Rakkautta ja särkyneitä sydämiä

Luokitus: Romantiikka, Draama, noin K-17 (sisältää seksin kuvausta.)

Kuvaus; Joni ja Jesse ovat pariskunta, Joni on hieman 'seksiaddikti' ja epäkypsä, joka rakastaa poikaystäväänsä, mutta sortuu typeryyksiin. Sitten on Antti, Jessen parasystävä, ylipainoinen, ei niin komea kaveri, joka on toivottoman rakastunut Jesseen. Antti näkee jotain mikä voisi tuhota Jessen ja Jonin suhteen, mutta uskaltaako hän kertoa? Kuka päätyy yhteen kenenkin kanssa, vai päätyykö kukaan kenenkään? Kenen sydän särkyy ja kuka löytää onnen?

Okei, näissä tarinan lyhyissä kuvauksissa en ole paras ;)

Henkilöt ovat iältään noin 20-25vuoden väliltä.

1. Luku

Mä vihaan isoja marketteja, vihaan! Kävelin eteenpäin kaupan viileitä käytäviä ja yritin vilkuillani ympärilleni ihmismassassa, toivoen näkeväni jossain valkoisen neuleen ja ruskean seksikkäästi pörrötetyn tukan; mihin ihmeeseen se oli jo ehtinyt? Pari mummoa kulki verkkaisesti mun edellä kapeaa käytävää, ne työnteli ostoskärryjä ja puhui jonkun Pekan pahasta kihdistä. Toinen valitteli perään lonkkaansa ja arveli sairastavansa syöpää, lääkärit eivät tehneet kuulemma mitään asialle. Voi helvetti, voiko sitä enää kävellä yhtään hitaammin?! Taisin huutaa edellisen ääneen sillä mummot kääntyivät ja katsoivat mua paheksuvasti, no ainakin ne väistivät. Perään kuulin kovaan äänen moitittavan nykynuorten tilaa: aina niin itsekkäitä ja töykeitä. No mitäs mummot seisovat aina tukkeena? Jos joku tässä oli itsekäs niin mun mielestä ne oli noi lonkkavaivaiset, enkä minä. Jatkoin etsintääni: miksi pirussa näiden kauppojen pitää olla niin hemmetin isoja? Miksi?!

Vihdoin mä löysin sen. Jesse oli leluosastolla ja tutkiskeli pehmonalleja. Mietin hetken, että eikö se ollut lapsena saanut tarpeeksi leluja, kun se tuntui aina olevan niin kiinnostunut niistä.

"Löysitkö sä sen juuston?" Se kysyi ja hymyili nähdessään mut.

"No joo vittu löysin sun juustos, tossa. Mutta onko se niin vitun vaikeeta sun pysyä siellä minne jätän sut? Arvaa onko kiva vaeltaa täällä etsimässä sua näiden lännenhitaimpien keskeltä?" Tuhahdin ja heitin juuston ostoskärryyn muiden ostosten sekaan.

"Et viittis kiroilla, kuulostaa tosi lapselliselta." Jesse moitti.

Katsoin sitä ja nallea sen kädessä. "Sanoo kundi joka pyörii ihan onnessaan täällä leluosastolla?" Nostin toista kulmaani.

"Sun siskollas on kohta syntymäpäivä, ajattelin ostaa sille tän." Jesse hymyili.

Hitto kun sen piti aina olla niin helvetin täydellinen, mä en suoraan sanottuna ollut edes muistanut Sinin synttäreitä. "Ai niin joo…" Mutisin.

Jesse asetti nallen ostoskärryyn ja lähti työntämään niitä eteenpäin. Katsoin sen söpöä, kiinteää peppua kävellessäni sen takana. Jesse kääntyi katsomaan mua, sen syvän sinisissä silmissä näkyi hymy, joka oli sen huulilla. Jesse oli niin täydellinen, ajattelin. Mietin löytyisikö kaupasta jostain sopiva pikku nurkkaus johon voisin viedä sen ja… Hmm…sovituskopit?…

"Meillä taitaa olla jo kaikki, juomat vaan puuttuu." Jesse sanoi keskeyttäen mun harhailevat ajatukset.

"Ahaa joo, juomat siis." Sanoin hieman hajamielisenä ja tuijotin taas sen takamusta. Hitto kun oli kiimainen olo yhtäkkiä, onneksi matka mökille ei ollut tuhottoman pitkä.

Viimein saavuttiin mökille, jonne muut olivat autojen määrästä päätellen jo tulleet. Jesse nousi ulos autosta ensimmäisenä ja hymyili nähdessään sen kaverin Antin. Antti hymyili suorastaan mielipuolisen onnellisena nähtyään Jessen. Se yritti kovasti hillitä itsensä, mutta kyllä mä huomasin miten se paloi halusta kähmiä mun poikaystävää. Antti vilkutti meille ja tuli auttamaan meitä laukkujen ja ruokaostosten kanssa. Ensin ne kuitenkin halas ja mua ällötti. En ymmärrä miten Jesse voi edes koskea siihen, musta Antti on ällöttävä; ylipainoinen ja ällöttävä. Antin posket punottivat, kun se katsoi Jesseä. Ne nauro jollekin omalle inside jutulleen kantaessaan ostoksia sisään.

Otin meidän laukut ja lähdin niiden perässä sisälle. Ovella törmäsin Markoon. Se virnisti mulle. Sen vihreät silmät tuikkivat, sen vaaleat hiukset olivat sotkussa, kehystäen sen komeita kasvoja.

"Moi Joni." Se sanoi ja väläytti mulle sen täydelliset, valkoiset hampaat paljastavan hymyn.

"Moi Marko" Hymyilin itseäni hieman lyhyemmälle kundille. Katseltiin toisiamme hetken, Marko näytti hemmetin hyvältä, eikä mun kiima ollut hävinnyt minnekään. Muistin hyvin miltä sen huulet oli tuntunut mun kovan elimen ympärillä, muistin sen kiinteän vartalon ääriviivat pimeässä huoneessa. Se katsoi muhun, vinkkasi silmää ja kulki mun ohi, koskettaen mua vaivihkaa. Käännyin katsomaan sitä, kun se kulki kohti laituria, se kääntyi katsomaan mua hymyillen viettelevästi. Marko muisti myös: meidän oma salainen yömme. Ehkä jos Jesse päättäisi taas pihtailla, voisin ottaa uusiksi Markon kanssa? Mietin ja hymyilin ajatellessani tätä.

Tulin lopulta sisälle, Jesse oli kyykistynyt jääkaapin eteen, asettaen meidän ostoksia sinne. Antti nojaili tiskipöytään tuijottaen sen persettä, joka kieltämättä näytti helvetin hyvälle. Halusin sitä, halusin Markoa. Suoraan ja yksinkertaisesti sanottuna: halusin seksiä. Jesse tai Marko, mökin haluttavimmat kundit, kumpikin kelpasi, Jessen ei vaan tarvinnut tietää siitä. En kuitenkaan halunnut pettää Jesseä toista kertaa. Tiesin, että jos se sais tietää, niin menettäisin sen ja Jessen kaltaista kundia ei halunnut menettää. Yrittäisin siis keskittyä vain ja ainoastaan oman poikaystäväni kellistämiseen.

Jesse nousi ylös ja kävelin sen taakse. Painauduin kiinni sen selkää vasten, kiedoin käteni sen ympärille ja suutelin sen täydellistä niskaa. En jaksanut välittää että perverssi Antti katsoi vieressä. "Kultsi, mentäiskö käymään yläkerrassa?" Kysyin kuiskaten. Jesse käänsi päätään ja suuteli mun huulia, sitten se irtautui mun otteesta. "Justhan me aamulla…" Se aloitti, vilkaisi Anttia hieman vaivaantuneena ja sitten takaisin mua. "Nyt on vähän huono hetki, mehän just tultiin tänne. Katotaan myöhemmin, jooko?" Se sanoi sitten ja käveli kauemmaksi. Huokaisin tyytymättömänä, eikö Jesse tajunnut miten turhautuneeksi se mut teki välillä? Antti näytti vähän liiankin tyytyväiseltä, se hymyili katsoessaan Jesseä, aivan kun se olisi jotenkin ylpeä sen kieltäytymisestä. Sen katse kohtas mut, mulkaisin sitä vihaisena, se punastui, änkytti jotain ja poistui ulos. Jessekin oli hävinnyt jo tupaan, mistä löysin sen juttelemasta Samin kanssa. Tarvitsin ehdottomasti kylmän kylvyn…

Illalla istuttiin porukalla ulkona grillin ääressä. Oltiin jo juotu melko runsaasti, oltiin uitu ja saunottu. Jesse jutteli Antin kanssa, eikä ollut huomaavinaankaan mua, kai se tiesi mitä halusin, eikä ollut sillä tuulella; tyypillistä. Oli turhauttavaa olla suhteessa se, joka halusi enemmän seksiä. Jesse oli joskus sanonut, että kukaan ei ollut niin kyltymätön kuin minä. Oli totta, että halusin seksiä päivittäin ja mieluummin useasti päivässä, Jesse ei kai yksinkertaisesti jaksanut mun tahtia – sääli.

Mun katse harhautui Markoon, se katsoi takaisin ja hymyili. Me alettiin huomaamattomasti flirttailla keskenämme. Lopulta Marko nousi ylös, käveli mun ohi ja pysähtyi hetkeksi. "Meen saunalle, tuu viiden minsan päästä jos oot kiinnostunut." Se kuiskas, katsomatta muhun ja sitten se jatkoi matkaansa. Markon oma poikaystävä oli liian kännissä huomatakseen kundinsa häipymistä. Mun kämmenet hikos, mun sydän löi villisti. Hitto mä halusin sitä. Laskin käteni Jessen reidelle; vielä viimeinen yritys. Se katsoi muhun ja Antti katsoi myös, menetettyään keskustelukumppaninsa huomion. "Mitä nyt taas?" Jesse tiuskaisi, se kai alkoi olla jo väsynyt mun jatkuvaan lääppimiseen. "Mennäänkö sisälle?" Kysyin ja katsoin sitä toiveikkaana. "En mä jaksa nyt." Se vastasi ja käänsi huomionsa takaisin kaveriinsa.

"No ei väkisin." Tiuskaisin ja nousin ylös. Kävellessäni kohti saunaa, vakuutin itselleni, että tää kaikki oli Jessen omaa syytä. Mitäs pihtaili omalta poikaystävältään? Sehän suorastaan ajoi mut pettämään sitä.

Tulin saunaan ja näin Markon. Se nojasi seinää vasten ylävartalo paljaana. Se hymyili mulle viettelevästi ja ojensi mulle kätensä. "Tiesin, että tulisit." Se kuiskas. Painauduin vasten sen kiinteää vartaloa ja suutelin sen täydellisiä, pehmeitä huulia. Se alkoi riisua mun paitaa, heitti sen jonnekin lattialle.

Jatkoin sen suutelua ahnaana, painoin sitä tiukemmin seinää vasten, samalla kun sen kädet availi innokkaina mun farkkuja. Sen silmät olivat tummanvihreät himosta. "Entä Pete?" Kysyin, jostain suudelmien välistä. Mun kalu sykki jo kivikovana. Mun olisi pakko saada Marko, ja pian. "Entä Jesse?" Se kysyi puolestaan ja katsoi suoraan mun silmiin, sen suudelmasta punertuneet ja turvonneet huulet oli aavistuksen raollaan. "Jesse kuka?" Kysyin ja suutelin sitä uudestaan.

Kiskoin Markon farkkuja alas voimalla ja se potki ne kokonaan pois jaloistaan. Seuraavaksi suorastaan revin bokserit sen yltä. Marko ei tuntunut välittävän vaikka hajotin ne, se halus tätä aivan yhtä paljon. "Ota mut Joni, ota mut nyt…" Se huokaili ja käänsin sen rajusti ympäri, kasvot vasten seinää. Sylkäsin kädelleni ja toin sormeni sen pakaroiden väliin. Tungin ensimmäisen sisälle ja Marko ynisi ja pyöritteli peppuaan kiimaisen näköisenä. "Haluan sut mun sisään nyt heti." Se kuiskasi, kun oli työntänyt toisen sormeni sen sisälle.

Ei mua tarvinnut kahta kertaa käskeä. Olin aina halunnut vähän nopeampaa ja rajumpaa, mutta Jesse piti rauhallisemmasta tahdista, ja nyt vihdoin saisin toteuttaa oman mielihaluni! Sylkäisin uudestaan kädelleni ja hieroin sillä kaluani. "Tää voi sattua." Kuiskasin Markon korvaan, ennen kuin työnnyin rajusti sen sisään. Se ulvahti ja toin käteni nopeasti sen suun eteen, ettei muut kuulis. Se alkoi kuitenkin pian liikuttaa peppuaan mua vasten, selvästi nauttien. Tunsin olevani jo lähellä ja aloin panemaan sitä voimakkaammin ja nopeammin. Otin käteni sen suun edestä ja tiukemman otteen sen lantiosta. Marko otti tukea seinästä toisella kädellään ja toisella keskittyi hyväilemään omaa kaluaan, se puri alahuultaan yrittäen pysyä mahdollisimman hiljaa. "Hitto mä tuun ihan just." Se kuiskas ja tunsin sen lihaksien tiukentuvan mun kaluni ympärillä, kuulin kuinka se huohotti. Samassa tulin itsekin.

Olin yhä sen sisällä, mun otsa lepäsi vasten sen hikistä olkaa. Yritettiin tasata omia hengityksiämme. "Se oli upeaa." Marko kuiskasi. "Niin oli." Myönsin. Samassa saunanovi aukeni; pelästyin, irrottauduin Markosta ja yritin kiskoa housujani takaisin ylös. Katsoin ovelle ja kohtasin Antin järkyttyneen katseen. "Joni?…Marko?…Sä petät Jesseä??" Se änkytti ja katsoi mua kasvot vääristyneinä inhosta. Marko näytti yhtä järkyttyneeltä, tai jopa järkyttyneemmältä kuin itse olin. Se yritti epätoivoisesti peitellä itseään. Astuin lähemmäksi kohti Antia, joka yritti perääntyä. "Älä helvetissä mee kertomaan Jesselle." Uhkasin. "Tai Petelle, tää ei oo sun asias!" Marko huudahti. "Jessen pitää saada tietää." Se sanoi, sen alahuuli värisi ja sen ruskeat silmät katsoi muhun uhmakkaana. "Eikä tarvii, jos sä kerrot sille, niin sä vaan satuttaisit sitä. Särkisit sen sydämen, sitäkö sä haluat?!" Huusin. "En, sä petit sitä, sä särjet sen sydämen. Sä et ansaitse Jesseä, ja sä et ansaitse Peteä." Se katsoi meitä, sen pyöreät kasvot olivat raivosta punaiset. "Kerro sitten, mutta ei Jesse sua usko, eikä uskois Petekään, ne pitäis sua vaan epätoivoisena läskinä, joka mustasukkaisuudessaan yrittää keksiä tarinoita. Kyllä mä tiedän, että sä oot ihastunut Jesseen ja suoraan sanottuna Jesse on sulle mahdoton unelma, ei se tollasta ylipainoista possua haluais." Sähisin ja katsoin sitä ilkeästi. Antti alko itkemään ja ryntäsi ulos.

Katsoin Markoa, joka nyt oli saanut siistittyä ja puettua itsensä. "Kertookohan se niille?" Se kysyi huolestuneena. "En usko, ei sillä oo pokkaa." Hymyilin, etsin paitani ja puin sen päälleni. Jesse rakasti ja palvoi mua. Ei Jesse uskoisi Anttia, vaikka se kertoisikin sille mitä oli nähnyt, mä osaisin olla vakuuttavampi, ajattelin ja toivoin olevani oikeassa.

2. Luku

Antti:

En voi vieläkään uskoa mitä näin: Joni ja Marko? Tai tavallaan voin, en oo koskaan pitänyt Jonista, ehkä osaksi siksi koska se on oikeassa: mä oon ihastunut Jesseen. Oon ollut ihastunut siihen jo ensipäivästä lähtien kun näin sen. Mutta miten kukaan voi olla niin tyhmä, että panisi toisen kanssa, kun seurustelee sellaisen kundin kanssa kuin Jesse?

On jo myöhä kun palaan takaisin mökille, ilta on pimennyt. Suuntaan kohti mökkiä, kohti lämmintä vuodetta varmana siitä, että tänä yönä en tulisi nukkumaan silmällistäkään. Pysähdyn ohittaessani laituria: vedessä on joku, kävelen hiljaa lähemmäksi ja näen Jessen. Kirkkaan täysikuun loiste leikkii Jessen täydellisillä kasvoilla ja vartalolla. Jesse sivelee järvivettä kasvoilleen, taivuttaa päätään taaksepäin, täysin tietämättä omasta hiljaisesta ihailijastaan. Otan tukea viereisen koivun rungosta, pelkään omien jalkojeni pettävän. Jesse antaa käsiensä liikkua paljaalla ylävartalollaan, näen kuinka se ihailee kuuta ja hymyilee itsekseen. Antaisin mitä tahansa, jos tietäisin mitä se ajattelee juuri sillä hetkellä. On kuin katsoisi jotain liikkuvaa taideteosta, jotain mikä ei oo tästä maailmasta. Jesse on kaunis, niin ulkoa kuin sisältäkin, miten Joni voi pettää sitä?

Jos mahdoton tapahtuisi, jos Jesse olisi mun, pitelisin sitä aina hyvänä, kohtelisin kuin aarretta, jota se todella on. Mutta Joni on oikeassa; se on mulle vain mahdoton unelma. Miten joku mun kaltainen voisi koskaan koskettaa mitään noin täydellistä? Mun unissa Jesse haluaa mut, mutta se on aina vain unta. Oon ystävä, en koskaan rakastaja. Yritän laihduttaa, yritän epätoivoisesti ja väsyn. Mun unissa oon laihtunut ja kun Jesse näkee mut, se tulee mun luokse ja sanoo rakastavansa mua. Tiedän ettei todellisuus ole yhtä hellä, eikä koskaan voisi olla.

Jesse kääntyy, näkee mut ja hymyilee. Mun sydän lyö villinä. "Mihin oikein hävisit? Ehdin jo huolestua." Se kysyy ja katsoo mua uteliaana. 'Joni pettää sua, se pettää sua; mutta mä rakastan sua Jesse.' Mun sydän huutaa, mutta pysyn vaiti muistaessani Jonin kylmät sanat. "Kävin kävelyllä." Vastaan lopulta ja astun hieman lähemmäksi. "Miten sä oot täällä näin myöhään, eikö vesi oo kylmää?" Kysyn. "Tiedäthän sä mut. Niin kaunis yö, ei viittis tuhlata sitä nukkumiseen. Eikä tää oikeastaan oo edes niin kylmää, tuu kokeilemaan." Jesse virnistää. Katson sitä vielä hetken, se kallistuu taaksepäin, kastaa hiuksensa vedessä ja nousee takaisin, kuunsäteet leikkivät yhä sen täydellisellä vartalolla ja mun mielestä Jesse näyttää aivan enkeliltä. Se katsoo muhun odottaen. "En mä taida nyt." Vastaan. En vaan halua että se näkee mun läskiä vartaloa vähissä vaatteissa.

Katson kun se ui hetken, sitten se alkaa palata kohti rantaa. "Annatko mun pyyhkeen siitä maasta?" Jesse kysyy ja hymyilee mulle lähestyessään. Tajuan, että se on täysin alasti ja kiitän onneani, että pimeys kätkee mun punastuksen. Käännyn katsomaan pois, vaikka haluaisinkin katsoa: pelkään, että jos katson, en pysty olemaan koskematta. Ojennan Jesselle sen pyyhkeen. "Voisi luulla, ettet oo koskaan nähnyt toista alastonta miestä ennen?" Se virnistää kuivatessaan itseään. Sen siniset silmät säihkyvät kirkkaina. "En ole nähnyt ennen sua." Vastaan, ehtimättä harkita sanojani. Jesse hymyilee ja huomaan punastuvani taas. "Ehkä parempikin ettet nähnyt, kylmä vesi väristää tiettyjen paikkojen kokoa." Jesse naurahtaa ja katsoo mua nopeasti.

"Laitetaanko grilliin tuli ja paistetaan makkaraa? Vai joko sua väsyttää?" Jesse kysyy pukiessaan päälleen. "Ei mua väsytä." Vastaan, ehkä vähän liiankin nopeasti. Voinko olla enää yhtään läpinäkyvämpi? Välillä haluan koskettaa sitä niin paljon, että luulen kuolevani. 'Mahdoton unelma, Jesse on mahdoton unelma' Muistutan itseäni, kun huomaan miettiväni miltä tuntuisi suudella sen pehmeitä huulia. Haluan sitä niin paljon, enkä tiedä miten lakata haluamasta.

Istun lämpimän tulen ääressä, Jesse ojentaa mulle kaljan ja istuu mun viereen. Katson sitä salaa, kun se huokaa ja katsoo kohti taivasta. "Niin kaunis yö." Sen ääni on miltei kuiskaus. Jesse katsoo kohti tulta ja sitten mua. Mun sydän hakkaa; kuinka kaunis onkaan tulen lämmin valo sen kasvoilla, heijastuen sen silmistä. "Kunpa aina voisi olla kesä." Se sanoo sitten hymyillen. "Niinpä. Vaikka ei talvikaan loppujen lopuksi olisi niin paha, jos ois joku jota pidellä." Sanoinko ton just ääneen? Mietin ja kiroan itseni. 'Epätoivoinen, säälittävä ja ruma läski.' Mun mieleni surkea itsetuntopoliisi kuiskaa mulle.

"Miten sun miesasiat muuten, ketään kiikarissa?" Jesse kysyy ja katsoo mua hymyillen. "Oon ihastunut yhteen, mutten voisi koskaan saada sitä." Vastaan hiljaa. "Miksi? Koskaan ei tiedä jos ei yritä." Se kannustaa ja tönäisee leikkisästi mun käsivartta. "Äh mä tiedän, ettei se onnistuis. Se on ihan erisarjassa kuin mä. Se on kaunis, hoikka ja mä…no mä oon vaan mä: ylipainoinen norsu." sanon ja tuijotan olutpulloa kädessäni. "Antti, älä ajattele noin vähän itestäs. Se et oo niin pahannäköinen mitä sä kuvitelet ja en nyt sano tätä vaan koska oon vähän juonut tai koska oon sun ystävä." Se koskettaa mun poskea, en uskalla hengittää. "Sä oot aika söpö kundi Antti, no sulla on vähän ylipainoa, mutta mitä sitten?" Se hymyilee ja ottaa kätensä pois, tunnen yhä sen lämmön poskellani. 'Miksi sä kiusaat mua noin? Miksi kosketat ja hymyilet noin? Jos tietäisit, jos kertoisin nyt, niin muistaisitko vielä mitä sanoit juuri äsken, vai juoksisitko pois?' Katson sen sinisiin silmiin; miten paljon mä haluaisinkaan koskettaa sitä nyt, miten uskomattoman paljon haluan suudella sitä… Mutta Jesse ei huomaa, eikö se näe sitä mun silmistä?

"Miten sulla ja Jonilla menee?" Kysyn viimein, ääni miltei juuttuen kurkkuuni. Jesse on hetken hiljaa, katsoo mua ja sitten kohti tulta. "Hyvin, Joni on… Joni on täydellinen, rakastan sitä." Se vastaa ja hymyillee. Haluaisin tarttua sen olkapäistä ja ravistaa sitä. 'Joni ei oo täydellinen Jesse, se ei ansaitse sua!' Mun sydän huutaa, mutta yhä pysyn vaiti. Nielen pettymykseni, nielen kivun. Miten voisin kertoa ja katsoa, kuinka Jessen sydän särkyisi mun silmieni edessä? Miten voin olla kertomatta ja katsoa vierestä, kuinka se petturi pitelisi syleilyssään Jesseä, kuinka se kuiskailisi uusia valheita sille?

"Välillä vaan…" Jesse aloittaa varovasti. Käännyn katsomaan sitä hämmästyneenä, toiveikkaana. "Niin?" Kysyn varovasti. "Tää on varmaan tyhmää…" Jesse pudistelee päätään, huokaa. "Se haluaa koko ajan, tai siltä musta tuntuu, se on…en jaksaisi niin usein ja…välillä se on vähän ahdistavaa." Jesse myöntää hiljaa. Se kohottaa olutpullon huulilleen ja juo. "Ei se oo tyhmää, tai siis, ymmärrän hyvin." Kuiskaan, taistelen hiljaa itseni kanssa, kerronko vai en?

3. Luku

”Taidan mennä suihkun kautta nukkumaan, on jo niin myöhä” Jesse sanoo, kun ollaan jo syöty. Se haukottelee ja venyttelee linjakkaita jäseniään. Katson sitä, hymyilen haikeana. Ajatus siitä, että Jesse menisi nukkumaan Jonin kainaloon ällöttää mua. Voisinpa ottaa sen omaan kainalooni yöksi. Jesse ryhtyy sammuttamaan jo hiipuvaa tulta. En vieläkään saa suutani auki kertoakseni sille, se tuntuu niin pirun vaikealta. Helvetti kun en tiedä mikä olisi oikein tehdä. Mitä jos Jesse suuttuisikin mulle, jos kerron? Ja entä jos…?

”Tuutko sisälle?” Jesse kysyy ja katsoo mua uteliaana. ”Jään tänne vielä hetkeksi.” Vastaan. Jesse nyökkää ja hymyillee. ”Hyvää yötä sitten Antti. Nähdään aamulla.” Se toivottaa. ”Hyvää yötä Jesse.” Vastaan ja katson haikeana sen perään. En tiedä mitä teen…

*****************

Joni:

Herään ensimmäisenä, aurinko on noussut jo aikoja sitten. Katson Jesseä, joka nukkuu mun vierellä, auringon lämpimät säteet hyväilevät sen kasvoja, sen alastonta selkää. Se näyttää niin pantavalta just nyt, oon taas kiimassa ja kovana. Kosketan Jessen selkää hellästi, sillä on kaunein selkä mitä oon ikinä nähnyt. Liu’utan sormeani selkärankaa pitkin, alemmas ja alemmas kohti pakaroita jotka on vielä piilossa ohuen peiton alla. Mun sormeni kohtaa sileän, kiinteän ja täyteläisen ihon, en voi olla puristamatta. Jesse säpsähtää hereille unestaan ja katsoo mua uniset siniset silmät vain puoliksi avoinna, sen hiukset on ihanan pörröiset aamuisin. Kumarrun suutelemaan sitä samalla kun liikutan kättäni sen pakaroilla, sivelen sen peppuvakoa sormellani. ”Väsyttää…” Jesse mutisee ja katsoo muhun. Sen silmät pysyy vaivoin auki. Mietin miten myöhään se mahtoi valvoa eilen. Antti on kuitenkin pitänyt suunsa kiinni, muuten Jesse ei nukkuis mun vieressä.

Laskeudun kyljelleni sen viereen, niin, että se tuntee mun erektion kylkeään vasten. Suutelen Jessen niskaa, sen korvanlehteä. Tiedän miten se nauttii siitä, kun sen korvanlehteä imee ja suutelee, joten jatkan sitä. ”Ei sua väsytä kulta, tiedän että haluut.” Kuiskaan ja keinutan lantiotani sitä vasten, painan sen alaselkää, kun se yrittää vaihtaa asentoa ja nousen lopulta makaamaan sen päälle. Suutelen sen niskaa uudestaan, keinutan itseäni. ”Ootko puhdas?” Kuiskaan sen korvaan. ”Oon, mutta Joni mä oon oikeesti tosi väsynyt, valvoin Antin kanssa aika myöhään.” Jesse sanoo ja yrittää päästä liikkumaan, mutta onnistun pitämään sen allani. Helvetin Antti perverssi, hitto jos se uskaltaisikin pilata tän.

Imeskelen taas Jessen korvanlehteä, hitto miten voinkin olla näin kiimassa taas. Mun edellinen poikaystävä valitti mulle, että oon joku seksiaddikti, mutta hei; oon vaan mies joka nauttii seksistä, hyvin, hyvin paljon. Musta se on kyllä ihan normaalia. Seurustelu on siitä hyvä, että seksiä on aina tarjolla. No okei välillä ne tuppaa ruveta pihtailemaan, mutta monesti pieni suostuttelu toimii. Pitää olla vaan sitkeä ja väsyttää ne, kunnes ne pitää helpompana antaa periksi, tai jos se ei toimi, niin etsii korvikkeen, niin kuin mä eilen. Mua ei oikeastaan edes kaduta, ei siinä oo mitään pahaa, ei vaan pidä jäädä kiinni… No okei mä siis jäin kiinni eilen, mutta Antti ei kerro, ei saletisti, ei sillä oo pokkaa.

Laskeudun alemmas, suutelen Jessen pakaroita ja hyväilen niitä käsilläni, puristelen ja pyörittelen. En malta olla näykkäisemättä. Rakastan Jessen peppua, no okei ehkä vähän myös Markon peppua. Peput on ihania! Otan sängyn alta liukasteen; olin eilen järkevä ja varauduin. Työnnän Jessen jalkoja erilleen ja painan sitä taas vähän alaselästä. ”Joni, mä... mua nukuttaa ihan pirusti.” Se kuiskaa, mutta se ei kuitenkaan suoranaisesti kiellä tai pyydä mua lopettamaan, joten mä jatkan. Jesse on jo kahdenvaiheilla, kohta se on hiljaa ja antautuu. Tai melkein hiljaa, aion saada sen voihkimaan mun allani, mieluiten niin että muut kuulis, mieluiten niin että Antti kuulisi. Oon ilkeä, tiedän, mutta se palauttaisi sen pullukan takaisin maanpinnalle.

Työnnän sen pakaroita erilleen ja nuolaisen sen reikää ja peppuvakoa, levitän liukastetta sormilleni ja sitten Jessen pepulle, hieron sitä, vien toisen sormeni sisälle. Huomaan, että Jesse tuntuu Markoa tiukemmalta, ero ei ole kovin selvä, mutta kuitenkin, Marko tosin taitaa leikkiä enemmän, käyttäen myös kaikenlaisia välineitä ja…mmm…hitto mä oon kovana. Jesse ynähtää, yrittää taas vähän liikkua, mutta painan sen selästä, jota se tajuaisi pysyä paikoillaan.

En malta odottaa enää, levitän liukastetta myös omalle kalulleni, asetun Jessen päälle paremmin, ohjaan elintäni oikeaan paikkaan ja alan työntyä sisälle. Helvetti että tuntuu hyvälle, haukon henkeäni. Jesse yrittää olla hiljaa, sen pää on käännettynä yhä sivuun, silmät kiinni, se puree alahuultaan. ”Nosta lantiota kulta.” Huokaan ja Jesse tottelee, kiedon käteni sen vyötärön ympäri. ”Sä oot ihanan tiukka ja lämmin, näytät helvetin kuumalta mun alla, mun kalu sun perseessä, eikö tunnukin hyvälle?” Huokailen sen korvaan ja alan liikkua sen sisällä. Vien käteni alas sen elimelle, joka on myös kova. Hyväilen sitä ja virnistän tyytyväisenä. Kuuntelen Jessen huokauksia. Alan innostua yhä enemmän, kiihdytän liikkeitäni, niin että kuuluu kovaa läiskettä, lopetan sen hyväilyn ja tartun sen lantiosta kiinni kovemmin. ”Sano mun nimi!” Huudan. Jesse ei heti tee sitä. ”Sano mun nimi kulta, huuda mulle.” Vaadin. ”Jonii!…” Se tottelee ja hymyilen leveästi. Panen sitä kuin pieni eläin, en edes yritä olla hiljaa. Lopulta tuun voimakkaasti sen sisään ja lysähdän makaamaan sen päälle.

”Toi oli tosi upeeta, hitto että teki hyvää.” Kuiskaan, suutelen sen niskaa ja nousen ylös. Jesse kääntyy kyljelleen ja katsoo mua, kun ryhdyn etsimään vaatteitani. ”Pakko mennä suihkuun, nuku vaan kulta.” Sanon ja ojennan sille nenäliinan jos se haluaa vaikka siistiytyä. ”Välillä musta tuntuu että sä vaan käytät mua, ettei sua kiinnosta mikään muu niin kauan kun sä tuut, niin kauan kuin sä saat mitä haluat...” Se sanoo hiljaa, näyttäen jotenkin loukkaantuneelta. Voi helvetti, nyt se alkaa käyttäytyä kuin joku nainen? Eih… ”Mitä sä tarkotat muru? Totta kai mä välitän.” Sanon lempeästi ja tuun lähemmäksi, polvistun vuoteen ääreen.

”Toivoisin vaan Joni, että välillä kuuntelisit myös mitä mä haluan.” Se kuiskaa. ”Jesse, mä rakastan sua, kai tiedät sen? Ens kerralla tehään just niin kuin sä haluat. Ens kerralla annan sulle kokovartalohieronnan, korostaen sanaa; koko.” Hymyilen, Jesse hymyilee takasin ja suutelee mua. ”Mäkin rakastan sua Joni.” Se kuiskaa sitten.

Nousen ylös. ”Nuku nyt vaan muru.” Sanon ja poistun huoneesta. Pete kävelee mua vastaan mennessäni suihkulle. ”Joku tais saada hyvän herätyksen.” Se sanoo ja vinkkaa silmäänsä mulle. ”Kateellinen? Kerro jos tarviit vinkkejä mestarilta.” Nauran takaisin. Pete parka vois oikeesti tarvita niitä; sen poikaystävähän on ihan kuumana muhun. Mutta kuka sitä vois syyttää? Mä oon aika kuuma pakkaus, ja hyvä sängyssä, ajattelen ja ihailen hetken itseäni peilistä ennen suihkuun menoa.

4. Luku

Jesse:

Hitto mun perse on hellänä. Kömmin ylös sängystä, kiedon pyyhkeen lanteilleni ja etin puhtaat vaatteet itselleni. Pakko päästä suihkuun. Pete tulee mua vastaan, se katsoo mua ja virnuilee. ”Hyvät unet?” Se kysyy, typerä virne liimattuna sen kasvoille. ”mmh…” Mumisen ja kiiruhdan nopeasti kylpyhuoneeseen.

”Tein sulle aamiaista pupu.” Joni sanoo, kun tuun keittiöön. Se vetää mut lähelleen ja pussailee mun kaulaa. Mikäköhän siihen on iskenyt? Ja pupu? Tota se ei kyllä käyttänyt aiemmin. Katon sitä hieman hämilläni, Jonin johdatellessa mut pöydän ääreen.

Antti tulee keittiöön, se katsoo mua vähän oudosti, eikä vastaa mun hymyyn tai edes tervehdi. Se ottaa kahvia ja poistuu. Katson sen perään hämmentyneenä, pieni paniikki kertyy mun sisällä; oonko tehnyt tai sanonut jotain typerää edellisenä iltana?

”Eikö maistu? Söisit nyt pupu, tein sen ihan sua varten.” Joni sanoo ja mutristaa alahuultaan loukkaantuneen näköisenä. Mikä hitto tää pupujuttu on? Katson lautasta edessäni: juustotomaattimunakasta, paahtoleipää ja tuoreita hedelmiä. Maistan ruokaani. ”Tosi hyvää kulta, kiitos.” Annan sille nopean suukon poskelle, hymyilen. Ei Joni hirvittävän usein tee mitään tällaista, haluaisin että se tekisi useammin. Pieni huomaavaisuus toista kohtaan ei koskaan ole pahasta.

********

Kaikki katsoo mua/meitä jotenkin kummallisesti tänään, virnuilee ja heittää tyhmää läppää. Vois luulla ettei ne oo koskaan ennen kuulleet kenenkään harrastavan seksiä. Voisi luulla, että ne on jotain hemmetin teinejä, ennemmin kuin aikuisia ihmisiä.

