25. Luku

Joni:

Herään meistä ensimmäisenä. Misha kuorsaa krapulaisena ja hymähdän itsekseni. Käännyn kyljelleni ja katson sitä, mietin uudestaan kaikkea mitä lyhyen ajan sisällä on tapahtunut. Rikollisliiga ja hämäräbisneksiä? En vain vieläkään pysty sisäistämään sitä. Sillä hetkellä Misha näyttää niin viattomalta, mutta muistan kyllä miten pelkäsin sitä alussa. Muistan miten sulonen se oli edellisenä yönä, se osaa olla komenteleva ja raju ja kuitenkin hellä ja rakastava, outo yhdistelmä mistä en oikeastaan muuttaisi mitään. Hymyilen hieman, painan kevyen suudelman sen otsalle ja päätän tehdä sille aamiaista ja tuoda vuoteeseen. Sydän hakkaa kiivaana, kun mietin mitä mun on pian kerrottava, jännittää pirusti.

Palatessani makuuhuoneeseen parikymmentä minuuttia myöhemmin, Misha nukkuu yhä. Istahdan varovasti sängynlaidalle, tarjotin sylissäni ja kutsun sen nimeä. Misha äännähtää, kääntyy kyljelleen ja kosketan sen käsivartta varoen. Murahdus, Misha tarttuu mun kädestä ja ohjaa peitonalle sen jäykistyneelle elimelle, virne muodostuu sen huulille enkä voi olla hymyilemättä, vedän kuitenkin käteni pois ja kohotan kulmaani. Misha ynähtää jokseenkin tyytymättömänä ja avaa silmiään varovasti.

”Tein sulle aamiaista,” sanon. ”Munakasta ja pekonia.”

”Panettaa,” Misha sanoo ja virnistää tuodessaan kätensä mun alaselälle.

”Yllättäen,” vastaan huvittuneena. ”Saat kuitenkin syödä ensin, en mä turhaan raada keittiössä.” Lasken tarjottimen meidän väliin ja Misha huokaa, poimii käsillään muutaman pekonin siivun, tunkee ne suuhunsa ja perään vähän munakasta. ”Hei siinä on haarukkakin!” Parkaisen, nyt sen kädet on ihan rasvassa ja sitten sitä on kohta kaikkialla, ei tainnut olla paras idea nukkua vanhempien huoneessa. Misha vaan virnuilee, ottaa uuden pekoninsiivun ja tunkee sen mun suutani vasten; kivaa nyt munkin naama on ihan rasvassa. Avaan huuleni ja syön, Mishan sormet sivelee mun kasvoja ja kun nielaisen se tuo jo uuden siivun syöttäen mulle senkin, sitten palan kurkkua ja munakasta kaikki tietenkin sormillaan. ”Oot säkin perverssi,” mutisen kun se on jo sormiaankin työnnellyt mun suuhun.

”Panettaa,” se sanoo uudestaan. ”Siirrä toi tarjotin nyt vittuun tai en takaa minkänäköinen tää sänky on…”

”No en mä sitä nyt ainakaan vittuun tunge,” vitsailen ja katson kuitenkin parhaaksi siirtää sen lattialle, kun kumarrun tunnen sängyn liikahtavan ja pian tunnen alastoman ja hyvin kiimaisen lihaksikkaan vartalon takanani. Se vetää mut lähelleen ja kärsimättömänä kiskoo mun boksereita alas.

”Joni, ihana Joni…” Se huokailee, näykkien suudellen ja haistellen mun ihoani. Pian huomaan makaavani vatsalleen ja alasti sängyssä sen alla, Mishan puskiessa erektiotaan mun pakaroita vasten. ”Saanko tulla sun sisään rakas?” Se huokailee ja ynähtää keinuttaen lantiotaan jokseenkin kärsimättömänä, pian se jo tunkee rasvaisia sormiaan mun sisälle. ”Sä oot niin helvetin seksikäs, haluan panna sua, työntyä sun sisälle ja panna kunnolla….” Se jatkaa ja väkisinkin tunnen veren pakkautuvan alas, pusken itseäni sen sormia vasten.

