kuinka äkäpussi kesytetään, tunsin oloni tosi fiksuksi, frendien mielestä se oli hupaisaa. Luulen tosin, että herra Shakespeare kääntyisi haudassaan järkytyksestä jos tietäisi käytetyt keinot.  Noh… Ainakin se toimi! ”Tässä tää mun Jonini on,” esittelen ja silittelen Jonin käsivarsia rauhoittavasti.

Pavel astuu lähemmäksi ja ojentaa kätensä, esittelee itsensä kohteliaasti ja muut seuraa esimerkkiä.

”Kyllähän tota kannatti vähän kesyttääkin,” Kiril sanoo sitten venäjäksi, virnistää ja iskee silmäänsä. Jonista näkee selvästi, että sitä ärsyttää, ettei se ymmärrä, parempi niin, se saisi vaan jonkun Jonimaisen kohtauksen; toisaalta ne on aika söpöjä, mietin ja hymyilen itsekseni. Ehkä mä tosiaan oon vähän häiriintynyt?

Joni:

Mishan kaverit on äänekkäitä, mitä muuta pysty odottamaan? Ja ne vilkuilee mua kummallisesti, supattaa ja hihittää keskenään, Misha vain virnuilee kun mulkoilen sitä epäluuloisena. Ne leiriytyy keittiönpöydän ääreen, Misha on taas komentelevalla tuulella. Se vittu oikeesti käskytti mua tarjoamaan niille syötävää ja juotavaa ja läimäytti vielä perseellekin! Se sika! Murisin hieman tyytymättömänä ja sen kaverit nauro. Voi vittu. Pitikö tähän oikeasti suostua?

Oon kuitenkin liian levoton ja hermostunut, joten teen kuten käsketään. Tavallaan tiedän, että Mishalla on nyt joku helvetinmoinen esittämisen tarve sen frendeille, luoja tietää mitä se on niillekin kertonut? Kai mä sitten tosiaan rakastan sitä, kun en nosta suurempaa kohtausta ja annan sen vähän kommennella mua? Tai sitten salaisesti nautin siitä, ei helvetti mä oon häiriintynyt kaveri! Ihan yhtä perverssejä taidetaan olla molemmat. Misha on kuitenkin ainut mies jonka antaisin ikinä kohdella mua näin.

 Istun lopulta itsekin alas Mishan syliin, vaadin, että keskustelu käydään suomeksi.

”No niin,” Misha aloittaa. ”Homman nimi on nyt se, että Jonia kiristetään. Sellanen rikas mulkero on iskenyt silmänsä siihen ja nyt kiristää sitä sänkyyn kanssaan, valehteli esimerkiksi sille, että mulla on rikollista taustaa…” Vilkaisen Mishan kasvoja ja näen sen virnistävän. ”Että oon jossain rikollisliigassa ja että se paljastaisi mut, jos Joni ei suostu.” Sen kaveritkin hihittää tähän, mulkoilen niitäkin happamana. Mistä vitusta mä olisin voinut tietää ettei se olisi totta kun Misha kerta antoi alussa ymmärtää jotain sellasta! ”Älä murjota beibi,” se kuiskaa, sipaisten sormellaan mun poskea. Mitä kävi sanalle rakas? Mietin itsekseni ja vilkaisen Mishaa. Se taitaa todella esittää sen ystävien edessä ja mua alkaa vähän ärsyttää koko homma. Katson poispäin ja jatkan mököttämistä.

”Vähän niin kuin mafiassa vai?” Dmitri virnistää.

”Niin,” Misha nyökkää naurahtaen. ”Ja ajattelin, että jos se äijä kerta sellaista on mennyt väittämään niin vittu näytetään sille sitten kunnon rikollisliiga!” Se nyökkää painokkaasti ja kulauttaa vodkadrinkin alas kurkustaan. Istun aloillani hieman vaivaantuneena ja hörppään olutta.

Yksi Mishan kavereista; Juri tai Jyri tai mikä nyt olikaan, kaataa Mishan lasiin lisää juomaa. ”Kuulostaa hauskalle!” Se nyökkää innokkaasti. ”Pitääkö meillä olla aseet tai jotain? Nahkatakit vai puvut? Hei! Voidaanko pukeutua vähän niin kuin kummisedässä?! Vitsi se on mahtava leffa!” Sitten ne kaikki innostuu ylistämään kyseistä leffaa, mukaan lukien Misha. En tiedä pitäisikö mun olla loukkaantunut…

”Joo, kummisetä on ihan tosi kiva leffa, mutta hei, musta ois tosi kiva jos vähän keskittyisitte,” sähähdän lopulta. ”Mä en ihan oikeasti halua antaa sen limaisen äijän koskea muhun!” Misha taputtelee mun reittä ja suutelee mun niskaani.

