22. Luku

Jesse:

Olin melko yllättynyt nähdessäni mun siskon saavan kimpun ruusuja ja kiitoskortin Jonilta… Mitä ihmettä?? Ja jos se ei ollut tarpeeksi hämmentävää niin mukaan oli liitetty terveisiä Vodkalta, mun siskon työkaverilta… Cecilia oli vähintäänkin yhtä hämmästynyt kuin itse olin, sen suu oli ammollaan miltei viisi minuuttia.

 
Tää on kummallisin kesä ikinä…

Joni soitti mulle myöhemmin, kysyi milloin ehtisin hakea tavarani sen luota. Lupasin tavata sen seuraavana päivänä ostoskeskuksessa missä se työskentelee vartijana.



**^^**^^**

Odotan Jonia samassa kahvilassa, jossa odotin aina silloin, kun oltiin vielä pari. Tuntuu oudolta istua täällä nyt, nyt kun kaikki on muuttunut niin nopeasti. Kuulen sen naurun, Joni kävelee mua kohti, jutellen toisen vartijan kanssa, molemmat univormuissaan. Hymyilen, en voi olla ihailematta miten komealta Joni näyttää. Muistan yhä päivän, jolloin näin sen ensimmäisen kerran tossa asussa, se tais olla päivä jolloin todella rakastuin, päivä jona menetin neitsyyteni. Vaikka me ollaan erottu, Joni tulee aina merkitsemään mulle paljon, ei tunteet koskaan kuole yhtäkkiä, osan säilyttää mukanaan kai aina.

 

Se huomaa mut ja hymyilee, hyvästelee toisen vartijan pikaisesti.

”Moi pikkuinen,” Joni kiusoittelee päästyään lähelle, nostan toista kulmaani varoittavasti ja se ei voi olla virnistämättä. ”Anteeksi, että oon vähän myöhässä, meillä oli pieni tilanne päällä, tai no vaatekaupalla yläkerrassa oli tilanne ja meitä tarvittiin ratkaisemaan se…” Se selittää katsellen mua. ”No, käyn vaan vaihtamassa vaatteet alhaalla, tuun pian takaisin.”

”Odotan täällä,” hymyilen.

”Haluutko jotain sillä välin kun odotat? Lisää kahvia?” se osoittaa tyhjää kahvimukia mun edessäni.”Cokista?”

”Ei kiitos, kyllä mä pärjään,”

”Ootko varma?” Se nostaa kulmaansa ja nyökkään. “On niin kuuma päivä, että on hyvä juoda paljon… Ootas hetki…” Se sanoo ja kävelee kohti tiskiä ennen kuin ehdin sanomaan sanaakaan. Joni sanoo jotain tytölle tiskin takana, joka nauraa ärsyttävästi ja punastuu. Luoja, ne aina tekee tota ja silti, vaikka en oo enää Jonin kanssa, pidän sitä ärsyttävänä.

Joni palaa mansikkapirtelön kanssa ja laskee sen mun eteeni.

”Noin, nähdään noin kymmenen minuutin päästä.”

”Eli vartin, ok, odotan,” virnistän, tunnen Jonin jo tarpeeksi hyvin, että tiedän sen käyttävän aikaa peilin edessä. Joni hymyilee ja pudistaa päätään ennen kuin kävelee pois. Katson sen perään, tää tuntuu vieläkin niin hemmetin oudolle.

**^^**^^**^^**

“Miten oot voinut?” Joni kysyy meidän kävellessä bussipysäkille.

”Ihan hyvin…Mä…” Aloitan ja katson siihen epäröiden, kertoako Markosta ja musta vai ei?

”Kuulin, että tapailen jotain uutta.” Joni hymyilee mulle ja oon aistivinani jotakin surullista siinä hymystä. Ennen kuin ehdin vastata, Joni jo jatkaa. ”Sinä ja Marko, vai?” Hymyilen, katson alas kenkiini.

”Joo, minä ja Marko.” Joni on hiljaa hetken ja näyttää siltä kuin miettisi jotain.

”Mitä kaksi bottomia tekee yhdessä?” Se mietiskelee ääneen ja nauran, pudistelen päätäni, kestää hetken ennen kuin saan nauruni tukahdutettua virnistelyksi.

”Mitä Vodkalle kuuluu?” En voi olla näpäyttämättä takaisin ja katson Jonia huvittuneena. Cecilia kertoi mulle kaiken sen kukkaepisodin jälkeen. Joni näyttää yllättyneeltä, mutta ymmärtää mun pointin ja mutisee jotakin mistä tuskin kuulen sanaakaan. ”Mitä se oli?”

”En tiennyt, että tiesit…”

”Näin kukat ja Cecilia kertoi loput.”

”Ah, ne kukat, olin kännissä kun tilasin ne,” Joni pudistelee päätään hymyillen. Hiljaisuus laskeutuu meidän välille, miltei kurotan ottamaan sen käden omaani vanhasta muistista, mutta ennen kuin ehdin, muistan, ja lasken käteni takaisin, toivon ettei Joni huomannut mitään.

En halua Jonia takaisin, kyse ei ole siitä, on vain niin lyhyt aika siitä kun erottiin, että osa musta ei ole vieläkään sisäistänyt sitä. Oltiinhan me yli vuosi yhdessä. Jokin mussa reagoi yhä Jonin läheisyyteen, sen tuttuun partaveteen, tuttuun hymyyn sen kasvoilla ja me katsotaan toisiamme hiljaisena, epävarmoina mitä sanoa.