”Pane mua, haluan sua….” Huokaan ja Misha murahtaa tyytyväisenä. Se vetää sormensa mun sisältä ja pian ja puskee elintään tilalle, aamun pikaiset.

Jälkeenpäin maataan raukeina vuoteella, mun pääni Mishan rintaa vasten, käsi sen ympärillä. Pitää varmaan desinfioida tai vähintäänkin pestä koko sänky myöhemmin, voin kuvitella minkä kohtauksen Katja ja isä saisi jos tietäisivät mitä me ollaan niiden makuuhuoneessa puuhattu.

”Meidän pitää jutella,” huokaan lopulta. Maataan yhä sängyllä alasti ja Misha luo muhun huolestuneen katseen, vatsanpohjaa kipristää ikävästi. ”Mutta käydään ensin suihkussa,” lisään ja nousen jo ylös.

”Tää; ’meidän pitää jutella’ kuullostaa aina yhtä pahalta,” Misha huomauttaa kulmiaan kurtistaen, mutta nousee kuitenkin. ”Ethän sä…” Se epäröi, katson siihen ja hymyilen hieman vaisusti.

”Rakastan sua,” kerron. ”En halua, että enää riidellään kuten eilen. En halua olla erossa susta.” Misha nyökkää jokseenkin helpottuneen oloisena, kiertää sängyn ja kietoo mut syleilyynsä hieroen meidän neniä yhteen.

”Rakas,” se kuiskuttaa ja nappaa sitten mun huulet suudelmaan.

Mennään suihkuun, pukeudutaan jonka jälkeen keitän meille kahvia ja annan Mishalle päänsärkytapletin.

”Kerro,” se vaatii lopulta ja viittoo mua istumaan alas. Huokaan, sivelen kahvikupin pintaa hermostuneena sormillani.

”Se miksi oon käyttäytynyt oudosti…” Aloitan ja vilkaisen Mishaa kulmieni alta, sen kasvoilla on keskittynyt ja samalla huolestunut ilme. Misha nyökkää merkiksi että haluaa mun jatkavan. ”Sen jälkeen kun se… tapaus mun asunnolla… ne miehet…Markon ex… No, oon saanut puheluita tuntemattomasta numerosta ja… No, ne alkoi niin, että se mies kyseli mitä mulla on päällä ja niin edelleen, luulin sitä vitsiksi, mutta sitten se sanoi… Se kuvaili mitä tekisi mulle… että se… riisuisi, sitoisi ja… sellasta…” Mun ääni vaikenee loppua kohden. ”Sitten on myös ollut viestejä, samaa sävyä, mutta koko ajan vain karmivampia…Uhkauksia toteuttaa se mitä ne sillon yritti…”

Katsahdan Mishaa ja huomaan sen vapisevan raivostuneen näköisenä, se nousee ylös ja tuoli kaatuu sen perässä. ”Mitä helvettiä?!” Se karjuu. ”Miksi vitussa et ole kertonut?!” Vavahdan ja huomaan itsekin vapisevani.

”Koska mua pelottaa! Pelotti sun reaktio ja… luulin voivani hoitaa tän yksin, mutta en osaa!” Huudan takaisin, Misha ravaa hetken levottomana keittiönlattiaa pitkin ja vilkaisee muhun.

”Keitä ne on? Kerro nyt kaikki,” se vaatii ja nojautuu tiskiallasta vasten, ristien kätensä rintansa ylle. Huokaan ja naputan keittiönpöytää hermostuneena sormillani.

”Pete, Markon entinen on kaiken takana,” vastaan hiljaa. ”Se kiristää mua, sanoi kaiken loppuvan jos suostun menemään sen luokse yhdeksi viikonlopuksi ja jos teen kaiken mitä se käskee. Seksiä, sitä se haluaa, mulla on enää viikko aikaa päättää ja jos en suostu se lupasi tehdä mun elämästä helvettiä, en epäile ettei se pystyisi siihen.”