”Mitäs villikissa?” Sami virnuilee, kun kuljen sen ohi kohti laituria. Pyörittelen silmiäni, oon kun en kuulisi mitään. Istun laiturille ja upotan jalkani viileään veteen, nautin kesäauringosta, suljen silmäni.

Markon kovana kaikuva nauru häiritsee mun rauhallista lepohetkeä, laituri notkuu sen askelista. ”Oliko hyvät sessiot aamulla, äänekästä oli ainakin.” Se nauraa, sen viileä käsi koskettaa mun niskaa, en ymmärrä miksi. Kavahdan, käännyn katsomaan sitä olkani yli. ”Mahtavaa, niin kuin aina.” Vastaan lyhyesti.

Marko venyttelee jäseniään, kävelee laiturin päähän ja poseeraa kuin joku helvetin lavamalli. Katson kohti mökkiä, Joni, Pete, Sami ja Tuomas istuvat terassilla, Pasi laittaa tulta grilliin, epäonnistuen, koska se on liian keskittynyt tuijottamaan Markon persettä. Ne kaikki katsoo sitä kun se keikistelee, ja Marko nauttii siitä selvästi. Harmikseni huomaan, että myös Joni tuijottaa sitä ja siinä katseessa tuntuu olevan muutakin kuin pelkää viatonta uteliaisuutta.

Marko katsoo mua, virnistää ja alkaa riisua shortsejaan paljastaen loput sen täydellisestä maidonvaaleasta kropasta.

Marko muistuttaa mua vähän Paris Hiltonista, siinä 'leidit landella' ohjelmassa. Se on kuin miespuolinen Paris Hilton: blondi, jonka päässä ei paljoa mitään järkevää liiku. Se on helvetinmoinen flirtti ja oon aika varma, että se pettää poikaystäväänsä minkä kerkeää. Vilkaisen Peteä, joka tuijottaa Markoa tiiviisti kauempana. Pete on porukan vanhin: kolmekymmentä, eikä mitenkään erityisen komea, ei ainakaan mun silmiin. Marko on mun ikäinen eli 20. Me ollaan täällä nuorimmat ja ollaan oltu ylä-asteella samassa koulussa, mutta me pyörittiin aikalailla eri piireissä.

Syyt miksi Marko on Peten kanssa: a) Pete on rikas. b) Pete omistaa tän helvetinmoisen luksusmökin ja ison kämpän Espoosta. Ja c)Pete on rikas. Huomaatte varmaan, että a) ja c) kohdat ovat samoja ja että b) on periaatteessa myös sama juttu. Syyt miksi Pete sitten on Markon kanssa: a) Marko on hyvännäköinen. b) Marko on blondi jolla on hyvä kroppa. Ja c) Marko on nuori hyvännäköinen blondi, joka ei ole järjellä pilattu. Huomaatte varmaan jälleen, että kaikki kohdat täsmäävät toisiinsa.

Marko hyppää veteen ja häviää pinnan alle, kunnes ilmestyy hetkeä myöhemmin takaisin.
”Tuu uimaan Jesse.” Se sanoo, ui mun viereen ja alkaa vetää mua jalasta.
”Lopeta.” Tiuskaisen, mua ei todellakaan kiinnosta osallistua sen typeriin leikkeihin.

Se repii mun jalat erilleen ja tulee seisomaan niiden väliin, pitäen kiinni mun polvista. ”Mitä sä haluat.” Tiuskaisen.
”Älä oo aina niin kireenä Jesse.” Se kuiskaa, sen kädet liukuvat mun reisiä pitkin ylöspäin, kunnes se kietoo ne mun taakse, vetäen mun vielä lähemmäksi reunaa ja tiukemmin vasten sen vatsaa. Hetkellinen häkellys valtaa mut, kun tunnen Markon hengityksen mun ihollani, se katsoo mua ylöspäin, vihreät silmät kimallellen, sen vaaleat hiukset märkinä, huulet aavistuksen raollaan. Se virnistää ja katsoo kohti mökkiä, sitten hitaasti se kääntää katseensa takaisin muhun.
Katson itsekin kohti mökkiä, vain todetakseni, että kaikki seuraa meitä kahta katseillaan. Näen Antin, joka katsoo meihin, pudistelee päätään ja painuu sisälle. Joni näyttää jotenkin oudolta, Pete näyttää kiinnostuneelta.

”Oot kylvyn tarpeessa.” Marko kuiskaa äkkiä ja yhdellä nopealla liikkeellä se vetää mut itsensä perässä kylmään veteen.
”Idiootti!” Karjun kun pääsen nousemaan ylös. Yritän kompuroida kohti rantaa mutta Marko kietoo kätensä mun vyötärön ympärille ja vetää mua syvemmälle.

Marko nauraa, kun rimpuilen ja hetken me painitaan vedessä. Tajuan nyt täydellisesti sen alastomuuden kun *se* osuu mun selkääni vasten. ”Helvetti Marko, kasva aikuiseksi” Kiroan, kun pääsen viimein sen otteesta paetakseni rantaan. Kävelen nopein askelin kohti mökkiä.

”Pupu, mikä on?” Joni lepertää, kun kävelen sen ohi. ”Pupu on sun perseessä!” Tiuskaisen ja paiskon ulko-oven perässäni kiinni. En oikein tiiä mitä kiukuttelen ja tajuan hämärästi käyttäytyväni kuin nainen menkkojen kourissa. Mutta ihan sama, kai mäkin saan kiukutella välillä. Marko ärsyttää mua ja samalla mua häiritsee tapa, jolla Joni katsoi meitä, jolla se katsoi Markoa.

Meen kylpyhuoneeseen hakemaan pyyhkeen kuivatakseni itseni, jonka jälkeen suuntaan kohti yläkertaa, vaihtaakseni märän t-paitani ja sortsini kuiviin.

************

Tuun alas ja löydän Antin keittiöstä. Se istuu pöydän ääressä ja tuijottaa puolitäyttä mehulasia edessään mietteliään näköisenä. Se kohottaa katseensa vain hetkeksi, kun astun huoneeseen. Istun sitä vastapäätä. ”Antti, onko kaikki hyvin?” Aloitan varovasti. Se vilkaisee mua nopeasti ja sitten taas lasiaan. ”Oonko suututtanut sut jotenkin?” Kysyn, kun en saa vastausta. Antti huokaisee syvään.
”Miksi sä annat sen käyttää sua?” Se kysyy ja katsoo mua.
”Anteeksi?”
”Eilen just valitit siitä, miten sua ahistaa se, että Joni on sun kimpussa jatkuvasti. Sitten tänä aamuna vaikerrat kuin mikäkin lutka, niin että kaikki kuulee kun se panee sua. Eikö sulla oo mitään ylpeyttä?”

Tuijotan Anttia järkyttyneenä. En tosiaan odottanut kuulevani tollasta sen suusta.
”Lutka? Sitäkö sä tosiaan ajattelet musta? Joni on mun poikaystävä ja totta kai mä haluan harrastaa seksiä sen kanssa, sen ei pitäis kuulua sulle tai kenellekään muulle.” Tiuskaisen ja nousen ylös.
Antti nousee perässä, tarttuu mun käsivarresta ja pysäyttää mut. Katson sitä odottavasti. Sen silmät kimmeltää kyynelistä, enkä ymmärrä mitä on meneillään.
”Jesse anna anteeks, en mä tarkottanut…mä vaan…” Se aloittaa, nieleskelee hermostuneena, sen katse kohtaa omani arasti ”Vaikka oot sen poikaystävä, niin sun ei pitäis antautua sille, jos et itse halua.” Se päättää sitten. Katson sitä silmät pyöreinä, Antti on niin hellyttävän tosissaan. Se on samaan aikaan sekä huvittavaa että hellyttävää.

”Älä huolehdi Antti, en oo tehnyt mitään mitä en olisi halunnut. Unohda se mitä sanoin eilen, olin kännissä ja, no... unohda. Kaikki on hyvin, mä halusin sitä, en olis tehnyt sitä, jos en olisi.” Vakuutan sille ja koetan hymyillä. Antti näyttää siltä, kuin se haluaisi vielä sanoa jotain, se on jo avaamassa suutaan, mutta epäröi selvästi.
”Mä tosiaan on pahoillani Jesse, siitä mitä sanoin. Se oli tyhmää.” Se sanoo viimein.
”Ei se mitään, kaikki on ok.” Sanon sille ja asetan käteni hetkeksi sen olalle. Antti katsoo mun kättä ja sitten mua jotenkin kummallisesti.

”Jesse, olut on loppu ja grillattavaa tarvis lisää, taidat olla ainut ajokunnossa oleva, jaksatko mennä?” Pasi kysyy tultuaan myös keittiöön, käännyn katsomaan sitä.
”Joo voin mä lähteä.” Vastaan, tuntuu siltä, että pieni hetki yksin voisi tehdä hyvää. Kaikki käyttäytyy niin omituisesti tänään ja huomaan edelleenkin olevani hieman mustasukkainen tavasta, jolla Joni katsoi Markoa.

Oon juuri käynnistämässä autoa, kun pelkääjänpuoleinen ovi aukenee ja kukas muu kuin Marko hyppää autoon mun viereen. Katson sitä ärtyneenä. ”Mitä nyt?” kysyn.
”Mä tuun sun mukaan.” Se ilmoittaa kirkkaalla äänellä ja hymyilee leveästi.
”Mä en halua sua mukaan.”
”No huono juttu, mutta tuun silti. Ellet sä halua tehdä mun ostoksia mun puolesta, voin kyllä kirjoittaa listan, mutta siinä menisi aikaa.” Se hymyilee taas. Huokaisen, en jaksa alkaa taistelemaan vastaan.
”Ok. Mutta pidä sitten turpas kiinni, en oo juttutuulella.” Sanon ja käännän radion auki.
”Sun pitäis oikeesti relata vähän Jesse, vois luulla ettet oo saanut ikuisuuksiin, että oot sen takia noin kiireenä, mutta toisaalta aamuiset äänet kertoo muuta. Ota se tikku pois perseestä.” Marko virnistää. "Ota se dildo pois omastas." Tiuskaisen ja Marko nauraa. Luoja tästä tulis pitkä kauppareissu: loukussa miespuolisen Paris Hiltonin kanssa. –Luoja auta…

5. Luku

Marko kääntää radion täysille ja alkaa laulaa mukana. Vilkaisen sitä nopeasti kun se on sulkenut silmänsä ja heiluu musiikin tahdissa.
”Enkö mä pyytänyt sua olemaan hiljaa?” Kysyn lopulta ja yritän siirtää ajatukseni kauas pois sen kauniista lauluäänestä. Marko pysähtyy ja katsoo mua, se räpyttelee silmiään ja hymyilee, näyttäen jotenkin häiritsevän viattomalta.
”Luulin, että sanoit ettet oo juttu tuulella, en käsittänyt että laulaminenkin on kielletty.” Se vastaa ja kallistaa päätään katsoessaan mua yhä.
”No se on, pyysin sua pitämään turpas kiinni.” Vastaan, en tiedä miksi oon sille niin tyly.
”Jollakin on pipo ehdottomasti liian kireellä tänään.” Se huokaisee ja kääntää musiikkia pienemmälle pysyen itse hiljaa. Katson sitä uudestaan jonkun ajan kuluttua, se yhä heiluu hieman musiikin tahdissa ja sen suu liikkuu, mutta se ei laula ääneen. Huomaan hymyileväni. On hämmästyttävää että Mr. Paris Hiltonillekin menee jotakin perille.

Lopulta tullaan pienen marketin parkkipaikalle. Marko hypähtää ulos autosta ja alkaa pomppia kohti sisäänkäyntiä, siis oikeasti pomppia.
”Beibi tuu jo!” Se huutaa mulle. Haluaisin vajota maan alle. Kaupan seinustaan nojaileva kolmikko isokokoisia maalaisjuntinnäköisiä miehiä katsoo meitä hieman epäillen ja pahasti. Mietin hetken, että haluaako Marko saada meiltä hengen pois. Kiiruhdan sen perässä kauppaan: en halua jäädä ottamaan selvää

Tolla kundilla ei oikeasti ole kaikki kotona, mietin katsoessani kuinka Marko poukkoilee kaupassa kuin innostunut pikkulapsi jouluaattoaamuna.
”Jesse, Jesse tuu katsomaan, ihan härön näköinen juttu. Mikä tää on?… Oi tuolla, mun lempparia! Pakko saada! Jacky makupalasia! Otatko sä makupalasia? Tykkääköhän muut niistä.” Se miettii ja kahmii varmuudeksi kasan vanukkaita syliinsä ja tuo ne sitten ostoskärryyn. Mihinköhän mahaan se noita syö?

”Pete ei kyllä tykkää, kun syön herkkuja. Se sanoo että jos lihoan niin se jättää mut, mutta mulla on aina ollut tosi nopea aineenvaihdunta, enkä mä niin hirveästi herkkuja syö, makupalasista tykkään.” Se selittää mulle. Makupalanen, heh, kuulostaa söpöltä. En oo koskaan ennen tavannut kundia, joka tykkäis noin paljon vanukkaista. Huomaan hymyileväni sille. Apua, pidänkö Mr. Paris Hiltonia söpönä?? Marko tais myös tajuta, että puhui mulle niin kuin ystävälleen ja meni hiljaiseksi. Se mutisi lähtevänsä hakemaan jotain.

Maalaisjuntit seisoo meidän takana kassajonossa. Marko mulkoilee niitä epäilevän näköisenä ja lopulta nojautuu lähemmäksi mua.
”Mitä luulet Jesse, käykö noi koskaan suihkussa? Ne haisee aika kaameelle, ne haisee ihan lehmälle.” Se kuiskaa.
”Shh… puhutaan autossa.” Sanon, koska pelkään että ne kuulevat ja että me saatais turpaamme parkkipaikalla. Noi kaverit ei oikeesti näytä kovin ystävällisiltä ja oikeastaan Marko on oikeessa niiden hajusta. Nyrpistän nenääni hieman.

Lastaan tavaroita takakonttiin. Marko istuu jo autossa, se ei edes tarjonnut apuaan, jouduin kantamaan melkein kaikki kauppakassitkin yksin. Olishan se tietenkin hirveä tragedia, jos siltä katkeis vaikka kynsi tai jotain. Oon taas tullut järkiini, Marko ei oo söpö, Marko ei oo mukava, se on ärsyttävä blondi, ärsyttävä tyhjäpäinen blondi.

”Minnekös neidit on matkalla?” Kuulen jonkun murrehirmun kysyvän jostain mun takaa. – Loistavaa, ne kolme maalaisjunttia lähestyy meitä. Kierrän auton, päätän että on parempi olla vastaamatta, henkilökohtaisesti en näe paikalla ketään neitiä. Avaan kuljettajan puoleisen oven ja katson Markoa, no okei, ehkä yhden hieman kyseenalaisen tapauksen kyllä. ”Hei, myö puhutaan teille.” Yksi niistä karjuu. Edelleen, en näe syytä vastata, istun autoon ja suljen oven perässäni. Käynnistän auton ja ajan ulos parkkipaikalta.

Huomaan pian, että ne juntit ajaa meidän perässä ja alan hermostua. Ne ajaa miltei meidän perässä kiinni, muu liikenne on hiljainen.
”Voi helvetti.” Kiroan, yleensä en kiroile, mutta mielestäni tässä tilanteessa se on sallittua. Marko katsoo mua ja sitten takaikkunasta taakse. Sitten se kääntyy katsomaan tietä edellä.
”Ajoit meidän liittymän ohi.” Se toteaa rauhallisena. Huokaisen tuskastuneena, en oo hyvä stressitilanteessa, pelkään että noi kolme yrmyä ajaa meidät ulos tieltä ja hakkaa meidät tai jotain.
”Voi paska.”
”Ihan rauhassa Jesse, kyllä tästä selvitään. En oo koskaan kuullut sun kiroilevan noin paljon.” Marko hymyilee. Miten hemmetissä se voi olla niin rauhallinen?
”Tajuatko, että noi takana tulevat yrittää ajaa meidät tieltä?” Tiuskaisen. Se katsoo taas taakseen.
”Taitavat olla vähän puutteessa kun tarvii homojen perään ajaa.” Se sanoo sitten ja jatkaa. ”Tyypillistä, tarpeeksi kauan ilman naista ja sitten ei ollakaan enää ihan niin heteroita.” Se huokaisee. Katson sitä nopeasti ja keskityn sitten takaisin tiehen.
”Marko, mä oon aika varma että tässä ei oo nyt kyse siitä, vaan tässä on kyse siitä, että noi ei siedä homoja ja ne haluaa sen takia hakata meidät muusiksi.”
”Sä oot vielä niin suloisen viaton, että se on liikuttavaa.” Marko hymyilee. Päätän etten enää edes yritä ymmärtää sen logiikkaa.

”Voi helvetti, mihin mä ajan? Mitä mä teen?” Kysyn. En tunne näitä paikkoja hyvin.
”Rauhassa, käänny seuraavasta vasemmalle.” Marko neuvoo ja mua yhä hämmästyttää se miten rauhallinen se on. Kuuntelen sen neuvoa ja käännyn kapealle hiekkatielle.
”Oliko tää nyt hyvä idea?” Kysyn kun meidän seuraajamme ovat yhä perässä ja nyt me ajetaan jossain hemmetin metsätiellä, missä ei ole ainuttakaan todistajaa.
”Luota muhun Jesse ja yritä rauhottua. Me selvitään kyllä.” Markon ääni on aavistuksen huvittunut.
”Käänny oikealle ja kohta vasemmalle.” Se jatkaa.
Näkyviin tulee pieni järvimökikki.
”Aja tonne pihaan.” Marko sanoo. Hieman epäillen teen kuten se käskee.

Vanha nainen, joka kyykkii pihalla poimimassa mansikoita, nousee ylös ja katsoo meitä hämmästyneenä kun me noustaan autosta. Maalaisjuntit pysäyttää autonsa hieman kauemmaksi. Marko hymyilee leveästi ja menee halaamaan sitä naista.
”Ihanaa nähdä, siitä on niin pitkä aika!” Se hihkuu. Vanha nainen kietoo kätensä sen ympärille ja halaa sitä myös.
”No onhan siitä.” Se virkkoo, katsoo mua ja sitten Markoa. Musta näyttää siltä, että se on vähän pihalla. Kuulen kun auto käynnistyy ja ajaa pois. No päästiinpähän niistä eroon.
”Heikki tuuhan sie kattoo ketkä tuli.”
”Mitä sie Irmeli huuat siellä?”
Vanha mies astuu mökistä ulos terassille. Se katsoo Markoa ja sitten mua.
”Heikki setä! ihanaa nähdä!” Marko hymyilee ja ryntää halaamaan myös sitä.
”Tiedän, mä oon varmasti kasvanut ihan sikana, ollaan nähty viimeksi silloin kun olin vaan tän korkuinen.” Se sanoo ja nostaa kätensä vyötärönsä korkeudelle.
”No oothan sie poika kasvanna.” Se mies toteaa ja katsoo vaimoaan. ”Vai mitä Irmeli eikö vuo ookki?”
”No oha se.”

”Ottaakos ne poijat kahveetta?” Nainen kysyy.
”Kiitos, maistuis kyllä.” Marko vastaa hymyillen.
Me siirrytään sisälle, nainen tarjoaa pullaa ja pipareita. Marko keskustelee niitten kanssa innokkaasti, ne muistelee jotain vanhoja juttuja. Näykin pipariani hieman epäluuloisena. En vieläkään oo ihan selvillä siitä keitä nää Irmeli ja Heikki on Markolle.

”No meidän pitää nyt lähteä, käytiin kaupassa ja maito pilaantuu, jos se on liian kauan lämmössä.” Marko sanoo lopulta ja nousee ylös, mä nousen sen perässä.
”No olihan se kyllä mukava nähä, pitkästä aikkoo. Tuuttehan työ nyt ussemminkin käymöön?”
Irmeli kysyy.
”Totta kai! Hauskaa viikonloppua nyt, soitellaan useammin!” Marko sanoo hymyillen. Se halaa niitä, jonka jälkeen me poistutaan takaisin autolle. Ne vilkuttaa meille pihamaalla kun ajetaan pois.

”Keitä ne oli?” Kysyn, kun ajetaan kohti meidän mökkiä.
”Heikki ja Irmeli.” Marko vastaa yksinkertaisesti.
”Niin mutta oliko ne sun sukulaisia vai?”
”Ei, ne oli Heikki ja Irmeli, en mä oo edes nähnyt niitä aikaisemmin.” Marko sanoi ja alkoi nauramaan. Katson sitä hieman hämmästyneenä.
”Eli me siis istuttiin kahvilla jonkun ennestään tuntemattoman pariskunnan luona?”
”Aivan. Mukavaa tavata uusia ihmisiä, eikö? Mähän sanoin, ettei oo huolta.” Se hymyilee kirkkaasti. Oon hämmästynyt. Äkkiä Marko alkaa vaikuttaa huomattavasti mielenkiintoisemmalta ihmiseltä. Ehkä se ei olekaan täysin aivoton?

Kun me tultiin mökille, me molemmat naurettiin ihan kippurassa. Me mietittiin, että mitä se pariskunta on ajatellut sen jälkeen kun me lähdettiin, huomaskohan ne että kumpikaan ei tosiasiassa tuntenut kumpaakaan meistä?

JONI:

Viimein kuulen kun auto ajaa pihaan, olin jo ehtinyt huolestua. Tiedät, että Jesse ei oo hirvittävä Marko-fani enkä usko Markon olevan hirveen ihastunut Jesseen, sehän on kuitenkin mun poikaystävä ja Marko voi olla mustis siitä. Tuun ulos, tarkoituksenani kaapata mun kulta syleilyyni, pysähdyn kuitenkin nähdessäni ne. Marko ja Jesse nauravat ja vitsailevat keskenään? Okei, mitä tää on?

Se että näät sun poikaystävän ja kundin jota panit sen selän takana nauramassa keskenään kuin parhaimmat ystävät, on jotain mitä et halua ikinä nähdä. Se on väärin niin monella tasolla. Pidin enemmän siitä kun näin ne aamupäivällä ’tappelemassa’ vedessä, se oli oikeastaan aika hottia, mutta tästä en pidä ollenkaan.

Kuulen kuinka joku astuu mun viereen ja käännän päätäni katsoakseni kuka se on; Antti. Se katsoo mua ja sitten Jesseä ja Markoa, jotka kantavat kauppakasseja lähestyen mökkiä. Antti katsoo mua ja hymyilee jotenkin ivallisesti, kai se näkee musta miten vähän tykkään tästä uudesta käänteestä.
”Mielenkiintoinen käänne.” Se kuiskaa ilkeästi, katsoo mua ja jatkaa sitten matkaansa kohti laituria, en ehdi vastaamaan sille mitään.

”Missä te viivyitte kulta?” Kysyn seurattuani Jesseä keittiöön. Kiedon käteni sen ympärille ja suutelen sen poskea. Marko purkaa kauppakassia, vilkaisee mua nopeasti ja keskittyy sitten takaisin tehtäväänsä.

”No, kun käytiin kaupassa niin sellaiset lehmältä haisevat maalaisjuntit lähti meidän perään. Luulin että ne tappaa meidät...” Jesse nauroi ja katsoi Markoon, joka oli kääntynyt katsomaan takaisin meihin päin. ”…Ajoin meidän liittymän ohi, kun olin niin hermostunut, mutta sitten Marko neuvo mulle reitin ja me päädyttiin kahville yhen vanhan pariskunnan luokse. Marko sai ne uskomaan, että se tuntis ne, vaikka se ei oikeesti edes tuntenut!” Jesse selitti innoissaan ja ne molemmat alkoi taas nauraa. Okei, multa meni nyt ohi tää vitsi… Katson niitä molempia, kun ne selittää suu vaahdossa jotakin ja nauraa.
”Eli siis, anna kun kertaan: jotkut miehet ajoi teitä takaa kun tulitte kaupasta ja menitte kahville jonkun pariskunnan luokse?” Kysyn, mä oikeesti yritän ymmärtää sen hauskan jutun tässä.
”Niin just! Heikin ja Irmelin!” Ne molemmat alkoi taas nauraa.
”Okei…” Katson niitä ja pyöritän silmiäni, tää on oikeesti aika pelottavaa…

6. Luku

Jesse:

Oon katsonut sitä koko illan, enkä ymmärrä miksi. Me istutaan ulkona, Joni pitää mua vierelläään, suutelee mun niskaa, hyväilee mun vartaloa. Tiedän, että kun mennään nukkumaan se haluaa mut taas.

Marko istuu Peten sylissä, johon Pete sen kaappasi kymmenen minuuttia aiemmin. Välillä Marko katsoo muhun päin, sitten kääntää katseensa kuin häveten pois. Se on näyttänyt vaivaantuneelta jo pitkän aikaa, jotenkin surulliselta, jotenkin niin nuorelta. Muistutan itseäni, että me ollaan saman ikäisiä. Pete heittää tyhmää läppää. Koskettelee sitä ja nauraa, esittelee sen palkintopoikaystävää, tai se mulle tulee mieleen. Ymmärrän miksi Marko on niin vaivaantunut.

Me syödään ulkona: on kaunis ilma, aurinko on yhä ylhäällä ja lämmittää mukavasti. Salaattia, makkaraa ja leipää. Istun Jonin viereen pitkälle puupenkille syömään ja annan sen välillä syötää mua, kai se tykkää tunkea asioita mun suuhun.

Katson taas Markoa. Se on ottamassa leipää, mutta Pete ottaa sen sen kädestä ja laskee pois.
”Oot syönyt jo tarpeeksi kulta, en halua että susta tulee muodoton läski, et varmaan halua säkään.” Kuulen Peten sanovan sille ja Marko nyökkää alistuneesti. Kurtistan kulmiani. Oon seurannut Markoa ja tiedän ettei se oo syönyt läheskään tarpeeksi. Salaatti tuskin vie sen nälkää, ton ikänen kundi tarvii enemmän ravintoa. Hitto Pete on idiootti. Vilkaisen Antita, se lopettaa myös syömisen. Hitto Pete on idiootti, ajattelen uudestaan.

”Hei kultsi, syöppäs nyt.” Joni kehottaa ja ojentaa mulle sämpylän. Katson sitä ja hymyilen. Onneksi mun mies ei pidä mua nälkäkuurilla.
”Kuulitko mitä Pete sano, hirvee idiootti, kontrolloi Markon syömistä. Toi kundi tarvii enemmän ruokaa.” Kuiskaan Jonille.
”Mitä sä siitä välität? Ei kuulu meille, jokainen huolehtikoon omista asioistaan. Marko on jo iso poika.” Joni kuiskaa takaisin ja viittoo mua syömään sämpyläni. ”Teen sulle kokovartalohieronnan sitten ennen kuin mennään nukkumaan.” Joni lisää sitten ja suutelee mun poskea. Tiedän mihin sen hieronnat aina johtaa. Sille tuntuu olevan mahdotonta käsitellä toisen alastonta vartaloa ilman että se johtais seksiin ja lähinnä aina siihen että sen kalu päätyy mun peppuun. Toi mies rakastaa peppuseksiä, mutta vain niin että saa itse olla toppina.

Aurinko alkaa laskea, värjää taivaan kullalla ja punaisella. Muut alkavat jo mennä sisälle. Katson kuinka Marko kävelee laiturille ja istahtaa yksin sen päähän. Sillä on vaan musta t-paita ja shortsit vaikka ilma alkaa olla jo viileä. ”Tuutko kulta ylös.” Joni kysyy. Katson vielä kerran laiturille.
”Tuun vähän myöhemmin,” Vastaan ja hymyilen sille lempeästi. Joni suutelee mua nopeasti ja katoaa sisälle.

Haen oman takkini, puen pitkähihaisen, käyn keittiössä ja palaan takaisin ulos. Kävelen kohti laituria. Marko kääntyy katsomaan mua, kun tuntee laiturin keinahtavan askelista. Se kääntää nopeasti katseensa takaisin järvelle, kun istun sen viereen.
”Tossa.” Sanon ja ojennan sille yhden vanukkaan, lusikan ja juustosämpylän. Sen silmät kirkastuvat hetkeksi, se näyttää yllättyneeltä.
”Mullekko?” Se kysyy jotenkin häkeltyneenä.
”No en kai mä niitä muuten sulle ojentais.” Vastaan. Se ottaa ne multa varovasti ja hymyilee jotenkin arasti.
”Öh, kiitos.” Näen, että sillä on kylmä, sen vaaleat ihokarvat ovat aavistuksen pystyssä. Otan takkini ja asetan sen sen hartioille hellästi. Saan vielä yllättyneemmän katseen. Oon kieltämättä itsekin hieman yllättynyt omasta käytöksestäni. Vielä aamulla mä vihasin mun vierellä istuvaa blondia ja nyt, en tiedä, oon hämmentynyt ja utelias. Marko näyttää jotenkin niin herkältä juuri nyt ja se herättää jonkin täysin uuden tunteen mussa. Ehkä jonkun suojeluvaiston? Mietin itsekseni.

Katson kun se syö, se miltei ahmii sen sämpylän. Se katsoo muhun vähän nolostuneena.
”Sori, on mulla yleensä paremmat ruokailutavat.” Se selittää.
”Ei mua haittaa.” Vastaan. Marko hymyilee, avaa sen vanukkaan ja alkaa syödä.
”Onko hyvää?” Kysyn.
”On, haluatko maistaa?” Se ojentaa vanukasta lähemmäksi.
”Ei, se on sun makupalanen.” Naurahdan pehmeästi. Se katsoo mua uteliaana ja hymyilee takaisin. Hetken ollaan molemmat hiljaa.

”Penni sun ajatuksista?” Kysyn sitten. Se katsoo mua, naurahtaa hiljaa.
”Eikö sen pitäisi olla sentti sun ajatuksista näin euro aikaan?” Se virnistää, huomaan muutaman vaalean pisaman sen nenän varressa ja jään tuijottamaan sitä.
”Miksi muuttaa vanhaa ja hyväksi todettua?” Virnistän takaisin.
Se katsoo alas käsiään, henkäisee hiljaa.
”Mikä on?” Kysyn hiljaa, mun tekis mieli koskettaa sen olkapäätä, lohduttaa sitä jotenkin.
”Miksi sä oot yhtäkkiä niin kiltti mulle?” Marko kysyy sitten, se katsoo mua suoraan silmiin.
”Um… no mä... Ehkä mä haluan tutustua suhun.” Vastaan hiljaa.
”Sun ei pitäis olla kiltti mulle Jesse, en ansaitse sitä.”
”Miksi sä luulet ettet ansaitse sitä?”
Marko huokaisee syvään, jälleen kerran se tuijottaa kauas horisonttiin.
”Mä oon tehnyt paljon asioita mistä en oo kovin ylpeä, asioita joita… No, jos tietäisit musta kaiken, niin et haluais puhua mulle enää koskaan.” Se sanoo eikä enää katso muhun. Ehkä se pelkää liikaa katsoakseen.
”Ehkä sä vaan kuvittelet että ne asiat on pahoja vaikka ne ei oikeasti oo.” Yritän lohduttaa.
Se hymyilee hieman, kallistaa päätään ja katsoo viimein muhun.

”Mikä muuttu Jesse? Aamulla vielä vihasit mua tai ainakin pidit mua hyvinkin turhanpäiväisenä blondina, jonka koko muu maailma pysähtyy kun se näkee peilin…” Oon avaamassa suutani esittääkseni vastalauseen. Marko nauraa. ”…Älä edes yritä kieltää sitä. En oo tyhmä, tiedän millaisena muu maailma näkee mut ja ehkä…ehkä ne ei oo kovin väärässä.” Hetken hiljaisuus ennen kuin se jatkaa. ”Joten, mikä muuttu? Miksi tää yhtäkkinen ystävällisyys, miksi sä haluat keskustella mun kanssa?”
”Ehkä mä näin tänään sussa täysin uuden puolen, ehkä näin sussa ihmisen, jota syystä tai toisesta yrität niin hemmetin kovasti piilottaa. Ja ehkä mä kiinnostuin, ehkä mä oon ollut täysin väärässä susta.” Vastaan. Tiedostan hämärästi juodun alkoholin vaikuttavan tapaan jolla puhun, asioihin joita puhun. Mutta jokainen sana on tosi.

”Mitä ihmettä, maailmankirjat on mennyt sekaisin! Jesse Åkerlund myöntää ehkä olleensa väärässä?!” Marko nauraa, tuijotan sitä, toinen kulma nostettuna, sen nauru lakkaa.
”Anteeks. Keskusteleminen vakavasti ei oo mun parhaimpia puolia.” Se sanoo sitten. Se vetää mun takkia tiukemmin hartioidensa ympärille ja huomaan sen tutkivan sitä käsillään, pieni hymynkaarre sen huulilla. ”Kukaan ei oo ennen antanut mulle takkia, kun mun on ollut kylmä.” Se sanoo sitten, katsoo mua ja hymyilee. Mutta nytkään se ei voi katsoa mua kovin pitkään laskematta katsettaan jotenkin häpeissään pois.

”Rakastatko sä Peteä?” Kysyn hiljaa. Marko naurahtaa, tuijottaa järveä.
”En.” Kuuluu nopea vastaus, se kääntää katseensa takaisin muhun. ”En rakasta Peteä yhtään sen enempää kuin se rakastaa mua. Tää suhde on molemmille järkevä, sillä on rahaa ja mulla ulkonäköä ja nuoruutta. Me saadaan toisiltamme juuri se mitä halutaan. Rakkaus on järjetön keksintö, rakkaus on satua, ei sitä oo oikeesti olemassa. Mitä nopeammin opit sen, sen parempi. Ennemmin tai myöhemmin Pete jättää mut, mä tuun liian vanhaksi sille ja se haluaa jonkun nuoremman. ” Se sanoo ja sen kyynisyys tuntuu ahdistavalta. Mietin mitä sille on tapahtunut, että siitä on tullut niin kyyninen? Mitä on tapahtunut, että se tuntee tarvetta piilottaa sitä kuka se todella on? Oon nähnyt siitä vilauksen ja tiedän nyt että sen kuoren alla on jokin paljon mutkikkaampi ja syvällisempi ihminen kuin mitä oon antanut sille arvoa.
”En tiedä minkälaista elämää oot elänyt, mutta on aika surullista jos ei usko rakkauteen.”
”Uskotko että Joni rakastaa sua? Rakastatko sä sitä?”
”Rakastan ja kyllä, Joni rakastaa mua.”
Marko pudistaa kevyesti päätään ja näyttää jotenkin entistä surullisemmalta.
”Joni on mun ensimmäinen ja viimeinen. Mä uskon meihin” Lisään. Se katsoo mua hämmästyneenä.
”Uskotko tosiaan tohon?”
”Miksi en uskois? Uskon siihen, että ihminen voi elää elämänsä yhden kumppanin kanssa. Miksi juosta ympäriinsä etsimässä aina jotain uutta, jos on jo löytänyt yhden hyvän ihmisen?”
”Sä oot sulonen Jesse...” Marko huokaa, hiljaisuus seuraa.

