23.
Luku
Marko:
Saapuessani kotiin outo
näky
tervehtii mua; isä istuu keittiössä Peten
kanssa
juomassa kahvia.
”Marko!”
Pete hymyilee
nähdessään mut ja nousee ylös,
lasken laukkuni
lattialle ja katselen hämilläni
niiden kahden välillä, mun katse harhautuu
pöydälle; kaksi kahvimukia, lasi ja
pullollinen brandyä, joka on avattu.
”Pete,”
sanon hitaasti ja
katson takaisin siihen. “Miksi-?”
”Miksi oon
täällä?” Se kysyy
hymyillen ja nyökkään lyhyesti.
“Tulin puhumaan
sun kanssa kasvotusten ja
tapaamaan isääsi,
kysyäkseni…“ Pete katsoo
isää kohti.
”Toi mies
haluaa sun
muuttavan takaisin sen luokse, musta sun olisi syytä
mennä.” Isä sanoo ja ottaa
ison hörpyn brandyä; tyhjentäen lasinsa vain
täyttääkseen sen uudestaan.
”En voi, tulin
vain hakemaan
vaatteitani, en jää yöksi.”
Isää
ei voisi
vähempää
kiinnostaa, ainoa mikä sitä kiinnostaa juuri nyt on
lasillinen alkoholia sen
käsissä.
”Marko, toivoisin että voitaisiin
jutella.” Pete
sanoo, käännyn ympäri, kävelen
kohti huonettani, kuulen Peten seuraavan.
”Ei ole
mitään
juteltavaa.”
Vastaan, katsottamatta siihen, tiedän sen kuitenkin olevan
lähellä. ”En aio
tulla takaisin, oon onnellinen nyt.”
”Onnellinen?
Tässä
läävässä?” Pete kysyy
huvittuneena, avaan
vaatekomeroni ja alan pinota
vaatteita reppuuni.
”Ei, oon
onnellinen mun
uudessa elämässä, mun uuden
poikaystävän
kanssa ja mun uudessa työssäni.”
”Marko…
mieti nyt
vähän… Mitä
se voi sulle tarjota? Mä voin viedä sut paikkoihin
joista oot
vain uneksinut;
Pariisiin, Roomaan, Lontooseen, New Yorkiin…”
Tunnen Peten
takanani, sen kädet
lepää mun olkapäilläni, se
kuiskuttelee
pehmeästi mun korvaani. ”…Kalliita
hotelleja, ravintoloita, vaatteita, kaikkea mitä koskaan
keksit
pyytää. Tunnen
sut Marko, sisimmässäsi tiedät sen itsekin;
haluat sen
elämän mitä vain mä voin
sulle tarjota. Sulla on kallis maku.” Huokaan, pudistan sen
kädet olaltani ja
käännyn nähdäkseni sen kasvot.
”En rakasta
sua. Haluan
tehdä oman elämäni, oman
onneni…haluan… Me
ollaan lähdössä Tukholmaan Jessen
kanssa ja lähden mieluummin sinne; yövyn mieluummin
sen
sukulaisilla, kuin
menisin mihinkään kalliiseen maahan, hienoon
hotelliin sun
kanssa!” Kuulostan
ehkä kylmältä, mutta Peten täytyy
ymmärtää; en aio palata takaisin.
”Jesse, Jonin
Jesse?” Pete
nostaa kulmaansa.
”Jesse, mun
uusipoikaystävä
ja Jonin entinen; kyllä.” Pete alkaa nauraa.
”Jesse ja
sinä? No enpä
olisi uskonut, että Jesse ottaisi jonkun sun
kaltaisen.” Se
virnistää.
”Luulen,
että sun ois
parasta lähteä.” Sanon ja osoitan kohti
ovea.
”Sinä
ja Joni…”
Pete kuiskaa
katsoessaan muhun, ”..ootte pelkkiä
pettäviä
huoria.”
”Sanoo mies
joka vasta äsken
rukoili mua; huoraa, palaamaan luokseen!”
Sähähdän. Viha
välähtää Peten
silmissä, näen sen puristavan
käsiään
nyrkkeihin, peräännyn.