”Helvetti mä tapan sen mulkun!” Misha räjähtää ja huitaisee lasin tiskipöydältä lattialle, sirpaleet hajoavat pitkin lattiaa, huomaan purevani kynsiäni ja lasken käteni nopeasti alas. ”Vittu oikeasti tapan!”

”Misha kiltti, rauhoitu. Pelkäsin tätä… Istu alas,” pyydän. Se tuhahtaa ja pudistaa päätään, kumartuu lopulta poimimaan rikkomansa lasin sirpaleita.

”Sulla on ne viestit tallessa?” Se kysyy hieman tiukkaan sävyyn ja katsoo muhun. Hieman nolona pudistan päätäni.

”Ei, en halunnut edes lukea kaikkia, joten poistin ne.”

”Helvetti Joni! Ne oli todisteita!” Misha huudahtaa tuskastuneen oloisena ja lasken nolona katseeni. ”Ilmoitetaan kuitenkin poliisille,” se päättää sitten.

”Ei ne tee mitään, ennen kuin jotain on tapahtunut, onhan se jo nähty…” Huokaan.

”No jotain vittu melkein jo tapahtui! Sut melkein helvetti raiskattiin sun asunnossa!” Misha kiroaa ja viskoo sanomalehteen käärityt sirpaleet roskiin. Kiristän hampaitani ja katson poispäin, mun kyynerpäät nojaa pöytää vasten ja lepuutan otsaani käsieni varaan.

”Meillä ei ole todisteita,” kuiskaan lopulta. ”Ei tällasta tapahdu, ei miehille tapahdu tällaista, jos tapahtuu niin siitä ei puhuta. Poliisit varmaan vaan nauraisi.” Haron hiuksiani sormillani tuskastuneena.

”Mitä sä sitten haluat tehdä? Mennä sinne ja antaa sen mulkun panna sua?!” Misha tiuskaisee ja mulkaisen sitä kimmeltävin silmin.

”En tietenkään! Miksi vitussa muuten kertoisin sulle tästä!? Mutten tiedä mitä voin tehdä, se on uhkaillut myös sua, jos en tee niin kuin Pete haluaa, se vaikeuttaa myös sun elämää… Pete sanoi varmistavansa ettet enää löydä töitä tästä maasta…” Oon hetken hiljaa. ”Misha, se on tutkinut sun taustoja, se tietää sustakin kaiken...”

”Helvetti!” Misha kiroaa, hetken se ravaa taas pitkin lattiaa lisäten munkin hermostuneisuutta.

”Jos meen sen luokse…” Aloitan varoen. ”Pete lupasi, että sillä hyvittäisin kaiken, se jättäisi myös Markon ja Jessen rauhaan ja sut… Oon tehnyt paljon paskaa elämässäni…” Jatkan, Misha näyttää yhä kireältä, se vilkaisee muhun. ”Se olisi vain kaksi yötä,” sanon hermostuneena, pelkkä ajatus saa mut jonkin asteisen hysterian ja kuvotuksen partaalle. ”En halua, että joudut vaikeuksiin ja Jesselle oon velkaa paljon, Markolle myös… ”

”Joni, lopeta,” Misha sähähtää ja osoittaa mua sormellaan. ”Mua ei vittu kiinnosta mikään Jesse tai Marko tai mitä se mulkku kuvittelee tietävänsä musta, helvetti jäätyy ennemmin kuin annan sen maata sun kanssa vastoin sun tahtoa. Kerro mulle, mitä se sanoi tietävänsä musta.” Misha pyytää ja istuu takaisin alas.