”Tunnustus: yläasteella olin mielettömän ihastunut suhun, jo heti seitsemännestä luokasta lähtien.” Marko sanoo lopulta rikkoen hiljaisuuden.
”Ai olit?” Kysyn yllättyneenä. Se nyökkää hitaasti, hymyilee ja puree alahuultaan.
”Sä olit niin mielettömän söpö silloin; pörrönen tukka, isot, uteliaat siniset silmät… No, söpöhän sä oot vieläkin ja sun tukka on ihan yhtä pörrönen. Sama kuin silloin, mutta aikuisemmassa paketissa. Sanoisin että oot nyt enemmän komea kuin söpö.” Marko punastuu hieman, taaskaan se ei uskalla katsoa muhun. Oon niin yllättynyt, että tuskin pystyn sanomaan mitään aluksi.
”Mikset koskaan tullut juttelemaan mulle?” Kysyn lopulta. Se naurahtaa, pudistaa päätään ja katsoo muhun.
”Olisitko sä loksauttanut korvaaskaan, jos olisin tullut sun luokse selittämään jotain? Mehän oltiin ihan eri sarjassa. Sä olit koulun priimaoppilas, hyvät arvosanat, hyvä urheilussa, hyvä kaikessa. Suosittu niin poikien kuin tyttöjenkin keskuudessa ja mä, mä olin se pieni kiusankappale, joka aina joutui hankaluuksiin. Se joka haistatteli opettajille ja käyttäytyi niin huonosti kuin mahdollista. Kyllä mä huomasin, että katoit mua aina vähän nenänvarttas pitkin ja sun takia mä aina halusin parantaa tapani, mutten koskaan ollut tarpeeksi vahva pystyäkseni siihen. Enkä mä koskaan tuu olemaan tarpeeksi vahva, mä pilaan aina kaiken, kaiken tärkeän.” Marko puhuu nopeasti ja sitten se näyttää jotenkin pelästyneeltä.
”Marko, mä…” Aloitan, yritän tarttua sen kädestä, mutta se nousee nopeasti ylös.
”Kiitos takin lainasta.” Se sanoo, riisuu takin harteiltaan ja ojentaa sen nopeasti mulle. Laituri notkuu sen nopeista askelista, se kävelee pihamaan poikki ja katson kuinka se katoaa sisälle.

Nousen hitaasti ylös, juoksutan sormiani hiusteni lävitse, huokaan. Yhtäkkiä oon hämmentyneempi kuin koskaan. Osa musta haluaisi juosta Marko perään, halata sitä, suudella sitä ja sanoa että kaikki on hyvin. Jotenkin musta tuntuu, että se tarvitsis sitä, että joku sanois sille sen. Mikä mua vaivaa? Mä rakastan Jonia…

Vasta kun pääsen terassille, huomaan Antin istumassa siellä, tuolilla, joka on vedettynä ihan lähelle terassin kaidetta. Se katsoo suoraan muhun, polttaa tupakkaa. Luulin, että se oli jo lopettanut polttamisen. Sen katse on niin intensiivinen, että se saa mut värähtämään huomaamattomasti.
”Sulla on ollu kiire ilta.” Se sanoo jotenkin synkästi. Kallistan hieman päätäni, se kuulostaa niin loukkaantuneelta. Lähestyn sitä varoen.
”Mitä sä tarkotat?”
”Et juurikaan oo edes huomannut mun olemassa oloa.” Antti sanoo ja tuijottaa mua yhä. Tiedän heti että se on juonut liikaa. Tyypillinen suomalainen mies: juo liikaa ja sitten murjotetaan mitä käsittämättömimmistä syistä. Istun tuolille sen viereen.
”On ollut outo päivä. Olisit tullut juttelemaan mulle jos kaipasit sitä.” Vastaan, nojaudun taaksepäin tuolilla. Antti sammuttaa röökinsä ja laittaa tumpin vedellä täytettyyn lasikippoon. Suljen silmäni hetkeksi.
”Näin kun juttelit Markon kanssa.” Se sanoo sitten.
”Vai niin.” Vastaan avaamatta silmiäni.
”Ja yhtäkkiäkö Marko on susta mukava?” Se kysyy. Avaan silmäni. Katson sitä ja kurtistan kulmiani, kun nään sen ilmeen. Se on jotenkin kummallisen kiihtyneen olonen.
”Itse asiassa kyllä, Marko on oikeastaan ihan mukava.” Vastaan ja tarkkailen sen reaktiota. Se nostaa kätensä kasvoilleen ja huokaisee syvään, miltei tuskastuneesti. Se katsoo sitten taas muhun.

”Jesse, sä oot mun ystävä, mun paras ystävä ja mä… Mun on oltava rehellinen sulle, on jotain mitä mä oon salannut jo liian pitkään, enkä voi olla hiljaa enää sekuntiakaan kauempaa.” Antti tarttuu mun käsistä, oon liian häkeltynyt reagoidakseni, mä vaan tuijotan sitä, mun kasvot paljastaa mun hämmennyksen. Antti huokaa. Se nostaa toisen kätensä mun poskelle, silittää sitä hellästi peukalollaan.
”Mä rakastan sua Jesse.” Sillä hetkellä mun koko maailma pysähtyy jotenkin epätodellisesti, ei hyvällä tavalla, ei, mä en halunnut kuulla tätä, mitä tahansa, mutta ei tätä. Oon kuin jäässä, en pysty liikkumaan. Antin käsi hyväilee mun kasvoja yhä, se nojautuu lähemmäksi. ”Joni ei oo hyvä sulle…se pettää…ansaitset parempaa… oot kaunis… anna mun rakastaa sua…” Puolet sen sanoista menee ohi mun korvien. Nousen haparoiden ylös, se nousee mun perässä. ”Jesse kuuntele…” Se pysäyttää mut, painaa mut selkä edellä kohti seinää ja sitten se tapahtuu, sen huulet painautuu mun omille, sen paksu, kookkaampi vartalo pitää mut paikoillaan ja se suudelma on märkä, kömpelö, se tunkee kieltään mun suuhun ja mä voin pahoin, voin oikeasti pahoin. Antti on mun ystävä, mun paras ystävä, kuin veli mulle. Voin todella pahoin. Ei tätä, ei, miksi tää tapahtuu. Alkoholi, sen täytyy olla alkoholi. Yritän työntää sen kauemmaksi, lopulta mun on käytettävä kaikki voimani onnistuakseni siinä. Se kompuroi taaksepäin kun tönäisen sitä kovaa.

Se katsoo mua hämmentyneenä, loukkaantuneena, me molemmat hengitetään raskaasti.
”Tää oli virhe Antti, oot juonut liikaa, virhe. Oon Jonin kanssa. Sä oot juonut liikaa, niin sitä se vaan on, juonut liikaa. Aamulla kaikki on taas normaalisti.” Toistan jotenkin paniikissa. Suorastaan ryntään kohti ovea ja syöksyn sisään, ovi sulkeutuu mun perässä.

”Jesse, etkö sä kuullut mitä mä yritin kertoa sulle?! Kuuntele mua! … Helvetti.”

7. Luku

Marko:

Pete makaa sängyllä pelkissä boksereissaan. Se laskee kirjan kädestään, kun astun sisään huoneeseen ja ottaa lukulasit pois silmiltään. Tiedän, että se on odottanut mua ja tiedän että kirja sen kädessä on vain hämäystä, ei se sitä oo lukenut, varmaan tuijottanut samaa sivua pääsemättä yhtäkään riviä pidemmälle.

En sano sanakaan, kun alan riisumaan vaatteitani ja tiedän, että se katsoo mua. Tunnen itteni jotenkin niin halvaksi. Vihaan itseäni. Ajattelen Jesseä ja vihaan itseäni entistä enemmän. Kun juttelin sen kanssa tänään, kun istuin sen kanssa autossa, tajusin, että kaikki vanhat tunteet mitä oon vaalinut sitä kohtaan on yhä olemassa. Oon kuitenkin onnistunut pilaamaan kaiken niin perusteellisesti, kuin ihminen voi vaan pilata. Jesse oli jo muutenkin niin kaukana mun sarjasta ja sitten menin ja panin sen poikaystävän kanssa. Miksi? En enää edes tiedä, ehkä halusin nähdä mitä Jesse näkee siinä. Ehkä ajattelin että Joni on lähin mitä voin päästä Jesseä. Jos Jesse ei vihannut mua ennen, niin se varmasti vihaa mua, kun kaikki tää paljastuu ja tällaisilla jutuilla on taipumusta paljastua, ennemmin tai myöhemmin. Huokaisen syvään.

”Tuu tänne beibi…” Pete huokaisee sängyltä, kun oon riisuutunut alushousuihini. Katson siihen väsyneenä. Se hieroo kovaa elintään boksereittensa läpi. Mun ei oo koskaan tarvinnut tehdä paljoa saadakseni sen kovaksi, nähtävästi jo pelkkä riisuutuminen riittää.

Vedän tavaramerkki hymyni kasvoilleni. Katson sitä alta kulmieni ja kävelen hitaasti kohti sänkyä. Hitaasti riisun bokserini ja kiipeän sen syliin. Se kietoo toisen kätensä mun vyötärön ympärille ja toisella ottaa kourallisen mun hiuksia kämmenensä sisään ja taivuttaa mun päätä taakse. Tunnen sen huulet kaulallani, sen sykkivän elimen vasten alavatsaani. Se imee mun niskaani ja tiedän että se jättää jäljen. Suljen silmäni ja kuvittelen Jessen sen tilalle. Puren alahuultani ja voihkaisen kun sen kädet tartuu mun pakaroista voimakkaasti. Se nostaa mua, sen kalu hieroo mun pakaroiden väliä.

”Mitä sä haluat Marko?” Se kuiskaa mun korvaan himokkaalla äänellä, ynähdän.

”Haluan…että panet mua.” Huokaisen hiljaa. Se kääntää mut voimakkaasti sängylle vatsalleni ja nousee välittömästi mun päälle. Se hinkkaa vartaloaan mua vasten. Kuulen sen huokauksista, että se haluaa rajua tänään. Se kietoo kätensä mun vyötärön alle, nostaa mun lantiota ja siirryn niin, että oon puoliksi kontillani, mun yläruumis makaa yhä sängyllä. Se läimäsee mun pakaroita kämmenellään ja parkaisen kivusta mahdollisimman hiljaa.

”Uudestaan…” Pyydän hiljaa. Uskon ansaitsevani rangaistuksen ja haluan että muhun sattuu, haluan tuntea kipua, jotta tuntisin jotain muuta kuin tyhjyyttä ja surua.

Saan mitä pyydän, uudestaan ja uudestaan. Tunnen ihoni kuumottavan, nipistelevän, voin vaan kuvitella miten punaisilta mun pakarat näyttää.

Pete ottaa liukasteen ja tekee hätäisen valmistelun. Suljen silmäni tiukasti, puren tyynynreunaa, kun tunnen sen asettuvan taakseni. Se työntää terskanpäänsä mun sisään ja ottaa tiukan otteen mun lantiosta. Kun se työntyy voimalla mun sisään, tunnen kiitollisuutta että älysin purra tyynyä; muuten olisin huutanut ja lujaa.

”Kovempaa.” Kuulen taas pyytäväni. Voin melkein nähdä hymyn Peten kasvoilla. Tuttu, turvallinen kipu ja nautinto valtaa mut. Mutta jostakin syystä se ei täytä mua niin kuin ennen. Tunnen kyyneleet silmissäni, kun pyydän lisää, rajummin ja nopeammin. Mutta mikään ei auta; se tyhjyys on yhä mun sisällä, kipu mun rinnassa. Ja lopulta Pete saa oman orgasminsa, olin tuskin edes huomannut tulleeni jo itse.

Pete rojahtaa sängylle raukeana, itse nousen sängyltä, suuntaan kohti kylpyhuonetta, uskaltamatta katsoa siihen.

”Kulta, mihin oot menossa?”

Pete kysyy väsyneenä.

”Meen pesulle.” Vastaan hiljaa ja poistun.

En tiedä kuinka kauan oon jo seissyt suihkun alla, lämmin vesi hyväilee mun vartaloa ja tunnen itseni väsyneeksi. Nojaudun kylmää kaakeliseinää vasten, hieron kasvojani kaksin käsin. En tiedä miksi mulla on niin outo olo, ajattelen Jesseä, vihaan itseäni ja tuntuu jotenkin vaikealta hengittää. Mun päätä alkaa jyskyttää, mun silmiä polttaa.

”Idiootti, idiootti…lutka… typerä lutka…” Hoen itselleni hiljaa ja lyön muutaman kerran päätäni kaakeleita vasten.

Lopulta saan pakotettua itseni ulos suihkusta, kuivaan itseni. Tunnen kyyneleet silmissäni, mutta pakotan ne pois. Mikä hemmetti mua vaivaa? En pysty palaamaan Peten luokse, joten meen ulos.

Ulkona on jo pimeää, kylmempi kuin aiemmin. Tällä kertaa on ainakin tajunnut ottaa takin mukaani. Ajattelen haikeana Jesseä ja miten paljon paremmalta sen takki tuntui mun hartioillani. Välittömästi mun sisäinen ääneni muistuttaa kuinka typerä oon kun ajattelen sitä. Ei Jesse vois koskaan tykätä musta tavalla jolla haluaisin sen tykkäävän.

”Samanlainen huora kuin äitisi!” Muistan isän huutaneen kännipäissään. Olin ollut neljätoista, kun isä sanoi sen ekan kerran. Olin neljätoista, kun menetin neitsyyteni parhaan kaverini isoveljelle. Olin naiivi ja luulin, että jos antaisin sille mitä se halusi, niin saisin itselleni poikaystävän. Olin väärässä, todella väärässä. Ensimmäinen kertani oli kivulias, kömpelö ja kaikin puolin epämiellyttäväkokemus. En ainoastaan menettänyt neitsyyttäni silloin, menetin myös vanhimman ystäväni.

En ikinä unohda Villen ilmettä, kun se astui isoveljensä huoneeseen ja näki meidät ennen kuin oltiin ehditty pukeutua. Ville ei sen päivänjälkeen oo sanonut mulle sanakaan ja me sentään oltiin samalla luokalla vielä kaksi seuraavaa vuotta. Nykyisin, jos oon nähnyt sen jossain, se saattaa katsoa muhun, muttei koskaan sano mulle mitään. En voi syyttää sitä, mutta kivalta se ei tunnu. Oltiin oltu parhaat ystävät neljävuotiaasta asti.

Niin ja Villen isoveli; Kalle? No sekin lakkasi soittelemasta, eikä koskaan katsonut muhun päinkään jos satuttiin samaan paikkaan.16-vuotiaana olin kännissä kaupungilla ja törmäsin siihen, olisi taas ollut kovinkin kiinnostunut saamaan persettä, käskin sen painua vittuun. Kalle lässytti mulle jotain, tais se pyytää anteeksikin, sanoi että Ville oli kieltänyt sitä ottamasta yhteyttä muhun. En uskonut sitä silloin, en usko sitä nytkään. Se mitä tapahtui silloin, jätti muhun syvemmät arvet kuin mitä itsekään suostun myöntämään itselleni.

Mun juoppo isäni menetti sekin viimeisen kunnioituksen riekaleensa mua kohtaan, kun kerroin olevani homo. Mielenhäiriöisessä tilassani, neitsyyteni ja ystäväni menettäneenä itkin kotona ja kerroin isälleni kaiken. ”Mitäs meet jakelemaan persettäs muille miehille, sen siitä saa.” Muistan sen sanoneen. Siitä lähtien isä saattoi usein haukkua mua lutkaksi tai huoraksi aina muistaen mainita mun äitini siinä yhteydessä. Se on alkanut myös uskomaan etten oikeasti edes oo sen poika ja se sattuu eniten. Ei isä aina juonut, ei se aina vihannut mua eikä se aina vihannut maailmaa. Muistan hyvin hämärästi ajan jolloin oltiin suhteellisen onnellinen perhe. Mutta sitten tuli lama ja meidän perhe oli yksi niistä joihin se vaikutti eniten. Isä menetti työnsä ja rupesi juomaan. Äiti masentui ja kuihtui silmissä ja lopulta äiti vaan häipy. Se sanoi lähtevänsä kauppaan, vilkutti mulle vielä pihalta ja sitten se oli poissa, en oo kuullut siitä sanaakaan sen jälkeen. Edes mun oma äiti ei rakastanut mua tarpeeksi jäädäkseen.

Vasta viimevuosina oon tajunnut miten väärin Kalle teki sillon. Se oli 18-vuotias ja mä vasta neljätoista. Olin masentunut lapsi, jonka kotielämä oli helvettiä. Kalle alko lähentyä mua kun olin vain 11-vuotias. Olin silloin niin kakara etten tajunnut että siinä oli jotain outoa kun mun parhaan kaverin isoveli soitteli mulle niin usein ja että neljä vuotta vanhempi poika halus viettää aikaansa mun kanssa. Muistan ihailleeni Kallea, se oli vanhempi ja kokeneempi. Kun kerroin, että oon ihastunut Jesseen niin se oli hirveen ymmärtäväinen. Sanoi, että sille voin aina kertoa kaiken ja mä kerroin, mutta kun mun suuntautuminen oli nyt selvillä sille; alkoi koskettelu. Olin teinipoika ja mun keho reakoi siihen helposti, olin utelias ja halusin mielihyvää, janosin hellyyttä. Loppujen lopuksi en tiedä tiesinkö itsekkään mitä täsmälleen ottaen halusin. Olin epävarma, kun se halus enemmänkin kuin koskettelua, mutta suostuin lopulta. Ajattelin, että siinä iässä oli jo korkea aika harrastaa seksiä ja surullista kyllä, kuvittelin tosiaan että sillä saisin sen rakkauden.

Kävelen kohti saunaa, haluan vain olla yksin. Kipu mun rinnassa ei suostu jättämään mua rauhaan ja ensimmäistä kertaa vuoteen tajuan itkeväni. Ryntään sisälle saunan pukuhuoneeseen ja paiskaan oven kiinni perässäni. Ravaan hetken edes takaisin, jotenkin epätoivoisena. Haluaisin huutaa tai hakata jotain. Lopulta istahdan kylmälle lattialle selkä seinää vasten ja hautaan kasvoni käsiini. Itken, annan itselleni viimein luvan itkeä. Pelkään hukkuvani, enkä tiedä kuka vois vetää mut ylös. Oon niin helvetin kyllästynyt rooliin jota esitän. Mä vihaan ihmistä, joka musta on tullut. Voin melkein nähdä yksitoistavuotiaan itseni katsomassa mua säälien ja mun tekis mieli pyytää siltä anteeksi.

Havahdun, kun löylyhuoneen ovi avautuu. Katson pelästyneenä ylös.

”Marko?” Jesse kysyy ja katsoo mua huolestuneena.

8. Luku

Jesse:

En voi mennä Jonin luokse nyt, oon liian kiihdyksissä ja liian hämmentynyt. Takaoven kautta pakenen takaisin ulos. Vilkaistuani talon nurkan takaa ettei Anttia näy missään, kävelen kohti saunaa. Arvelen, että se on paras paikka olla yksin tähän aikaa illasta, joka on oikeastaan kääntynyt jo yöksi. Istun lauteille, nurkkaan, varjojen suojaan. Jos joku sattui avaamaan oven, on hyvä mahdollisuus että jäisin huomaamatta. Joni varmaan jo ihmettelee missä viivyn.

Joni… Antti puhui jotain pettämisestä. ”Joni pettää” Se oli sanonut, enkä voi olla miettimättä onko se totta. Ei ole ensimmäinen kerta kun kuulen saman varoituksen, totuuden tai valheen. Olin seurustellut Jonin kanssa vain muutaman viikon, kun mun ikäiseni kundi tuli baarissa mun luokse Jonin mentyä hakemaan meille juomista. Se kundi katsoi mua päästä varpaisiin ja kysyi kylmällä äänellä, että olinko Jonin uusin valloitus, kun vastasin olevani sen poikaystävä tää vieras vain totesi ottavansa osaa.

Se oli jo kääntynyt lähteäkseen mutta pysähtyi sitten ja katsoi mua uudestaan.

”Kuuntele.” Se aloitti. ”Vaikutat kaikin puolin ok. kundilta, tee itelles palvelus ja unohda Joni, siitä kundista ei oo muuhun kuin tuottamaan surua. Joni ei koskaan tuu olemaan uskollinen ja jos kuvittelet muuta niin poltat vaan ittes. Se särkee sun sydämen, sano mun sanoneen.” Ja niine hyvineen se oli häipynyt.

Kerrottuani siitä Jonille, se oli vastannut sen olevan mustasukkainen ex, joka kulki ympäriinsä levittämässä tyhjänpäiväisiä juoruja siitä, tavoitteenaan särkeä kaikki Jonin uudet suhteet. Joni sanoi ettei se kundi kestänyt nähdä sitä niin onnellisena toisen kanssa. Tietenkin olin uskonut poikaystävääni ja osa musta haluaisi kiihkeästi uskoa sitä nytkin. Mutta Antti ei oo koskaan valehdellut mulle… Miksi se valehtelisi että Joni pettää mua? ’Koska se rakastaa sua’ Ääni kuiskaa mun mielessä. ’Koska se haluaa sut.’ Se kuiskaa taas ja tunnen voivani pahoin.

Pyyhin suutani paidan hihaani muistaessani kuinka se suuteli mua. Epämiellyttävät kylmät väreet kulkee kehoani pitkin. Muistan miltä sen pehmeä, iso vartalo tuntui omaani vasten ja huomaan ajattelevani, miten epämiellyttävältä vois tuntua maata sen alla alasti. Vavahdan.

’Sä oot niin tekopyhä Jesse, kai tajuat sen? Sanot Antille, että se on ihan söpö ja että sen ei pitäis ajatella niin vähän itsestään ja mitä sä ajattelet siitä nyt? Totuus on ettet voi kuvitella sitä muuna kuin ystävänä, koska se on lihava eikä sen vuoksi että oot aina pitänyt sitä ystävänä. Jos Antti ois lihaksikas ja komea sen suudelma ei olisi ollut vastenmielinen, tiedät sen.’ Ärsyttävä pieni ääni mun sisällä kuiskaa, se ärsyttävä sisäinen ääni joka on yleensä oikeassa.

Yritän vakuutella itselleni että tällä kertaa se on väärässä. En ole pinnallinen, en ole, enhän? Muhun iskee hirvittävä syyllisyys. Ei ole miellyttävä tunne havaita itsessään piirre jota on yrittänyt välttää ja jota on vihannut muissa. Toisaalta haluan yhä niin kiihkeästi uskoa, että ulkonäkö ei merkitse niin paljon. Uskon, haluan uskoa että on mahdollista rakastua johonkuhun, jota aluksi ei pidä viehättävänä. Rakkaus antaa ihmiselle uudet silmät, jotka tekee harmaasta hiirulaisesta loisteliaan linnun, jotka tasoittaa virheitä ja tekee niistä viehättäviä. Kun rakastat jotakuta näet sen aina kauniina sen virheistä huolimatta.

Mutta Antti on aina ollut vain ystävä, kaikki on sen kanssa tasaista. Se ei oo herättänyt mussa mitään voimakasta, ei oo saanut mua kiihtymään tai ihastumaan sen puheilla. Keskustelu ei koskaan yllätä, ei avaa uusia näkymiä tai tuo uusia ajatuksia. En koskaan voisi tuntea sellaisen ihmisen kanssa intohimoa, en pienimmissäkään määrin ja vaikka kaikissa suhteissa alun intohimo laantuu on se aina olemassa ja saattaa yllättäen nousta takaisin. Mutta miksi mietin tätä nyt? Hämmennys valtaa mut taas.

Pettääkö Joni mua? Ja jos pettää niin miksi? Monen kanssa? Ei se vois pettää mua, eihän? ’Kyllä se voi.’ Ääni mun sisällä kuiskaa jälleen. En halua uskoa sitä. Entä jos se pettää mua, koska en ole tarpeeksi? Ehkä en osaa sittenkään tyydyttää sitä täysin, mutta jos en osaa, miksi se haluaisi silti mut niin usein? - Hämmentynyt, niin hämmentynyt.-

Joni on mun ensimmäinen, menetin neitsyyteni sille, tarjokkaita mulla on kyllä aina riittänyt, mutta typerä pikku romantikko mussa aina torjui useimmat. Joni oli sitkeä, se ei antanut periksi. Se sanoi, että olen kiehtova pikku otus, mua nauratti se ja naurattaa yhä. ’Pikku otus’ En nyt mielestäni ole niin pieni, enkä usko että moni muukaan ajattelisi niin, mutta Joni on todella pitkä; 188cm ja mun 175cm pituus sen rinnalla tuntuu kyllä lyhyeltä.

Kolme kuukautta se jaksoi piirittää mua. ”Saan sut velä mun sänkyyni.” Se sanoi kerran, virnistäen itsevarmana.

”En luottais siihen.” Olin vastannut lähes yhtä suurella itsevarmuudella. Olin kyllä kuullut huhuja ennenkin, huhuja jotka sanoivat että Joni on varsinainen häntäheikki. Mutta sen vastustaminen oli vaikeampaa kuin olin kuvitellut ja ihastuin siihen nopeasti vaikka yritin parhaani olla näyttämättä sitä. Kun me tavattiin ensimmäisen kerran, olin kahdeksantoista, Joni on mua miltei neljä vuotta vanhempi.

Joni ei tosiaan antanut periksi. Ensimmäisenä iltana kun tavattiin, se olisi jo mielellään raahannut mut kotiinsa, mutta tein sille selväksi että mulla ei ollut aikomustakaan liittyä sen muiden lutkien joukkoon. Joni oli nauranut, mutten antanut sen hämmentää itseäni.

Siihen aikaan kävin baarissa miltei joka viikonloppu, jos vain pystyin, vaikka läheskään aina en edes juonut mitään. Hauskaa voi pitää ilman viinaakin.

Joka tapauksessa; Joni oli aina siellä kun mäkin olin ja aina se yritti. Lopulta se sai selville kahvilan jossa olin töissä ja ilmesty sinne. Aina tilatessaan kahvia se jaksoi samalla kinuta mun puhelinnumeroa. Kieltäydyin aina, kunnes lopulta mun työkaveri Mari päätti omasta mielestään tehdä mulle palveluksen ja antoi mun kännykkänumeron sille ilman mun lupaa. Joni soitti samana iltana. Suostuin treffeille sen kanssa ja painotin, että mitään muuta se ei saisi vaikka se tarjoaisikin illallisen. En tiedä miten pystyin pysymään niin lujana niin pitkään vaikka todellisuudessa himoitsinkin sitä ihan mielettömästi.

En tiedä kuinka montaa torjuin yrityksen viedä meidän suhde peremmälle, mutta Joni ei silti antanut periksi. ”Mitä sä oikein odotat?” Se kysyi multa kerran. ”Avioliittoako?” Se nauroi perään ja loukkaannuin siitä hieman vaikka en näyttänyt sitäkään.

”Odotan ihmistä, joka haluaa mut myös sen jälkeen.” Kerroin sille ja se oli katsonut mua oudosti ja sitten sanaakaan sanomatta suudellut mua pitkään ja kiihkeästi.

”Mä voin luvata Jesse, että saatuani sut kerran sun tulee olemaan vielä vaikeampi päästä musta eroon vaikka haluaisitkin. Ja mä lupaan myös, että tuut nauttimaan siitä niin paljon, ettet säkään enää halua eroon musta.” Se oli kuiskannut mun korvaan ja olin vain jotenkin avuttomana nyökytellyt päätäni sen syleilyssä. ”Vien sut nyt makuuhuoneeseen.” Se oli kuiskannut sitten, enkä ollut enää löytänyt voimaa tai halua vastustella sitä.

Kaikki mun alun epäilykset ja pelot unohtui kun alettiin seurustelemaan. Yli vuoden oon elänyt siinä uskossa, että Joni on parantanut tapansa, jos huhut mitä siitä liikku oli edes koskaan totta. Ja nyt epäilys nostaa ruman päänsä, alan ajattelemaan ja muistelemaan tarkemmin koko sitä aikaa jonka ollaan oltu yhdessä. Fakta numero yksi; Joni rakastaa seksiä. Fakta numero kaksi; se haluaisi sitä mielellään useamman kerran päivässä jos voisi vain saada ja fakta numero kolme; mun libido ei koskaan yllä sen kanssa samalle tasolle, en yksinkertaisesti jaksa enkä usko että mun kehonikaan jaksaisi sitä määrää jota Joni himoaa.

Oonko ollut sokea ja naiivi kuvitellessani, että rakkaus voisi parantaa sen? Kuvittelinko liikaa itsestäni, kun oon ajatellut riittäväni sille? Vai tekeekö nää epäilykset musta hölmön ja huonon poikaystävän? Jos ei voi luottaa omaan kumppaniinsa niin mihin se suhde joutuu? Mille se perustuu? Ja jos kaikki mun uudesti syntyneet pelot on tosia, miten mun tulisi toimia? Voiko sellaista antaa anteesi? Kuuluisiko mun antaa anteeksi? Oonko typerä jos kuvittelen voivani saada suhteen, jossa molemmat osapuolet on uskollisia? Ehkä elän vain haaveessa… Miksi mietin asioita, joista mulla ei oo vielä edes varmuutta? Kysyn kysymyksiä itseltäni, joihin en pysty vastata. En voi tuomita Jonia tai olla tuomitsematta ennen kuin saan lisää faktoja, ainut joka epäilyn nosti, oli mun humalaisen ystävän epäselvä soperrus ja saattoihan olla että ymmärsin kuitenkin väärin?

Suljen silmäni hetkeksi ja nojaan päätäni vasten seinää. Mun hiljainen mietiskely keskeytyy kun saunan ovi aukeaa ja paiskautuu kiinni, kuulen kuinka joku ravaa pesuhuoneessa, tuskastunut voihkaisu ja askeleet loppuvat. Kuuntelen hiljaa ja pian kuulen hiljaista itkua. Hitaasti nousen ylös.

Avaan oven ja kohtaan lattialla istuvan Markon yllättyneen katseen, näen heti, että se on itkenyt.

”Marko?” Kysyn huolestuneena ja astun lähemmäksi, polvistun lattialle sen eteen. ”Mikä on?” Kysyn pehmeällä äänellä ja täysin suunnittelematta mun käteni nousee sen poskelle, pyyhkien hellästi kyyneliä pois. Se näyttää hämmentyneeltä ja pelokkaalta katsoessaan mua, sen vihreät silmät kimaltelee miltei turkoosin kirkkaina. En oo koskaan nähnyt samanvärisiä silmiä ennen, yhtä kirkkaan vihreitä. Sen posket punertuu mun katseen alla ja kuin häveten se kääntää kasvonsa, nieleskelee, yrittää taistella suruaan ja kyyneliään vastaan.

”Hei, ei sun tarvii hävetä, kaikki on hyvin… Marko… katso muhun, puhu mulle?” Kuiskaan ja se kääntää katseensa arastellen muhun. lopulta se murtuu mun edessäni, itkee ja nopeasti vedän sen syleilyyni, kiedon käteni hellästi ja samalla tiukasti sen ympärille. Tunnen sen kädet ympärilläni, se puristaa mun paitaani sen kämmeniensä sisään ja itkee. Kaikki mun omat huoleni on unohdettu nyt ja haluan vain lohduttaa vaaleaa, kaunista kundia mun syleilyssä. Silitän varovasti sen pehmeitä hiuksia.

”Anna anteeksi, anna anteeksi…” Marko kuiskaa käheällä äänellä ja nostaa katseensa takaisin muhun. Sen kasvot lähellä omiani, meidän nenät miltei koskettaa toisiaan. Katon sitä ja mun hengitys tuntuu salpautuvan. Meidän silmät on kuin lukittuneet toisiinsa, kykenemättä katsomaan muualle ja hitaasti meidän huulet kohtaa ja menetän kaiken kyvyn ajatella. Suutelen sitä, suolaisten kyynelten maku huulillani, Markon kieli leikkien omani kanssa, huokaan, antaudun ja pieneksi hetkeksi unohdan kaiken todellisen.

9. Luku

Marko:

Vedän Jesseä yhä kiihkeämmin lähelleni, hetki josta oon uneksinut jo pitkään on nyt tässä, enkä haluaisi päästää siitä irti enää koskaan. Se suutelee mua takasin ja voisin miltei hyppiä ilmaan hetkellisestä onnentunteesta. Mun sydän pamppailee nopeaan, hengitys kiihtyy ja käy työläämmäksi, janoan lisää. Jesse tukee mun päätä takaa, sormeilee mun hiuksia, sen käsi valuu alemmas mun selkää, tunnen itseni äkkiä kömpelöksi, yritän vaihtaa asentoa, mutta se on vaikeaa.

Lopulta, haparoiden Jesse on se joka vetäytyy kauemmaksi, mun kädet puristaa sen paitaa yhä nyrkkeihin, hämmentyneisyys sen katseessa saa mut lopulta päästämään irti.

”Tää oli virhe, sori, unohdetaan toi.” Jesse sanoo hengästyneenä ja nousee ylös. Katson sitä katkerana.

”Älä yritä väittää ettet pitänyt siitä.” Mun kieli puhuu ennen kuin ehdin estää itseäni. Se katsoo mua, sen huulet raottuu, etsii sanoja.

”Mä… En tienny mitä teen, sori…” Se kuiskaa, katson sen huulia jotka on yhä punaiset ja aavistuksen turvonneet suudelman jälkeen. ”Mun pitää mennä.” Se sanoo sitten hajamielisen oloisena ja kääntyy pois. Haluaisin huutaa sen takasin, haluaisin sanoa jotain millä se ymmärtäis, mutta kaikki sanat juuttuu kiinni mun kurkkuun ja jään typeränä katsomaan sen perään. Istun hiljaa paikoillani, hengitän syvään ja suljen silmäni. Onko millään enää väliä? Tunnen itseni loputtoman väsyneeksi. Lopulta nousen ylös ja kävelen hitaasti ulos. Näen Jonin joka katsoo suoraan muhun ja lähestyy, suljen oven takanani.

”Ootko nähnyt Jesseä?” Se kysyy ja hymyilee mulle.

”Näin sen hetki sitten ulkona, se tais mennä jo sisälle.” Vastaan väsyneenä. Joni kävelee portaat ylös, nojaudun ovea vasten, se katsoo ympärilleen. Sen toinen käsi ottaa tukea seinästä mun kasvojen viereltä ja toinen laskeutuu mun vyötärölle. Sen katse kohtaa mun omani. ”Mitä sä haluut?” Kysyn hieman ärtyneenä vaikka tiedän kyllä vastauksen.

”Mitäköhän?” Se nostaa toista kulmaansa ja sen käsi valuu alemmas, tunnen kevyen puristuksen takamuksellani. ”Näytät hemmetin syötävältä just nyt.” Se kuiskaa mun korvaan ja näykkäisee mun korvanlehteä. ”Miten ois pikaset? Huomenna on jo kotiin lähtö, seuraavasta tilaisuudesta ei oo tietoa.” Katson sitä typertyneenä, kunnes lopulta työnnän sen kauemmaksi.

”Joni.” Aloitan rauhallisesti, katson sitä. ”Mee sun poikaystävän luokse, se varmaan odottaa sua jo.”

”Mitä tää nyt on? Eilen kävit ihan kuumana muhun, oikein kerjäsit sitä ja nyt kehotat mua menemään Jessen luokse?” Joni näyttää hämmästyneeltä, sen suurta egoa on loukattu. Katson sen ohitse ja hymyilen väsyneesti ajatuksilleni.

”Jesse on hyvä kundi, lopeta pelleily ja ehkä onnistut pitämään sen. Tosin se ansaitsee parempaa, parempaa kuin mitä kumpikaan meistä on. Ehkä joku päivä Jessekin tajuaa sen.” Vastaan lopulta ja silmäillen sitä. Ääni ja mun sanat kuulostaa jotenkin vierailta jopa mulle itsellenikin; kuka olisi uskonut, että multakin löytyisi vielä selkärankaa? Käännyn lähteäkseni, mutta Joni tarrautuu mun käsivarresta.