”En mäkään sitä halua! No niin, keskitytään kaverit!” Se iskee nyrkkinsä pöytään ja hetkeksi kaikki hiljenee.

”Miten me nyt siis toimitaan?” Yksi niistä kysyy ja ahmii sitten ison siivun pizzaa suuhunsa, mutustellen sitä onnellisen näköisenä.

”No, Joni on sopinut menevänsä sinne seitsemäksi. Ne onneksi syö ensin joten siinä on meille aikaa, mutta siis hirveesti ei voida odottaa, en tosiaan halua, että se munapää ehtii kähmiä mun Jonia.” Muut nyökyttelee vakavan näköisinä kunnes yksi niistä virnistää humaltuneena.

”Hei! Voithan sä Misha laittaa sille siveysvyön! Semmosen lukollisen, niin että jos jotain meneekin pieleen sulla on avain ja sitten ei se ukko pääsekään naimaan!” Dmitri huudahtaa innostuneena ja humaltuneena, katson siihen jokseenkin järkyttyneenä ja muut nauraa tohkeissaan perään ja nyökyttelee, vain Misha on vakava. Katsahdan siihen ja huomaan että se oikeesti näyttää siltä kuin harkitsisi moista!

”Joo tai tulppa perseeseen!” Toinen ehdottaa ja avaan suutani entistä järkyttyneempänä.

”Mutta mites sen suu? Miten se voidaan suojata?” Kolmas miettii osoitellen mua.

”Hei nyt vittu oikeesti!” Räjähdän ja pyristelen nousemaan Mishan sylistä. ”Pitihän mun arvata, että sun frenditkin on ihan pervoja! Te ette ota tätä vakavasti!” Puhisen ja marssin ulos keittiöstä.

”Joni beibi!” Misha huutaa mun perääni, mutta kiirehdin yläkertaan huoneeseeni.

Vodka:

No joo, ehkä mentiin vähän pitkälle, mutta musta se siveysvyö on ihan miettimisen arvoinen juttu! Ajattelen vain mun rakkaan bottomin parasta, siis ihan varalta, jos se tyyppi käykin sen kimppuun jo ovella? Pelkkä ajatus saa mun vereni kiehumaan.

”Anteeksi kaverit, meen vähän rauhoittelemaan sitä,” sanon ja nousen.

”Joo, ei mitään kiirettä! Kyllä me viihdytään,” Pavel sanoo ja katsoo merkitsevästi kohti vodka pulloa, Kiril kaivaa pelikortit esille.

”Joo, musta tuntuu, että sun kannattaa taas vähän kouluttaa sitä!” Kiril nyökkää ja iskee silmäänsä. Pyöritän silmiäni huvittuneena, hymyilen ja lähden Jonin perään.

Joni mököttää sen huoneessa, ovi on kuitenkin raollaan ja uskallan kurkistaa sisään varovasti; näen sen istuvan pöytänsä ääressä ja naputtelevan kynää pöytää vasten hermostuneena. Mietin hetken, ymmärrän kyllä sen tuohtumuksen, oon itsekin levoton, mutten saa antaa sen levottomuuden ja pelon ottaa valtaa. Oon myös hieman humaltunut, olo on jotenkin lämmin keskityn hyviin asioihin ja lopulta virnistän kunnes astun sisään huoneeseen.

”Täältä tulee iso paha mafia setä,” huhuilen ja nostan käsiäni hieman pääni yläpuolelle ja liikutellen sormiani hiipiessäni lähemmäksi. Joni kääntää katseensa ja kohottaa kulmaansa kysyvästi. ”Iso paha mafia setä tulee ja nappaa…” Jatkan.

”Voi vittu,” Joni huokaa ja pyörittää silmiään kuitenkin sen silmistä huomaa huvittuneisuuden joka on aikeissa nousta pintaan. Lähestyn yhä hitaasti.

”Kohta se nappaa… iso, paha, himokas mafioso,” jatkan.