“Haluan,
että lähdet. En
aio
tulla takaisin; ikinä! En koskaan ollut onnellinen sun
kanssa.”
Pete hymyilee oudosti.
”Luuletko,
ettei Jesse näe
sun lävitse? Luuletko, että se voi rakastaa sua?
Että se
voi unohtaa mitä Joni
ja sinä teitte?” Se kysyy. “Luuletko,
että
sellaista voi unohtaa? Anna kun
kerron sulle Marko; se ei unohda, mä en unohda. En unohda;
että olit mun, enkä
takuulla unohda kuka sut vei!” Pete kääntyy
ja
kävelee mun huoneeni ovelle.
”Tuut vielä ryömien takaisin,” se
hymähtää, vilkaisten vielä kerran
muhun ennen
kuin jatkaa matkaansa; etuovi kolahtaa kiinni sen
perässä.
Jesse:
Cecilia
jää odottamaan
autoon kun menen hakemaan Markoa. Kun kävelen ylös
rappuja,
näen yllätyksekseni
Peten kävelevän vastaan. Pysähdyn ja
tuijotan sitä
vihaisena, Jonin sanat
kaikuvat mun mielessäni ja tiedän mistä se
on tulossa.
Kun Pete näkee mut, se
hidastaa matkaansa,
”Jesse,”
se sanoo ja
virnistää, pysyn vaitonaisena. Pete vilkaisee
taakseen,
suuntaan josta tuli,
sitten takaisin muhun. ”Marko on lutka, pystyisit parempaan,
tuollainen fiksu,
komea poika kun oot.” Pete astuu lähemmäksi
ja huomaan
perääntyväni, kunnes mun
selkäni osuu kaiteeseen. En koskaan oo pitänyt
Petestä,
se on omituinen ja
jotenkin ällö, limainen… kamala mies. Nyt
tunnen niin
yhä vahvemmin.
”Marko ei ole
lutka,
katsokin että käytät tota sanaa viimeisen
kerran mun
poikaystävästä.”
Sähähdän
kylmästi. Pete tuijottaa mua ja nauraa.
”Mä
kyllä pidän
susta Jesse,
et ole niin kuin useimmat, niin herttainen poika, rehellinen
ja...” se taivuttaa
päätään katsoessaan muhun
yhä. ”Saisit
parempaa.” Pete hymyilee ja kaivaa
lompakkonsa, se antaa mulle käyntikorttinsa jonka jotenkin
hämmentyneenä otan
vastaan. ”Kun näät millainen Marko oikeasti
on, soita
mulle,” se vinkkaa
silmäänsä ja katson tarkemmin korttia
kädessäni, jossa on sen nimi,
puhelinnumero ja email osoite. Ärsyyntyneenä revin
kortin
keskeltä kahtia ja
heitän palaset lattialle.
”Tiedän
just minkälainen
mies sä oot ja sä ällötät
mua! Jätä
Marko rauhaan, älä tuu sen lähelle
enää
koskaan!”
Pete nauraa
jälleen, katsoo
mua ja nauraa.
”Oot
kyllä aikamoinen
pakkaus, Jesse,” se pudistelee
päätään
hymyillen ja jatkaa matkaansa. ”Tarjous
on yhä voimassa!” Se huutaa
mennessään, saaden mut
värisemään inhosta. Helvetti
kylmenee ennen kuin koskaan hyväksyisin
mitään Peten
kaltaiselta mieheltä.
Jatkan
yläkertaan ja soitan
ovikelloa, Marko avaa oven mulle.
”Ootko
kunnossa? Mitä Pete
halusi? Koskiko se suhun?” Hukutan sen kysymyksiin ennen kuin
sillä on aikaa
edes tervehtiä.
”Oon kunnossa
Jesse,” Marko
hymyilee päästäessään mut
peremmälle.
”Pete vaan rukoili mua palaamaan luokseen
ja kun sanoin ei, se haukkui mut ja Jonin huoriksi.” Marko
selittää
pudistellessaan päätään.
”Pete on outo,
en halua,
että tapaat sitä enää,”
sanon seuratessani
Markoa sen huoneeseen.