”Se sanoi… että oot ollut rikollisliigassa nuorempana ja, että se varmistaisi, että palaisit Venäjälle, jossa sut pidätettäisiin?” Misha räpyttää silmiään kummallisen näköisenä. ”Sanoit että sulla on suhteita…” jatkan epäröiden ja Mishan suupielet värisee kunnes se räjähtää nauramaan, en ymmärrä mikä koko tilanteessa on niin pirun hauskaa? Alan jo hermostua. Misha pyyhkii kyyneleitä silmistään, huokaa ja lopulta katsoo mua virnuillen.

”Joni, silloin kun uhkailin sua mun ’ystävilläni’, niin puhuitko siitä jollekin?” Se kysyy ja oon hetken hiljaa, mietin.

”E-en…” Vastaan epäröiden, vai oonko joku ilta kännissä?

”Uskoit sen kuitenkin?” Se kysyy tai ehkä toteaa, räpytän silmiäni hämmentyneenä ja Misha kurottaa ottamaan mun käden omaansa.  ”Taidan tietää mitä ehkä on tapahtunut,” se sanoo. ”Huomasin jo ekana iltana, että sulla oli vähän ennakkoluuloja venäläisiä kohtaan, siksi vähän kiusasin sua sillon aamulla… No, ehkä tää mulkku tietää sun ennakkoluuloista, ehkä se tietää, että oon venäläinen, mutta rakas,” se hymyilee hieman ja koskettaa mun poskea hellästi. ”Enhän mä nyt mikään rikollinen ole! Lupaan, en koskaan ole varastanut edes karkkia kaupasta.” Tunnen oloni jotenkin järkyttävän typeräksi ja punastun, Misha kuitenkin hymyilee yhä ja sivelee mun poskea. ”Ei mitään hätää rakas,” se kuiskuttelee. ”Se varmaan kuvitteli, ettet kertoisi mulle ja musta on jotenkin hirvittävän liikuttavaa, että haluaisit olla mun kanssa vaikka olisin sekaantunut herra ties mihin!” Misha naurahtaa jälleen ja vaikka tunnen itseni äärettömän noloksi, hymyilen myös. ”Tuus tänne, sedän syliin,” se lopulta taputtaa reisiään ja nostelee kulmakarvojaan merkitsevästi.

”Perverssi,” mutisen ja nousen kunnes istun alas sen reidelle. Misha silittelee mun hiuksiani ja lasken pääni sen vahvaa olkaa vasten. ”Anteeksi, oon ollut tosi tyhmä,” kuiskaan.

”Ei se mitään, rakastan sua silti,” se hymähtää ja suutelee mun otsaani. ”Rakastan sua just tollasena vaikeana höpsönä,” se lisää ja mun olo on heti parempi. ”Silti meillä on ongelma,” Misha lisää ja nyökkään varoen. ”Oot ehkä oikeassa poliisin hitaasta toiminnasta ja pelkään pahoin, että jos se mies huomaa ettei saa mitä haluaa niin se ottaa sen eli sut keinolla millä hyvänsä. Niin ei saa tapahtua ja no, en halua Cecilian veljellekään käyvän mitään tai sille toiselle, kuka nyt onkaan.”

”Mitä me voidaan tehdä?” Kysyn ja hetken Misha on hiljaa.

”Luotatko muhun?” Se kysyy ja kohotan katseeni.

”Luotan,” kuiskaan ja Misha hymyilee.

”Hyvä, sitten soita sille Petelle ja sano, että suostut.”

Kohotan pääni hämmentyneenä jopa hieman tuohtuneena. ”Haluat, että suostun?!” Mitä vittua? Kaiken näiden puheiden jälkeen, se haluaakin että huoraan itseni sille niljakkeelle?!

(Kirjoittajan huomio; Toivon todella, että ne jotka lukivat vanhemman version kertovat kumpi suunta on parempi! :) Ja mielelläni kuulisin myös niistä jotka ovat uusia lukijoita tarinalle! n_n )

 Web published: My Secret Shore

20.kesäkuuta 2010

© KOLGRIM 2006 - 2010

Jatka lukuun 26

My Secret Shore HOME