”Nytkö sä oot kehittänyt jonkin moraalin? Uskomatonta paskaa...” Joni ivaa, se on hetken hiljaa, sitten se virnistää. ”Kyllä sä tuut vielä joku päivä ryömien takas, kerjäämään, että antaisin sitä sulle. Sä oot sellanen Marko, mä tiedän sen. Äh, mutta oot oikeassa, mun pitäis mennä Jessen luokse ja mä meenkin. Muista vaan että se on turha sitten tulla kerjämään multa enää toiste.” Joni tuhahtaa ja lähtee kohti mökkiä. Voisin melkein nauraa, mutta en naura, jotenkin oon vaan liian väsynyt siihen.

Istun alas portaille ja tuijotan tummaa taivasta. Miksi Jesse on ton idiootin kanssa? Kysyn itseltäni. Miksi se ois mun kanssa? Kysyn perään; samanlainen idioottipellehän mäkin oon. Hymyilen ajatuksilleni hajamielisesti, katkerana ja surullisena. Katson Peten, mun poikaystävän, omistamaa luksusmökkiä edessäni ja mietin taloa johon me palattaisiin huomenna, kaikkea sitä ylellisyyttä, kaikkea sitä tyhjänpäiväisyyttä jolle on myynyt koko elämäni, joka on jo jonkin aikaa ollut mun elämäni ainut tyydytys seksin lisäksi, joka on ollut ainut päämäärä, jonka oon kyennyt saavuttamaan. Istuessani tässä ja nyt, tajuan että loppujen lopuksi mulla ei oo mitään muuta kuin onnellisuuden kulissi. Tää on kaikki Peten, ei mun, eikä koskaan tuu olemaan mun. Ja mä oon Petelle vain jotakin väliaikaista, vaihe sen elämässä, jokin päivä tää meidän suhde päättyy ja mitä mulle jää siitä käteen? Kasa vaatteita ja lahjoja joita se on mulle ostanut? Muistaakohan se edes mua kymmenen vuoden päästä? Mä muistan sen, mutta miksi? Koska sain elää ylellisesti kerran, mutta en koska olisin rakastanut sitä. Ehkä olisi jo aika lähteä, jatkaa matkaa? Pelkään, että jos jään vielä pitkäksi aikaa, on palaaminen entiseen entistä vaikeampaa. Mun täytyy tehdä elämälleni jotain, hankkia työpaikka, tai opiskella; tehdä jotain aitoa. Muuten musta tulee samanlainen kuin isästä; tyhjänpäiväinen vätys jonka elämä on omistettu viinalle. Pelkkä ajatus kylmää mua.

Ehkä joskus, jos viimein ottaisin itseäni niskasta kiinni, musta vois tulla jotain? Jotain muuta kuin tyhjänpäiväinen lutka; jotain jolla ois muutakin tarjottavaa kuin seksi? Tiedän kyllä mikä mun maine on ja mitä musta puhutaan, piirit on pienet ja itsepähän polkuni valitsin. Mulla ei oo oikeastaan edes ystäviä, mulla on mun juoppo isä, joka vihaa mua ja sitten mulla on Pete, mutta kuinka kauan enää? Jopa Pete pitää mua aivottomana blondina. Hymähdän ajatuksissani ja kylmetän itseni ennen kuin alan itkeä, puristan hampaani yhteen, työnnän ahdistuksen väkisin mielestäni. Tarraudun epätoivoisesti kuoreen, jonka oon kehittänyt suojaksi, vedän kasvoilleni naamion, en pysty vielä muuhun. En saa paljastaa itseäni liikaa, musertuisin muuten. Nousen ylös ja kävelen kohti mökkiä, palatakseni Peten vierelle. Palatakseni vielä hetkeksi.

Jesse:

Kuulin kaiken; kaiken. Sanat pyörii mun mielessä. Mielikuva Jonista, kun se kumartuu ja näykkäisee Markon korvanlehteä, sanat jotka se sano, sanat jotka Marko sano. Mun päässä jyskyttää ja mun suu on kuiva. En edes tajua miten oon päässyt ylös makuuhuoneeseen, mutta kuitenkin oon siellä. Mua oksettaa, pitäisikö oksentaa? Meen vessaan, tuijotan hetken vessanpönttöä, kylmähiki väreilee mun otsalla. Hoipertelen, kostutan kasvojani vedellä, uudestaan ja uudestaan, kunnes hankaan jo ihoani punaiseksi, lopetan. Katson itseäni peilistä, silmissä sumenee, mun päätä jyskyttää yhä kovemmin, olo on kiihtynyt, rauhaton, hermostunut. En saa henkeä kunnolla. Suutelin Markoa; kuumotus on yhä mun huulillani, menin ulos saunasta olin jo lähteä, mutta pysähdyin, epäröin, halusin palata takaisin; Halusin palata takaisin! Miksi? Miksi? Mun on pakko istua alas, se suudelma, mä halusin sitä, helvetti. Joni, lopetin, luulin pettäväni suudelmalla!

Olin jo melkein palaamassa, mutta siten näin Jonin ja piilouduin, en oikein edes tiedä miksi. Joni ja Marko… voin pahoin, hieron ohimoitani, mun kädet vapisee, mä vapisen.

Antti oli oikeassa! Mutta Marko, miksi… Kai mä tiesin sen, mitä mä oikein oletin? näinhän mä miten Joni katsoi sitä.

Kun palaan huoneeseen Joni on jo siellä, makaa sängyllä ja nousee istumaan kun näkee mut. Hämmennyn, tunnun repeilevän erisuuntiin sisälläni, enkä tiedä mitä tehdä, mitä sanoa, miten käyttäytyä. Ei ole valmista kaavaa, pitäisi olla. Oon vihainen, surullinen, hämmentynyt ja peloissani, mua pyörryttää. Räpyttelen silmiäni, en halua ajatella, mun päätä särkee ja Joni hymyilee, se sanoo jotain ja nousee ylös. En ymmärrä mitä se selittää. Se koskee muhun ja kavahdan. Astun taaksepäin, en pysty puhumaan, en nyt, en vielä, en edes tiedä mitä tunnen, mitä mun pitäisi tuntea. En pysty edes itkemään, en pysty huutamaan; jotenkin aina luulin että tekisin jommankumman, mutta nyt en pysty edes puhumaan. Huomenna, ehkä huomenna? Ehkä herään ja kaikki on ollut unta, tää on unta? En halua käsitellä tätä, se sattuisi, se sattuu jo nyt, mutta tuntuu vielä usvaiselta, selittämättömältä, kummalliselta. Pudistelen päätäni, kuin ravistellakseni pois jonkin näkymättömän, mutta se ei lähde, se ei suostu lähtemään.

Riisuudun mekaanisesti t-paitaan ja boksereihini, en pysty katsomaan sitä, en halua nähdä enkä kuulla mitään, haluan unohtaa. Huomenna, ei tänään, haluan nukkua. Pystynkö nukkumaan? En vastaa Jonille mitään, kun käyn lopulta makuulle ja kiedon peiton ympärilleni korkealle, haluaisin kätkeytyä kokonaan sen suojiin ja muuttua näkymättömäksi. Se koskettaa mua ja suutelee mun niskaa. ”Älä.” Mun ääni kuulostaa kummalliselta ja heikolta, en haluaisi olla heikko. Liikahdan korostaakseni heikolla äänellä sanottua sanaa. Suljen silmäni, Joni ei sano mitään, mutta tunnen sen painon sängyllä mun selkäni takana. Haluan unohtaa. Voin miltei tuntea sen mietteliään ja hämmentyneen katseen selässäni, voin miltei tuntea sen halun koskettaa mua ja sanomattomat kysymykset välillämme. Huomenna. En halua huomisen koittavan.

10. Luku

Joni:

Kun herään, en löydä Jesseä mun viereltä. Haukottelen, venyttelen jäseniäni ja katson ympärilleni. Ovi aukenee ja Jesse astuu sisään, se ei edes katso muhun päinkään, vaan pakkaa tavaroitaan totisen näköisenä.

”Huomenta kultsi.” Sanon ja tarkkailen sitä, Jesse ei vastaa, katsoo muhun kylmästi ja jatkaa pakkaamista. Sillä on yllään keltainen Sverige t-paita, jonka se osti keväällä Tukholmasta, kun oli käymässä siellä sukulaistensa luona. Se haluaa selvästi ärsyttää mua, mä vihaan tota paitaa ja se tietää sen.

”Äh, miksi sulla on toi karmee paita? Ota se pliis pois.” Nousen istumaan sängyllä.

”Hyväilen mun sisäistä ruotsalaistani. En tasan aio vaihtaa paitaani, mä pidän tästä.” Se tuhahtaa ja sulkee laukkunsa. Se siirtyy peilin eteen katsomaan itseään, pörröttää hiuksiaan vahalla.

Nousen ylös, vedän farkut jalkaani. Kävelen sen taakse ja painaudun kiinni sen selkään. Jesse työntää mut tylysti pois.

”Okei, mitä mä oon nyt tehnyt?” Kysyn, en ymmärrä mikä sitä vaivaa. Se vilkaisee mua nopeasti, sen sinisissä silmissä välähtää jotakin mitä en heti tunnista. Se kääntää kasvonsa, näen sen leukalihasten jännittyvän.

”Pidä kiirettä pakkaamisen kanssa, haluun lähtee niin pian kun mahdollista… Vien omat tavarani jo autoon.” Se välttää mun kysymyksen kokonaan, ottaa laukkunsa ja lähtee huoneesta. Ovi sulkeutuu sen perässä.

Oon saanut omat tavarani kasaan ja raahaan niitä alakertaan. Kun tuun ulos näen Jessen seisomassa laiturilla, se tuijottaa jonnekin horisonttiin ja se on kietonut kätensä ympärilleen. Heitän laukkuni takakonttiin, suljen sen ja kävelen kohti laituria, pysähdyn kuitenkin rantaan. En tiedä mikä sillä on, mutta jokin selvästi painaa sen mieltä. Mun sisintäni kouristaa. Mulle tulee on sellanen ikävä tunne, että kaikki on aikeissa kaatua.

”Jesse, oon valmis, lähetäänkö?” Huudan lopulta. Se kääntyy, totinen ilme sen kasvoilla on jotenkin hätkähdyttävä, en pidä siitä, haluan mun iloisen, hymyilevän poikaystävän takaisin.

Pysäytän sen, kun se on aikeissa kävellä mun ohi autolle.

”Hei kulta, hymyile vähän.” Kosketan sen kasvoja, suutelen sen poskea, se näyttää vaivaantuneelta. Suutelen sitä, mutta se seisoo vain jähmettyneenä paikoillaan eikä vastaa suudelmaan.

”Lähdetään.” Se sanoo ja kävelee pois. Marko kävelee sitä vastaan, katsoo Jesseä jotenkin kysyvän näköisenä ja pysähtyy. Kuulen sen tervehtivän, Jesse vilkaisee sitä, mutta jatkaa sen ohi sanomatta sanaakaan. Muut tuntuvat saavan saman jäisen kohtelun; mikä ei oo lainkaan Jessen tapaista. Huokaan ja toivon, että se palautuu omaksi itsekseen kunhan päästään kotiin.

”Et sitten hyvästelly edes Anttia? Onko Antin kanssa sattunu jotain kun oot tollanen?” Kysyn, kun käynnistän auton ja ajan pois mökin pihasta.

”Mä en nyt jaksa puhuu.” Jesse huokaisee ja tuijottaa ulos ikkunasta. Hitto mua ärsyttää kun en tiiä, että mitä sen päässä liikkuu. Tän on pakko johtua Antista vakuutan itselleni, ällö Antti on kähminy sitä tai jotain, siks se ei halua että kosken siihen; hitto mä hakkaan sen jätkän jos se on totta.

Jesse:

Oon väsynyt, en saanut nukkuttua silmänräpäystäkään. Mun pää on täynnä mielikuvia Jonista ja Markosta suutelemasta, kuvitelmista siitä miten Joni panee Markoa, muistikuva Antista, kun se suuteli mua eilen ja mun suudelma Markon kanssa. Haluaisin huutaa, itkeä ja silti pysyn vaiti, en uskalla puhua koska pelkään murtuvani. Pelkään, että räjähdän, en halua että Joni koskettaa mua ja osa musta haluaa sen kosketusta. Haluan että se sulkisi mut syliinsä ja sanoisi että oon vain nähnyt unta. Mutta tiedän ettei se oo mahdollista, tiedän mitä näin, tiedän mitä kuulin. Onneksi mun ei tarvitse ajaa, tässä mielentilassa ajaisin vain kolarin. Haluan kotiin, mutta onko se enää mun koti? Haluan pakata tavarani ja häipyä, haluan paeta. ’Helvetti Joni, helvetin munapää!’ Haluaisin huutaa, haluan itkeä, mutta ei vielä, ei nyt.

Kaivan hansikaslokerosta oman cd:ni ja sanaakaan sanomatta pistän sen soimaan; kovalle. Joni ärähtää ja hiljentää musiikkia, mä käännän takaisin.

”Hitto, onko meijän pakko kuunnella tota ruotsalaista paskaa?” Joni kysyy ja vilkaisee mua. Katson siihen vihaisena takaisin. ”Mä en oikeesti jaksa, ajaja päättää.” Se sanoo sitten ja ottaa cd:n pois.

”Ruotsalaista paskaa vai?! Ehkä sä et sitte jaksa muakaan, niinkö? Vaan kyllä oon sänkyyn kelvannu vaikka oonkin puoli ruotsalainen! Hiton kusipää, mulkku!” Räjähdän sille. Se katsoo muhun häkeltyneenä. Oon kyllästynyt Jonin asenteeseen; välillä tuntuu kuin se, että mun isä on ruotsalainen, olisi joku suurikin rikos.

”Rakas, ota nyt ihan rauhassa, en kai mä nyt sitä tarkoittanut. Ei sun sukulaissuhteet mua häiritse, hei oikeesti…” Joni puhuu katsoen tietä edellään, se koskettaa mun reittä hellästi, läppäisen sen kättä ja nostaa sen pois. ”Mikä sulla on kulta? En mä oikeesti tarkottanut sitä niin, mun pikkunen, mun rakas ruotsisuomalainen.” Se lepertää. ”Saat kuunnella ihan mitä haluat.” Se lupaa sitten, hengitän kiihtyneenä, pato on nyt avattu, enkä tiedä miten tyrehdyttäisin alkavan tulvan.

”Älä lässytä Joni, mä en jaksa enää kuunnella tota sun paskaa!” Huudan.

”Mikä vittu sulla nyt oikeesti on?!” Joni kiihtyy myös.

”Mikä vittu mulla on, mikä mulla on! Sun pitäis tietää helvetin hyvin mikä mulla on!” Tuijotan sitä, Joni on hiljaa, kuin miettien mitä sanoa. ”Mä tiedän Joni.” Sanon sitten rauhallisemmin, mutta yhä kylmällä äänellä.

”Tiedät?” Kuulen sen nielaisevan, suljen silmäni.

”Tiedän Markosta.” Vastaan, mun olo on outo ja epätodellinen, sanat muodostuvat mun huulilta, enkä oikein tiedä miten päin olla. Syntyy hiljaisuus, painostava hiljaisuus, jännite, jonka voisi leikata veitsellä. Muun liikenteen ääni, Jonin hengitys, mun sydämeni syke, päässäni humisee, sitä alkaa särkeä. ”Kun me päästään kotiin, mä pakkaan tavarani ja lähden.” Kuulen itseni puhuvan.

”Jesse…” Jonin ääni on käheä, se puristaa rattia ja sen rystyset on valkoiset. Me ajetaan moottoritiellä, kaikista epäsopivin paikka kertoa sun kumppanille, että suhde on ohi, mun mieli on kuitenkin liian utuinen käsittääkseni sitä kunnolla, pato on jo rikki ja vesi alkaa hiljalleen tulvia yhä kovemmin. ”Sä et voi…Kulta, rakas, puhutaan tästä, puhutaan kotona, jooko? Puhutaan.” Se anoo, kuulostaa hätääntyneeltä, kuin pieneltä lapselta. Tunnen kipristyksen rinnassani yhä kovempana, pelkään murtuvani, kyyneleet polttaa mun silmäkulmia, mutten haluaisi itkeä, jos itken niin en saa patoa pidettyä enää millään kasassa. Nyökkään, Joni näkee sen ja hyväksyy sen vastaukseksi. Me molemmat ollaan hiljaa koko loppumatka, kumpikaan ei uskalla puhua, koska pelkää liikaa sanoja.

Kodin tuttu tuoksu täyttää mun sieraimeni heti kun astun sisään, ennen se tuoksu tuntui niin turvalliselta, se merkitsi lämpöä ja rakkautta ja nyt se on kuin viilto sydämeen, koska kaikki mitä se edusti on poissa ja rikottu. Asunto johon astun, ei ole enää koti. Rakkaus on valhetta. Kuuluu kolahdus, kun tiputan laukkuni eteisenlattialle, se saa odottaa siinä, kunnes oon saanut pakattua muut laukkuni. En mitenkään saa kaikkea kerralla.

”Jesse…” Joni kävelee mun selkäni taakse, koskettaa mua epätoivoisena, kun yritän pakata mun tavaroitani kasaan. Käännyn katsomaan sitä.

”Älä koske muhun! Se on ohi, meidän suhde on ohi!” Huudan.

”Ei, ei se oo, ei sen tarvii olla. Mä rakastan sua Jesse. Puhutaan.” Joni sanoo ja katsoo mua anoen.

”Sä petit mua! Mökillä, kun mä olin siellä! Miten sä voit?!” Kyyneleet alkaa valua alas, mun kädet vapisee. ”Kuinka monta Joni?! Kuinka monta niitä on?!”

”Rauhotu kulta.” Joni yrittää, peräännyn siitä.

”Mä en oo sun kultasi enää! Mä näin mitä eilen tapahtu, mä näin ja mä kuulin! Sä et voi kieltää sitä. Kuinka monta? Kuinka monen kundin kanssa sä oot mua pettänyt?”

”Marko, vaan Marko. Mä kadun sitä, se oli virhe eikä Marko merkitse mulle mitään, vaan sä merkitset, vaan sä Jesse. Mä rakastan sua ihan helvetisti. Anna mulle anteeks.” Joni anelee. Katson sitä, hengitän vaivalloisesti ja vapisen yhä kovemmin. Joni koittaa halata mua, työnnän sen jälleen pois.

”Mä annoin sulle kaikkeni ja sä lupasit mulle Joni! Sä lupasit, mutta sä petit mut silti, sä särjet mut!” Käännyn, alan pakata laukkujani. Kuljen edestakaisin, Joni mun perässä, seuraa mua kuin koiranpentu.

”Mä oon idiootti Jesse, mä myönnän sen, mut mä tarviin sua! Sä et voi lähteä, mä tarviin sua!” Se kuulostaa hätääntyneeltä.

”Pitäiskö mun uskoa että se on jäänyt vaan Markoon? Pitäiskö mun vaan luottaa siihen? Miten mä voisin enää?” Pysähdyn hetkeksi, vedän henkeä. Joni seisoo muutaman metrin päässä, sen silmät on kostuneet myös ja hetken mun tekis mieli mennä sen luokse ja halata sitä, mutta kiellän itseäni, muistutan itseäni sen kusipäisyydestä. Mua tässä on loukattu, ei sitä, sen kyyneleet on vain esitystä.

”Mä vakuutan sulle, mä anelen vaikka polvillani, teen mitä vaan jos annat mulle anteeksi.”

”Käytitkö edes kortsua?” Kysyn ja ilme sen kasvoilla kertoo vastauksen. ”Ei helvetti Joni! Miten sä voit olla noin nuija?! Sä panet vieraan kanssa paljaalla ja sitten ryömit mun viereen!…” Oon hetken hiljaa, Joni puree alahuultaan, näyttää syylliseltä. Äkkiä tajuan kaiken kirkkaana. ”Ei helvetti, sä tosiaan teit sen?! Panit Markoa perjantai-iltana ja lauantaiaamuna mua?! Miten sä voit! Senkin paska!” Alan itkeä yhä holtittomammin. Joni yrittää tulla lähemmäksi, halata, hakkaan sen rintaa nyrkeilläni ja huudan. ”Senkin paskiainen! Mä en voi uskoa sua!…” Joni perääntyy. ”Tajuatko sä ees mitä oot voinut tehdä?! Jos mulla on nyt joku tauti niin…” Mun päätä särkee, itken, sitten alan nauramaan hysteerisesti. ”Helvetin loistavaa! Tää on niin helvetin loistavaa, säästelin itseäni ja minkä takia?! Että voin ottaa sun kaltaisen nilkin poikaystäväkseni, jolle mun neitsyys ei nähtävästi merkinnyt hevonpaskaakaan ja nyt…” Nieleskelen, haron hiuksiani. ”Mitä vitun väliä on enää millään! Mun tuurilla mulla varmaan on just joku HIVi nyt.” Nauran. ”Se ois niin vitun täydellistä.” En oo varmaan eläessäni lausunut yhtä monta kirosanaa kuin tän yhden aamupäivän aikana

Sullon vaatteita laukkuuni ja pudistelen päätäni. Kuvittelen mielessäni miten kerron vanhemmilleni, että mulla ois HIV. Näen jo oman hautakiven mielessäni. Mulla on aina ollut tapana suurennella asioita; mm. 12-vuotiaana olin varma, että olin saanut sairastunut hirvittävään syöpään, kun löysin ison kyhmyn kaulastani. Kävi ilmi, että se kyhmy oli tosiasiassa turvonnut rauhanen, joka johtui mononugleosista eli tuttavallisemmin sanottuna; pusutaudista. En siis kuollut, en vain pystynyt puhumaan kunnolla kahteen viikkoon. Nyt oon kuitenkin lähes yhtä vakuuttunut, että yksi pelottavimmista viruksista on tarttunut muhun, koska mun poikaystävä ei oo osannut pitää housujaan jalassa.

”Ei Markolla oo tauteja.” Joni sanoo hiljaa.

”Ja mistä sä tiedät sen? Näyttikö se sulle jonkun todistuksen? Ja mistä vitusta mä voin tietää keiden muiden kanssa oot hässinyt.” Sähähdän. Joni ei näytä keksivän mitään sanottavaa, se vain tuijottaa mua epätoivoisena.

”Tuun hakemaan loput tavarani myöhemmin.” Sanon lopulta ja lähden kohti ulko-ovea laukkujani raahaten. Joni seuraa mua.

”Jesse kiltti, jää mun luokse, mä tarviin sua. Mä rakastan sua. Sä oot ainut joka voi pelastaa mut, sä oot ainut joka voi tehdä musta paremman miehen.” Se rukoilee, tarrautuen mun käsivarresta, vilkaisen sen kasvoihin, jotka näyttää sillä hetkellä nuoremmilta kuin mitä se todellisuudessa on.

”Ei oo enää mitään sanottavaa Joni, kaikki on jo pilalla.” Mun ääneni murtuu. ”Mä halusin ihmisen johon voin luottaa, halusin jonkun joka olisi vain mun.” Sanon hiljaisella äänellä. En pysty katsomaan Jonia enää, mutta tiedän että se kuuntelee tarkasti jokaisen sanan. ”Mä en pysty jakamaan ihmistä jota rakastan muiden kanssa… Etsi joku, joka hyväksyy avoimensuhteen, niitä miehiä on paljon. Mä en vaan pysty sellaseen. Toivon vaan…” Huokaan, puristan silmäni kiinni. ”Ehkä oon ollut liian naiivi, ehkä oli jo aika herätä todelliseen maailmaan.” Avaan ulko-oven. ”Tuun hakemaan loput tavarani joku päivä.” Mun ääni on väsynyt ja alistunut. Joni sanoo vielä jotain, mutten enää kuuntele, mitä se enää voisi sanoa? Mikään ei kuitenkaan enää muuta sitä mitä tapahtui.

Kuulen kolahduksen, kun vedän oven takanani kiinni, porraskäytävä kaikuu mun yksinäisistä askelista, lähden, jätän taakseni unelman, jätän taakseni ensirakkauden. Tilaan taksin, en välitä uteliaista katseista, joita itkeneet kasvoni herättää, en jaksa välittää. Kaikki on ohi, merkityksetöntä sillä hetkellä, mun sydän on särkynyt ja tallottu maahan muun roskan tavoin. Istun alas taksin pehmeälle takapenkille ja pyyhin kyyneleeni pois, jotenkin sitä pitää vain jatkaa. Ihmisille on sattunut paljon pahempiakin asioita ja silti jotkut vain jaksaa kulkea eteenpäin, yritän muistuttaa itseäni, jotten vajoaisi säälimään itseäni. Silti on vaikea katsoa omaa tuskaa pidemmälle, sillä hetkellä vain se on todellista, vain se merkitsee. Ja pelottavinta kaikessa on, että osa musta on melkein pettyneempi Markon takia kuin Jonin! Voisin miltei nauraa; missä vaiheessa mun elämä alkoi muistuttaa huonoa saippuasarjaa? Hautaan kasvoni käsiini, haluaisin huutaa, itkeä ja nauraa samanaikaisesti. Hillitsen itseni, oon väsynyt ja rikki, yksinäinen raunio; raunio jonka pitäisi nyt huolehtia testeihin menemisestä särjetyn sydämen lisäksi.

11. Luku

Jesse:

Makaan sohvalla, mun pääni lepää isosiskoni Cecilian sylissä ja se silittää mun hiuksia lempeästi. Itken hiljaa.

”Ei se kundi oo sun kyynelten arvonen…” Se kuiskaa ja pyyhkii hellästi kyyneleitä mun poskilta. Nyökkään hiljaa, niiskutan säälittävästi. Oon itkenyt siitä lähtien kun tulin, kun Cecilia näki mut, halasi ja kysyi mikä ihme mua vaivasi. En oo edes saanut kerrottua mitä täsmälleen ottaen on tapahtunut, mutta kai se jo arvasi. Cecilia antaa mun rauhottua, ei kysy kysymyksiä joihin en oo vielä täysin valmis vastaamaan. Se lohduttaa, tiesin että tää oli oikea paikka tulla.

”Hei pömppis, mitä jos keittäisin meille teetä?” Cecilia kysyy lopulta, kun mun nyyhkytys vaimenee.

”En oo pömppis.” Protestoin. Pömppis on sen antama lempinimi, jota se on käyttänyt siitä asti kun olin pieni ja kun mulla oli kaikille normaaleille lapsille kuuluva pömppömaha. Ymmärrettävästi en oo kuitenkaan ollut järin ihastunut lempinimen pysyvyyteen. Mutta luojalle kiitos, että se ei enää käytä sitä julkisesti. Ennen se käytti ja sain aina hävetä silmät päästäni.

”Et niin, mutta pömppis on söpömpi sana kuin pyykkilauta.” Se hihittää. ”No niin mitä sanot? Kuppi teetä ja sympatiaa?”

”Joo…” Mutisen ja nousen istumaan. Seuraan siskoani keittiöön ja istun alas pöydän ääreen. Kestää hetki ennen kuin höyryävä kuppi ilmestyy eteeni, lilluttelen liptonin teepussia vedessä ja mietin itsekseni, että miksiköhän aina keitetään teetä kun on murheita? Cecilia istuu mua vastapäätä.

”Haluatko kertoa?” Se kysyy, kaataa maitoa mun teeni sekaan ja sitten omaansa. Se tarjoaa sokeriastian lähemmäksi, josta kippaan muutaman teelusikallisen mukiini. Huokaisen syvään.

”Joni pettää mua ja mä jätin sen.” Alotan, vilkaisen siskoani. Sillä on keskittynyt ilme kasvoillaan.

”En tiiä kauan sitä on jatkunut, mutta eilen kun oltiin siellä mökillä kuulin miten se kerjäs Markolta persettä ja ne oli ilmeisesti tehnyt sen jo edellisenä iltana.”

”Mr. Paris Hiltoniltako?” Cecilia kysyy suu ammollaan. Hmm… oon siis maininnut Markon sille ennenkin.

”Niin…”

”Hitto mikä sika!…” Cecilia huudahtaa. ”Pettää sua siellä mökillä?! Uskomatonta, hitto mä hirtän sen peniksen! Mun pikkuveljeähän ei noin kohdella.” Se vaahtoaa. Mietin hiljaa mielessäni miten penis täsmälleen ottaen hirtetään, mutta päätän pian etten ehkä halua edes tietää.

”Miehet on niin paskiaisia välillä!”

Cecilia sattuu huutamaan juuri samalla hetkellä, kun sen mies kävelee huoneeseen haukotellen ja rapsutellen pallejaan sen rikkinäisten mikki hiiri kalsareidensa läpi –viehättävää…

”Mitä mä oon nyt tehnyt?” Se kysyy pelästyneenä. Cecilia kääntyy katsomaan sitä.

”Et mitään kulta.” Se sanoo. ”Et tällä kertaa” Cecilia lisää perään ja virnistää, sen katse laskeutuu alas sen vartaloa. ”Hei nyt noi kalsarit veks.” Se huudahtaa sitten, kun näkee mitä sillä on päällä. Pauli katsoo sitä hämmentyneenä, sitten mua ja sitten itseään.

”Tarkotin siis, että mee pukemaan päälles, ootko sä niin dille ettet tajua että mun veli on kylässä.” Paulin kasvoille leviää leveä virnistys kun se katsoo mua.

”Niin vähemmästäkin vois alkaa himottamaan.” Se heittää, taputtelee kaljavatsaansa.

”Joo tuskin pöksyissäni meinaan pysyä.” Totean, virnistän laiskasti takaisin. Pauli mutristaa huuliaan.

”Lakkaa iskemästä mun broidia tai leikkaan sun vehkeen irti.” Cecilia heittää.

”Mäkin rakastan sua kultsi.” Se virnistää ja kumartuu suutelemaan mun siskon poskea ennen kuin poistuu. Pauli on kaikin puolin mukava kaveri, saattaa kiusotela mua mun homoudesta, vitsailla, mutta se on aina meidän yhteistä huumoria. Ei tarvii leikkiä olevansa muuta kuin mitä on sen seurassa.

Mun puhelin on soinut pitkin päivää, tekstiviestejä on jo tullut parikymmentä, muutama niistä on Antilta, loput Jonilta. Pitäis puhua Antinkin kanssa, just nyt en vaan jaksa, en pysty. Hukutan suruni olutpulloon, revin palasia sen etiketistä. Harmistuneena tajuan, että juoma on jo loppu.

Onneksi Cecilia tajuaa tilanteen ja tuo mulle drinkin. Oon haukkunut Jonia koko illan ja kunnon haukkumasanat alkaa jo loppua, kyrpäaivo alkaa menettää tehonsa, pitäisi keksiä jokin uusi? Mun aivot ei toimi. Ajattelen Jonia istumassa yksin pimeässä olohuoneessa, puristamassa mun tyynyä ja katselemassa meidän yhteisiä lomakuvia ja itkemässä surkeana; se sanoi yhdessä viestissä tekevänsä niin.

Mun kännykkä soi taas; Joni. Kurottaudun kohti. Cecilia nappaa puhelimen ennen kuin ehdin itse.

”Jesse, älä vastaa.” Se sanoo.

”Mutta kun…” Soperran.

”Ei. Nyt pidät itses miehenä, sä et sitä valehtelevaa paskaa tarvitse, etkä helpota sen oloa; kärsiköön kurja!” Cecilia sanoo painokkaasti. Mun alahuuli mutristuu. Mitenköhän Joni pärjää? Meidän kaikki huonekasvit kuolee kun se ei muista kastella niitä. ”Muista mitä se häntäheikki teki. Se ei ansaitse sua.” Cecilia muistuttaa nähdessään mun surkea ilmeen. Nyökkään hitaasti.

Neljä drinkkiä myöhemmin:

”She sikah!” Huudahdan. ”Paneskeli Markoa…” Soperran perään humaltuneena. ”Markon täytelläistä peppua… kuin kaks melonia yhdessä on sen valkoset pakarat...” Piirrän ilmaan käsilläni pakaroiden muotoa.

”Ootkohan juonut jo liikaa?” Cecilia pohtii, kohottaen toista kulmaansa. Tyhjennän lasini sisällön alas kurkustani, pyyhin suupieliäni. ”Eh…Lishää…” Tyrkkään lasin sen eteen. Cecilia vilkaisee miestään.

”Anna poikaparan juoda.” Pauli sanoo ja kulauttaa oman olutpullonsa tyhjäksi. Se käy hakemassa uuden jääkaapista.

Hymyilen tyytyväisenä saadessani uuden drinkkilasin käteeni. ”Markon peppu…” Alotan, tuijotan haltioituneena lasini sisältöä. ”She on niin pyöreä!…shitä tekis mielensä vaan purishtella.” Sitten alan hihittämään. ”Mä oon niin kännissä!” Julistan, en muista millon viimeksi olisin juonut näin paljon. Olo on ihan kumma, pieni selväjärkinen minäni rukoilee jo polvillaan että olisin hiljaa, lopulta se antaa periksi ja kierähtää nukkumaan: kadut sitten aamulla se huokaa viimeisiksi sanoikseen, niin hitossa kadun! Huudan perään. Huusinkohan ääneen? Cecilian kulma on jatkuvasti kohotettuna, onkohan sillä joku kramppi siinä?

”Mä en tajua shitä Markoa… She on niin blondi…” Huokaan pyörittelen päätäni.

”Tunnut nyt kovasti puhuvan tästä Markosta, jopa enemmän kuin Jonista…” Cecilia sanoo pohdiskelevalla äänellä.

”Joni on valehtelevainen pasha!” Huudan.

”Pasha?” Cecilia hihittää.

”Just so; pasha mikä pasha!... Skit! Han har skit i huvuden!”

Muutama drinkki lisää ja aamulla herään olohuoneensohvalta peiton alle kääriytyneenä, ilman muistikuvaa siitä miten siihen päädyin. Pään jomotus on armoton ja oon varma, että yön aikana rotta on ryöminyt suuhuni ja kuollut sinne. Lupaan itselleni etten juo enää ikinä…

Marko:

Kello on puoli viisi aamulla. Katson Peteä, joka nukkuu rauhallisena mun vierellä. Itse en oo nukkunut silmällistäkään. Sain eilen tietää, että Jesse on jättänyt Jonin, koska se oli saanut tietää totuuden; mikä selittää sen käytöksen eilen aamulla.

Joni oli se jolta sain tietää asiasta. Se soitti mulle illalla ja väitti, että se oli mun syytä. Totta kai; kaikki on aina mun syytä. Ihan sama, syyttäköön sitten mua. Jesse kuitenkin nyt vihaa mua virallisesti ja sillä on kaikki oikeus siihen. Mun olo ei oo koskaan ollut yhtä paska kuin just nyt. On vain ajan kysymys milloin Petekin saa tietää asiasta ja henkilökohtaisesti; en oo varma haluanko olla täällä sillon paikalla. Korkea aika lähteä; tuskin se jää mua kaipaamaan, en usko merkitseväni sille paljoa. Äkkiäkös Pete löytää uuden pojun vierelleen, raha on iso houkutin.

Nousen ylös, hiivin hiljaa komerolleni ja alan pakkaamaan, en omista paljoa, enkä raaski ottaa mukaani kaikkia niitä kalliita lahjoja, joita se on mulle ostanut. Oon petturi ja jättäjä, koen ettei mulla niistä syystä ole oikeutta niihin nyt. Ehkä musta on vielä aineksia hyväksi ihmiseksi? -Kukapa tietää…

Jätän sille lapun omalle tyynylleni:

'Moi Pete, sori että lähden näin, mutta ei tää meijän juttu oikein toimi enää. Mä oon pettänyt sua, en kai vaan osaa olla uskollinen... Se tapahtu Jonin kanssa, kerron, koska saisit sen kuitenkin selville. Jessekin tietää ja on jättänyt Jonin. Tiedän, että oon pelkuri kun lähden näin… Anteeksi, en osaa muuta.