”Älä
huolehdi, ei mulla
oo
aikomustakaan. Sitä paitsi, en kutsunut Peteä
tänne, se
vaan tuli, toi isälle
pullollisen brandyä ja nyt isä
pitää sitä
uutena parhaana kaverinaan, siihen ei
siis paljon vaadita.” Marko ottaa reppunsa
sängyltä ja
kääntyy muhun. ”Oon
valmis, lähdetäänkö?” se
hymyilee ja
nyökkään päätäni.
”Moikka
isä,
nähdään kun
nähdään!” Se huutaa ovelta ennen
kuin
lähdetään.
**^^**^^**^^**^^**
“Mietin,
että haluaisitko
huomenna tulla tapaamaan mun isoäitiä? Se on ainut
sukulainen
joka oikeastaan
välittää musta. Se unohtelee asioita
helposti,
mutta…” Marko kysyy meidän
maatessa mun sängyllä illalla.
”Totta kai,
olisi mukava
tavata hänet.” Sanon ja näen Markon
hymyilevän
onnellisena. Se kurottautuu
suutelemaan mua ja liikkuu sitten hitaasti mun
päälleni.
Kiedon käteni Markon
ympärille; toinen painautuu sen hiuksiin, toinen sen
pakaroille.
Marko nostaa päätään ja katsoo
muhun, hetken
tuijotetaan toistemme silmiin, sen
käsi koskettaa mun poskeani pehmeästi,
pyyhkäisee
hiuksia mun kasvoiltani.
”Oot jotenkin
niin kaunis
Jesse,” se kuiskaa ja painaa uuden hellän suudelman
mun
huulilleni. ”En tiedä
mitä teet kun lähdet armeijaan, itken itseni uneen
joka
ilta,” Marko huokaa,
mutta samalla kuitenkin hymyilee mulle.
”Höpsö,
meillä on
vielä
melkein puolivuotta ennen kuin lähden ja sitä paitsi,
en
kuitenkaan oo menossa
kovin kauas, voidaan nähdä mun iltavapailla ja
melkein joka
viikonloppu ja se
on vain 9kuukautta, pärjäät
kyllä.”
”Vihaan
armeijaa ja aseita…
Jos en vihaisi niitä niin paljon, niin yrittäisin
päästä samaan paikkaan sun
kanssa ja sitten voitaisiin harrastaa tuhmaa armeija
seksiä.” Marko hihittää.
”Lupaatko, että voidaan harrastaa kinkyä
armeija
seksiä niin että sulla on se
univormu?” Naurahdan Markon alla.
”Hyvä
on, lupaan sulle
sen.”
”Ja voidaanko
harrastaa
tuhmaa seksiä nyt?” Marko kysyy ja alkaa liikuttaa
lantiotaan mua vasten,
vastaan sen kysymykseen nälkäisellä
suudelmalla. Tunnen
kuinka paitani nousee
ylöspäin sen käsien ohjeistamana ja autan
Markoa saamaan
sen yltäni. Paitani
laskeutuessa alas lattialle, Marko nousee ja poistaa omansa. Katson
kultaista
ristiä joka kimaltelee sen ihoa vasten ja tuon käteni
koskettamaan korua; oon
aina pitänyt sitä kauniina.
“Se on aika
vanha,” Marko
kuiskaa. “Kuului mun isoenolle, muistatko sen joka katosi
sota-aikana, kun se
oli tosi nuori? Se antoi tän siskolleen, mun
isoäidille ja se
antoi tän mulle
kun äiti lähti. ” Marko jatkaa ja kumartuu
suutelemaan
mua.
”Se on
kaunis.”
”Pidän
siitä myös,
se on
tehty aikana jona… tai antaa olla, miten ois
vähän
rakkautta…” Uusi suudelma,
huokaan tyytyväisenä sen suuhun, samalla kun liikutan
käteni meidän vartaloiden
väliin avatakseni sen housut. Marko nousee takaisin istumaan;
alkaa riisua mua;
se vetää mun farkut alas mun alusvaatteitteni kanssa.
”Oot
innokas,” naurahdan sen
nopealle toiminalle ja katson kuinka se nousee ylös
sängyltä riisuakseen
itsensä.
”Haittaako?”