”Mites töissä?” Päätän kysyä rikkoakseni hiljaisuuden.

”Painajaista,” Joni huokaa, mutta virnistää heti perään. ”Ensimmäinen päivä lomien jälkeen, tiedät varmaan… Lomat menee aina liian nopeasti, vaikka tää olikin pidempi kuin normaalisti.”

”Tiedän, mun työt alkaa ensviikolla, ei huvittaisi yhtään.”

”Muistan, tarkoitan, että muistan, että sun työt alkaa ensviikolla.”
 

Bussi saapuu ajallaan ja noustaan kyytiin. Istutaan vierekkäin ja lämpö joka säteilee Jonista, saa mut jälleen reagoimaan, hamuilemaan kosketusta kädelläni. Joudun jälleen muistuttamaan itseäni, me ollaan enää vain ystäviä, ei muuta. Ja ajattelen Jonia Vodkan kanssa, yritän kuvitella sen yhdessä pitkän lihaksikkaan blondin kanssa. Osa musta tuntee mustasukkaisuutta; Joni antoi Vodkalle sen minkä kieltäytyi antamasta mulle.

Pian huomaan kuitenkin ajattelevani nykyistä poikaystävääni, kuinka suloinen Marko oli tänä aamuna, kuinka se saa mut nauramaan ja se miten se suuteli mun nenääni. Kuinka me rakasteltiin edellisenä yönä kun kakki muut oli mennyt jo nukkumaan.

”Mikä hymyilyttää?” Joni kysyy ja käännyn katsomaan sitä.

”Muistin vain jotakin,” vastaan, Joni nyökkää lyhyesti ja hymyilee.

Ennen pitkää mun on juteltava Antin kanssa, mua vaivaa se mitä meidän välillä tapahtui, enkä oo kuullut sanaakaan siitä sen jälkeen. Osa musta tuntee syyllisyyttä. Tunnen aina syyllisyyttä kaikesta, se on turhauttavaa.

 
**^^**^^**^^**^^**
Vodka:

On vaikea keskittyä töihin, kun mun ajatukset on kokoajan mun bottomin luona. Tuijotan tietokoneen näyttöä ja yritän parhaani keskittyä työhöni, mutta sitten muistan miten Joni äänteli nautinnosta kun panin sitä pari yötä sitten ja tunnen oloni kuumaksi, kiimaiseksi. Siitä on tasan 36 tuntia kun sain viimeksi, selvästi aivan liikaa, mutta viime yön Joni vietti isänsä luona, no jaa kaipa sen on välillä nähtävä perhettäänkin.

Ehkä voisin hankkia sille jonkun lahjan? Mitä se voisi olla? hm…

”Hukkuneena ajatuksiin näemmä?  Mihin ne olisi voinut vaeltaa? Vai pitäisikö kysyä keneen?” Nostan katseeni Cecilian huvittuneisiin kasvoihin.

”Teen töitä, oon hyvin kiireinen, etkö näe?” Kysyn, pystymättä peittämään virnettä kasvoiltani.

”Kuules Vodka, sain ne kukat, sain kiitoskortin, ja kysymys kuuluu; mitä ihmettä se oli??”

”Todiste, että voitin?” Ehdotan viattomasti.

”Okei voin myöntää oman häviöni, mutta… Musta tuntuu, että nautit muustakin kuin vain meidän vedon voitosta, mitä sä oikeesti teit, että sait Jonin lähettämään mulle kukkia?”

”Mitä tein? Joni oli pulassa, tulin juuri ajoissa, se riittää.” Sen illan muistaminen saa yhä mun vereni kiehumaan ja mun on lakattava kirjoittamasta jotta voisin koota itseni.

”Ootko sä…” Cecilia aloittaa ja vilkaisen sitä kohti.

”Oonko mitä?”

”Ootko sä rakastunut, Vodka?” Se kysyy ja alan nauramaan.

”Rakastunut? Älä puhu typeriä nainen, en harrasta rakastumista.” 
 ”Oon tarkkaillut sua koko päivän ystävä hyvä, toi katse sun silmissä, hymy sun kasvoilla ja…” Arvaamatta Cecilia astuu lähemmäksi ja avaa mun työpöytäni ylimmän laatikon. ”Haaa!” Se on napannut Jonin kuvan käteensä, ”olin oikeassa!” nappaan kuvan välittömästi takaisin ja piilotan aarteeni takaisin laatikkoon.

”Kuule, en oo rakastunut, mä pidän Jonista, se on seksikäs ja outo ja mä pidän seksikkäästä ja oudosta ja mä pidän sen pepusta. Siinä kaikki.”
”Jatka vain valehtelua itsellesi, mutta tiedän kuitenkin totuuden, oot rakastunut ja teidän kahden pitäisi oikeastaan viedä mut ulos illalliselle, koska mä saatoin teidän yhteen, mutta hyvä on! Tyydyn kukkiin.”  Cecilia sanoo kävellessään takaisin omalle työpisteelleen. Rakastunut? Minä? Ei, vain naiset rakastuu näin nopeasti, mä oon vain yksinkertaisesti kiimassa.

 

Töistä päästyäni päätän pitää kiinni ajatuksesta hankkia Jonille lahja. Kävelen kukkakaupan ohitse ja vilkaisen kimppuja ikkunassa, melko nättejä… Mutta niin varmaan, kuvittelitteko tosiaan, että ostaisin mun bottomille jotain pirun rehuja? Ei tosiaan, mulla on jotain muuta mielessä, jotain täysin erilaista, jotain mistä me molemmat voitaisiin nauttia.