-Marko-'

Luen kirjeeni läpi; taitaa olla turvallista sanoa, että kirjailijaa musta ei ainakaan olisi tulossa. Joka tapauksessa, kaipa se ajaa asiansa. Katson Peteä vielä viimeisen kerran ennen kuin lähden.

Käännän avainta lukossa ja avaan ulko-oven, joka narahtaa kuuluvasti. Kiitän onneani, ettei lukkoa oo vaihdettu, muuten en olisi tiennyt minne mennä. Huokaan, astun eteiseen, lasken laukut alas lattialle. Kello on vasta seitsemän aamulla.

”Isä?” Huhuilen. Kävelen peremmälle, asunnossa on ummehtunut ja epämiellyttävä haju. Kuulen mörähdyksen olohuoneesta. Isä makaa sohvalla, avonainen viinapullo pöydällä, lasi kaatuneena lattialle. Se haisee ja näyttää siltä ettei oo kylpenyt päiviin.

”Isä…?” Tönin sen olkapäätä. Mutisten jotakin, mistä en saa selvää, se avaa hitaasti punottavat silmänsä. Se kurtistaa kulmiaan yrittäessään nähdä mut paremmin. Sanoin kuvaamaton säälin tunne valtaa mut katsoessani miestä, jota joskus pentuna kunniotin niin paljon. Miten alas se onkaan jo vajonnut…

”Marko?” Sen ääni kähisee.

”Niin isä.” Mutisen hiljaa ja katson kun se alkaa köhimään tupakka yskäänsä. Mua yököttää, mutta puren hampaitani yhteen. Huolimatta kaikesta, tää mies on mun isäni, enkä saa rauhaa jos en edes yritä auttaa sitä takaisin pinnalle. ”Keitän sulle kahvia, sitten saat luvan mennä suihkuun; haiset ihan viinatynnyrille.” Sanon ja kävelen keittiöön. Kuulen sen yhä köhivän olohuoneessa.

”Heittikö se mies sut ulos?” Isä kysyy muutaman kahvikupillisen jälkeen, tiskaan hiljaisena astioita. ”Huomas tietty millanen huora sä oot; samanlainen kuin äitis.” Tuttu virsi alkaa. Katson sitä väsyneenä. Mietin miksi palasinkin tähän helvetinloukkoon... koska ei ole muutakaan, muistutan itseäni.

”Menisit isä suihkuun, laitan sulle jotain syömistä.” Sanon ja päätän, että on vaan parasta olla kuuntelematta. Isä hoippuu ylös pöydän äärestä. Kävelen jääkaapille ja huomaan että sen sisällöstä ei juurikaan ravitsevaa illallista saisi aikaiseksi; kananmunia, voita, vanhaksi mennyttä maitoa ja olutta. Huokaan syvään, haluaisin itkeä. Kuulen kuinka suihkunvesi alkaa laskea kylpyhuoneessa. Ainakin se suostu peseytymään. Laskeskelen rahojani; löydän muutaman kympin, mun tilikin taitaa olla aikalailla nollilla. Epätoivo iskee. Mietin mahdollisuuksiani, tuntuu ettei niitä ole paljoa.

Raahaan laukkuni vanhaan huoneeseeni ja muistan miten iloinen olin kun lähdin sieltä viimeksi; silloin luulin etten koskaan enää palaisi. Pysähdyn peilin eteen; katson itseäni päästä varpaisiin. Mulla on mun ulkonäkö, mitä muuta? En tiedä, mutta tiedän ainakin, mitä sillä voi saada… Olisi pitänyt harkita pidempään Peten luolta lähtemistä, ehkä se ois vielä voinut pitää mut? No taitaa olla myöhästä miettiä sitä nyt…

Päätän, että illalla lähden jonnekin baariin, ehkä herkkuun, ihan sama; jonnekin …

12. Luku

”Haluisitko vaikka caputsinoa tai lattea, mulla on uus kahvikone?” Antti kysyy ja katsoo mua jotenkin epävarmana.

”Lattea, joo, ai uus kahvikone? Mäkin oon aina halunnut sellasen.” Totean.

”Joo se on tosi hieno. Rakastan lattea.” Se nyökyttelee päätään ja ottaa maitotölkin jääkaapista. Istun pöydän ääreen. Kiusallinen hiljaisuus. Muutama minuutti ja höyryävä lattekuppi ilmestyy eteeni.

”Sokeria?” Antti kysyy tarjoaa astiaa lähemmäksi.

”Joo, vaikka en mä yleensä käytä sokeria tavallisessa kahvissa, mutta jotenkin latteen se kuuluu.” Alan selittämään. Miksi? En tiedä. Oon jotenkin käsittämättömän hermostunut ja levoton. Avaan pienen pussin ruskeaa sokeria. ”Täähän on kuin kahvilassa.” Naurahdan. Voi hitto miksi oon näin idiootti tänään?

”Joo.” Antti hymyilee ja istuu mua vastapäätä, maistaa omaa kahviaan, sen ruskeat silmät tutkiskelee mua uteliaina. Näperrän sokeripussia kädessäni, kaadoin vahingossa sen koko sisällön kuppiin ja nyt se on ihan tajuttoman makeeta, se kahvi, hitto. No on se silti hyvää.

”Joo-o” Mun suustani pääsee, kiroan mielessäni, vilkaisen sitä hermostuneena. Muistan sen suudelman, toivon, että se ei yritä sitä uudestaan. ”Sä olit oikeessa.” Sanon lopulta.

”Ai?”

”Jonista, olit oikeessa siitä.”

”….” Antin huulet rautuu, se koittaa hakea sanoja, muttei ilmeisesti löydä niitä.

”Jätin sen toissa päivänä, kun tultiin sieltä mökiltä…. Marko…. Marko ja Joni…. Joo-o, kuulin kun ne keskusteli ja, ja joo…” Maistan kahvia, nuolen sen makua huuliltani. Kuinka monta kertaa ihminen voi sanoa joo tai joo-o ennen kuin alkaa kuulostamaan typerältä? Oon varmasti jo ylittänyt sen rajan.

”Oho.” Antti sanoo, kurtistaa kulmiaan ja katselee jotenkin huolestuneena kuppinsa sisältöä, sitten se nostaa katseensa takaisin muhun. ”Joni on idiootti.” Se sanoo, nyökkään.

”Niin, niin se vähän on. Tai paljon…” Katson ulos ikkunasta, puut huojuu tuulessa, on harmaata, sade ilmassa.

”Oon koittanut soittaa sulle, mutta sun puhelin on vissiin ollu kiinni tai jotain.” Antti sanoo sitten.

”Ai joo, niin on, mä en jaksanut kun Joni koittaa koko ajan soittaa tai lähettää viestiä, hitto mä vihaan tekstareita.” Huokaan ja vasta sitten tajuan että oon todella pitänyt puhelintani suljettuna jo tarpeettoman kauan. Kaivan sen taskustani ja laitan virran takaisin päälle. Ei kestä kauaa kun se alkaa piippailla tekstareita jotka on aikeessa tutkia puhelimen muistin. Kiroan tuskastuneena. ”Tekstarit on oikeesti paholaisen välineitä.” Huokaan avatessani tekstiviestivalikon. Antti naurahtaa.

”No ei kai nyt sentään.” Se hymyilee.

”Joo-o, on ne… No okei, ei aina” Virnistän. Kolme viestiä Jonilta ja pari nimettömästä numerosta, päätän lukea ne ensin. ”Ei helvetti.” Kiroan, kun luen ensimmäistä: Moi! Mitä sulle kuuluu, oon ajatellut sua paljon, näin unta susta viime yönä!! OOTKO KUNNOSSA?! Vastaa mulle!!! Perässä ei lue nimeä, mutta tiedän jo ilmankin keltä se on. Kundilta jonka oon tavannut joskus vuonna nakki, no okei joskus 16-vuotiaana kesällä, kun olin jollain typerällä leirintäalueella keski-Ruotsissa vanhempieni kanssa. Hitto se kundi oli karmiva, mua vuoden nuorempi, aina ilmesty jostain, tuli halailemaan, olin varma että se vielä raiskaisi mut jossain metsässä jos en pitäis varani, ja niinpä piilottelin meidän asuntoautossa kuumina kesäpäivinä siltä, kirosin elämääni ja kun viimein olin varma että se kundi oli nukkumassa uskaltauduin ulos. Joka tapauksessa se oli jostain saanut mun numeron ja siitä asti tekstiviestipiinannut mua, mun ei oikeesti edes tarvii vastata, ja silti niitä tulee, nyt vähän vähemmän kuin aluksi, mutta taatusti neljä kertaa vuodessa. En mee enää ikinä Keski-Ruotsiin, se on varma juttu. Päätän kerrankin vastata; HANKI VITTU ELÄMÄ!!!! Tyytyväisenä painan lähetä nappia. Jos ei nyt mennyt viesti perille, niin johan on kumma. Ehkä pitäis sitten vaihtaa numero salaiseksi? Mä nimittäin oon kyllä vaihtanut numeroani jo kerran, mutta silloin en tajunnut ottaa salaista ja eikös se pervo sitten selvittänyt sen uudenkin. Ähh, harhaudun taas asiasta ja lisäksi oon alkanut kiroilemaan ihan mielettömästi, se ei oo hyvä, kai tää tästä, kai sitä palaa omaksi itsekseen ennen pitkää, toivon niin.

Avaan toisen nimettömästä numerosta tulleen viestin. Moi Jesse. Halusin pyytää anteeks. Kuulin et oot saanu tietää, sori, mulla on tosi paska fiilis siitä. Jätin Peten, oon yhel clubilla, ajatellu sua. Se vika ilta kun juteltiin, tarkotin mitä sanoin. Sä oot mahtava tyyppi! Hitto kun pilaan aina kaiken, anteeks. Mä oon idiootti, sut mä oon aina halunnut, en Jonia. Anteeksi =( T:idiootti =Marko.

Tuijotan viestiä hämmästyneenä ja luen sen uudestaan ja uudestaan.

”Keltä se on?” Kuulen Antin kysyvän.

”Markolta…” Vastaan hiljaa, kelaan viestin alkuun ja luen sen taas.

”No mitä ihmettä se haluaa susta?” Antti hymähtää.

”Pyys anteeksi.” Sanon ja pudistan päätäni. Luen seuraavaksi Jonin viestit, jotka jatkaa samaa anelevaa linjaa kuin aikaisemmatkin. Hajamielisenä nostan kupin huulilleni ja juon.

”Jesse…” Antti aloittaa hiljaa pitkän hiljaisuuden jälkeen.

”Mm?” Vastaan yhä selaillen viestejäni.

”Siitä lauantai illasta…” Sen ääni on hermostunut. ”Siitä kun mä suu…”

”Hei ei mitään, unohdetaan se, sä olit kännissä, kyllä mä tajuun.” Keskeytän sen nopeasti, en todellakaan halua palata aiheeseen. Se näyttää siltä kun se haluais vielä sanoa jotain.

”Hei lähetäänkö baariin tänään? Mä oon lähdössä Cecilian ja Paulin kanssa jonnekin, ehkä herkkuun tai johonkin.” Antti katsoo mua hieman epäillen.

”Joo mä tiiän, mutta jokatapauksessa; haluutko tulla? Pelastat mut nöyryytykseltä johon mun sisko mut varmasti järjestää.”

”Totta kai mä lähden, jos sä pyydät.” Se hymyilee.

*************

Marko:

Nojaan baaritiskiä vasten ja katselen laiskasti ympärilleni, jalka rummuttaa musiikintahtiin. Vastaan muutamaan hymyyn ja katseeseen jonka saan ja maistan juomaani. Etsin katseellani seuraavaa miestä jota huiputtaa, joka tarjoaisi lisää juomaa ja jolta vois ehkä saada huomaamatta otettua rahaa. Ei, en ole ylpeä itestäni ja lupaan lopettaa heti kun pääsen takaisin jaloilleni. Jesse ei oo vastannut mun viestiin ja vaikka en sitä odottanutkaan oon silti vähän pettynyt. Kai sittenkin elätin pientä toivetta sisälläni.

”Hi sweetheart…” Käännyn äänen suuntaan ja katson viereeni ilmestynyttä kolmekymppistä tummaa miestä, joka nojaa baaritiskiin ja hymyilee mulle.

”Hello.” Sanon ja katson sitä uteliaana.

”What’s your name sweetheart?” Se kysyy.

“Marko.”

“Nice to meet with you Marko, I’m Steve… Can I buy you a new drink?” Se kysyy ja vilkaisee mun melkein tyhjää lasiani.

”Sure, I’d like that.” Hymyilen leveästi. “Where are you from?”

”I’m from Chigago.”

“Oh, you’re an American?”

“Yes.” Se hymyilee mulle, sillä on söpöt hymykuopat ja tummat simät, maitokahvinen värinen iho, pitkä ja lihaksikas. Otan tarjouksen vastaan liittyä sen seurueeseen.

Jesse:

“Vitsi, tää on niin siistiä! Okei Jesse; nyt etitään sulle joku hyvä ukko!” Cecilia on pelottavan innoissaan siitä, että se on pääsyt gay-clubille. Sen uteliaat silmät tutkiskelee väkijoukkoa kiinnostuneena. ”Tuolla on söpö kundi, toi aasialainen tuolla; Jesse kato!” Se osottelee jotain mustahiuksista solakkaa kundia joka seisoskelee baaritiskin läheisyydessä. Toivoisin että maa ois niellä mut ja äkkiä. Katson sitä kuin se ois menettänyt järkensä. Cecilia jatkaa osoittelua. ”Kato nyt ennen kuin se häviää!” Se pyytää, selvästi humaltuneena.

”Älä viitti osotella ihmisiä, se ei oo kauheen kohteliasta.” Kerron sille ja lasken sen käden alas.

”Mä vaan yritän auttaa sua unohtamaan sen sian!”

”Me ei olla missään hemmetin karkkikauoassa mistä sä voit vaan valita jonkun tolleen.”

”Ootko varma?”

”Pliis!… Pauli kiltti vie mun sisko kotiin. Oo kiltti.” Katson sitä ja se nauraa, Cecilia tönäisee mun kättä.

”Toi ei oo kovin kivaa.” Se murjottaa.

”Mä en vaan haluu maata jokun tuntemattoman kanssa, mä en oo sellanen, okei?”

”No men Jesse! Du är min lille bror! En mä nyt halukkaan et sä meet jonkun vieraan sänkyyn! Mä tarkotin vaan tanssimista, ehkä vähän suutelua ja kädestä pitelyä; siinä kaikki!” Se katsoo mua tiukasti.

”Sä et selvästikään tunne miehiä.” Huokaan ja maistan juomaani.

”Hei!” Pauli protestoi näyttäen siltä ettei se oikein varma, että pitäiskö sen loukkaantua tosta vai ei. Se pysyy hiljaa ja jatkaa miettimistä.

Antti katsoo mua, tuijottaa lähinnä kaipaavalla tavalla. Miten mä en oo huomannut tätä ennen? Yritän ajatella jotain muuta… Vaaleat hiukset, vihreät silmät, kevyitä pisamia, kiinteä peppu… Okei, hetkinen, pysähdytäänpäs vähän. Mä en oikeesti voi ajatella sitä! Sitten ajattelen Jonia ja voisin lyödä itseäni.

**************

“Jesse voidaanko jutella?” Antti pyytää sen jälkeen kun mun sisko ja Pauli on kadonnut yhdessä tanssilattialle.

”Okei…” Maistan juomaani.

”Musta tuntuu, että meijän pitäis oikeesti jutella siitä mitä tapahtui toissa päivänä.” Se katselee mua.

”Oikeesti, ei siinä oo mitään puhuttavaa…” katson siitä poispäin ja toivon, että se jättäisi asian sikseen.

”Jesse…” Antilla on nähtävästi toisen suunnitelmat, se ottaa mua kädestä ja kumartuu lähemmäksi. ”Mä oikeesti rakastan sua ja mä… Mä pyydän vaan yhtä tilaisuutta… Ehkä mä osaisin tehdä sut onnelliseksi? Tiedän mitä mä oon, mä en oo niin kuin Joni, mä en ikinä yllä samalle tasolle ulkonäön suhteen, mutta etkö sä sanonut mulle, että ulkonäkö ei merkkaa? Etkö sä kertonut pitäväs musta?” Vedän avuttomana käteni takaisin, mitä tähän voi sanoa?

“Antti, mä oon paoillani, mut… Mä en vaan tunne silleen sua kohtaan… Sä oot mun ystävä, mä oon tuntenut sut siitä kun mä olin 12 ja… Ja musta vaan tuntuu, että… No mä pelkään, että me vaan pilattais meidän ystävyys, jos se ei toimis ja mä en halua sitä, ymmärräthän?”

”Me voitais yrittää? En mä antais sen vaikuttaa meidän ystävyyteen. Mä haluun vaan rakastaa sua. Oo kilti ja anna mulle tilaisuus?” Voi hitto tää on epämukava tilanne, viimeinen asia minkä haluun tehdä on satuttaa Anttia, mutta mitä mä voin tehdä tai sanoa? Eikö se nää kuinka vaikeeta tää on mulle.

”Mä just erosin Jonista.”

”Mä voisin parantaa sun oloa,”

”Mä en vaan voi nähdä meitä yhdessä, en sillä tavalla. Mä oon pahoillani Antti.”

”Se johtuu siitä, että oon lihava… Mä tiesin tän.” Sillä on se äänensävy; koko maailma vihaa mua, säälikää mua.

”Ei! Ei se sitä oo, täää johtuu siitä, että sä oot mun ystävä, vähän niin kuin veli mulle, mä… Se vaan tuntuis väärälle…!

”Säästä mut tolta paskalta…” Antti nousee ylös. ”Sä oot just niin kuin kaikki muutkin, mun ois pitänyt tietää. Hyvää loppuelämää!” Viha ja pettymys välähtää sen silmissä. Päättääkö se meidän ystävyyden tän takia? Joidenkin pitäis tosissaan pysyä kaukana alkoholista. Se kävelee kohti narikkaa.

”Antti!” Kutsun sitä, juoksen sen perään. “Oo kiltti äläkä kävele pois näin.” Tartun sen käsivarresta ja se kääntyy katsomaan mua.

”Mä rakastan sua, ootko sä tosiaan ollut niin sokea ettet oo huomannut? Mä oon rakastanut sua ekasta päivästä lähtien. Sä olit kiltti mulle, kun kukaan muu ei ollut, sä seisoit mun rinnalla. Ja kaikki nää vuodet mä oon rakastanut sua ja se sattu ihan helvetisti nähdä sut sen kusipään kansa. Joka kerta kun se suuteli sua; mä toivoin että se olisin ollut minä joka suutelis sua, joka kerta kun se sai sut hymyilemään tai nauramaan, mä toivoin että se olisin minä. Sä sait mut tuntemaan itteni hyväksi, että mä oisin jonkun arvoinen ja nyt mä nään, että kaikki se on ollut vaan mun päässäni. Mä en koskaan ois voinut saada sua, ei sen takia että me ollaan jo ystäviä, se ei johdu siitä ja me molemmat tiedetään se. Mulla ei oo upeaa kroppaa, mä en oo kusipää niin kuin Joni, mä en ikinä tekis sulle niin. Mä en koskaan satuttais sua. Ehkä mä oon vaan liian kiltti ja liian ruma!” Katson sitä kyynelten lävitse.

“Sä et koskaan satuttais mua? Etkö sä nää että sä just teit? Sä seisot siinä, kerrot että rakastat mua ja samalla syytät mua epäaidoks valehteliaks. Sä syytät mua siitä, että oon valehdellu sulle, että oon niin kuin muut… Mä rakastan sua kyllä, mutta ystävänä ja nyt… Sä saat sen kuulostamaan siltä, että joko otan sut mun poikaystäväksi tai menetän sut kokonaan, niinkö se menee? Koska jos se menee, niin kuka tässä on valheellinen?” Se katsoo mua silmiin, hetken hiljaisuus ennen kuin se perääntyy.

”Mä en voi käsitellä tätä nyt, se sattuu liikaa.” Se sanoo ja kävelee pois. Räpyttelen silmiäni ja katson sen perään. Menetinkö oikeesti just ystävän?

”Mikä hätänä beibi, ei noin kaunis sais itkeä.” Kuulen jonkun humaltuneen miehen kysyvän viereltäni, se koskettaa mun takamusta kevyesti.

”Painu vittuun!” Kiroan sille ja kävelen takas kohti pöytää. Tää ei oo selvästikään mun päivä.

Äkkiä kuulen tutun kuuloisen naurun läheisestä pöydästä; Marko. Pysähdyn ja vaan katson sitä, kuuntelen. Se istuu jonkun tumman miehen sylissä ja nauraa..

“Well I just love americans.” Se sanoo ja flirttailee häpeilemättömästi samassa pöydässä istuvien tummaihoisten miesten kanssa. Se näyttää syötävän hyvältä, sen vaatteet nuolee sen täydellistä vartaloa ja hiukset on pörrötetty geelillä. Äkkiä muistan miltä tuntui suudella sitä, siellä saunan hämärässä huoneessa. Samalla tunnen myös ärtymystä, kun muistan mitä se teki Jonin kanssa, sotkien mun elämäni ja jättäen mut hämmentyneeksi, en tiedä mitä tuntea, mitä ajatella. tarkottiko Marko sitä mitä se sanoi siinä viestissä.

Astun lähemmäksi ja äkkiä meidän katseet kohtaa. Sen nauru lakkaa, hetki pysähtyy.

”Marko.” Sanon ääneen ja kaikkien huomio kiinnittyy muhun.

”Jesse.” Se sanoo, irrottamatta katsettaan, näyttäen epävarmalta, ehkä vähän pelokkaaltakin. Antti seuraa yhä vähän kauempana, kutsuu mun nimeä ja sen sävy alkaa hiljalleen muuttua ärtyneeksi kun en vastaa. Käännyn katsomaan sitä. ”Odota…” Pyydän ja kiinnitän huomioni takaisin pöytään, astun yhä lähemmäksi.

”Is this your friend?” Joku niistä kysyy, kehottaa mua istumaan alas, liittymään seuraan. Mä harkitsen sitä ja lopulta, Markon silmien hypnotisoimana, istun alas. Marko näyttää olevan hetken hieman hukassa, kuin sen pasmat ois mennyt täysin sekaisin. Joku ojentaa mulle juoman ja kyselemättä otan sen vastaan, vaikka tiedän ettei ehkä pitäisi. Ne puhuu englantia kyselee multa jotain ja vastaan.

”Why the fuck did you decide to come to Finland, were you guys on drugs or something?” Marko nauraa sitten. Loistavaa Mr. Paris Hilton on palannut. ”I mean if I had a holiday, I wouldn’t come here, there’s nothing here. I bet you were on drugs.”

“Sun isänmaallisuutesi on todella liikuttavaa.” Mutisen ja katson sitä alta kulmieni, hetkeksi sen hymy hyytyy.

”What did he say?”

“That I am not a patriot, and he is right.” Marko vastaa ja katsoo mua suoraan silmiin.

Meidän välinen tuijottelu jatkuu, amerikkalaiset meidän ympärillä heittää typerää läppää ja nauraa. Se tummamies piteleee Marko sylissään. Näpit irti!’ haluaisin huutaa sille, mutta pysyn vaiti ja tuijotan. Nuorempi, mun ikäinen kundi alkaa keskustella mun kanssa, ihan hyvän näköinen, sellainen joka normaalisti herättäisi mun kiinnostuksen, mutta ei nyt. Kummallinen olo, oon samaan aikaan käsittämättömän vihainen Markolle ja samalla jotakin muuta. En tiedä mitä tehdä, mitä tuntea, en tiedä haluaisinko lyödä sitä poskelle vai vetää sen mun syliin ja suudella sitä. Mitä tehdä?

13. Luku

Ilta on ollut tosi outo. Cecilia löys meidät ja ainoa mitä voin sanoa; voi amerikkalaisraukat. Se istui samaan pöytään, änkes ittensä mun ja sen nuoremman kundin väliin, jonka nimi on joku Jeffrey tai jotain vastaavaa, -en oo hirveesti kiinnittänyt huomiota sen jaarituksiin. Joka tapauksessa, Cecilia tuntui olevan vakuuttunut että meidän välillä oli jotain meneillään. epäonnistuen täydellisesti näkemään miten vilkuilin täysin toiseen suuntaan.

Sen koko olemus huutaa; Oon niin hitonmoisessa kännissä, älkää antako enää alkoholia ja viekää mut kotiin ja äkkiä!

Sitten se sai päähänsä vaatia sen ajokorttia tai jonkinnäköistä henkilökorttia. Se kundi hämmentyneessä tilassaan kaivoi ajokorttinsa lompakostaan ja näytti sen Cecilialle, joka yritti humalatilastaan huolimatta kirjoittaa tietoja alas. Se alkoi siinä sivussa epäillä, että oliko tää kundi tosiaan 21 ja Chicagosta.

Sitten se antoi varoituksen; katkase yksikin hius mun pikku broidin päästä ilman sen lupaa ja laitan sut katumaan päivää jona synnyit. Ja koska nöyryytys ei tietenkään ollut tarpeeksi, se päätti myös, että oli aiheellista kertoa sille, että seksiä oli turha odottaa mun kanssa ekana iltana; vain suudelmat, tanssiminen ja kädestä piteleminen olisi sallittua. Jos tällä kundilla missään vaiheessa oli mitään aikomuksia mun suhteen, oon aika varma että mun sisko onnistu karkottamaan ne aika tehokkaasti. Ei sillä, että mua hirveesti kiinnostais, mutta vähän nolottaa koko tilanne. Voisinpa vaan valehdella, ettei se oo oikeesti mun sisko vaan joku hullu nainen, joka seuraa mua ja väittää olevansa.

Sitten se huomas Markon ja huusi kovalla kirkkaalla äänellä; Mr. Paris Hilton on täällä!’ Toinen hetki jolloin toivoin että maa vois niellä mut. Sitten se sai päähänsä, että sen piti huolehtia myös Markosta, koska se on saman maan kansalainen tai jotain. No se pyys nähdä tän toisenkin miehen henkilöllisyystodistuksen. Tällä hetkellä Pauli tuli viimein pelastamaan meidät ja kerto mulle, että se veis Cecilian kotiin ja muistutti mua, että olisin tervetullut niille yöksi, vaikkakin tulisin sinne myöhemmin illalla tai aikaisin aamulla; ja sitten se virnisti merkitsevästi.

Toinen häiritsevä hetki oli kun mun sisko kuiskasi mulle, että Jonin tilanne oli hoidossa ja se paskiainen sais pian ansionsa mukaan; se vinkkasi silmäänsä. En tiiä uskallanko edes ajatella mitä se on tehnyt.

Ja siinä paha missä mainitaan; törmäsin Joniin kirjaimellisesti kun olin tulossa miestenhuoneesta.

Joni otti kiinni mun käsivarresta.

”Jesse…” Se kuiskas ja katsoi mua sellaisella surulla ja katumuksella, että se miltein sai mut antamaan sille anteeksi heti siinä paikalla, mutta vain melkein.

”Päästä irti musta.” Sähisin ja kieltäydyin aluksi kattomasta siihen.

”Mulla on ikävä sua kulta; etkö sä ikävöi mua olenkaan?”

”En kaipaa sun valehtelua pätkääkään.” Katsoin sen silmiin, se sattui yhä, sattui ihan pirusti. Joni otti mun käden omaansa, kosketti mun poskea ja se tuntui niin tutulta, lämpimältä.

”Mä rakastan sua.” Se kuiskas; sen tumma, syvä ääni sai mut värisemään tahtomattani. Suljin silmäni.

”Etkä rakasta, ainoa jota sä kykenet rakastamaan oot sinä itse.” Katsoin siihen uudestaan ja vedin käteni irti. ”Hyvästi.”

”Odota, mihin sä oot menossa?”

”Tutkimaan uusia mahdollisuuksia.” Käännyin ja katsoi siihen. ”Näätkö noi miehet tuolla?” Kysyin siltä ja se katsoi kohti pöytää jota osotin.

”Marko ja noi tummaihoset?” Se kysyi hämmentyneenä.

”Niin.” Hymyilin ja kumarruin lähemmäksi. ”Mä meen niiden mukaan…” Hengitin lähellä sen korvaa. ”…Niiden hotellihuoneeseen, me pidetään sellaset orgiat jotka kestää pitkälle seuraavaan päivään… Tiedäthän sä mitä ne sanoo? Once you go black you never go back. Ja jos se on totta mitä ne sanoo; että kaikki on… isompaa Amerikassa: No, mä luulen, että mulla on mun elämäni yö tiedossa.” Katsoin epäuskoa sen silmissä ja tunsin itteni tyytyväisemmäksi kuin aikoihin.

En katsonut taakseni kun mä lähdettiin clubilta. En tiedä mihin olin menossa, tunsin ainoastaan vihaa, kipua ja hämmennystä.

Markon huolestuneet vihreät silmät, amerikkalaisten juttelua, kävelyä. Me käveltiin enkä edes tiennyt minne.

Jeffry tarjosi mulle juomista taskumatistaan ja otin sen vastaan janoisena. Halusin unohtaa, halusin päästä eroon kivusta, särystä mun rinnassani. Oon aina ollut aian liian herkkä tälläsille jutuille, pitää aikuistua; olla mies eikä mikään säälittävä itkupilli. Kukaan ei kestä itkupillejä.

Istuttiin rannalla Hietsussa, en tiiä miks me oltiin tultu sinne. Sadepilvet on kadonnut jo aikoja sitten, aurinko on jo nousemassa. Kuulen kuinka Marko kertoo niille jotakin joulupukista; eikö ne tiedä että se asuu Suomessa?! Ilmeisesti eivät.

”Want to go some place?” Jaffrey tai Jeremy tai mikä nyt olikaan kysyy suudellessaan mun kaulaa, sen hengitys on raskasta. Pehmeä tuuli, linnut laulaa, meren aallot. Jonnekin? Annan sen vetää mut ylös hiekalta, se pitelee mun kättä kun me kävellään eteenpäin; jonnekin. Se tarjoaa lisää juomaa ja otan sen vastaan. Haluan vain unohtaa… Marko, sen ääni… En kuule sen ääntä enää, sen naurua.

”Ups,” nauran kun kaadun maahan polvilleni. Se putoaa mun viereen.

”Ups,” sekin nauraa, sen ruskeat silmät katsoo mun omiini, se on aika söpö. Mietin miltä tuntuis muuttaa Jenkkeihin, - mun ei koskaan enää tarvis nähdä Jonia, se on iso plussa. Se vetää mut päällensä ja suutelee. Sen kädet liikkuu mun vartalolla ja puristelee mun persettä. Suutelen takaisin, kosteita suudelmia, mutten tunne mitään. Haparoin, nousen istumaan sen lantion päälle. Miten me päädyttiin näin?

Tuuli puhaltaa mun kasvoihin, taivutan päätäni taakse ja katson ylös; on niin kaunista. Missä Marko on?

Jeff liikuttaa käsiään mun sivujani pitkin ja äkkiä kääntää mut ympäri allensa. Katson siihen, hämmentyneenä.

”Where are the others?” Kysyn ja koitan katsella ympärilleni. Me ollaan yhä rannalla.

”We don’t need them.” Se kuiskaa ja suutelee mua uudestaan, tunnen sen erektion reittäni vasten. Haluanko mä tätä? Pyysinkö tätä? Sen kädet availee mun farkkuja. Mun siskon varoitus ei tainnut sittenkään pelästyttää sitä.

En juurikaan oo kiihottunut tilanteesta, seksiä rannalla tuntemattoman kanssa. Päätän, että se ei oo hyvä idea, tunnen itteni liian hyvin ja sitä paitsi sitä voi saada hiekkaa paikkoihin joihin et halua saada sitä.

“Hey, I think we should stop.” Kuiskaan

“Don’t worry, I have a condom, we can place my jacket under you.” No sehän tietty ratkasee kaiken…

“No, I-, please, stop.” Yritän työntää sen käsiä pois, kun se alkaa vetämään mun farkkuja nilkkoihin. Se lyö mua kasvoihin ja parahdan.

“Shut up whitey, I know you want this… You and your friend have been begging for it the whole night.”

“We have not, get off of me!” Huudan paniikissa, rimpuilen sen alla. Tää ei voi oikeasti tapahtua? Ei tällaista voi tapahtua...

“Get the fuck off of him right now!” Vihanen ääni huutaa jostakin takaalta. Jeffry katsoo ylös, makaan paikoillani shokissa ja vapisen. Tumma kundi nousee hitaasti ylös.

”Easy there, we were just having a bit of fun, I wasn’t going to hurt him.” Se nostaa kätensä kasvojensa korkeudelle antautumisen merkiksi. Katson ylös pelastajaani; Marko. Se pitelee paksua puun oksaa kädessään ja näyttää aika vittuuntuneelta; valmiina iskemään sitä kundia päin näköä. Nyt oon ehkä vielä isommassa shokissa jos mahdollista.

”Wasn’t how it looked like to me. When someone asks you to stop then you fucking stop! No piss off before I beat the fucking shit out of you!” Marko tuijottaa sitä, sen silmät kiiluu vihasta, enkä oo koskaan nähnyt sitä sellasena aiemmin, en oo koskaan nähnyt sitä niin vahvana ja tulisena. Se kundi perääntyy ja lähtee. Marko tuijottaa sen perään kunnes se on kadonnut näkyvistä kokonaan.

“Ootko kunnossa?” Se kysyy ja tutkiskelee mua huolestuneena. Vedän farkkuni takaisin ylös ja vetoketjun kiinni. En oo ehkä koskaan ollut yhtä häpeissäni, hämmentynyt… Enkä oo ihan varma siitä mitä just tapahtu. Marko polvistuu hiekalle mun viereen. Katson sitä kyynelteni lävitse ja vapisen. Se asettaa takkinsa mun harteille.

”Mä oon ihan kunnossa, mulla oli tilanne täysin hallinnassa.” Väitän sille.

”Niinkö?” Sen kulma nousee epäilevänä ja pysyn hiljaa. ”Jesse… Mä oon pahoillani että olin sellanen nuija, sulla on täys oikeus vihata mua ja… Mut mä ihan oikeesti välitän susta…”

”Sulla on outo tapa osoittaa se; makaamalla mun kundikaverin kanssa.” Mutisen ja pyyhin kyyneleitä silmäkulmistani, mun poskea kivistää. Vihaan itteäni kun itken sen edessä.

”Se oli ehkä isoin virhe jonka oon tehnyt.”

”Ja mites tän iltanen, uh; mä rakastan Arerikkalaisia; ootte niin hot, kaikki on niin fucking hot! Sä kikatit kuin joku mielipuoli koulutyttö.”.

”Se oli typerää, typerää esitystä… Mä-, Mä luulin, ettei mulla ois mitään menetettävää ja… ja mä olin väärässä ja nyt tää tapahtu ja-, mä oon pahoillani Jesse…” Pyyhin hiekkaa housuiltani ja leikin takin hihoilla hermostuneena. ”Jos se yhtään helpottaa sun oloa, niin mä varastin rahaa niiltä.” Se kuiskaa sitten ja meidän katseet kohtaa; se virnistää.

”Ai varastit?” Kysyin.

”Joo… ja mulla on ton äskeisen idiootin kännykkä.” Se näyttää mulle harmaata pientä puhelinta. ”Se varmaan pudotti sen kun se yritti…” Alan taas vapisemaan, mut meilkein… just äsken… se r-sana? Tai ehkä se ei oikeesti ois edes mennyt niin pitkälle…?