Marko
virnistää.
”Ei, ei
ollenkaan.”
”Liukastetta?”
”Vaatekaapissa,
mun
alusvaatteitten takana.” Sanon, johon Marko
virnistää
uudemman kerran.
”Et
löytänyt paikkaa joka
olisi kauempana sängystä?”
”Ehkä
suunnittelin sen,
jotta voisin katsoa sun alastonta takapuolta kun meet hakemaan
sen.” Virnistän
takaisin, Marko pyöräyttää
takapuoltaan
viettelevästi ja vilkaisee muhun
olkansa ylitse, virne huulillaan.
”Tiedätkö
Jesse, jos
aioit
piilottaa tän sun
äidiltä…” Marko sanoo,
ottaessaan liukasteen kaapista. ”Mulla
on aika hyvä aavistus, ettei se olisi kovin
yllättynyt
löytäessään liukastetta
sen homo pojan huoneesta,” se naurahtaa. Hitto, jäin
kiinni.
Musta on vaan kiva
ajatella, että mun äiti on täysin
tietämätön, että oon seksuaalinen
olento.
Hullua, tiedän. Mun poikaystävä nukkuu mun
huoneessa,
mun sängyssä, asuin Jonin
kanssa miltei vuoden, täytyyhän sen
tietää. No
jaa…
”Tänä
yönä
Jesse…” Marko
aloittaa, kävellessään mua kohti.
“…haluan
koskettaa sua.” se hymyilee ja istuu
sängynlaidalle, juoksuttaen kättään
mun rinnalta
alas vatsalle, kohti mun
jalkoväliä. Pehmeitä
hyväilyjä mun
kovettuneella elimellä, kunnes sen käsi
jatkaa yhä alemmas; koskettaen pehmeästi mun aukkoa
sormellaan. Värisen samalla
kun katson intensiivisesti ja odottavasti Markon silmiin; se hymyilee
mulle. Se
pyörittää sormeaan
tuntoherkällä iholla,
miltei puskien sisään mutta vain
miltei.
”En oo koskaan
ennen tehnyt
tätä Jesse, se on aina vaan tehty mulle, mutta oon
halunnut
sitä siitä asti kun
näin sut, halusin tuntea sut kaikella tavalla ja oon saanut
kaiken
muun
paitsi…” se puree alahuultaan.
”…saanko? Jos
et halua, niin sano vaan, nautin
siitä kun oot mun
sisälläni…mä vaan…
kiinnostaa… miltä se tuntuu
toisinpäin…”
”Haluan
sitä, sua, haluan
niin paljon, että se sattuu…” kuiskaan
halukkaana.
Marko hymyilee leveämmin,
ottaa liukasteen ja hieroo sitä käsiensä
välissä saadakseen sen
lämpimämmäksi.
Se kumartuu suutelemaan mua; nostan polveni rintaani vasten, jotta
Marko pääsee
paremmin käsiksi muhun; virnuilen omille ajatuksilleni. Tunnen
Markon sormen
liikkuvan mun sisälleni,
toinen liittyy seuraksi. Tunnen
vapisevani odotuksesta
ja lopulta pyydän sitä jo toimimaan; haluan sen
sisääni nyt!
Marko asettuu mun reisieni väliin ja suutelee mun huuliani,
ohjaa
kalunsa mua
vasten; hitaasti tunnen sen liukuvan sisääni. Huokaan
kun
Marko alkaa liikkua,
hitaasti, hellästi.
”Mmmh, tuntuu
hyvälle,”
kuiskaan, haluaisin huutaa ääneen, mutta hillitsen
itseni kun
muistan missä me
ollaan ja ketkä saattaisi kuulla.
”Tunnut niin
hyvälle
Jesse…”
Marko laskee otsansa mun omaani vasten, sen silmät kiinni,
huulet
raoillaan,
hengittäen raskaasti.
”Nopeammin,”
pyydän ja
Marko
täyttää mun pyyntöni pian,
katsotaan syvälle
toistemme silmiin; niin lähellä,
me ollaan niin lähekkäin. Liikutaan yhdessä;
niin
täydellistä, se ei koskaan
tuntunut näin täydelliseltä Jonin kanssa ja
hymyilen,
suutelen Markoa, katselen
sitä; se on niin kaunis. Tunnustelen Markon
selkälihaksia,
tartun sen hiuksiin;
ne tuntuu pehmeiltä mun sormieni alla.