**^^**^^**^^**^^**^^**

Jesse:

Me tullaan asunnolle, jossa ennen asuttiin yhdessä. Sisällä on tukahduttavan kuuma, tekisi mieli heittää vaatteet pois ja mennä kylmään suihkuun.

”Helvetin kuuma,” Joni valittaa, kävelee olohuoneeseen ja avaa parvekkeen oven vaikka tuskinpa se auttaa paljon.

”Haittako jos käyn suihkussa nopeasti?” Se kysyy.

“Ei, voin lukea jotakin sillä välin,”

”Kiitos, en viivy kauaa.” Joni lupaa ja katoaa kylpyhuoneeseen. ”Jääkaapissa on olutta jos haluat!” Joni huutaa ja pian kuulen veden valuvan. Saan tekstiviestin Markolta ja istun hymy huulillani istumaan keittiönpöydän ääreen lukemaan.

Arvaa mitä hani? Sain töitä Mäkkäristä; uh rasvaa! Heh, mutta se on rahaa vai mitä? Rakastatko mua vielä jos haisen ranskalaisilta ja rasvalta? :)Okei, meen kotiin nyt, tuunko teille illalla vai onko sulla jotain menoa?

Vastaan välittömästi.

Tiedät, että rakastan sua, se vois saada mut vaan haluamaan syödä sut. *virn* ja totta kai haluan, että tuut meille! Tuun hakemaan sut isäs luolta Cecin kanssa, kun oon saanut tavarani Jonilta; soitan sulle! *suukkoja*

Lopulta Joni tulee ulos kylpyhuoneesta, pyyhe sen vyötärön ympärillä.

”Vaihdan vaan vaatteeni!”

”Ok!”

Viiden minuutin kuluttua se tulee keittiöön, hiukset yhä märkinä.

”Haluisitko kahvia?”

”Joo, voisin ottaa, jos saan lasin vettä myös.”  Vastaan ja katson hiljaisena kun Joni tuo mulle lasin vettä ja alkaa keittämään kahvia.

”Yritin lähettää Markolle viestin viime viikolla, mutta mulla taitaa olla sen numero väärin.” Joni kertoo istuuduttuaan pöydän ääreen.

”Markolle? Miksi?” Kysyn epäileväisenä.

“No…” Joni yskäisee ja katsoo alas kahvikuppiinsa. “Pete on aika… häiriintynyt… sillä on jotain vakavia ongelmia ja…” Joni siemaisee kahviaan, kulmat kurtussa.

”Mitä se on tehnyt?”
”Se kävi täällä viikko… tai siis kaksi viikkoa sitten kahden muun miehen kanssa ja ne…” Hetken Joni miltei näyttää säikähtäneeltä, se pudistaa päätään. ” No joka tapauksessa… sano vaan Markolle, että on varovainen, okei?”

”Tää ei oo kivaa, pitäisikö mun huolestua? siis oikeesti huolestua siitä?” Kysyn, vaikka oonkin jo alkanut huolestua.

”Ei… sano vaan, että välttelee Peteä,” Joni hymyilee rauhoittavasti.

Ja juuri silloin kuulen etuoven aukeavan.

”Joni beibi? Mulla on sulle lahja.” Miehen ääni kantautuu eteisestä. Katson kuinka Joni nousee ylös nopeasti, mutisten nopeasti ’oota hetki’, mutta ennen kuin se on ehtinyt keittiöstä, Vodka on jo tullut ovelle, kädessään iso, musta…

 
*******************************

 

Joni:


 

Tosi kiva; Misha tuli aikaisemmin kuin mitä olin odottanut, Jessen ja sen ei pitänyt tavata vielä, koska se tuntuu vielä liian oudolta. Ennen kuin ehdin keittiöstä ulos, Misha ilmestyy keittiön oviaukolle kädessään… VOI HYVÄ LUOJA!

”Katso mitä hankin sulle, lahja mun kuulia-” Misha keskeyttää nähdessään Jessen. Suljen välimatkan meidän väliltä, tartun sen käsivarresta ja johdattelen olohuoneeseen.

”Misha, mitä vittua?” Kysyn ja osoitan mustaa esinettä sen kädessä. Se katsoo mua kuin olisin tullut hulluksi.

”Samaa haluaisin kysyä sulta! Mä tuun tänne, tuon sulle tän lahjan ja nään sut sun exsän kanssa! Mitä se täällä tekee?”

“Jesse tuli hakemaan tavaroitaan, muistatko?” Kysyn ja vilkaisen uudestaan Mishan tuomaa pelottavan näköistä ’lahjaa’ ”Ja mikä vittu toi on?”

“No vittu se ei ainakaan ole,” Misha virnistää. “Tämä, mun pikku bottom, on lahja sulle!” Se hymyilee ja suutelee mun huulia nopeasti. ”Ja aion käyttää sitä suhun… myöhemmin tänään. Sano vaan Jesselle, että häipyy ja…” Se ei jatka lausettaan loppuun, ainoastaan vinkkaa silmäänsä.

Katson sitä mun suu auki, se ei voi millään odottaa, että mä… otan ton… mun sisälle… eihän? Se on helvetin iso!

”Toi ei niin oo menossa mihinkään mun pepun lähelle!” Ilmoitan, ”Jesse!” Kutsun mun exäni nimeä, mun on vaan saatava Jesse viipymään pidempää.