”Uhum… Joka tapauksessa, tiiätkö mitä meijän pitäis tehä? Soittaa johonkin seksilinjoille tällä, jättää se päälle ja hankkia sille helvetinmoinen puhelinlasku. Jos se ei oo ollut tarpeeks fiksu hankkiakseen jonkun eston niihin.”

”En tiiä…”

“Se ansaitsis sen…”

”No… okei….” Päätän lopulta. Matko hymyilee ja valisee numeron. Mietin mistä se voi muistaa noita numeroita ulkoa. Se katsoo muhun. ”Mä oon tapaillut niin monta idioottia ettet uskoiskaan; tää on mun yks suosikki jekuista niille.” Se virnistää, ihan kuin se ois voinut lukea mun ajatukset.

”Tuu, mennään… Viedään sut himaan.” Se sanoo sitten, nousee ylös ja tarjoaa kätensä. Tartun siihen. Millon Markosta tuli se vahvempi? Millon siitä tuli mun sankari? Tää ei voi olla oikein…?

14. Luku

Ehkä mun ois pitänyt mennä siskon luokse yöksi sen sijaan että tulin kotiin. – Mietin astuessani sisään ja riisuessani kenkiäni.

”Jesse?” Äiti kutsuu väsyneellä äänellä.

”Joo.” Vastaan lyhyesti, kuulen sen askeleiden lähestyvän. Äiti näyttää väsyneeltä, sillä on yllään vaaleansininen silkkiaamutakki, jonka isä osti sille viime jouluna. Unohdin täysin että se odottais mua valveilla, kuten aina silloinkin kun asuin vielä himassa.

”Olin huolissani susta, tiedätkö paljon kello on?”

”5:30?” Tarjoan, piilotellen kasvojani valolta.

”Niin juuri; 5:30 ja oon ollut todella huolissani susta! En saanut unta Jesse. Miksi et vastaa sun puhelimeen?”

”Mä… En kuullut et se on soinut.” Mutisen ja tunnen itteni velvolliseksi selittämään ja kyyristelemään sen edessä niin kuin joskus teininä kun olin luvattomilla reissuilla. Se onnistuu saamaan mut tuntemaan itteni niin hemmetin nuoreksi vaikka laillisesti oon ollut aikuinen jo pari vuotta. Vihaan tätä tunnetta.

Äiti huokaisee, yritän livahtaa sen ohitse kylpyhuoneeseen. Oikeesti, mä oon jo aikuinen, oon asunut omillani miltei vuoden ja silti se kohtelee mua kuin vauvaa! Mun ei tarvitsis selitellä mun menemisiä ja tulemisia!

”Missä sä olit ja kenen kanssa?” Äiti kysyy seuratessaan mua.

”Mun pitää käydä vessassa, voinko vai haluatko seurata mua sinnekin?” Kysyn kireällä äänellä katsomatta siihen.

”Hyvä on, mutta haluan kuitenkin jutella sun kanssa vielä. Laitan sulle jotain syömistä, sulla on varmasti nälkä.”

Katson kasvojani peilistä; oikeaan poskeen on muodostumassa mustelma muistoksi lyönnistä jonka sain. Kukaan ei oo koskaan aiemmin lyönyt mua… Äkkiä tajuan että voisin itse asiassa näyttää aika paljon pahemmalta just nyt ja äkkiä pieni mustelma ei oo niin iso juttu. Se kirvelee ja kihelmöi kyllä pirusti.

”Mitä ihmettä sun kasvoille on käynyt?” Äiti kysyy järkyttyneenä kun pääsen keittiöön. Se kurottautuu koskettamaan mua varovasti.

”Ai toi? Ei se oikeesti oo niin paha miltä se näyttää. Mä olin-”

”Löikö Joni sua? Koska jos se löi niin vannon että-“

”Ei, Joni ei lyönyt mua.” Vastaan nopeasti.

”No joku selvästi löi ja haluan tietää kuka.” Äiti sanoo istuessaan mua vastapäätä. En tiedä mitä vastata, tuijotan kahta juustovoileipää ja lasillista maitoa edessäni.

”En halua puhua siitä, ei siinä oo mitään kerrottavaa, se tapahtu ja nyt se on ohi, enkä enää koskaan tuu näkemään sitä kundia.” Kohautan olkapäitäni välinpitämättömästi,

”Ei mitään kerrottavaa? Joku mies löi mun pikkuistani ja hän sanoo ettei se ole mitään!”

”Äiti kiltti…” En oikeasti halua palata siihen hetkeen. “Mä oon kunnossa, ihan oikeasti, se on vaan pieni mustelma.” –Jonka kaikki näkee…

”Mihin tää maailma on menossa?” Äiti pudistelee päätään. ”Rikolliset on vallanneet kadut, sanoinhan mä että sun olis syytä olla varovainen… Kultapieni, et saisi olla ulkona niin myöhään- tai aikaiseen… Oon lukenut lehtiä; vasta viimeviikolla, joku nuori tyttö oli löydetty kuolleena; murhattuna! Ja… Ethän mennyt minnekään ventovieraan mukaan? Enkä ole varottanut lähtemästä vieraiden mukaan? Kaikenlaisia perverssejä…”

”Äiti lopeta! Mä oon kunnossa; kato nyt.” Se katsoo mua epäillen.

”Mustelma kasvoissa ei tarkoita sitä että olisit kunnossa.”

”Mä oon väsynyt, en oikeastaan edes nälkäinen. Jutellaan huomenna, jooko? Ja oon oikeesti kunnossa, se oli vaan typerä juttu, vahinko oikeastaan. Olin vaan väärässä paikassa, väärään aikaan.” Painan kevyen suukon sen otsalle. ”Ja sun ei pitäis enää valvoa oottamassa mua, mä oon aikuinen mies jo. Pian muutan taas omilleni, heti kun löydän kämpän. Rakastan sua.”

”Aikuinen mies.” Äiti hymähtää, mutta hymyilee lempeästi. ”Poikanen vasta, enkä mä susta lakkaa huolehtimasta olit miten vanha tahansa, tai missä tahansa asut. Äidit vaan toimii sillä tavalla. Kuka tietää, ehkä joku päivä ymmärrät.” Se hymyilee yhä. En ole varma miten vastata joten toivotan hiljaa hyvää yötä.

”Nuku hyvin,” äiti vastaa.

Mun uni on levotonta, liikaa ajatuksia, liikaa stressiä. Ajattelen Jonia ja sitten ajattelen Markoa; oon vieläkin niin hämmentynyt. Mua puistattaa ajatella mitä ois voinut tapahtua jos Marko ei olisi ilmestynyt paikalle ajoissa.

En usko että edes kiitin sitä kunnolla, olin niin häpeissäni koko tilanteesta. Mietin mitäköhän se ajattelee musta nyt ja miksi ihmeessä murehdin siitä mitä miespuolinen Paris Hilton ajattelee musta? Muistutan itseäni, että Marko ei oikeastaan ole se aivoton blondi joksi kuvittelin sen vielä viikko sitten. Mutta silti, tää kundi on se jonka kanssa mun poikaystävä petti mua, -expoikaystävä, korjaan itseni nopeasti… Joka tapauksessa, en saisi ajatella sitä, en saisi ajatella kuinka pehmeät sen huulet on, en saisi ajatella mitän kauniit silmät sillä on, silmät jotka tuntuvat vaihtavan väriä; onko ne enemmän vihreät vai siniset? En oo osannut päättää- Tää on niin turhauttavaa! En saa Markoa mielestäni! Miksi? Mun pitäisi kaiken järjen mukaan ajatella enemmän Jonia, enkö mä rakastanut sitä? Eikö se juuri särkenyt mun sydämen? Jos niin, niin miksi ajattelen kundia joka aiheutti meidän eron? …Mitä mun pitäis tehdä? Mitä ajatella?

**^^**^^**^^**^^**

Marko

Yritän olla hiljaa kun astun sisään, jos oon onnekas, isä on sammunut juotuaan liikaa. Mutten koskaan voi olla niin onnekas; onni ei oo koskaan kulkenut mun rinnalla. Kuulen isän yskivän. Kävelen keittiöön hakemaan itselleni vettä. Kuulen isän askeleiden lähestyvän, pian sen hahmo ilmestyy oviaukkoon. Vilkaisen sitä nopeasti, tunnen sen katseen ihollani, inhon jota se tuntee mua kohtaan.

”Huora on tullut takaisin.” Se sammaltaa, pysyn itse hiljaa. Kuulen sen lähestyvän ja käännyn.

”Maksoko ne edes sulle?” Isä kysyy. Puren hampaani yhteen.

”Kyllä isä, ne makso mulle hyvin, enemmän rahaa kuin mitä voit koskaan kuvitella. Ne oli orgiat, isot orgiat, tuskin pystyn istumaan enää.” Vastaan, mitä tahansa sanon tai teen isä jaksaa kutsua mua huoraksi, hyvä on, olkoon niin. ”Se oli ryhmä ulkomaalaisia, isoja mustia miehiä.” Aloitan, sen kasvot synkistyy välittömästi, hymyilen. ”Ne kaikki pani mua ja mä rukoilin lisää, mä rukoilin isi.” Isku kasvoihin, huudahdan kivusta.

”typerä arvoton huora, aivan niin kuin arvoton äitis!” Isä huutaa, pakenen nopeasti omaan huoneeseeni. Lukitsen oven, kuulen isän yhä huutavan. Kyyneleet täyttää mun silmät, oli aika, niin kauan sitten, kun me oltiin oikea perhe. Aika, jolloin isä toivotti mut syleilyynsä avoimin käsin, kertoi kuinka rakasti kultapoikaansa, kertoen mulle miten ylpeä oli musta. Ne ajat on kadonneet tuhkaan, kuolleet pois.

Riisuudun hitaasti, vedän verhot alas, pimeys laskeutuu huoneeseen. Laskeudun makuulle kovalle sängylle ja ajattelen Jesseä. Se on liian hyvä tähän maailmaan, niin hyvä, lempeä, hellä, viaton… Halusin tappaa sen kundin joka yritti viedä sen siltä. Käyttäkää ja pahoinpidelkää mua, mutta jättäkää suloiset ihmiset niin kuin Jesse rauhaan. Rakastan sitä. Miten typerä ihminen voikaan olla? Miten typerä mä oonkaan? Miksi menin panemaan Jonin kanssa? Yksi mies muiden joukossa, jota kadun. Mutta mikä on tehty, on tehty, sitä ei voida muuttaa, saada tekemättömäksi ja mä oon yksin isän kanssa joka vihaa mun koko olemusta, jopa ilmaa jota hengitän. Mihin oon menossa? Mihin voin mennä?

**^^**^^**^^**

Jesse

En voi päästä irti, mun on pakko nähdä se, kiittää sitä, en saa rauhaa ennen kuin oon tehnyt sen. Tällä ei oo mitään tekemistä sen herkullisen tiukan takamuksen kanssa ja sillä miten paljon haluan puristaa sitä …gröhöm…uh, unohda, unohda toi ajatus.

Tässä mä siis oon nyt, pienten etsintöjen jälkeen mulla on Marko Liljan osoita ja seison sen oven takana joka johtaisi mut sen luokse, syvemmälle sen elämään. Mun käteni kurottautuu soittamaan ovikelloa vapisten. Kuulen ääniä, kuulen jonkun askeleet. Lukko kääntyy auki, ovi pian sen perässä. Sinivihreät silmät katsovat muhun hämmästyneinä

“Jesse.” Se henkäisee.

”Hei”

”Kuka siell "Kuka siellä on Marko? Taas joku mies? Käske painua helvettiin täältä… Hemmetin persettä jakeleva huora.” Miehen ääni kantautuu jostakin kauempaa. Markon posket punertuu häpeästä, se on hiljaa hetken kunnes hymyilee ja katsahtaa taakseen.
"Mäkin rakastan sua isä!" Se huudahtaa yllättäen mut.

”Hei.”

“Tuu sisään.” Se sanoo ja astuu sivuun, pidellen ovea auki mulle. Ovi sulkeutuu mun perässä, kiusallinen hiljaisuus joka kestää hetken. ”Miten sä voit?” Marko kysyy ja katsoo mun poskea; mustelma on haalistunut jo aika hyvin. Näen kuitenkin, että myös sitä on lyöty.

”Mä oon kunnossa, mutta sulla…” Aloitan, Marko nostaa kätensä koskettamaan mustelmaa ihollaan.

”Se ei oo mitään, ei mitään uutta, älä välitä siitä.” Marko katsoo ympärilleen kuullessaan askelia, se ottaa mun käden nopeasti. ”Tuu, mennään mun huoneeseen.” Se sanoo. Potkin kenkäni pois kiireessä ja seuraan sitä.

Marko sulkee oven ja lukitsee sen.

”Sori, mä en aijo yrittää mitään vaikka lukitsinkin oven, tiiäthän? En vaan halua että isä tulis häiritsemään…” Se selittää, katsoo mua ja istuu sängylleen. Katson ympärilleni; julisteet Johny Deppistä ja Brad Pittistä, tietokonepöytä, sänky, vihreää ja sinistä.

”Tiedän, noi julisteet; aika teiniä, mutta ne on mun suosikki näyttelijöitä, erityisesti Johny Depp, plus se on aika komea.” Marko selittää.

”Niin.” Hymyilen ja katson kirjahyllyä joka oikeasti kantaa kirjoja.

”Mä tykkään lukea välillä, useinkin, kai se yllätti sut?” Se kysyy.

”Vähän, sori.” vastaan häpeillen saan hymyn takaisin.

”Ei se mitään, käyttäydyn typerästi aika usein joten ei ihme….”

Hiljaisuus.

”Sä voit istua alaskin.” Marko sanoo lopulta, arka hymy sen huulilla.
”Ai, joo.” Istun sängynlaidalle, jätän tilaa meidän välille.

”Um, musta on kiva että tulit, mutta oliko sulla jotain asiaa vai tulitko vain katsomaan mua? Ei sillä että se mua haittaisi vaan…” Marko kysyy, pureskellen alahuultaan jotenkin hellyyttävän näköisenä.

”Mä tulin kiittämään sua, siitä mitä sä teit… että sä---” Katson sitä hermostuneena takaisin.

”Ei oo tarvetta kiittää.” Se aloittaa. ”Mä oon vaan pahoillani etten ehtinyt paikalle aiemmin ja…” Se pysäyttää keskelle lauseen, pysähtyy kuuntelemaan. ”Mun isä,” se kuiskaa.

“Haluatko, että riisun?” Marko kysyy.

”Mi-?” Sen sormi painautuu kevyesti mun huulille, vaimentaen mut.

”Näin? Haluatko että teen sen näin? Mmm… Iso poika…Anna kun maistan… Sä oot niin kuuma, mmhh… Seksikäs ruotsalainen! Lisää, anna mulle lisää! Ota mut nyt heti!” Katson sitä ja mietin josko se on on menettänyt järkensä lopullisesti. ”Työnnä se syvälle, aahh!” Se alkaa hyppimään istualleen sängyllä saaden sen narisemaan. Markon huulet on raollaan, sen silmät kiinni, niska taivutettuna taakse. Äkkiä se nostaa päänsä, avaa silmänsä ja katsoo muhun. ”Liiku mun kanssa.” Se kuiskaa ja ottaa mun käden omaansa. En tiedä miksi oikeastaan teen sen, mutta teen kuitenkin, sänky natisee yhä kovemmin. Kuuntelen sen huokailua, vaikerointia, katson ilmettä sen kasvoilla; häiritsevän eroottista ja ennen kuin ehdin oikein edes tajuta huomaan housuissani olevan epämukavan ahdasta, kalu sykkii ja pyytää helpotusta. Miten ihmeessä Marko tekee tän?

”Kovempaa, joo, joo, just sinne, siellä se on, oi kulta! Aaah!” Ja sitten se heittäytyy selälleen ja alkaa kikattamaan Kuulen kuinka askeleet kiiruhtaa ovelta, kauhistunutta mutinaa. Katson Markoa, mun ajattelun hoitaa nyt täysin joku muu osa kuin aivot.

”Lähetkö mun kanssa ulos joku päivä, treffeille?” Kysyn nopeasti.

15. Luku

Joni:

Luoja mun päätä särkee, ehkä otin taas liikaa?… Vaikerran kun yritän avata silmiäni; miksi täällä on niin pirun pimeää? Eilen, sen jälkeen kun näin Jessen, olin aika vittuuntunut suoraan sanoen, no enemmänkin poissa tolaltani ja niinpä mä join ja join… En muista kunnolla mitä tapahtui… Itse asiassa en muista esimerkiksi sitä miten pääsin kotiin.

Yritän liikkua mutta jostain syystä en pysty. Voimattomana annan otsani kohdata tyynyn kanssa, en vieläkään näe mitään ja mun silmät on kuitenkin auki, luulen niin…Käsivarsia särkee, oon varmaan nukkunut samassa asennossa koko yön ja siksi tunnen kipua. Yritän siirtää niitä pääni yläpuolelta, mutta jälleen jokin estää mua.

Tää on outoa. Yritän kääntyä selälleni, mutta ei… En voi tehdä sitäkään. Okei, vedä syvään henkeä. Hetkinen… Mun asunto ei tuoksu tältä…?

”Hereillä viimein?” Miehen ääni kysyy yllättäen ja kevyt aksentti paljastaa puhujan ulkomaalaiseksi, venäläiseksi ehkä? Nostan pääni äänen suuntaan ja tajuan kaiken kirkkaana; en voi nähdä koska side silmieni edessä estää sen ja syy miksi en voi siittää käsiäni on, että ne on sidottu tiukasti sängynpäätyyn.

”Kuka vittu sä oot? Päästä mut irti nyt heti!” Yritän kiskoa itseäni vapaaksi onnistumatta.
”Etkö muista?” Ääni kysyy huvittuneena. Tunnen kuinka patja painuu sen istuessa alas mun vierelle, jännityn tahtomattani. Ainakaan en oo täysin alasti; peitto on vedettynä vyötärölleni ja tunnen bokserit ylläni. ”No, se taitaa johtua siitä alkoholin määrästä jonka joit eilen. Mä katos voitin.”

”Voitit mitä?”

”Join sut pöydän alle niin kuin sanoin tekeväni, mutta et tuntunut uskovan ja…”

”Ja?!”

”Ja niin mä voitin Joni. Mä saan palkinnon, no, olisin saanut, mutta sä sammuit ja herrasmies kuten oon, ajattelin, että on säädyllistä odottaa kunnes heräät ja nyt oot herännyt; viimein.”

Kevyt kylmä viima; peitto vedetään alas, palelen.

”En muista tota, oot hullu, etkä tasan oo voittanut mitään.”

”Aw.. Ja olit niin kiltti poika eilen.”

”Poika? En oo mikään saamarin poika sulle.” Äänestä päätellen tää kundi ei voi olla mua paljon vanhempi. Sen käsi liikkuu alas mun pepulle ja alkaa hieroa sitä. ”Ota vittuun se kätes sieltä!”

”Mutta mä voitin, ootko tosiaan niin huono häviäjä, että aiot kieltää sen multa?”

Yritän epätoivoisesti muistaa edellisen illan tapahtumia, mutten pysty. Ääni kuulostaa jokseenkin tutulta, mutten saa mieleeni kasvoja. Kuka tää kundi on? Entä jos se on joku kaamean lihava ja hikinen Ryssä? Voi luoja, voisin oksentaa jo pelkästä ajatuksesta. Mutta fakta on se, että sen ääni on melko mukava eikä oo mitenkään mahdollista että menisin vapaaehtoisesti jonkun ruman paskiaisen mukaan.

Mutta entäs jos mut on huumattu? Kidnapattu? Mitä jos tää kundi haluaa… varastaa mun maksan?!? Tai mun muita elimiä ja myydä ne eteenpäin? Kauheaa…

Se riisuu mun bokserit ja herään todellisuuteen; oon pian ilman ainuttakaan vaatekappaletta, makaan vatsallani, mun ranteet sidottuna tiukasti sängynpäätyyn. Se ei oo mun maksa jonka perässä se on…

”Lopeta!” Huudan tajuttuani mitä se aikoi, yritän kiskoa itseäni vapaaksi hyödyttömästi. Se nauraa hiljaa.

”Rauhoitu, en aio raiskata sua.” Se kuiskaa livuttaessa kättään alas mun selkärankaa kohti mun pakaroita. Jotenkin en oo niin vakuuttunut…

”Päästä mut irti! Mitä vittua sä luulet tekeväs?!” Tunnen sen sormen hyväilevän aukkoani… Se ei voisi, eihän? Oon aina top, ihan aina, en koskaan bottom!

”No Joni, meillä oli niin hauskaa eilen, etkö muista? Me jopa peseydyttiin tätä varten ja sä halusit tätä, halusit niin paljon.”

”Valehtelija!”

”Meidän sopimus Joni…” Kuulen sen äänestä kuinka paljon se nauttii tästä, sen sormi kiusaa yhä mun peppua, herkkää ihoa peräaukon ympärillä. ”…juotiin yhdessä, muistatko? Tarjosin sulle juotavaa.” Sen sormi liikkuu hitaasti mun sisälle ja äännähdän.

”Me tultiin tänne…mmhh.” Sen sormi liikkuu mun sisälläni, ja mikään mitä yritän ei saa sitä pois. ”Oot aika tiukka, ihanan tiukka.” Se mutisee.

”Vitun paskiainen!”

”Et sanonut noin eilen, uskoakseni eilen olit aika… aika kiimanen itse asiassa. Missä on se himokas mies jonka toin tälle eilen?”

Älähdän kun toinen sormi liittyy ensimmäisen seuraksi, puristan hampaitani yhteen.

”Joka tapauksessa, sopimus oli; että se joka juo toisen pöydän alle saa tehdä toiselle mitä haluaa. Ja suostuit siihen. Mutta valitettavasti, ennen kuin sain lunastettua voittoni, olit sammunut kokonaan. Ja usko pois; eilen olit halukas, luulen, että jopa halusit mun voittavan,” Pystyn melkein näkemään virneen sen kasvoilla, muistaisinpa vain minkälaiset kasvot ne on.

”Tää on naurettavaa, mä-, mä en suostu tähän! Mä en halua ottaa sitä sinne!” Toi kundi selvästi keksii asioita, ei oo mitään mahdollisuutta, että suostuisin tai haluaisin ikinä että joku panis mua. Muistan kyllä hämärästi, että Jesse ois joskus väittänyt samoin; että olisin luvannut että se sais panna mua kun olin ollut kännissä ja seuraavana aamuna se kysy siitä, mutta oikeesti sekä Jesse että tää kundi valehtelee; valheita sanon!
”Voi mutta kultaseni, sä nautit tästä kyllä, takaan sen.” Sen sormet liukuu ulos; luojan kiitos! Mutta tosin se mitä se sano… Tunnen äkkiä öljyn ihollani, pepullani; sisälläni ja sormet palaa takaisin.

”Ota ne pois!”

”Sä se kyllä valitat paljon,” se naurahtaa ja työntää sormensa syvemmälle ja kovempaa, vaikerran avuttomasti. Luoja se tuntuukin hyvältä, tunnen kovettuvani ja hautaan kasvoni tyynyä vasten. En voi uskoa että alan oikeesti nauttimaan tästä.

”Oo kiltti ja kerro mulle edes ootko lihava?” En voi itselleni mitään, ajatus siitä että joku läski inhottava mulkku panis multa mun neitsyyden, kun makaan siinä avuttomana on aivan liian kauhea. Se nauraa taas, vetää sormet mun sisältäni ja tunnen sen liikkuvan sängyllä ja äkkiä mun vartaloni päällä makaa toinen, silkkinen, lämmin iho, eikä taatusti yhtään läskiä.

”Tunnunko lihavalta?” Se kuiskuttelee ja liikuttaa lanteitaan niin että sen kalu hyväilee mun peppuvakoa; se on valtava! Puren huultani ja pudistan päätäni. Alan nauttimaan ihan liikaa tästä tilanteesta, oon sairas, sairas… Tää kundi on sitonut mut, peittänyt mun silmät ja se vois tehdä ihan mitä haluaa mulle; tappaa mut, raiskata mut, aivan mitä tahansa ja mä oon kiihottunut?! Mulla ei oo mitään muistikuvaa koko tyypistä ja siitä mitä tapahtui, en tiedä missä oon. Oon täysin tän tuntemattoman venäläiskundin armoilla. Tuntemattoman jolla on seksikäs ääni, seksikäs aksentti ja mikä vaikuttaa aika seksikkäältä vartalolta. En oikein tiiä pitäiskö mun olla enemmän kiihottunut vai peloissani. Mun sydän lyö villinä kylkiluita vasten kun tunnen sen elimen hyväilevän pepunreikääni. Vapisen, en tiedä mitä enää haluan.

Sitten se liikkuu alas, nuolee mun ihoa, mun peppua, sen etusormi liikkuu mun sisääni.

”Paskiainen.” Sähähdän, mutta se kuulostaa enemmän huokaisulta. Sitten se puraisee mua, se vittu puree mua! huudan raivoissani ja yritän potkia sen hyödyttömästi pois, mutta siinä se sitkeästi roikkuu, hampaat mun ihossani, imien, nuollen ja purren; jättäen jäljen.

”Vitun hullu!” Huudan, se pitää mut tehokkaasti paikoillani, kädet tarttuen tiukasti mun lantiosta eikä se vieläkään päästä irti; toi mustelma kestää varmasti viikkoja! Vihdoin se lopettaa ja nauraa, hyväillen vahingoittamaansa ihoa pehmeästi.

”Sä oot paha suustasi; mun pitäisi antaa sulle piiskaa.” Se sanoo sitten ja siirtää kätensä mun oikealle pakaralle; ja läps! Huudan uudestaan ja taas se nauraa.

”Kusipää! Mun on tarkotus mennä mökille viikonloppuna perheen kanssa; miten mä selitän isälleni ton puremanjäljen pakarassani kun me ollaan saunassa?!” Se pidättelee uutta naurunpurkausta.

”Katsooko sun isä useinkin sun persettä?” Se kysyy lähellä mun korvaa. Luoja se on ärsyttävä mulkku.

”No on aika vaikee huomata kun on alasti!”

”Totta ja siksi mä sua purinkin; tykkään merkata omani.” Sen äänessä on ärsyttävä hunajaisuus.

”Sun? No mä en oo yksi niistä joten jätä mun peppu rauhaan!”

”Sä pian oot mun ja siihen ei kuulu sun pepun rauhaan jättäminen, aika lailla päinvastoin pelkään.” Kuulen kuinka se ottaa jotakin, se istuu mun pepun päälle; kondomi?

Pieni hetki ja se makaa taas mun päällä, ohjaten kaluaan mun aukkoani vasten.

”Älä edes yritä…” Sähisen varoitukseksi, se on sitä paitsi aivan liian iso mulle.

”Mä haluan sun sisään, ootko valmis?”

”En!” Se ei onnistu heti, muutaman kerran osuu ohi ja sen kalu liukuu mun pakaroiden väliä, mun lihakset vastustelee en pysty täysin rentoutumaan, lopulta se käyttää enemmän voimaa sen terskanpää liukuu mun sisään ja huudan. Sen kädet tarttuu mun lantiosta tiukasti ja se tekee toisen voimakkaan työnnön päätyen mun sisälle koko pituudellaan. Kyyneleet täyttää mun silmät; vittu se sattuu! Enkä voi uskoa, että tää vitun tuntematon venäläinen, jolla on selvä kiinnostus sitomisleikkeihin, tuli ja varasti sen mitä oon onnistunut suojelemaan jo 23-vuotta! Oon vihainen ja tärisen.

”Yritä nyt rentoutua, nautit tästä kyllä kun rentoudut.” Ja nyt se vittu käy vielä neuvomaankin. Se alkaa liikkua ja ensimmäiset työnnöt on kivuliaita, lopulta saan itseni rauhoittumaan hieman, rentoutumaan ja kipu laantuu, muuttuu vähän erikoiseksi tunteeksi, aavistuksen epämukavaksi ehkä… Vapisen ja vaikerran hiljaa, sitten se löytää sen; mun eturauhasen ja mun kivuliaat vaikerrukset muuttuu nautinnoksi. Mun erektio palaa täyteen mittaansa.

Huomaan pian pyytäväni nopeampaa ja kovemmin ja mun pyynnöt toteutetaan. Se on jotenkin häiritsevän kiihottavaa; olla siinä avuttomana, näkemättä mitään, kun toinen mies käyttää sua… Se vetää mut polvilleni, mun ylävartalo makaa yhä sängyllä ja se tuo kätensä hyväilemään mun penistä. Pudistelen päätäni ja vaikerran kuin kiimanen lutka, joka ei saa tarpeekseen.

Se murahtaa, huokailee, sen hiki tarttuen mun iholleni. Tunnen orgasmin lähestyvän ja taivutan niskaani taakse tullessani sen kädelle, läähätän. Se vetää kalunsa ulos, poistaa kondomin ja hieroo kaluansa mun vakoani vasten ja tulee mun iholleni vaikertaen nautinnosta. Se läsähtää mun vierelle sängylle, hieroo sormillaan spermaansa mun iholle ja mietin millon se meinaa päästää mut irti, jos ollenkaan?

Lopulta se liikahtaa ja kurottautuu avaamaan köysiä, se suutelee ihoa mun korvan takana hellästi. Kun se on vapauttanut mun kädet, mulla ei oo aikaa reagoida, kun se jo vetää mun syliinsä, selkä vasten sen rintaa. Se pitelee mua tiukasti kun yritän vääntelehtiä vapaaksi. Se odottaa kunnes rauhotun.

”No niin, poistan tän siteen sun silmiltä, ihan rauhassa nyt.” Käyttäydyn kuin olisin rauhoittunut, sen kädet liikkuu ylös, pysyn paikoillani vaikka voisin yrittää pakoa. Se poistaa siteen hellästi, räpyttelen silmiäni äkillisessä kirkkaudessa, mutta heti nähdessäni paremmin hyppään sen sylistä ja pois sängyn läheltä.

Käännyn katsomaan tätä miestä ja ällistyneenä huomaan katsovani komeaa, lihaksikasta blondia, joka virnistää mulle. Se istuu sängyllä alasti ja sen harmaat silmät tarkkailee mua.

”No, se oli hauskaa, eikö?” Se kysyy, rikkoen hiljaisuuden joka on jo kestänyt liian kauan.

”Vitun kusipää; kidnappaatko usein ihmisiä ja raiskaat ne?” Huudan hämmentyneenä kaikesta. Se naurahtaa.

”Se tuskin oli raiskaus ja halukasta ei voi kidnapata,”

”Väität siis että olin omasta tahdostani sidottuna?”

”Olit sammunut,” se hymyilee. ”Ja me puhuttiin siitä ennen kuin sammuit.”

”Niinkö? Miks mä en sitten muista mitään tästä? Miksi mun pitäisi uskoa; en tunne sua!”

”Sä tosiaan unohdit kaiken?” Se huokaa. ”No parempi esitellä itseni sitten uudemman kerran kun tullaan kerta näkemään toisiamme useammin; oon Misha, mutta mun ystävät kutsuu mua Vodkaksi.” Se virnistää ja ojentaa kätensä mulle, tuijotan sitä.

”Vodka?” Ja sitten nauran. ”Olis pitänyt arvata.” Muistutus itselle; älä ikinä pelaa juomapeliä kenenkään kanssa, joka tykkää kutsua itseään vodkaksi.

“Ja mitä sä tarkotat; näkemään toisiamme useammin? Mä vakuutan sulle, että tämä…” Osoitan sänkyä ja huidon käsiäni, ”ei tuu enää koskaan toistumaan!” Se vain virnistää, sen katse liikkuu alas mun vartalolla ja muistan alastoman tilani. Vedän peiton nopeasti sängyllä, jolla peittää itseni ja jolla samalla pyyhkiä spermaa iholtani.

”Missä mun vaatteet on?” Se nousee sängyltä ja kävelee saalistajamaisesti lähemmäksi, peräännyn. Se seisoo mun tasalla, ehkä jopa vähän pidempi; paskiainen! Kukaan ei saisi olla pidempi kuin minä, pitäisi olla joku laki sitä vastaan! Mun selkä osuu seinää vasten ja se hymyilee painautuessaan mua vasten.

”Ennen kuin unohdan; Cecilia Lumme sanoo terveisiä.” Se kuiskaa ja suutelee mun niskaa. Mitä?… Siis mitä?? Cecilia? Jessen sisko? Se narttu on ilkeä! ILKEÄ isolla I:llä! Työnnän Mishan kauemmaksi ja meen ettimään vaatteitani, se seuraa mua, löydän bokserini ja pukeudun.

Se kävelee mun ohitseni ulos huoneesta ja palaa loppujen vaatteideni kanssa. Melkein revin ne sen käsistä.
”Oon kuullut huhuja Joni; huhuja susta ja ne saa luvan loppua. Mä oon mustasukkainen mies enkä halua että makaat ympäriinsä, ymmärrätkö?” Katson sitä silmät kaventuen ja jatkan pukeutumista. Toi kundi saattaa olla jumalallisen komea, mutta se on näköjään myös hullu. ”Mä tarkkailen sua, ihan vain että tiedät, mulla on ystäviä Joni…”

”Ai ihanko totta? jotenkin vaikea uskoa.” Sähähdän väliin.
”Joka tapauksessa; kuten sanoin, mulla on ystäviä ja jos et vieläkään osaa pitää housujasi jalassa niin on pakotettu ottamaan kovemmat otteet käyttöön.” Tuijotan sitä epäuskoisena napittaessa paitaani.

”Anteeks nyt vaan; mutta mikä ihme saa sut kuvittelemaan että oon velkaa ainuttakaan selitystä tekemisistäni?”

”Koska oot mun nyt,” se vastaa kuin se ois maailman yksinkertaisin asia. Se istuu alas sängylle ja sytyttää tupakan. Jatkan sen tuijottamista suu auki ja lopulta nauran.
”Oot jopa hullumpi kuin mitä kuvittelin. En kuulu kenellekään, kaikkein vähiten sulle! Et voi määräillä mua. Mä. Oon. Itsenäinen. Ymmärrätkö? Mä en oo orja ja sä et oo mun herrani.” Yritän sanoa tän niin hitaasti kuin voin jotta se varmasti ymmärtää.

Se nousee taas, yhä ilkosen alasti; mun katse harhautuu väkisinkin alas ja huomaan että jopa lepotilassa sen kalu on melkoisen kokonen. Päätän saaneeni tarpeekseni koko oudosta tilanteesta ja kävelen ulos huoneesta, kuulen sen seuraavan.

”Joni.” Se kutsuu. Katson mun lompakon; tarkistan että kaikki on tallella, ettei se oo varastanut mitään… Mitään muuta kun mun peppu parkani neitsyyden! Oon vieläkin katkera siitä. ”Joni!” Se kutsuu voimakkaammin ja pysäyttää mut, tarttuen mun käsivarresta. ”Nähdään illalla.” Se hymyilee. Veden käsivarteni vapaaksi ja nauran.

”En pidättelisi hengitystäni,” Vastaan. ”Yritä nyt ymmärtää; oot onnekas etten ota yhteyttä poliisiin, me ei nähdä enää toisiamme, mä oon vapaa mies tekemään mitä haluan! Okei?” Otan takkini ja pukeudun, kengät jalkaan, avaan etuoven.

”Nähdään illalla Joni.” Kuulen sen vielä sanovan ennen kuin ovi sulkeutuu mun perässäni.