Lopulta liikutan
käteni sen
pepulle, puristan ja työnnän; haluan sen
syvemmälle.
Markon silmät on nyt
vihreät; niin kuin puiden lehdet metsässä.
”Rakastan
sua,” kuiskaan
hymyillen ja Marko hymyilee takaisin; rakastan sen hymyä, se
on
erilainen kuin
ennen; vilpitön ja aito.
”Rakastan sua
myös
Jesse…”
Marko kuiskaa, rakastelee mua, sen pää taipuu taakse
ja
ihailen jälleen sen
kauneutta.
Myöhemmin
maataan toistemme
syleilyssä pimeässä huoneessa, alastomina ja
rentoina.
Tunnen oloni kaikin
puolin tyytyväiseksi Markon kanssa, enkä voi
yhä olla
ihmettelemästä miten
nopeasti asiat voivatkaan muuttua. Oli niin outoa
nähdä Joni,
etenkin kun sen
poikaystävä ilmestyi paikalle dildon kanssa, mutta
tiedän, että Joni on
onnellinen Mishan kanssa. Ja Joni on muuttunut myös,
tänään se oli jotenkin
niin… rento? Onnellinen? No erilainen ainakin, mutta
erilainen
hyvällä tavalla,
aivan niin kuin se muuri mitä se yleensä piti muiden
seurassa
ja se
tietynlainen kylmyys olisi murennut. Kun me oltiin yhdessä,
Joni
kyllä osasi
olla lämmin ja hellä kun oltiin kahden, mutta muiden
seurassa… no Joni saattoi
olla täysi kusipää jos halusi. Nyt en
nähnyt
sitä puolta lainkaan, mikä voi
vain tarkoittaa, että Misha on hyvä Jonille,
että Misha
on se oikea Jonille?
Sen ajatteleminen tekee mut onnellisemmaksi; asiat voi todella
järjestyä ja
asettua kohdalleen ajallaan. Mun on vaan vielä
selvitettävä välini Antin
kanssa, korjattava ne jotenkin, haluan tehdä niin.
Marko:
Tunnen olevani
taivaassa,
taivas ei voisi olla tän täydellisempi ainakaan;
Jesse mun
vierellä, mun
syleilyssä. Suljen silmäni, mutta
välillä mun on
vain avattava ne ja
tarkistettava, että Jesse todella on siinä, etten
näe
vain unta. Ja seksi…
täydellistä… kaikin puolin ja kaikilla
tavoilla, seksi
ei oo koskaan tuntunut
yhtä hyvältä kenenkään
kanssa. Rakastan
Jesseä enemmän kuin mitään,
enkä malta
odottaa, että voisin esitellä Jessen
isoäidilleni.
Toivon vain, että kun teen niin,
isoäiti muistaa kuka olen eikä sekoita mua
veljeensä, se
on vain liian friikkiä
kun niin tapahtuu.
Mua vaan huolestuttaa
Pete
ja se mitä se sanoi. Mun tuurilla, voin vain odottaa jotain
vaikeuksia sen
suunnalta. Oon varma, että mun suvussa on joku kirous, se on
pakko
olla niin;
miehet mun suvussa on kirottuja, ehkä joku esi-isä
erehtyi
varastamaan kanan
joltain noidalta ja se suuttui niin, että
päätti kirota
kaikki sen jälkeläiset?
Kuka tietää… Mutta toisaalta, mulla on
Jesse ja se on
parasta mitä mulle on
tapahtunut, joten ehkä se tarkoittaa että se kirous
on
purettu? Ehkä sain jo
oman osuuteni kaikesta paskasta mun menneisyydessä.
Painaudun
lähemmäksi Jessen
kylkeä ja suutelen sen olkapäätä,
rukoilen
mielessäni, että saisin pitää
tämän
onnen.
Web
published:
My Secret Shore
30.huhtikuuta.2008
© KOLGRIM 2006 - 2010