Vodka:

Joni näyttää pelokkaalta, mutta miksi? Eihän mun lahjani oo mitään sen isompaa kuin mitä itse oon? No okei, ehkä se on hitusen isompi, mutta… Joni kutsuu Jesseä ja se ärsyttää mua. Se haluaa tapella tästä? No tappelun se saa! Tartun tiukasti sen ranteesta ennen kuin se ehtii kääntyä.

”Et toivottavasti oo unohtanut kuka on pomo?” Kysyn ja samalla hetkellä Jesse astuu olohuoneeseen. ”Rakastat sitä sun sisällä.” En voi olla lisäämättä, toivoen, että onnistun pelästyttämään Jonin exsän pois.

Jesse katsoo muhun silmät ammollaan ja sitten isoa mustaa dildoa mun kädessäni. Joni punastelee, selvittää kurkkuaan.

”Mun on parasta lähteä, jos saan vaan mun tavarat ja…”

”Mikä kiire sulla on? Lisää kahvia? Joni vetää kätensä vapaaksi ja kävelee kohti keittiötä.

”Joni, mun pitäis oikeesti lähteä, Ceci hakee mut pian ja…”

”Niin oon saamaa mieltä, mun bottomi alkaa käydä kärsimättömäksi,” virnistän Jesselle, joka näyttää koko ajan entistä pelokkaammalta, sitten se punastuu ja tunnen outoa tyytyväisyyttä.

”Um, mun tavarat?” Jesse kävelee meidän ohitse, kohti makuuhuonetta ja Joni seuraa sitä. Haluan vaan ton pienen kundin ulos asunnosta, ei että mulla olisi jotain Jesseä vastaan, se on varmasti mukava poika ja niin edespäin, mutta se on vaarallisen lähellä mun omaa ja entinen poikaystävä on aina entinen poikaystävä, joten miten tahansa mukavia ne on, sun ei kuulu pitää niistä, etenkin jos ne on niin tuoreita.
 

Odotan kärsivällisesti, kun Jesse ottaa laatikkonsa ja lähtee asunnosta. Sitten katson punastelevaan bottomiini,

”Viimein kahden,” sanon vihjailevasti. Joni pakenee miltei ennätysvauhtia olohuoneeseen ja laittaa television päälle.

”Uutiset... nyt hiljaa,” Joni sanoo ja kurtistaa kulmiaan, muka keskittyen niiden katsomiseen. Vilkaisen kuvaruutua, jossa haastatellaan jotain miestä harmaassa puvussa, kai se on joku poliitikko, ei vois vähempää kiinnostaa.

”Mistä lähtien oot kiinnostunut politiikasta?” Kysyn lähestyen sitä hiljaa.

”No.. ainahan mä oon…” Se mutisee. ”Hiljaa yritän kuunnella.”  Istun Jonin viereen ja jätän dildon kahvipöydälle Jonin eteen. Otan kaukosäätimen sen kädestä ja sammutan tv:n, jonka jälkeen  alan näykkiä sen korvanlehteä.

”No Joni, tiedän, että tuut pitämään siitä,” kuiskuttelen ja näen Jonin katsovan sitä uudemman kerran.

”Se on niin iso, en oikein tiiä…” se mutisee mittaillen sitä katseellaan.

”Mitä sä pelkäät?” Kysyn ja nuolaisen sen korvan taustaa. ”Ota se ja katso itse,”

 
Joni:

Okei, kai mä voin…koskea siihen? Mietin, enkä vastaa mitään, nojaudun vaan eteenpäin ja kosketan sitä varoen, melkein kuin pelkäisin sen purevan mua.

”Sä oot kyllä perverssi,” kommentoin, ”tietääkö sun äiti millanen perverssi oot?”

 

”Perverssi? Minä?” Se katsoo mua viattomasti. ”Ja vaikka olisinkin… entä sinä? Tietääkö sun isäs, että päästät perverssin asuntoosi? Vai luuleeko se yhä, että oon putkimies?”

Vilkaisen Mishaa. Mun isä, niin, se ei tainnut missään vaiheessa uskoa koko putkimies juttua, se kyseli ja kyseli, kunnes… ”se haluaa tavata sut,” kerron, ”mutta en tiedä haluanko viedä tollasen perverssin tapaamaan sitä,” virnistän

”Mä tunnen itseni loukatuksi!” Misha virnistää takaisin. “Katotaan kumpi on suurempi perverssi täällä, voin vannoa että saan sut huutamaan ja tekisin sen, vain käyttämällä tätä lahjaa, tiedäthän?”

”Oon aika kiireinen nyt,” sanon ja nousen ylös, mietin mitä voisin tehdä. Mishaa on kiva kiusata.

”Kiireinen tekemään mitä? Kuvittelemaan miten tätä lahjaa käytetään?” Misha nostaa kulmaansa huvittuneena. ”No beibi, sun ei tarvitse kuvitella mitään, meillä on tässä tää todellinen kapistus.” Se lisää heti perään.

"Mä-“ katson uudestaan tota juttua minkä se on niin innokas… työntämään mun  sisälle. Toi hemmetin perverssi on ilmeisesti muuttanut mut samanlaiseksi koska alan oikeasti miettiä miltä se tuntuisi? Mahtuisiko se? ”Pitikö sun pelästyttää Jesse sillä tavalla? Miksi sun piti näyttää sille toi… toi juttu?” osoitan mustaa esinettä pöydällä.