Luuleeko se tosiaan että se voi pelotella mua? Se ja sen ystävät? En kuule usko! Oon niin helvetin huonolla tuulella, kävellessäni kotiin, osaksi koska mut otettiin niin, osaksi Jessen vuoksi, kun ajattelen sitä niiden miesten kanssa ja niitä isoja orgioita, vai mistä se nyt puhuikaan… ja osaksi Cecilian takia; tiesin aina, että naiset on pahoja… ja osaksi myös koska… jos oon rehellinen itselleni, oikeastaan nautin siitä mitä tapahtui tänä aamuna. Mutta en ikinä anna sen kundin kontrolloida mua ja mun elämää, mun pitäisi pitää housut jalassani vai? enpä usko, sitä paitsi--- Pidän vaan oveni lukossa, miten se pääsisi muka sisään? Se ja sen ’ystävät’ voi mun puolesta mennä vaikka vetämään käteen. Mua ei noin vain pelotella!

Tuun kotiin ja miltei ensimmäinen asia jonka teen; on soittaa Mikalle, yhdelle mun panokavereista, jota en oo nähnyt aikoihin, mutta tiedän että se tulisi juosten jos vain pyydän. Näytän tälle Vodkalle, tai mikä tahansa sen nimi nyt onkaan; mä en oo sen enkä koskaan tule olemaan!

16. Luku

Joni:

Muistikuvia, välähdyksiä sieltä täältä, palaa mun mieleeni seistessäni lämpimän suihkuveden alla. Miten tapasin sen, miten pidin sitä seksikkäänä, kuinka se tarjosi mulle drinkkejä … Kiroan ystäväni, hyödyttömät paskiaiset, jotka antoi mun lähteä sen mukaan, eikö ystäviin pitäisi voida luottaa? Eikö niiden pitäisi vähän kattoa perään? Okei, menin sen mukaan omasta vapaasta tahdostani, mutta olin helvetin kännissä. Muistan hämärästi puheen pelistä, juomispelistä… Olohuone… keittiö, kuinka se täytti mun lasini, kun se kävi tyhjäksi.

”Haluatko varmasti lisää?”

”Haluan.” Me suudeltiin, muistan suudelmat… Se piteli mua, riisui mua; istuin pöydällä? Se riisui paitansa.

”Haluan panna sua lujaa, onko sua pantu ennen, Joni?” Sen hengitys lähellä mun korvaa. Sitten… me oltiin suihkussa?

Kosketan kipeää peppuani varoen, tunnustellen ruhjetta; kuka hiton hullu puree toisen takapuolta? Oikeesti… Tuntuu miltei siltä kuin se ois yhä mun sisällä, vähän epämukava tunne. Astun ulos suihkusta ja kuivaan itseni pörröisellä pyyhkeellä. Kävelen makuuhuoneeseen etsimään itselleni puhtaat vaatteet, pyyhe kiedottuna vyötäröni ympärille.

Kaapissa on yhä joitain Jessen vaatteita, rintaa kipristää kummasti kun nään ne; muistuttamassa siitä mikä oli ja mikä ei ole enää. Tiedän sen olevan ohi. Huokaan raskaasti ja pukeudun; musta hihatonpaita, mustat bokserit ja tummansiniset farkut. Päätän seuraavaksi pakata Jessen jättämät vaatteet valmiiksi kunnes se tulee hakemaan ne, pois muistuttamasta mua. Päätän samalla pakata sen muut tavarat; hiusgeeli, kirjat, DVD-elokuvat, kaikki mikä kuuluu sille. Poistan systemaattisesti kaikki kuvat meistä yhdessä, pakkaan ne vanhaan kenkälaatikkoon ja työnnän jonnekin kaapin perälle.

Laitan hiukseni sen jälkeen. Myönnettäköön, että mulla on jonkin sortin pakkomielle hiusteni kanssa, pystyn hädin tuskin käymään kaupassa, jos en oo laittanut hiuksiani ensin. Luojan kiitos kaljuuntuminen ei juokse mun suvussa, en kestäisi jos menettäisin hiukseni.

Odotan Mikaa, se sanoi kiiruhtavansa; se on aivan liian helppo. Se oli käymässä isovanhempiensa luona miltei 200 kilometrin päässä ja nyt se kiirehtii mun luokse; aivan liian helppo.

Istun alas sohvalle, tunnen vieläkin itseni väsyneeksi. Kello on melkein neljä iltapäivällä, enkä voi olla miettimättä tarkoittiko tää Vodka kundi mitä se sanoi; että se näkisi mut tänään? Tulisiko se tänne? Ja mikä tää; ’mulla on ystäviä’ juttu oikein oli? Päätän, etten pelkää, se haluaa kontrolloida mua? Kukaan ei pysty, oon vapaa, en anna ihmisten määräillä mua. Sillä on ystäviä? No hitto; niin on mullakin.

Mun isä soitti mulle, se kuulosti huolestuneelta, se aina kuulostaa huolestuneelta.

”Olitko ulkona eilen?” Se kysyi, sanoin olleeni. Se kysyi olinko kotona, vastasin kyllä. Kai se oli vähän pettynyt kuullessaan, että olin eronnut Jessestä, se piti Jessestä, kai se toivoi että Jesse rauhoittais mut. Isä ajattelee että oon liian levoton, hyppään kundista kundiin. Se pelkää mun turvallisuuden ja terveydenpuolesta. Muistutan sitä kuulemma mun äidistä, joka kuoli kun olin 6-vuotias. Mulla on äidin silmät, sen hiukset; mustat kuin yö, sen poskipäät, huulet, hymy, sen temperamentti.

Isä hemmotteli mua; äidin mentyä, olin ainut mitä isällä oli jäljellä sen elämänsä suurimmasta rakkaudesta.

Isä meni uudelleen naimisiin, kun oli kymmenen, sai lisää lapsia. Mulla on kaksi velipuolta; kaksoset ja siskopuoli; Sini, ne on täysin erinäköisiä kuin minä; vaaleita nin kuin äitinsä, niin kuin mun isä. Mun äitipuoli;13-vuotta mua vanhempi, vihaa mua, no ehkä viha on liian voimakas sana, mutta kuitenkin. Se ei pidä musta koska muistutan sitä liikaa siitä naisesta, jolle isän sydän aina ensimmäiseksi kuuluu, naisesta, jonka haamua se ei koskaan pysty voittamaan. isällä on yhä äidin kuvia esillä, hymyilen aina nähdessäni ne. Muistan kiljuneeni joskus lapsena kun isä mietti niiden poistamista, raivonneeni kun Katja, mun äitipuoli, ehdotti sitä myöhemmin. Isä antoi periksi mun tahdolle. Oon isän suosikki, se yrittää peittää sitä, mutta välillä se tulee esiin hyvin selvästi, se puhuu äidistä usein kun ollaan kahden. Isä rakastaa mua huolimatta kaikesta typeristä jutuista joita oon vetänyt, se on aina ollut siellä, taustalla; tukemassa, katsomassa. Oon onnekas, ymmärrän ja toivon usein että voisin olla parempi poika isälleni.

”Nähdään huomenna poika, tuun hakemaan sut yhdeltätoista, oo valmis siihen.”

Se sanoi lopettaessaan puhelun. En olisi suostunut lähtemään jollen tietäisi miten tärkeää se olisi isälle. Miten tärkeää sille oli meidän kahdenkeskeiset isä/poika hetket; kalastaminen, vain me kaksi niin kuin ennen vanhaa.

**^^**^^**^^**^^**

Luoja tää kundi on säälittävä, - ajatellen avatessani oven Mikalle. Se hymyilee mielipuolisen innokkaana, yrittää hillitä itsensä, mutta epäonnistuu, pelkään, että sen pää saattaa pian räjähtää tai jotain.

”Siitä on ikuisuus kun ollaan viimeksi nähty!” Se sanoo riisuessaan takkiaan.

”Joo.” Vastaan laiskasti ja käännyn kohti keittiötä hakeakseni itselleni kahvia. Mika seuraa.

”Missä Jesse on?”

”Mennyt.” Otan maidon jääkaapista ja kaadan kahvini sekaan.

”Kuulin huhuja, että se olis jättänyt sut, mutta…” Mun niskalihakset jännittyy.

”Jesse ei jättänyt mua” Sanon kireästi. Okei jätti se, mutta ei kaikkien tarvitse olla puhumassa siitä. Mulla on mun ylpeys, helvetti, ja kukaan ei koskaan ennen jättänyt mua.
”Ai,” Se vastaa typerästi ja katsoo kun istun alas pöydän ääreen. Uh, istuminen ei tunnu järin mukavalta nyt, etenkään näin kovalla penkillä; hemmetin Vodka…

”Haluatko kahvia?” Tajuan kysyä, Mika nyökkää. “Itsepalvelu.” Osoitan välinpitämättömästi kahvinkeittimen suuntaan.

Se tuijottaa mua, vihaan ihmisiä jotka tuijottaa noin typerästi. Tiedän, että oon komea, mutta yrittäkää nyt hyvä ihme hillitä ittenne. Vilkaisen sitä laiskasti, juon kahvini loppuun ja nousen ylös. Se laskee omansa pöydälle ja katsoo mua, odottaa, selvästi odottaa, näen himon sen silmissä ja toivon, että sanoisin pian jotain, että tekisin jotain.

Ilman sanaakaan kävelen olohuoneeseen ja käännän television päälle. Pian kuulen sen seuraavan, se seisoo oviaukossa ja katsoo mua epävarmasti. Mika on lyhyt; vain vähän päälle 160cm, sillä on tylsän ruskeat hiukset joissa on vaaleita raitoja, ja jotka se on pörröttänyt ne geelillä. Se on aika laiha, liian laiha mun makuun ja on jotenkin outoa katsoa noin pientä laihaa kundia, joka haluaa epätoivoisen himokkaana, että panisin sitä sen jälkeen kun oon ollut vain muutamia tunteja aiemmin yli 190cm pitkän ja lihaksikkaan kundin kanssa, joka pani mua… Mika on omalla tavallaan söpö, sellanen taskuun taitettava, mutta hitto se sais kyllä syödä enemmän.

Se kävelee lähemmäksi ilman sanaakaan, polvistuu lattialle mun eteeni, sen vapisevat kädet koskettaa mun reisiä, sen harmaansiniset silmät katsoo ylös muhun, katson takaisin ääneti, tekemättä elettäkään rohkaistakseni tai estääkseni sitä. Viimein se alkaa hieromaan mun reisiä, liikkuen ylös ja ylös. Mun ei oikeastaan tee edes mieli seksiä mikä on selvästi merkki jostakin hyvin hälytyttävästä. - Hemmetin Vodka.

Nojaudun taaksepäin, päätän vain rentoutua ja antaa Mikan tehdä kaikki työ. Se hieroo mun elintäni farkkujen läpi, rohkaistuen liikkeissään hetki hetkeltä. Suljen silmäni, huokaan hiljaa. Se ottaa mun kalun huuliensa väliin ja alkaa imeä. Pidän silmäni yhä kiinni ja mielessäni kuvittelen itseni muualle, jonkun muun kanssa. Kundilla, jonka kanssa oon mielessäni, on vaaleat hiukset ja seksikäs treenattu kroppa; se on polvistuneena mun eteeni ja se imee mua antaumuksella, sen alaston vartalo mun edessäni ja se katsoo ylös; harmaat silmät kohtaa mun omani. Pudistan päätäni palatakseni takaisin todellisuuteen; mä en just ajatellut sitä, enhän?

Mika hyväilee elintään imiessään mua. Se lopettaa äkisti, puristaa mun kaluni juuresta ja katsoo mua.

”Jos haluat että panen sua, niin mee ja laita ittes valmiiksi.” Sanon. Se nousee ylös nopeasti ja häviää makuuhuoneeseen. Se todella on säälittävä, se tekis mitä tahansa pyytäisin. Riisun paitani ja heitän sen johonkin lattialle, voin melkein kuulla Jessen valituksen mielessäni.

Mika makaa sängyllä alasti ja hyväillee itseään, se katsoo mua odottavasti. Jotenkin outoa nähdä joku toinen Jessen tilalla meidän sängyllä, vaikka joskus petinkin, en koskaan tehnyt sitä meidän kodissa. Ristiriitaisin tuntein riisuudun ja laskeudun makuulle Mikan viereen, se yrittää suudella mua, mutta käännän kasvoni, jotta se osuu vain mun poskelle. Makaan selälläni, Mika kiipeää mun päälleni ja hieroo erektioitamme yhteen. Se on vain seksiä, ei tunteita, ei intohimoa, ei mun osaltani. Se tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä, mutta se on seksiä eikä seksissä aina tarvita tunteita, se voi vaan olla sitä mitä se on.

Äkkiä kuulen kun joku avaa etuovea, molemmat meistä pysähtyy ja kuuntelee tarkasti kuin kaksi pelästynyttä villieläintä. Onko se Jesse? Mun isä? Joku astuu sisälle asuntoon ja oven sulkeutuu tulijan perässä. Mika hyppää ylös sängyltä ja vetää alushousut jalkaan, teen samoin, me vaihdetaan katseita.

”Te ootte eronnut Jessen kanssa, niinhän?” Se kysyy ja oon aikeissa vastata, mutta juuri silloin makuuhuoneen ovi aukeaa.

”Jätän sut yksin muutamaksi tunniksi ja oot heti rikkomassa sääntöjä.” Tuijotan epäuskoisena pitkää ja komeaa blondia, mun huulet raottuen.

”Miten sä pääsit sisään?” Kysyn järkyttyneenä. Se nostaa avaimen ylös ja hymyilee.

”Tein kopion kun olit sammunut,” Se sanoo ylpeänä ja kääntää sitten katseensa Mikaan, jonka kasvot on menneet ihan valkoisiksi. ”Sinä; pue ja häivy vähän nopeasti tai saan sut katumaan!” Se karjuu. vapisten Mika kumartuu lattialle keräämään vaatteensa nopeasti.

”Hei sulla ei oo mitään oikeutta käskeä mun vieraita lähtemään! Mika, pysyt täällä.” Huudan vihaisena ja tartun Mikan käsivarteen. Ei mua oikeesti Mika hirveesti kiinnosta, mutta tää on sota ja mä oon kirottu jos annon ton venäläisen voittaa.

”Mikako sun nimesi oli?” Vodka hymyilee sille valheellisella suloisuudella. Mika katsoo sitä ja näyttää siltä kuin se voisi laskea alleen minä hetkenä hyvänsä, se onnistuu nyökkäämään.

”No Mika, neuvon sua häipymään nyt heti jos haluat pysyä ehjänä; tää on mun ja Jonin välinen asia.” Se sanoo ja sen katse porautuu takaisin muhun.

Mika vetäytyy mun otteesta.

”Sori,” Se mutisee mulle ja kiirehtii ulos huoneesta jättäen mut kahden Vodkan kanssa. Katson Mikan perään; hemmetin pelkuri. Katson takaisin siihen ärsyttävään blondiin, peräännyn ja tartun kännykkääni jonka olin jättänyt yöpöydälle.

”Pysy kaukana; mä tarkotan sitä!” Uhkaan, ”soitan poliiseille; mulla on yksi, yksi, tarvitsen enää vain kakkosen ja ne on täällä niin nopeasti ettet tiedä mikä suhun iski!” Se hymyilee ja astuu lähemmäksi.

”Laita se puhelin alas beibi.” Se sanoo, otan askeleita taaksepäin kun se ottaa niitä lähemmäksi.

”Beibi? Mä en oo mikään beibi. Kai sä tajuat, että tää on laitonta; murtautua toisten asuntoon? Kopioida avaimia?” Se vain hymyilee.

”Halusit, että tuun.”

”En varmana!”

Äkkiä se on päässyt lähelle ja se tarttuu mun puhelinta pitelevään käteen, Se puristaa mun rannetta ja saa mun otteen löystymään; kännykkä tippuu kolahtaen lattialle.

”No niin, tuhma poika, meidän täytyy rankaista sua, eikö?” Se vetää mut tiukasti itseään vasten, suutelee mun huulia voimakkaasti, sen kädet vaeltaen alas mun vartalolla, mun pepulle; tiukka puristus. Kamppailen sitä vasten, päättäväisenä siitä etten antaisi sen voittaa.

”En oo poika sulle!” Sähähdän suudelmien välistä.

“Mutta sä oot mun Joni, lakkaa taistelemasta.”

”En koskaan!”

Potkaisen sitä jalkaan niin kovaa kuin pystyn, ja yrittäessäni päästä mahdollisimman nopeasti kauas sen luota, onnistun kompastumaan omiin jalkoihini ja kaatumaan maahan, se katuu mun päälle: Helvetin loistavaa.

Me painitaan lattialla, yritän vimmaisesti kääntää sitä alleni, mutta se on aivan liian vahva ja aivan liian jääräpäinen antautuakseen mulle.

Se nuolee mun kaulaa ja imee, pitelee mua allaan, avatessaan housujensa vetoketjua ja vetäessään vyötään irti.

”Mmmh… tuoksut ihanan raikkaalle beibi…” Se huokaa.

”Nouse ylös mun päältä!”

”Ah, mutta mä tiedän, että haluat tätä.” Kihisen raivosta, sen paita on avautunut tappelun tohinassa ja katson paljastunutta vaaleaa ihoa. Äkkiä saan loistavan idean ja toteutan sen epäilemättä; upotan hampaani sen virheettömään ihoon. Se karjaisee, pidän otteeni; kosto siitä että se purasi mua pepusta. Sitten potkaisen sitä toistamiseen yritän ryömiä pakoon. Se vetää mut takaisin alleen.

Sen intensiivinen himokas katse saa mut hetkeksi pysähtymään, sen silmät on kaventuneet. Se tarttuu mun hiuksista ja painaa huulensa mun omilleni, suudellen rajusti, vailla hellyyttä ja jostain oudosta syystä tunnen kiihottuvani koko tilanteesta. Tunnen sen selvän erektion reittäni vasten, kiihkeän eläimellisen himon.

”Perverssi,” sähisen ja se pakottaa huulensa uudelleen mun omilleni ja hieroo itseään mun päällä. Voi luoja… Tää on ihan kiimasta, niin erilaista siitä mihin oon tottunut. Se pakottaa mut kääntymään vatsalleni ja sitoo mun kädet selkäni taakse vyöllään. Sillä on selvä kiinnostus sitomisleikkeihin. Kiroilen ja tappelen vastaan, mutta pieni, perverssi piru mun mielessä nauttii joka hetkestä ja haluaa, että se kohtelis mua kuin huoraa.

Se nousee, vetää mun polvilleni pidellen mun hiuksista. Kohtaan sen sykkivän, kovaksi paisuneen elimen, se pitelee mun päätä molemmin käsin ja työntyy mun suljettuja huuliani vasten.

”Ime sitä, ota se suuhus.” Se käskee, katson ylös katson sitä niin pahasti kuin pystyn.

”Vihaan sua,” sanon, se hymyilee.

”Ota se, sylkäise sille…” Mun taistelu heikkenee ja niin lopulta sylkäisen sen elimelle niin kuin se pyytää. ”Hyvä, nyt avaa suusi, avaa oikein kunnolla.” Kun teen sen, se työntyy sisään. ”Syvemmälle, rentouta kurkku, tiedän että pystyt.” Yskin, taistelen kakomisrefleksiä vastaan kun se työntyy yhä syvemmälle mun kurkkuuni. Mutten voi olla kakomatta, en oo koskaan ottanut suuhuni mitään näin isoa, kyyneleet täyttää mun silmäkulmat ja yritän kuitenkin parhaani. Se nai mun suuta, liikuttaa mun päätä. Se huokailee, katson ylös, meidän katseet kohtaa. Se huulet on raottuneet, pupillit laajentuneet, äänet mitä se päästää; ihan pirun seksikkäitä. Tunnen kuolan valuvan leukaani pitkin, mun leukaa särkee. Mutta se on helvetin kiihottavaa, katsoa kuinka se nauttii; mun siis täytyy tehdä jotain oikein.

Viimein se vetäytyy ulos.

”Sängylle, tule, liiku,” se vetää mua hiuksista lähemmäksi sänkyä ja pakottaa mun ylävartalon sitä vasten, se vetää mun bokserit alas voimakkaasti, valmistelee mut nopeasti ja työntyy sisään; vailla hellyyttä, vain eläimellisellä himolla. Huomaan huutavani kivusta; tää kundi ei oo oikeesti missään normi mitoista, ei, se on jotain ihan omaa luokkaansa. Se silittää mun alaselkää, yrittäen rauhoittaa mua, se odottaa ennen kuin alkaa liikkumaan. Se suutelee mun niskaa hellästi, tunnen sen sydämen kiihkeät lyönnit kun se makaa mua vasten. Hellyys katoaa heti kun se alkaa panemaan mua; nopeasti ja kovaa kuin eläin. Oon täysin sen armoilla, tunnen vihan, joka on sen sisällä, tunnen sen joka työnnöllä sisään ja ulos. Mä oon vain esine, vain väline sen orgasmille, huora.
”Oot mun lutka, etkö ookin?” Se huokaa.

”En, uh… en…”

”Kyllä sä oot Joni,” Se vetäytyy kokonaan ulos ja takaisin sisään, huudan uudestaan, mutten pyydä sitä lopettamaan. Se vetäytyy jälleen ulos ja tällä kertaa vetää mut ylös sängyltä polvilleni sen eteen, se vetää kondomin pois ja tulee suoraan mun kasvoille. Se koskettaa mua, ottaa spermaa sormilleen ja pakottaa ne mun suuhun.

”Nuole,” se käskee, tottelen. ”Maistuuko hyvälle?” Se virnistää, en alennu vastaamaan. Tunnen sperman yhä kasvoillani, enkä pysty pyyhkimään sitä pois. ”Näytät hyvältä noin, täydelliseltä itse asiassa.”

”Hullu perverssi,” Sähisen.

“Mutta sä pidät siitä beibi, mun narttu… Ei enää pettämistä Joni, mä opetan sut tavoille.”

”Paskiainen,” sanon ja se nauraa.

”Näen, että mulla on täällä paljon työtä.” Se sanoo, nostaa mut ylös ja raahaa kohti kylpyhuonetta. Luoja mä vihaan tota kundia!

**^^**^^**^^**^^**

“Jään tänne yöksi,” Se sanoo mulle, istuen keittiönpöydän ääressä.

”Etkä jää,” vastaan ja otan oluen jääkaapista.

”Anna mulle yksi,” Pyöräytän silmiäni.

”Miksi antaisin sulle mitään? Oot ottanut jo tarpeeksi ja haluan sun lähtevän.” Kävelen sen ohitse, tai se on mun aikomukseni, mutta se vetää mut takaisin lähelleen.

”Anna mulle,” se käskee.

”Pyydä nätisti,”

”Hyvä on, antaisitko mulle oluen beibi?”

”En oo sun beibis,” Sanon, vedän käsivarteni vapaaksi ja kävelen takaisin jääkaapille hakemaan sille oluen. En oikein edes tajua miksi teen sen, miksi en yritä kovemmin saada sitä ulos mun asunnosta? Tää kundi kohtelee mua kuin jotain saamarin naista; ylimielinen paskiainen, ylimielinen, mutta helvetin komea. Se nousee ja läimäyttää mun takamusta.

”Hei!” Se vetää mut lähelleen niin rajusti, että tiputan pullon lattialle,

”Mua himottaa…” Se hengittää mun korvaan nuollen sitä ja sitten se pakottaa mut pöytää vasten.

”Mutta justhan me…” Valitan, kun se repii mun paidan mun yltä, se vaientaa mut suudelmalla.

”Sun peppu on vaan liian ihana,” Se kuiskaa vapauttaen oman kalunsa.

Kuinka kukaan voi olla näin kiimanen? Mietin, kun mua naidaan jo kolmannen kerran saman päivän aikana, mun omalle keittiönpöydällä. Luulen, että oon kohdannut vertaiseni, halusinpa myöntää sitä tai en.

17. Luku

Cecilia:

Kukaan ei petä mun veljeä ja pääse siitä kuin koira veräjästä.

Oon seurannut Jonia jo pitkän aikaa katseellani, siitä hetkestä kun näin sen astuvan clubille. Toi kundi tarvitsee opetuksen, kunnon opetuksen. Tää saattaa olla mun onnen päiväni, mietin, kun haen itselleni uuden drinkin ja; no kukas muukaan kun mun työkaveri Vodka….

Hymyilen katsoessani sitä: se todella on komea mies, mikä sääli meille naisille, että se on homo. Mutta saahan tyttö aina katsoa, eikö? Katselu ja ihailu ei oo pettämistä. Kutsun sen nimeä ja vilkutan, se kääntyy, hymyilen nähdessään mut ja viittoo mua luokseen.

Kävelen lähemmäksi virnistäen hullunlailla.
”Mikä yllätys nähdä sut täällä.” Sanon ja maistan mansikkamargariittaani.

”Yllätys nähdä SUT täällä, kaikista ihmisistä. Vaihdoitko seksuaalista mieltymystäsi vai mitä?” Se vastaa mun virneeseen. ”Mikä tuo sut tänne?”

”Oon täällä mun veljen kanssa, muistako Jessen?” Kysyn, Jesse on joskus tullut mua vastaan töihin ja tiedän, että Vodka muistaa sen. ”Ja mun mies on täällä myös, oon siis kiltti tyttö.” Virnistän. ”Kuten aina.” Lisään sitten.

“Kiltti tyttö?” Se nostaa kulmaansa huvittuneena. “Jos en tuntis sua paremmin, saattaisin uskoa.” Se kiusaa, oon jo tottunut siihen, me kiusoitellaan usein toisiamme näin. ”Oot siis sun veljen kanssa? Miksi? Tarvitseeko se lapsenvahtia?”

”No tiedäthän sä miten se on; on pidettävä huolta perheestä, katsottava nuorison perään.” Virnistän, luoja, että rakastan tätä kundia. ”Yksin täällä tänään? Missä poikaystävä? Onko sellaista?” Kysyn ja maistan juomaani.

”Sanotaan vaikka niin, että menetin kiinnostukseni sitä kohtaan,” se kertoo ja yritän olla virnistämättä mielipuolen tavoin. ”Istutaanko alas ja voit kertoa miksi sun veljes tarvitsee kaitsijaa?” Voisin melkein taputtaa käsiäni yhteen innostuksesta. Suostun ehdotukseen ja siirrytään vapaan pöydän ääreen, ei kovin kaukana.

”Katsos kun Jesse erosi poikaystävästään vain vähän aikaa sitten, ne asui yhdessä ja…” Aloitan hitaasti, keräten ajatuksiani. ”Ja tää kundi petti sitä, särki sen sydämen.”

”Joten…” Se aloittaa, selvästi miettien mihin oon menossa. ”Haluatko, että pidän huolta sun pikkuveljestä? Voin kyllä tehdä sen.” Se hymyilee laiskasti.

Varmasti se voisikin, mutta ei, Jesse ei oo sille, mun veli on aivan liian nuori ja viaton Vodkan kaltaiselle kundille.

”Ei, itse asiassa, mulla on haaste sulle, paljon isompi kuin mun veljen särkyneen sydämen parantaminen.” Virnistän ja yritän peittää sen. Tiedän saaneeni sen huomion, tiedän, ettei se voi vastustaa haasteita.

”Haaste?” Se kysyy, nostaa kulmaansa epäileväisenä.

Hymyilen, otan aikani ennen kuin vastaan, nautiskellen lasini sisällöstä. Lopulta lasken sen alas pöydälle ja nojaudun lähemmäksi. ”Kundi jonka kanssa mun veljeni oli… Mun veljeni ei oo ainut joka on polttanut näppinsä sen kanssa, kuvittelen…hm… ehkä on mahdotonta, että kukaan saa sitä kesytettyä.” Nojaudun taakse päin, vilkaisen baaritiskin suuntaan ja sitten takaisin Vodkaan. Nostan kulmaani, hymyilen ja koitan nähdä mitä se ajattelee.

”Ehkä…” Se nyökkää, ymmärtäen mihin tähtään, muttei suostu nielemään syöttiä niin helpolla kuin ajattelin. Se on fiksu mies, on myönnettävä se.

”Joten se kundi on haaste, todellinen haaste.” Sanon, katsomatta Vodkaan. ”Ehkä liiankin kova haaste, ajattelin, että ehkä saattaisit olla se mies joka pystyisi…” Katson sitä, tarkkailen, kuin laskeskellen sen mahdollisuuksia.

”Mutta ehkä se on liikaa, jopa sulle…”

”Mitä sulla oli mielessä?… Haluatko, että harrastan seksiä sen kanssa? Mikä haaste siinä on?”

”Seksiä?” Kysyn, ”ootko top vai bottom?” Virnistän. “Jonin saaminen sänkyyn ei ole haaste Vodka…” Oon hiljaa hetken. “Jos tykkäät ottaa sitä… no tiedäthän?” Lisään.

“Mikä sitten on? Ja älä koskaan kutsu mua bottomiksi!” Se teeskentelee loukkaantuneensa mun vihjailusta, mutta näen huvittuneisuuden sen silmissä. Mitä se sanoikaan mulle kerran?…hm… Aivan; ’Maailma ei ole nähnyt miestä, joka saisi mahtavan Vodkan kumartumaan sille.’ Hymyilen muistolle, rakas ystävä; juuri siihen mä luotankin. Yritän olla nauramatta. Nää kaksi olisi niin täydellinen pari toisilleen, ettei maailma oo nähnyt toista, molemmat itsetietoisia, jopa itserakkaita, no kukaan ei oo ehkä yhtä itserakas kuin Joni.

”Juttu on, että Joni… hm… pitää seksistä, ymmärtääkseni sillä on ollut monia kumppaneita ja se on top…” Pidän jälleen pienen tauon ja yritän saada juopuneen mieleni toimimaan niin kuin haluan. ”Joten haaste on; onko sellaista miestä joka laittaisi Jonin aisoihin?”

”Anna kun arvaan; haluat että panen sitä?” Se kysyy suoraan, katsoen mua huvittuneena.

”En oo varma onko susta tekemään se mitä kukaan mies ei oo onnistunut tekemään ennen sua.” Piilotan hymyni, kyllä; kundilla josta puhun on vielä kirsikkansa tallella. Jesse on kertonut ja Vodkan täytyy olla kiinnostunut nyt, tiedän että se on.
”Kuten sanoin, se on haaste… Mutta jos et oo kiinnostunut, ajatellen ettet ehkä pysty… Ymmärrän täydellisesti.”

”En sanonut niin… Mietin vaan mitä saan siitä hyvästä?”

”Mitä saat jos onnistut?” Kysyn, käännyn katsomaan ympärilleni, haen Jonia katseellani ja lopulta löydän sen. Virnistän; nyt se saa maistaa omaa lääkettään… Katson takaisin Vodkaan. ”Jos onnistut kesyttämään Jonin, niin… Tehdään veto? Jos onnistut, tarjoan sulle illallisen sun valitsemassa ravintolassa ja hauskan illan ulkona,” ehdotan. ”Ja se kundi on täällä nyt, haluatko nähdä sen?” Oon varma, että viimeistään kun Vodka näkee sen, sopimus on sinetöity.

Se katsoo suuntaan jonka osoitan sille, näkee Jonin ja näen välittömästi kiinnostuksen sen silmissä. Sen katse mittailee Jonin vartaloa päästää varpaisiin ja piilotan hymyn juomaani. Kyllä, Joni totisesti on katseen kestävä, kukaan ei voisi kiistää etteikö se olisi komea mies, jos vain se ei olisi niin pinnallinen paskiainen… Uskoakseni teen sille jopa palveluksen asettamalla tän ansan, ohjaamalla Vodkan sen luokse. Sillä onhan Vodka komea, enkä voi sanoa siitä pahaa sanaa muutenkaan, mutta tiedän sen maun. Ymmärtääkseni Vodka pitää melko rajustakin menosta makuuhuoneessa ja juuri sitä Joni tarvitsee.

”Rehellisesti sanoen, aika… herkullinen… mutta jos se jakaa itseään niin kuin sanoit sen tekevän, en oo kiinnostunut. En tykkää jakaa omiani.” Se sanoo sitten. Uskallapas perääntyä nyt, en anna sun pilata mun suunnitelmaa.

”Niin, saattaa olla liian kova pala sun nieltäväksi, kuten sanoin; haaste on kesyttää Joni, ehkä et oo vaan tarpeeksi iso mies siihen?” Huokaan ja jatkan. ”Etsin jonkun toisen.”

“Ei ole sun asias tuomita onko mussa miestä tarpeeksi!” Se tiuskahtaa. ”Voittaisin haasteen minä päivänä tahansa.”

”Ihanko totta?” Nostan kulmaani, ”En tiedä uskonko, tarvitsen todisteita.” Katson kohti Jonia ja sitten hitaasti taisin Vodkaa.

”Tarvitset todisteen? Mä teen tosta kundista bottomin, pysyvästi jos se musta riippuu!” Se lyö nyrkkinsä pöytään, voisin nauraa, mutta pidätän itseni ja hymyilen kauniisti.

Jos vain voisin olla kärpänen katossa kun kaikki tää tapahtuu, kun se ottaa Jonin. Äkkiä tunnen itseni melko kiimaiseksi, Pauli on onnen mies tänä yönä. ”Tartu hetkeen,” Rohkaisen ystävääni.

**^^**^^**^^**

Vodka:

Kiehun sisältä, toi… nainen… sai mut lupaamaan, että kesyttäisin ton… pettäjän. Okei, se on hyvännäköinen… ja vaikka se omaa haasteen – ja pidän haasteista – kammoksun eniten pettämistä. Mutta teen sen, aion opettaa ton pettäjän olemaan kuuliainen bottom. Katson sitä, odotan oikeaa tilaisuutta. Katson kuinka Cecilia liittyy veljensä seuraan, juoden itsensä yhä kovempaan humalaan.

Katson pikaista kohtaamista pettäjän ja Jessen välillä. Cecilian veli vetäytyy kauemmaksi siitä, selvästi tuohtuneena ja se kundi, jolla on mustat hiukset, katsoo sen perään kunnes viimein siirtyy baaritiskille tilaamaan juotavaa, jonka se kaataa alas kurkustaan hämmästyttävällä vauhdilla.

Liikun lähemmäksi, kunnes seison sen vierellä. Tää pettäjä… Mikä sen nimi olikaan?… juo tiukkaan tahtiin, kai yrittää hukuttaa surujaan. Nytkö yrität unohtaa kaikki paskamaiset jutut jotka oot tehnyt? Ajattelen happamana, mutta hymyilen kuitenkin viettelevästi tälle miehelle ja kysyn; ”Haluatko uuden drinkin?”

Se katsoo ylös, meidän katseet kohtaa ja se hymyilee antaessaan katseensa laskeutua alas mun vartalolla. Se nostaa katseensa takaisin ja ihailen sen kauniin ruskeita silmiä; se on jopa komeampi näin läheltä katsottuna. Tällaiset on siis pettäjän silmät.

”Ootko yksin täällä?” Yritän aloittaa keskustelua. Se on hiljaa hetken.

”En ole enää, enhän?” Se kysyy virnistäen.

”Et, mutta mitä sun kaltainen komistus tekee täällä yksin?” Se naurahtaa, huvittuneisuus silmissään, selvästi tottunut kuulemaan samankaltaisia kohteliaisuuksia, mutta haluaa kuulla niitä siitä huolimatta.

”Voisin kysyä samaa sulta.” Virnistys, leikittelevä äänensävy, mies joka juuri äsken hukutti surujaan juomaan flirttailee nyt avoimesti mun kanssa. Mikä tahansa suhde sen ja Cecilian veljen välillä oli, epäilen ettei se ollut aitoa rakkautta.

”Voisit, mutta vastaisinko sulle?” Yritän pelata sen peliä. Se on enemmän kuin hiprakassa, joten tulee olemaan helppoa saamaan se pelaamaan mun pussiin.

”Mites se juoma jota tarjosit?” Se kysyy.

”Mitä haluat?”

”batteri vodka.” Nostan kulmiani hämmästyneenä, toi pettäjä, haluaa vodkaa?