”Oon kyllä varma ettei mafia tyypit liiku noin, näytät enemmänkin möröltä,” Joni huomauttaa ja virnistää hieman.

”Mitä! Ei! Mafiosoa on loukattu! Nyt se on entistä hirmuisempi ja entistä himokkaampi!” Nyökkään ja Joni puhkeaa nauramaan kun ’hyökkään’ sen kimppuun, nostan tuolilta ja kannan sängylle jolle lasken sen alas. ”Ota sanasi takaisin tai kosto on hirmuinen!” Uhkaan virnistäen ja Joni virnistää takaisin.

”Enkä!” Se sanoo jolloin alan kutittamaan sen kylkiä ja saan sen nauramaan entistä kovemmin.

”No? Kuka on iso paha mafioso? Kuka?”

”Sinä! Sinä senkin pervo!” Joni huudahtaa nauraen.

”Ja kuka on sun pomo?” Kysyn hellästi hymyillen ja nojaudun lähemmäksi, nappaan Jonin ranteet ja tuon ne sen pään yläpuolelle. ”Kuka?”

”Sinä senkin pöhkö,” se vastaa pienen hiljaisuuden jälkeen jolloin tuon kasvoni lähemmäksi ja suutelen sitä hellästi, vapautan Jonin ranteet ja tuon käteni sen kasvojen sivuille. Tajuan miten paljon oikeasti pelkään, että sille sattuisi jotain, hassua miten nopeasti rakkaus voi syntyä kun kohtaa sen oikean. Hieron lopulta nenääni Jonin nenää vasten, se huokaa hymyillen ja nostaa kätensä mun omani päälle.

”Rakastan sua senkin pöhkö,” se kuiskaa ja silittelen sen hiuksia ja suutelen otsaa.

”Niin mäkin sua,” kuiskaan takaisin ja hymyilen. ”Kyllä mä tän vakavasti otan,” jatkan ja katson siihen. ”Pakko suhtautua vähän huumorilla tai tulisin hulluksi ajatellessani koko juttua, tiedätkö?” Joni nyökkää hitaasti, vakavoituen hetkeksi. Makaan sen päällä sängyllä ja katsellaan toisiamme, mun kädet vaeltelee sen kylkiä pitkin, tutkien vartaloa johon en kyllästy. ”En halua kenenkään toisen koskevan suhun näin,” jatkan, tuon sen käden huulilleni ja suutelen sen sormia. ”Sitten kun oot siellä, niin yritä pitkittää tilannetta etenemästä, juota se känniin tai ihan mitä vaan keksit.” Kuiskuttelen ja Joni nyökkää vakavana. ”Tiedän, että oot kekseliäs,” hymyilen ja nyökkään sanoilleni. ”Jos jostain syystä kaikki menisikin pieleen niin oon valmis vaikka murtautumaan sinne väkisin, älä siis pelkää etten tulisikaan.”

”En halua, että joudut vaikeuksiin,” Joni kuiskaa. Hetken hiljaisuus, tiedän, että on olemassa riski joutua poliisin kanssa tekemisiin, jos suunnitelma menisi pieleen. ”Kuuntele,” Joni jatkaa. ”Marko on asunut siinä talossa, jos on joku helppo keino päästä sisään tai jos pitäisi tietää jotain, se osaisi kertoa,” huokaus. ”Ehdotan, että kerrotaan Jesselle ja Markolle ja pyydetään niitä tänne.”

Mietin asiaa, nousen sängyltä ja vilkaisen kelloa. ”On jo aika myöhä,” huomautan.

”On lauantai,” Joni sanoo ja nousee istumaan. ”Ne on varmaan vielä hereillä, ehkä juhlimassa?” Se kohauttaa olkiaan. ”Voi olla ettei ne pääse, mutta...”

Mua jotenkin vaan ahdistaa ajatus, että ne molemmat tulisi saman katon alle, molemmat Jonin entisistä panoista. Mutta apu on kyllä tarpeen ja ne on nykyisin pariskunta, kai se on typerää olla mustasukkainen.

”Hyvä on, soita niille,” sanon hieman vastahakoisena, mutta koetan kuitenkin hymyillä.

 Web published: My Secret Shore

24.kesäkuuta 2010

© KOLGRIM 2006 - 2010

Jatka lukuun 27

My Secret Shore HOME