”Jesse on jo iso poika, tää ei oo mitään mitä se ei olisi ennen nähnyt,” Misha nousee ylös ja tarttuu siihen. ”Ja miksi et käytä sen oikeaa nimitystä? Se on dildo,” se hymyilee, tarttuu mua kädestä ja johdattelee makuuhuoneeseen.

Yritän vetää itseni irti sen otteesta, rimpuillen kun sen ote tiukkenee, mutta en taida olla täysin tosissani pyrkimässä pakoon.

”Pidä se dildo kaukana mun pepusta,” sähisen itsepäisesti.

 

Se rahaa mut sängylle,

”Mee vatsalles makuulle!” Se komentaa.

”Mä en oo sun pikku koira, joka tekee kaiken kun käsketään!” Liikun vikkelästi sängyn toiselle reunalle, kauemmaksi Mishasta. Pälyilen sitä epäluuloisena paikaltani, laskelmoiden sen seuraavaa liikettä.

”No, mä ajatelin antaa sulle hieronnan,” se sanoo houkuttelevalla sävyllä.

Hieronnan? Hm… en laittaisi vastaankaan, hieronnat on mukavia ja mun lihakset kyllä kaipais sitä pitkän työpäivän jälkeen, mutta… se on sama keino jota itse käytin aikoinaan, hieroin Jessen selkää ja sain mitä halusin sen jälkeen. Mutta hemmetti kun mä haluan sen hieronnan!

”Hm, ai antaisit selkä hieronnan?” Kysyn epäilevänä.

Vodka:

 

“kyllä, hitaan, rentouttavan hieronnan… Onko sulla jotain vartaloöljyä?” Kysyn. Haluan saada Jonin rentoutumaan ja tulemaan enemmän…. Halukkaaksi sille mitä suunnittelen tekeväni hieronnan jälkeen. Se katsoo mua yhä epäileväisenä, joten päätän hymyillä.

”On mulla vartaloöljyä, totta kai,” se sanoo lopulta ja kurottautuu ottamaan pullon sängyn alta. ”Tässä,” se sanoo ojentaessaan sen mulle.

“Ah,” nyökkään hymyillen päätäni. ”Ja nyt mun pikku bottom, ole hyvä ja riisuudu, mee makuulle vatsallesi.” Käsken puoliksi vitsaillen ja meen keittiöön lämmittääkseni öljyä. Laitan sen mikroon ihan muutamaksi sekunniksi, jottei se olisi kylmää kun annan Jonille sen elämänsä hieronnan.

”No, ootko valmis?” Kysyn palatessani takaisin makuuhuoneeseen.

”Miltä näyttää?” Joni kysyy ja katson siihen; se makaa sängyllä alasti, enkä voi olla innostumatta näystä, siinä se odottaa mua näyttäen uskomaattoman kuumalta.

”Näyttää siltä, että odotat sitä dildoa,” vitsailen ja kiipeän sängylle, lukiten sen reidet mun jalkojeni väliin

”Odotan mun hierontaa, en sit.ä juttua, joka ei muuten oo edelleenkään menossa mun sisään.”

 Naurahdan avatessani pullon, niinhän Joni luulee!  Lasken öljyä kämmenelleni, samalla tarkistaen ettei se ole liian kuumaa, en halua polttaa mun bottomin ihoa. Öljy tuntuu lämpimältä ja samenttiselta, juuri täydelliseltä hierontaan. Levitän ainetta hieman runsaammalla kädellä Jonin iholle ja aloitan hieronnan sen hartioista, aion hitaasti edetä alemmaksi haluten saada Jonin kärsimättömäksi ja sitten… sitten todistan sille, että se pitää dildosta jonka hankin.

Liikutan käsiäni hitaasti Jonin iholla, painan oikeista kohdista ja hieron jännittyneitä lihaksia, jotka rentoutuu mun käsieni alla. Sen niskat ja hartiat tuntuu todella kaivanneen tätä.

”Pidätkö?” Kysyn samalla kun liikutan käsiäni alemmas keskiselälle.

“Mmm…tuntuu taivaalliselle,” Joni kuiskaa.

Virnistän itsekseni, mun juoni toimii erinomaisesti! Jatkan hierontaa hitain ja sensuellein liikkein; mun käsien matkatessa alemmaksi kohti sen peppua, mutta yritän olla kiirehtimättä; en saa pelästyttää sitä nyt. Mikä saa mut miettimään miksi Joni tuntuu pelkäävän sitä dildoa; se ei ole isoin jonka olisin voinut hankkia, mutta onhan sillä kokoa, myönnän.

”Joni?” Päätän harhauttaa sitä aloittamalla keskustelun, ”Miksi sä pelkään sitä dildoa?”


Joni:

Mietin hetken hiljaa kysymystä.

”No… se on niin iso ja…” Luoja kuulostan idiootilta! ”En mä pelkää sitä,” valehtelen, sillä tiedostan pienen pelon sisälläni, se kuulostaa naurettavalta, enkä osaa selittää sitä. Tiedän, että useimmat bottomit olisi innostuneita siitä, mutta toisaalta en oo kuten useimmat, enkä oo vielä täysin kokenut uudessa asemassani.

”Näen, että sua pelottaa,” Misha toteaa lempeällä, mutta samalla  hivenen loukkaantuneella äänellä. ”Etkö luota muhun? Tiedäthän, etten tekisi mitään joka oikeasti vahingoittaisi sua.” Sen kädet pysähtyy lepäämään mun selälleni.

Oon taas hetken hiljaa, en halua, että Misha luulee etten luota siihen. Sen jälkeen mitä melkein tapahtui Peten kanssa… olisin vahingoittunut todella pahasti, jos Misha ei olisi tullut paikalle. Se pelottaa mua, se ilta pelottaa mua, enkä enää tunne oloani turvalliseksi jos oon kotona yksin. Huokaan.

”Kyllä mä luotan suhun Misha, tiedän, ettet vahingoittaisi mua tarkoituksella, vakavasti…joten…” emmin hetken, ennen kuin sanon sen. ”…Luotan suhun ja siksi me voidaan leikkiä… sillä dildolla jos tahdot.”

Vodka:

Tunnen hengitykseni salpautuvan hetkeksi, mutta sillä ei ole mitään tekemistä dildon kanssa jonka ostin, ei yhtikäs mitään. Itse asiassa kaikki mielikuvat joita mulla oli Jonista, kiemurtelemassa sängyllä, kun käytän dildoa siihen, katoaa mun mielestäni. Joni näytti mulle niin paljon luottamusta juuri äsken, että tuskin uskon sitä, en voi uskoa, että se antoi periksi näin helpolla. Jatkan hierontaa, annan käsieni liukua kepeästi sen iholla, lopulta päätyen sen pakaroille. Misha useita minuutteja sitten, olisi kärsimätön viimein tekemään sen mitä oli jo ajatellut muutaman päivän, mutta…. jotenkin en oo enää se sama Misha. Tunnen äkkiä oloni jotenkin lämpimäksi, kummallinen tunne, jota en oo ennen tuntenut… tai ehkä oon tuntenut saman viime päivinä. mutten oo halunnut myöntää sitä.

”Joni…” nielaisen raskaasti, ”haluan rakastella sua.”

Kuulen Jonin henkäisevän, se kääntää kasvonsa ja katsoo mun silmiin, sen huulet raollaan ja hitaasti se nyökkää päätään,

”Haluan rakastella sua myös,” se kuiskaa hiljaa, hymyilen lämpimästi.

Ensimmäistä kertaa en halua dominoida Jonia, haluan vain olla sen kanssa ja näyttää, että… jotenkin, siitä tuli joku… tärkeä mulle. Tärkeämpi kuin joku jota vain panisin… Jotenkin jo se sana tuntuu väärältä nyt, se ei ole sana jota haluan käyttää nyt. Nousen ylös sen reisien päältä, suoden sille vapaan liikkumatilan sängyllä. Istun sen viereen.

”Suutelisitko mua?” Annan sille vapaaehtoisesti mahdollisuuden ensimmäiseen liikkeeseen, haluan nähdä mitä se tekee sillä. Joni noussee hitaasti istumaan, nojautuu eteenpäin ja tuo huulensa mun omilleni. Suudelma on hidas ja lempeä, miltei kokeileva, tuon käteni sen pehmeisiin hiuksiin ja annan sormieni liikkua niiden lävitse.

Jonin kädet liikkuu alas mun paidan helmalle, nostaen sitä ylöspäin.

”Otetaan tää pois?” se kysyy ja nostan käteni auttaakseni siinä.

Joni heittää riisutun paidan jonnekin lattialle ja kurottautuu suutelemaan mun kaulaani, sen kädet liikkuu alas avaamaan mun farkkuni.

 

Ne pienet suudelmat sytyttää himon mun kehossani, mutta jälleen se on jotakin muuta kuin aikaisemmin Jonin kanssa. Kun Jonin käsi koskettaa mun erektiota, hieroen sitä boksereiden läpi, hengähdän nautinnosta. Se intensiivisyys mitä tunnen, on miltei pelottavaa. Muussa tilanteessa, jonkun toisen kanssa, rikkoisin lumouksen ja ottaisin kontrollin takaisin itselleni, mutta nyt, Jonin kanssa, annan sen jatkua. Nojaudun eteenpäin ja kosketan huulillani sen huulia, miltei empien, kuin se olisi meidän ensisuudelma ja se tuntuu kuin se olisi, en tiedä miksi. Ensikosketuksen jälkeen annan kieleni liikkua sen alahuulella, maistan makeuden sekoitettuna johonkin jonka tunnista Jonin mauksi. Milloin edes opin miltä Joni maistuu?

Joni:

En oikein tiedä mitä tapahtuu, mutta tää on täysin uusi tunne mulle. Vapisen halusta, tunnen kaiken voimakkaampana kuin koskaan ennen kenenkään kanssa, se on pelottavaa.

Mishan kosketukset on niin helliä ja varovaisia, erilaisia kuin mitä oon tottunut saamaan siltä, tuntuu kuin olisin aikeissa maata sen kanssa ensimmäistä kertaa. Liikun hitaasti istumaan Mishan syliin, en enää halua taistella sen kanssa, pistää vastaan, jatkan suudelmaa, hukuttaudun siihen. Haluan kuulua Mishalle, olla sen oma, en kenenkään muun, outoa…

Tunnen sen kädet ympärilläni, sen vasemman käden lantiollani ja alan hitaasti keinuttamaan itseäni, tunnen sen erektion itseäni vasten, sen lämmön.

”Haluan sua…” kuiskaan samalla kun suutelen sen ihoa, sen korvanlehteä, poskea, huulia…”Haluan sut mun sisään, haluan tuntea sut mun sisällä,” jatkan sanoilla joita en koskaan uskonut sanovani.

Vodka:

Misha tunti sitten, olisi virnistänyt voitonriemuisena, kuullessaan noi sanat; täydellisen alistumisen merkki, mutta Misha joka oon nyt tuntee olonsa vain kuumemmaksi ja äkkiä, en voi hengittää normaalisti. Joni näykkii mun korvanlehteä, keinuttaa itseään mun sylissä… Kaikki mitä Joni on, saa mut haluamaan sitä niin paljon. Tunnen kuinka mun erektio alkaa käydä melkein kivuliaaksi, mutta huomaan etten tunne kiirettä. Melko hassu tunne, haluta jotain niin paljon että se on kivuliasta ja samalla olla haluton olemaan se joka ottaa ensimmäisen askeleen. Luulen, että tätä kutsutaan… Nojaan taaksepäin kyynärpäitteni varaan, ja katson sen kaunista vartaloa, kun se liikkuu kärsimättömästi. Hymyilen.

”Mitä vain haluat Joni, tee mitä vain haluat,”

Katson kuinka se kumartuu ottamaan vartaloöljyn lähemmäksi, jonka jälkeen se auttaa mua riisumaan mun housut ja annan sen tehdä sen. Joni levittää öljyä käsilleen, hieroo sitä mun kalulle tavalla joka saa mut huokaamaan nautinnosta ja sulkemaan silmäni. Kun sen käsi liikkuu pois avaan silmäni katsoakseni mitä se tekee; valmistelee itsensä öljyllä nopeasti. Joni liikkuu takaisin mun syliini, jalat molemmin puolin mun vartaloa. Se tarttuu kiinni mun elimestä ja ohjaa sen aukkoaan vasten liikkuen hitaasti alaspäin kunnes hetken yrittämisen jälkeen tunnen kaluni uppoavan sen sisälle. Joni vavahtaa, sulkee silmänsä ja voihkaisee kivusta.

“Varovasti,” kuiskaan, vaikka haluaisinkin vain puskea syvemmälle, mutten samalla halua tuottaa Jonille tuskaa, en tällä kertaa. Haluan Jonin nauttivan. Se katsoo muhun ja nyökkää, lopulta liukuen kokonaan alas, alahuultaan purren.

Mun todella täytyy pidätellä itseäni jotten liikkuisi; tällä kertaa tää on Jonin hetki, ei mun. Haluan sen tekevän kaiken omalla tahdillaan. Ja käsitän, ettei Joni oo valmistellut itseään riittävästi, joten sen vuoksi on vielä tärkeämpää pitää itseni kurissa. Mutta se on vaikeaa nyt, Joni tuntuu niin tiukalta mun ympärillä ja tuun miltei hulluksi mielihyvästä.

”Joooni,” huokaan sen suuhun, kun se suutelee mua; sen kädet mun vartalolla jännittyy ja tiedän, että se johtuu kivusta. ”Jos mä satutan sua niin sano,” en oikeesti halua, että siihen sattuu, en nyt kun kaikki on niin täydellistä.

 

”Oon kunnossa,” Joni vakuuttaa. ”Tarviin vain sekunnin tai pari…” se huokaa, hymyilee lempeästi ja tuon käteni sen kasvoille, joista näen yhä kivun, jonka haluaisin vain pyyhkäistä pois.

 

Jonkin ajan kuluttua Joni alkaa liikkua hitaasti ja kipu, jonka pystyin lukemaan sen kasvoilta, tuntuu häviävän.

”Kerro jos teen jotain väärin,” Joni huokaa nopeuttaessaan rytmiään.

”Tuntuu täydelliseltä, sä oot niin täydelinen,” huokaan ja näen Jonin hymyilevän tyytyväisenä. Se tuo kätensä mun rinnalle,

”Mee makuulle,” Joni pyytää ja tottelen auliina. Sen  kädet liikkuu mun olkapäille ja se ratsastaa mun päälläni yhä vain nopeammalla tahdilla, katson sitä haltioituneena, nautintoa, joka muodostuu sen kasvoille joka kerta kun onnistuu samaan mun kalun hieromaan eturauhastaan: Voisin tulla vain katsomalla sitä, mutta se oli katastrofi, kirjaimellisesti. Joten teen kaikkeni ettei niin tapahdu.

 

Joni kumartuu suutelemaan mua,

”Tunnut hyvältä mun sisällä, senkin perverssi,” se kuiskaa.

”Mutta…” huomaan puhumisen olevan vaikeaa nyt, kun tuntuu niin helvetin hyvältä. ”…Sun perverssi, eikö niin?”

”Niin, mun perverssi,” Joni suutelee mun kaulaa ja hymyilen sen sanoille. Sen huulet löytää pian mun omani ja se suudelma on viimeinen pisara; mun itsehillintä pettää, mun lantio liikkuu ylöspäin ja huokaan sen suuhun. Pitää olla varovaisempi… ja silti mun lantio jatkaa liikettään, yhä vain kovemmalla voimalla. Tunnen kuin haluaisin tulla yhdeksi Jonin kanssa, vaikka miten lähellä ollaankin toisiamme, se ei tunnu riittävän. Ja samalla tunnen poltteen alavatsassani kasvavan ja…. haluan sen kestävän, haluan olla Jonin kanssa näin, mutta mun vartalo tulee kokoajan vain lähemmäksi kliimaksia. En halua jättää Jonia jälkeen, joten tuon käteni meidän vartaloiden väliin ja tartun sen erektioon, hyväillen sitä työntöjen tahdissa.

“Misha!” Joni huokaa. “Voi luoja, mmmh…” Jonin vartalo jännittyy ja kun se tulee, se ottaa mut yllätyksellä ja saa mut tulemaan vain sekunteja sen jälkeen, samalla puren huultani, koska huomaan haluavani huutaa, että rakastan sitä.

Pitkän aikaa tunnen Jonin ja itseni vapisevan nautinnosta, tunnen sen sormien jännittyvän olkapäilläni. En tiedä mikä lopulta tuo mut takaisin Jonin aiheuttamasta pilvestä, mutta muistan mitä halusin huutaa, että rakastan sitä. Ei, se ei voi olla, me ei olla tunnettu toisiamme niin pitkään! Ihmiset ei vaan rakastu niin nopeasti, sitä tapahtuu vain saduissa, eikö? Vai voiko ne? Päätän kuunnella sydäntäni,

”Joni…” kuiskaan, ”olisitko….hirvittävän vihainen, jos kertoisin sulle jotain?”

Joni, joka makaa mun päälläni rentona, avaa silmäänsä ja katsoo muhun,

”Miksi olisin vihainen?” Se kysyy hämmentyneenä. ”Kerro, mitä tahansa se on.”

”Se voi kuulostaa typerältä, joten älä ala huutamaan mulle…” Mutisen hermostuneena.

”En mä huuda sulle…” Joni vastaa epävarmana, silmäillen mua hieman huolestuneena. ”Lupaan, etten huuda.”

”Luoja, toivon, ettet tuu vihaiseksi… koska, en oo koskaan sanonut tätä kellekään ja multa puuttuu harjoitus…” Yritän selittää ilman että alkaisin änkyttämään. Inhoan tehdä asioita ensimmäistä kertaa, saa mut aina tuntemaan itseni neitsyeksi, jotenkin. ”Mä oon ajatellut… meitä… ja mä luulen…”

 Joni henkäisee, muttei sano mitään.

”Jos et tunne samoin, ymmärrän….” Yritän astua askeleen edelle Jonia, jos se sanoo että oon tyhmä tai ettei se oikeesti… Jopa sen ajatteleminen sattuu nyt. Hassua…

”Um, mitä haluan sanoa…” en pysty edes katsomaan Jonia, koska en halua nähdä katsetta sen silmissä, jos se ei tunne samoin. Ja Joni varmaan tuntee eri tavalla, kaiken sen jälkeen mitä oon tehnyt sille. ”…Mä taidan olla…rakastunut suhun. Noin, mä sanoin sen.” Värähdän, se kuulosti kamalalta!

Joni:

 

Hetken pelkäsin jo jotain todella vakavaa, hetken kuvittelin kuulevani että se ei enää halua mua, että se ois jättämässä mut. Ja sitten… Kuulinko oikein? Räpyttelen silmiäni hämmentyneenä,

”Ai,” hengähdän, ”Kiitos,” Misha nostaa kätensä kasvoilleen.

“Luoja tunnen oloni typeräksi nyt,” se mutisee, nostamatta käsiään kasvoiltaan ja vasta sitten oikeastaan ymmärrän mitä se juuri sanoi mulle ja paljon se vaati siltä sanoa se! Ja mitä mä vastasin? Kiitos?? Luulen, että se on yksi historian huonoimmista vastauksista kyseiseen lauseeseen. Äkkiä oikea vastaus tulee kirkkaana kuin päivä.

“Misha, katso muhun,” kuiskaan ja otan sen käden pois sen kasvoilta. “Mä luulen… mä tiedän… mä rakastan sua myös senkin perverssi,” tiedän, että tää on nopeeta, mutta se tuntuu oikealta, oikeammalta kuin mikään koskaan.

”Ai… oikeesti?” Se kysyy. ”Voitko toistaa sen?”

”Hm… mä rakastan sua,” kuiskaan ja suutelen sen kaulaa, tunnen oloni lämpimäksi ja turvalliseksi sen vieressä. ”Mun on parasta viedä sut tapaamaan mun isää lähipäivinä,” hymyilen.

Vodka:


 

Hymyilen leveämmin kuin koskaan, en usko, että oon koskaan ollut yhtä onnellinen kuin nyt.

”Lähtisin mielelläni,” nyökkään, ja tuon Jonin lähemmäksi itseäni, kuuntelen sen hengitystä, tunnen sen ihon liukkauden hiestä ja öljystä enkä vaihtaisi tätä hetkeä mihinkään maailmassa. ”Ja toivon, että esittelet mut kunnolla tällä kertaa. Me ei voida enää teeskennellä, että oon putkimies,” naurahdan. Totta kai sen isän täytyy jo tietää, mutta haluan kiusoitella mun bot-… Ei, haluan kiusoitella JONIA.

“Esittelen sut mun poikaystävänä, älä huoli,” Joni kuiskaa hymyillen. ”En jaksa nousta tästä sängystä,” se mutisee perään.

”Ei sun tarvitse, voidaan maata tässä  vaikka koko ilta,” mutisen haukotuksen kera.

”Voidaan ehkä käyttää sitä sun lahjaakin myöhemmin,” Joni virnistää ja virnistän sille takaisin.

”Ehkä, rakas…” kuiskaan ja suutelen sen kosteita huulia.

 Web published: My Secret Shore

14.tammikuuta 2008

© KOLGRIM 2006 - 2010

Jatka lukuun 23

My Secret Shore HOME