“Etkö pelkää, että tipahdat pöydän alle?” Virnistän haasteellisesti ja lisään, ”ja mikä sun nimi on?”

”Minä? Pöydän alle? Se tulee olemaan sinä ennen mua.” Se haastaa takaisin. ”Mun nimi on Joni, sun?”

“Misha…” Vastaan ja päätän kiusata sitä hieman, “mutta mun ystävät kutsuu mua vodkaksi. Oo varovainen Joni, siitä kenet haastat,” Virnistän vaarallisesti ja päätän mennä hakemaan juomat. Ennen kuin lähden, käännyn ja katson sitä uudemman kerran. ”Pelataan yhtä peliä?”

Se katsoo mua uteliaisuus herätettynä sen silmissä ja näen kuinka se vilkaisee pöytää kohti, jossa istuu sen ikäisiä kundeja ja yksi niistä katsoo takaisin kysyvästi. Se ei ollut yksin oikeasti, eihän? Se katsoo takaisin muhun.

”Peliä?” Se kysyy.

“Niin. Todista mulle, että voit juoda mut pöydän alle. Jos onnistut, mä voin… tehdä mitä haluat. Mutta jos mä juon sut pöydän alle, mulla on oikeus tehdä sama sulle.” Ja se olen kyllä minä joka voittaa. Oon sentään venäläinen, me ollaan synnytty luontaisella vastustuskyvyllä viinaa vastaan ja tarvitaan PALJON sitä tippuaksemme pöydän alle. Sinä sen sijaan… suomipoika… puoliksi jo kännissä… sun perse tulee niin olemaan mun!

Näen kuinka se miettii hetken; olisiko viisasta suostua, voisiko se voittaa mut? Hymyilen ja päätän antaa viimeisen työnnön oikeaan suuntaan.

”Tietenkin jos pelkäät häviäväsi…” Aloitan tyynesti ja näen välähdyksen sen silmissä.

”Minä? Pelkäsin?” Se nauraa. “Aika kuule hiljaista. Mä voin voittaa sut, oon mukana.”

”Loistavaa,” väläytän sille hurmaavimman hymyni ja lähden hakemaan juomia. Tai ehkä… pullo vahvinta alkoholia mitä täältä saa ja pari shottilasia.

Tiskillä tilaan pullon vodkaa –miksi ei? Se pettäjä… Joni, halusi sitä ja se helpottaa mun asiaa. Tunnen oloni kuumaksi jo pelkästä ajatuksesta siitä kundista mun allani; se häviää niin varmasti ja sen jälkeen se on kokonaan mun. Vaikka mua inhottaakin se mitä se on tehnyt, se on todella seksikäs kundi… mikä tekee haasteen mulle helpoksi. Otan pullon ja lasit ja palaan takaisin sen luokse, istutaan alas pöydän ääreen.

”Ajattelin tän olevan paras meidän kilpailulle, vai mitä luulet Joni?” Näen yllättyneisyyden sen silmissä ja virnistän, ehkä se ei saattanut arvata, että valitsisin raakaa vodkaa ilman mitään mikä pehmentäisi sen makua.

Kaadan ensimmäiset shotit meille molemmille, tarjoan toisen lasin sille ja katson kuinka se nostaa sen huulilleen. Kuvittelen äkkiä jotain aivan muuta lähelle sen huulia ja tunnen itseni jälleen kuumaksi. Alan pitää tästä haasteesta, ajattelen itsekseni kun kulautan oman shottini kurkusta alas.

Ensimmäinen drinkki menee alas helposti. No, mulla on ollut harjoitusta näiden kanssa. Joni sen sijaan… sen kasvot ei pysty peittämään irvistystä maulle… pidät kyllä toisesta vodkasta jonka sulle tarjoan, ajattelen ja hymyilen sille uudestaan.

Otan toisen lasillisen käteeni ja odotan kunnes se seuraa mun esimerkkiä. Se yrittää niin kovasti peittää sen mitä mieltä se on mausta, melkein säälin sitä, mutta vain melkein.

”Etkö tunne itseäsi… kuumaksi?” Kysyn viattomasti juodessani toisen shottini.

Sen ruskeat silmät katsoo mun omiini, sen huulet raoillaan, kuin anellen suudelmaa. Se taivuttaa päätään sivulle, sormet leikkii shottilasin pinnalla, seksikäs katse sen silmissä, kiusaa mua, kiihottaa mua.

”Täällä tosiaan on aika kuuma.” Se toteaa ja nuolaisee huuliaan kostuttaakseen ne.

Haluan nauraa… Toi pettäjä ei tiedä mitä se pyytää. Mutta jos se haluaa sitä niin paljon… Siirryn istumaan sen viereen. Sitten, irrottamatta katsettani, nostan kolmannen lasin huulilleni, mutta ennen kuin juon sen, annan kieleni liikkua sen reunalla, nuollen tipan alkoholia.

Se seuraa mua katsellaan, pupillit laajentuneina, se tarttuu kolmanteen shottiin, pidellen mun katsettani pakottaessaan sisällön alas kurkustaan. Se räpäyttää silmiään js näen kuinka alkoholi alkaa ottaa siitä otteen, näen kuinka se yrittää taistella turhaan sen voimaa vastaan. Mulla on sut nyt; mun saalis.

Tunnen oloni hieman kuumaksi kolmen shotin jälkeen, mutta se on vielä kaukana edes hiprakasta. Kuitenkin… ehkä mun pitäisi esittää vähän? Annan pääni heilahtaa hieman, lasken käteni Jonin reidelle ja yritän saada sen näyttämään vahingolta. Mun käsi pysyy siinä hetken, ehkä kauemminkin ja kun viimein poistan sen, virnistän.

”Anteeksi, alkoholi alkaa vaikuttaa.”

Se hymyilee, nojautuu lähemmäksi, sen huulet miltei koskettaen mun ihoani. ”Sitä sattuu…” Se kuiskaa ja nojautuu taas taakse.

Päätän antaa sille pienen tauon, en halua sitä täysin humalaan. Mitä hauskaa on ottaa sammunut pettäjä? Ja haluan ottaa sen, tunnen kuinka vartaloni vastaa sen läheisyyteen. Hiton Cecilia, se nainen tuntee mut paremmin kuin mitä pidin mahdollisena. Päätän jatkaa keskustelua Jonin kanssa.

“Oon miettinyt… Mitä aiot tehdä mulle jos voitat?” Kysyn. Se hymyilee, himo sen silmissä.

”No ensin..” Se aloittaa, koskettaa mun leukaa ja antaa kätensä liukua alas mun kaulaa, piirtäen pieniä ympyröitä mun nännien kohdalle. ”Riisuisin sut näistä vaatteista…” Se pitää tauon, katsoo mun silmiin, sen käsi liukuu alas mun vatsaa ja värisen, pidän suunnasta jota kohti se etenee, mutta se pysähtyy ennen kuin koskettaa mua sieltä ja te tiedätte mistä. Se nojautuu mua kohti, ajattelen, että se saattaisi suudella mua, sen hengitys mun ihollani, huulet miltei koskettaen. ”Saisin sut kiemurtelemaan mun allani, mutta miksi paljastaa kaikkea vielä?” Ja taas se nojautuu taakse, sen käsi nousee mun vartalolta ja se kurottautuu ottamaan neljännen shottinsa, se nostaa lasinsa mulle, hymy, juoma katoaa alas sen huulien välistä.

Se on paha suustaan, hyvällä tavalla paha. Sen sanat saa mut kuumaksi, mutta se tulee olemaan se, joka kiemurtelee mun allani. Jonin ei tarvitse tietää sitä vielä. Virnistän, otan uuden shotin.

Se poistuu hetkeksi miestenhuoneeseen, mun silmät kiiluu katsoessani, miten sen askeleet horjuu hieman. Tiedän saavani sen pian. odotan kärsivällisesti kunnes se palaa. Se hymyilee istuessaan alas.

”Tulin takaisin.” Se ilmoittaa, naureskellen hieman itselleen.

Se näyttää niin…oudon suloiselta, hihittäen noin… Se pyyhkii pettäjän kuvan mielestäni, jättäen vain humaltuneen, avuttomasti hihittävän ja hyvin haluttavan nuoren miehen. Hymyilen, mun ääneni hieman käheä himosta joka alkaa kerääntyä mun vatsanpohjaan.

”Ehdin jo kaivata sua beibi.”

Se hymyilee paljon ja miten kaunis hymy se onkaan, hymykuopat ja kaikki. Se katsoo pöytää kuin etsien jotain ja nuolee huuliaan. Se katsoo takaisin muhun.

”Mulla on jano…” Se sanoo ja mietin miten se onnistuukin näyttämään ja kuulostamaan niin viattomalta nyt.

”Haluaisitko uuden drinkin?” Tarjoan. ”Tai ehkä haluaisit levätä hieman? Tiedän hyvän paikan jossa istua rauhassa ja nauttia seurasta.” Sanon, ajatellen vieväni sen omaan kotiini.

”Tiedätkö?” Se kysyy. “No olisihan se helpompi jutella ja…” sen jalka koskettaa mun omaani vihjailevasti, ”…muuta, jossakin rauhallisemmassa paikassa.” Se virnistää.

”Siinä tapauksessa… sun jälkeesi.” Nousen, viittoen sille nousemaan mun kanssa. ”Tai ehkä... haluaisit, että kantaisin sut, Joni?” Virnistän. Se nostaa kulmaansa ja nousee ylös.

”Enköhän mä kuule pärjää ihan hyvin,” se sanoo, horjuen hieman, mutta yrittäen peittää sen hymyllä.

Menen ovelle ja pidän sitä auki Jonille. Kumarran hieman kun se tulee lähemmäksi. ”Naiset ensin.”

Se tuijottaa mua. ”Sä se nainen oot.” Se tuhahtaa, nostaen leukaansa ylpeänä, mutta astuen ulos mun edellä kaikesta huolimatta. ”Missä tää paikka on, se mihin haluat mut viedä?” Se kysyy ja kääntyy katsomaan mua.

”Ei kovin kaukana, voidaan kävellä,” vastaan, tukahduttaen hihityksen. Minäkö - nainen? Paras vitsi minkä oon ikinä kuullut. Voi Joni, valmistaudu isoimpaan –ja mä tarkoitan ISOIMPAAN – yllätykseen, jonka oot ikinä kohdannut.

Se kurtistaa kulmiaan, kai ajatus kävelemisestä ei innostaisi sitä tilassa jossa se on.

”Näytä tietä.” Se pyytää.

Kävelen jokseenkin hitaasti, näen melko selvästi kuinka sen askeleet huojuu. Se on enemmän humalassa kuin mitä ajattelin, mutta toisaalta tää kävely tekee sille hyvää.

”Kerro mulle itsestäsi Joni.” Päätän jutella sille. Huolimatta sen pettäjän maineesta, se on saanut mut kiinnostuneeksi. Tarpeeksi kiinnostuneeksi, että haluan tietää siitä enemmän ja eikö haaste ollut tehdä tästä enemmän kuin yhdenillan juttu?

”Musta?” Se kysyy, virnistää. “No… oon 23-vuotias… Oon neljäsosa mustalainen, usko tai älä; mun äitini puolelta, moni ei tiedä sitä… Oon asunut täällä koko ikäni. Työskentelen vartijana ja oon myös tehnyt mallin töitä… On paljon asioita, tässä vain muutamia… Ja mitä haluan tulevaisuudessa se on vielä auki.” Se selittää. ”Kerro jotain susta?”

”Oon syntynyt Venäjällä, vartuin siellä ja muutin tänne parikymppisenä. Mitä tulee mun töihini… se on vain työtä, jotakin mistä saa rahaa. Oon 27-vuotias ja…” Pysäytän hetkeksi ja virnistän. ”Oon vannoutunut top.”

”Siinä on siis ongelma; niin oon minäkin.” Se vastaa mun virneeseen.

”Voi olla hyvin… sitkeä taivuttelemaan.” Virnistän uudelleen ja jatkan rauhallista kävelytahtia. Viihdytän itseäni ajatuksilla tästä kundista mun bottomina.

”Tää on peli, me pelataan peliä ja jos voitan sun perse kuuluu mulle.” Se hymyilee leikkisästi.

”Oon hyvä pelaamaan pelejä Joni.” Vastaan, se katsoo mua hiljaa ja uteliaana. Oot mun Joni, ajattelen huvittuneena kun käännyn kerrostalolle, jossa mun asuntoni on.

”Perillä ollaan, mennään sisään.”

Päästän Jonin edelläni, se riisuu takkinsa hitaasti ja katsoo ympärilleen. Tunnen sen epävarmuuden ja päätän pelata iisisti toistaiseksi.

”Tässä on siis mun koti, tee olosi mukavaksi. Haluaisitko juotavaa?” Päätän esittää täydellistä isäntää ja johdatan sen pieneen, mutta mukavaan olohuoneeseen.

“Peli on yhä käynnissä, eikö?” Se virnistää, ”kyllä, haluaisin juotavaa.”

”Totta kai peli on yhä käynnissä,” vastaan ja otan esille pullon vodkaa pienestä baarikaapissa. Päätän tuoda jotain alkoholitonta juomista myös, se sanoi olevansa janoinen. ”Mitä haluaisit juoda ennen kuin jatketaan juomapeliä?”

”Vesi kelpaa, kiitos.” Se hymyilee.

Meen keittiöön, se on isompi kuin useimmissa asunnoissa, mutta halusin ison keittiön, oon kokki harrastukseltani. Tiedän, niin epämiehekäs harrastus, mutta jos sulla olisi ollut äiti joka vaatisi, että sun täytyy osata laittaa ruokaa itsellesi, susta tulis kuitenkin riippuvainen siitä… Otan pullon mineraalivettä ja kaadan sitä pitkään lasiin. Palaan takaisin olohuoneeseen, mistä löydän tulevan bottom rakastajani.

Se istuu sohvalla katsellen ympärilleen tarkkaavaisena. Ojennan lasin mineraalivettä ja se ottaa sen vastaan kiitoksella.

”Sulla on kiva asunto, vuokra taitaa olla korkea?”

”Hm…” Odotan ennen kuin vastaan.

”Mitä sä oikein teet täällä? Ymmärrän viehätyksen muuttaa tänne sun maasta, asiat on aika sekaisin siellä, eikö? Täällä on paljon parempi, paremmat mahdollisuudet ja…” Se katsoo mua, sen silmät kaventuen aavistuksen, hymy sen huulilla, mutta ei sellainen hymy joka miellyttäisi mua etenkään noiden sanojen kanssa. Leikit tulella Joni. ”Mitä sä todella teet täällä Misha?” Haistan ennakkoluulon.

Tää kaikki johtuu siis siitä, että oon venäläinen? Oonko muka huonompi siitä syystä? Mitä se tekee sitten susta; osaksi mustalainen verestä. Silti pidän ilmeeni tasaisena, luvaten sille rangaistuksen mielessäni. Kyllä mä sua rankaisen, syystä että asetat itsesi mua paremmaksi. Pidän ääneni iloisena ja yritän vastata parhaan kykyni mukaan. ”työskentelen pienessä tietokonefirmassa, tienaan tarpeeksi elääkseni kunnon elämää.” Sisälläni kaikki kiehuu.

Opetan sille, että oon arvoinen, en ole huonompi kuin kukaan tässä kirotussa maassa, jossa kaikki tuntuu halveksuvan mua, kun kuulee mistä oon kotoisin.

”Se on hienoa…” Se vastaa tauon jälkeen.

”Niin on, ” nyökkään ja istun sen viereen. ”Palataanko meidän peliin?” Se nyökkää ja hymyilee jo paljon avoimemmin

“Kaadan vodkaa meidän molempien laseihin ja annan toisen sille, ’vahingossa’ nojautuen vasten sen olkaa. Aika aloittaa todellisen haasteen kohtaaminen… Tunnen oloni kiihottuneeksi pelkästä ajatuksesta ja suuttumus jota tunnen tekee siitä vain voimakkaamman. Se liikkuu lähemmäksi ja kaataa juoman alas kurkustaan.

Juon omani. kaadan nopeasti uudet meille ja ojennan sille toisen hymyillen tavalla minkä toivon olevan viettelevä. ”Ehkä voisin ehdottaa maljaa?”

“Anna mennä,” se vastaa ja hymyilee takaisin.

”Bottomille!” Virnistän vaarallisesti ja katson sitä silmiin. Näen välähdyksen hermoistuneisuutta, mutta se kadottaa sen nopeasti.

”Bottomille,” se toistaa mun perässä.

Katson kuinka se juo lasinsa tyhjäksi ja juon omani perässä. Alan tuntea juomisen vaikutuksen, mutta silti oon kaukana humalasta. Sen käsi laskeutuu mun reidelle ja se virnistää mulle.

”Miten voit?” Se kysyy ja tekee sen jutun sen niskalla, jutun mikä sa mut haluamaan imeä sitä ja jättää jäljen sen ihoon.

”Vähän humalassa,” vastaan ja mun kalu herää hereille sen kosketuksesta. Joni, koettelet kohtaloa. Mun käsi kurottautuu sen kasvoille, tartun siihen ja annan sille voimakkaan dominoivan suudelman, pakotan kieleni sen suuhun, maistan alkoholin. Yllättyneenä huomaan sen vastaavaan innokkaasti. Hm… hukun sen lämpöön, ajatus pälkähtää mun mieleen: Onko se kaappi bottom? Se ainakin käyttäytyy niin kuin yks, melkein rukoillen tulevansa pannuksi sohvalla jolla me istutaan. Jonkin ajan kuluttua, kuin heräten, se alkaa pistää hanttiin; yrittää ottaa kontrollin itselleen, se tuo kätensä mun rinnalleni ja mietin aikooko se työntää mut pois vai saada mut lähemmäksi. Se huokaisee mun suuhun.

Päätän ottaa askeleen eteenpäin. Tartun sen ranteisiin ja työnnän pois mun rinnalta samaan aikaan työnnän eteenpäin rinnallani, pakottaen sen makuulle, jatkan suudelmaa. Se pyristelee vastaan, mutta pyristely on aivan liian heikkoa, että uskoisin sen todella haluavan, että lopettaisin.

Houkutus viedä tilanne pidemmälle on kova, mutta me sovittiin pelistä. Pelin pitäisi päättää kumpi saisi olla top. Mutta… se tulee olemaan minä ja peli vain viivyttää meitä hieman. Istun takaisin ylös ja päästän irti sen ranteista antaen sille tilaisuuden vapaaseen liikkumiseen. Virnistän sille, nähdessäni sen punaiset huulet ja laajentuneet pupillit. Oot todellakin kaappibottom, et oo vaan huomannut sitä vielä. Mutta näen sen niin helposti Joni, haluat sitä niin paljon… Kurottaudun kohti pulloa ja kaadan uuden shotin sille. ”Juo tyhjäksi Joni, ja parempi voittakoon.” Isken silmääni.

Hitaasti se nousee istumaan ja ottaa tarjotun lasin. Se yrittää näyttää itsevarmalta, mutta näen sen lävitse.

”Parempi voittakoon,” se sanoo ja juo lasinsa tyhjäksi samalla kun juon omani. Huomaan sen käden vapisevan kun se asettaa lasinsa alas.

Päätän testata sitä. Nousen ylös ja kysyn, ”haittaisiko jos siirryttäisiin keittiöön? Tunnen itseni hieman nälkäiseksi.” Nälkä on hyvä ilmaisu sille mitä tunnen. Odotan, että se nousee ylös uteliaana pystyykö se.

Se henkäisee syvään, ei tunne oloaan niin hyväksi eihän? Se nousee hitaasti, mutta, kuten arvasin, sen jalat pettää sen alta.

Yritän olla nauramatta, kun näen sen kaatuvan lattialle. Se rikkoo putoamisen käsillään, mutta onnistuu kuitenkin lyömään jalkansa. Auts, värähdän sympatisoiden sitä ja ojennan käteni auttaakseni sen ylös. ”Ootko kunnossa?” Kysyn ja hymyilen herttaisesti, niin herttaisesti kuin pystyn. Mulla on hyvä syy hymyyn; oon voittanut pelin! Join sen pöydän alle. Sen perse on mun!! Mutta en oo neanderilainen villi, voin odottaa.

Se näyttää nolostuneelta; se kiroaa hiljaa ja nousee polvilleen. Se katsoo ylös ja tarttuu mun tarjottuun käteen. Se katsoo kahvipöytää tajuten mitä juuri tapahtui.

Sen kauhun täyttämät kasvot saa mut nauramaan. ”No,” Sanon sitten. ”Tää tarkoittaa, että mä voitin. Etkö oo nälkäinen? Tarvitset energiaa pian, niin kuin minäkin.”

Vapiseeko se? Mietin. Se ei sano mitään, tyytyy nyökkäämään päätään. Sen on parempi olla edes yrittämättä perääntyä nyt. Sopimus on sopimus.

Suuntaan keittiöön, odottaen, että se seuraa. Keittiössä otan esille leipää ja juustoa, teen muutaman voileivän meille molemmille. Sen pitäisi syödä jotakin, ehkä se selventäisi sen päätä hieman. Tosia asia on, että ihminen kestää alkoholia paljon paremmin täydellä vatsalla. Ehkä se kuitenkin on jo liian myöhäistä? Asetan leivät litteälle lautaselle ja otan pullon punaviiniä, jota kaadan viinilaseihin.

Se istuu keittiönpöydän ääressä ja katsoo mua hiljaisena. Voi toista; ihan hermostunut. Annan sille viinilasin, josta se välittömästi maistaa. Se laskee lasin pöydälle ja kurottautuu voileipää kohti. Se katsoo mua ja laskee leivän alas ottamatta palaakaan.

”Mitä sä teet mulle?” Kysymys esitetään varovasti ja katse sen silmissä saa sen näyttämään todellista ikäänsä paljon nuoremmalta, vaikka nuori se on yhä.

”Oot melko utelias, etkö?” Kysyn ja pureskelen leipääni. ”Se tulee olemaan jotakin mistä pidät Joni.” Katson sen lasia; jo puoli tyhjä, otan varovaisen kulauksen omastani. Mun ei tarvitse tulla humalaan, se on tarpeeksi humalassa meidän molempien edestä.

Se näyttää miettivän mitä juuri sanoin, se ottaa leivän käsiinsä ja tällä kertaa ottaa puraisun siitä, pureskellen huolellisesti. Se maistaa viiniä uudestaan ja mietin oliko viisasta antaa sille enempää alkoholia. Taas se katsoo mua, mietin mitä sen päässä liikkuu. Se asettaa leivän taas alas ja mietin voisinko käskeä sitä syömään sen? Mun mielestä sen kannattaisi syödä sen, se tekisi hyvää sille.

Se kumartuu eteenpäin, sen käsi laskeutuu mun omalle, se hymyilee mulle.

”Haluatko mua?” Se kysyy himokkaalla äänellä ja sen sormet silittää mun ihoani.

Hyvä, se alkaa jo rentoutua hieman, se on hyvä merkki. Jos se hermoilisi yhtään enempää se tekis sen vain huonommaksi itselleen. En voi estää itseäni värähtämättä mielihyvästä, jonka sen kosketus tua. Mokoma kettu ja kaapissa oleva bottom; takuulla. ”Umm…” Mutisen niellessäni leivän alas, kumarrun eteenpäin, kosketan sen huulia omillani. ”Todellakin haluan sua ja mä pian saan sut Joni.” Se suutelee mua, yllätyn sen äkillisestä halukkuudesta.

Jatkan suudelmaa, nauttien sen mausta alkoholi sekoitettuna leipään. Alan tuntea itseni todella kuumaksi ja mun hengitys käy tiheämmäksi. Kirottu pettäjä… Haluan sitä, haluan sitä nyt… mutta en ole villi-ihminen niin kuin jo sanoin, mulla on kärsivällisyyttä odottaa vielä hetki. Joni katsoo sen melkein tyhjää lasia ja kysyn epäillen.

”Haluatko varmasti lisää?”

”Haluan.” Se vastaa, purren kevyesti alahuultaan ja sitten nuolaisten sitä.

Täytän sen lasin virnistäen ja katson kun se juo sitä vähän. Katson kuinka sen aataminomena liikkuu nielemisen tahdissa ja se on kaikki mitä pystyn kestämään sillä hetkellä. Nousen nopeasti, tuun sen luokse ja nostan sen pöydälle. Ja alan suutelemaan sitä nälkäisesti, vaativasti, edes yrittämättä olla hellä. Hemmetti ei se ole mikään nainen, ei se säry.

Kiimainen lutka, ajattelen huvittuneena, kun se huokaa mun suuhun, päästäen mun kieleni halukkaana sisään. Sen kädet kietoutuu mun ympärille ja se silittelee mun selkää, tunnustellen lihaksia. Hymyilen suudelmaan. Älä huoli beibi, kyllä sä saat sitä, totisesti sä saat sen. Liikutan käsiäni sen ylävartalolla, alan hitaasti riisumaan sitä. Kosketan sen alastonta ihoa, kevyesti sen nännejä ja alan taistelemaan sen farkkujen kanssa saadakseni ne auki. Katson siihen, katson kuinka se vapisee kevyesti.

Pysähdyn hetkeksi, vain katsoakseni sitä, puolialastomana mun edessä. Alkoholista ja halusta miltei pökerryksissään. Riisun oman paitani ja heitän sen jonnekin lattialle sen paidan seuraksi. Katson sitä haluten, mun katse leväten sen alastomalla torsolla ja lopulta laskeutuen avonaisten farkkujen kohdalle, lupaavalle teltalle sen boksereissa. Sanon ensimmäisen asian joka tulee mun mieleeni. ”Haluan panna sua lujaa, onko sua pantu ennen Joni?”

Sen huulet raottuu ja sen katse laskeutuu alas mun rinnalla. Se nostaa katseensa kuullessaan mun kysymyksen ja värähtää.

”Ei, ei koskaan.” Se vastaa ja sen katse osuu mun jalkoväliin, missä se näkee selvän kohouman, sen kuinka paljon mun kalu haluaa vapautua housujen ahtaudesta tavatakseen sen neitseellisen lämmön.

Virnistän kurottautuessani koskettamaan sen jalkoväliä, mun käsi koskettaa sen erektiota. Se todella haluaa sitä, hyvä, kuuliainen bottom. Nauran itsekseni, mutten ääneen ja hieron sen kovaa elintä ja mietin samalla mitä pääsen tekemään sille hyvin pian. Mutta… se on todella humalassa ja se pieni pala leipää jonka se söi, ei auta sitä. Päätän selventää sen päätä hieman ja mikä parempi kuin lämmin suihku?

”Joni beibi,” Mutisen, mun käsi ei lopeta hieromista. ”Meidän pitäisi alkaa valmistautua sun ensimmäiseen kertaan, eikö?” Sen pää on taivutettuna taakse ja se työntää lantiotaan eteenpäin kohdatakseen mun kosketuksen paremmin ja katson sitä, ihaillen sen kauneutta. Kestää hetken ennen kuin se reagoi mun kysymykseen, luulen, että tällä hetkellä se ois valmis miltei mihin tahansa mitä ehdottaisin. Sen silmät on vain puoliksi auki.

”Okei…” Se myöntyy.

“Mitä jo kietoisit sitten nätit jalkasi mun vyötärön ympärille niin voin kantaa sut kylpyhuoneeseen?” Kuiskaan. Se näyttää miettivän taas, mutta ei kestä kauaa kunnes se tekee päätöksen. Hymyillen se kietoo jalkansa mun ympärille niin kuin pyysin ja suutelee mua uudestaan.

Vastaan suudelmaan ja kannattelen sen painoa oikealla kädelläni; asetan sen sen pepun alle, jottei se liukuisi alas. Hyvä paikka mun kädelle, huomaan. Kävelen kohti kylpyhuonetta ja tunnen sen erektion mun vatsaani vasten, se tekee mut yhä kovemmaksi. Haluan sitä niin paljon, haluan tuntea sen ympärilläni… Ja käveleminen ei oo koskaan ollut yhtä vaikeaa mulle, ei ettenkö jaksaisi kantaa sitä, mutta… mun täytyy tukahduttaa halu olla työntämättä sitä lähintä seinää vasten ja ottaa se siinä, valmistelut unohtuen. Lopulta päästään kylppäriin ja sanon. ”Täällä ollaan, voit seisoa jos haluat.”

Se liukuu lattialle, kädet yhä mun ympärillä. Suudellen mun huulia, se hieroo itseään mua vasten, meidän erektiot hankautuen yhteen. Nautin suudelmasta ja hieromisliikkeestä aivan liikaa, tukahdutan huokaisun. Ei tekisi hyvää jos alkaisin huokailla nyt.

”Mitä jos riisuutuisit? Haluan katsella kun strippaat mulle.” Henkäisen, se hymyilee ja astuu taaksepäin. Sen kädet nousee sen torsolle ja se liikuttaa ne alas farkuilleen, hitaasti laskien niitä ja lopulta potkaisee ne syrjään. Se koskettaa itseään ennen kuin riisuu bokserinsa. Virne, se katsoo mua kulmiensa alta selvästi itsevarmana omasta ulkonäöstään. ”Pidätkö näkemästäsi?” Se kysyy viattomasti, häiritsevän viattomasti.

”Kyllä, mun pikku bottom,” sanon, vaikka näen selvästi ettei se ole pieni SIELTÄ. ”Sun ulkonäkö miellyttää mua.” Tuun lähemmäksi ja annan sen erektiolle tiukan hyväilyn. ”Riisu mut Joni.” Käsken seuraavaksi.

Se vavahtaa, mutta tuo kätensä eteenpäin ja alkaa riisua niitä, se vetää ne alas mun boksereitteni kanssa polvistuen alas samalla ja usuttaen mua astumaan ulos niistä ja teen niin. Se katsoo mun kalua; kova ja valmis sille… Puren alahuultani ja tunnen veren suussani. Se henkäisee ja nousee (voi miksi, se näytti niin täydelliseltä polvillaan mun edessä!)

”Se on niin iso.” Se sanoo sen mikä on sanomattakin selvää.

”Älä sano, että pelkäät, Joni” hymyilen haasteellisesti. ”Oot jo iso poika, etkö?”

Se nostaa leukaansa.

”En tietenkään pelkää.” Se sanoo kuin olisin juuri loukannut sitä, se suutelee mua sitten.

Sain sen suutelemaan mua ja se suutelee niin hyvin! Joni olisi täydellinen, jos se ei olisi pettäjä… mutta sitten taas, voin tehdä siitä kokonaan mun ja Jumala sitä auttakoon , jos se päättää pettää mua! Muutan suudelman rajummaksi ja työnnän sen seinää vasten, mun reisi sen jalkojen välissä, siirrän sitä, hieron sen erektiota sillä. Mun kädet tarttuu sen ranteista ja painan ne seinää vasten sen pään yläpuolelle. Keskeytän suudelman äkisti ja karjun. ”Sä oot MUN, ymmärrätkö Joni?”

Se katsoo mua yllättyneenä, osaksi pelästyneenä.

”Sun?” se kysyy, katsoo mun silmiin. ”Sä voitit, ymmärrän, ja tänään oon sun, joten rauhoitu.” Annan sille katseen, mutten jatka aiheesta. Se saa ajatella mitä tahtoo, mutta se tulee olemaan mun. Astun taaksepäin siitä vapauttaen sen, meidän piti käydä suihkussa, joten nousen suihkukoppiin ja käännän veden päälle, varmistaen että se on sopivan lämpöistä. Kutsun sen seurakseni ja astun suihkun alle. Se seuraa hieman epävarmempana äskeisen episodin jälkeen. Se koskettaa vettä, nauttien selvästi sen lämmöstä. Se ottaa suihkugeelin puristaa sitä kämmenelleen ja alkaa pesemään mun rintaa, suutelee mua.

Ja annan sen pestä mua, annan sen suudella mua, antaa sen oppia kuinka miellyttää mua. Se tarvitsee kaiken harjoituksen minkä voi saada, sillä jos se pettää mua niin kuin se teki Jesselle, en ole armelias ja anteeksiantavainen rakastaja, vain täysin päinvastoin. Hetken kuluttua päätän palauttaa palveluksen, otan sienen, puristan suihkugeeliä sille ja hieron sillä sen ihoa, pesten sen torson, käsivarret, selän. Sieni matkaa alas sen pakaroille; kiinteät ja juuri täydelliset, en voi uskoa että kukaan mies ei oo mua aiemmin nähnyt mikä loistava bottom Joni olisi. Tuon sienen sen pakaroiden väliin ja kuvittelen samalla itseni työntymään sisään ja ulos… Kovenen yhä enemmän mielikuvasta. Kyllä, sä tuut olemaan mun Joni, en tuu luopumaan susta helpolla. Tiputan sienen ja kuljetan saippuaiset käteni sen erektiolle.

Se huokaisee, työntää lantiotaan eteenpäin. ”mmmh…” Hieron sitä tiukasti yhden, toisen kerran. Mun käsi löytää tasaisemman rytmin ja katson kuinka se vastaa mun hyväilyyn. Nauti Joni, nauti mun kaunis. Suutelen sitä vaativasti, mun käsi liikkuu nopeammin nyt. Se laskee otsansa mun olkapäätä vasten, pidellen kiinni musta kuin peläten kaatuvansa. Se hengittää raskaasti. ”Voi luoja…” Se huokaa sitten, vapisten orgasminsa jäljiltä ja pidellen kiinni yhä tiukemmin. Sen pää liikkuu lepäämään mun rintaani vasten.

.
Se on tullut niin nopeasti, räpäytän silmiäni yllättyneenä. Ei mitään kontrollia? Mä nautin siitä, että seksi kestää vähän pidempään, mutta se on vain uusi opetus mikä mun on annettava sille. Nyt se nojautuu muhun raskaasti, pidellen sitä mun käsilläni ja annan veden huuhtoa sen sperman. Kun sen hengitys lopulta tasaantuu, kuiskaan, ”siirrytään makuuhuoneeseen.” Se nyökkää laiskasti ja astuu ulos suihkukopista.

Se kuivaa itsensä ja pukee bokserinsa ylleen, en oikein ymmärrä miksi, koska pian se ei tuu tarvitsemaan niitä. Jättäydyn itse alasti. Otan sen käden omaani ja johdattelen sen makuuhuonetta kohti, ajatellen kaikkea mitä sille tekisin.

”Halusit tietää mitä teen sulle…” Kuiskuttelen kun avaan makuuhuoneeni oven ja päästän sen sisään. ”…haluan sitoa sut, laittaa siteen sun silmille ja varmistan, että tuut nauttimaan siitä Joni.” Vakuutan sille

Se näyttää hämmentyneeltä istuessaan sängylle.

”En tiedä…” Se mutisee, katsoo mua kohti.

”Mutta mä tiedän.” Väläytän sille huvittuneen hymyn. Käännyn vaatekaapilleni etsiäkseni jotain mitä käyttää sitoakseni sen silmät. Otan esiin huivin ja köyttä, käännyn ja näen sen taistelevan unta vastaan. ”Joni?”

Se käy makuulle, silmät sulkeutuen, se avaa ne uudestaan ja yrittää katsoa mua ja tarvikkeita joita pitelen käsissäni. ”Mmmh…” se vastaa kuullessaan nimensä ja sitten se haukottelee. ”En tunne sua…” Se toteaa. ”Ei pitäisi… mitä jos… en tykkää kivusta…”

Tein tyhmästi; liikaa alkoholia, seksiä. Mun ois pitänyt tietää paremmin, että se sammuisi. Se ei oo sammunut vielä, mutta matkalla tehdä niin. Se mutisee epäselvästi jotakin ja huolimatta siitä miten kiihottunut oon, en halua harrastaa seksiä kumppanin kanssa joka on miltei tajuton. Päätän jättää sen rauhaan.

”Älä huolehdi siitä nyt, voidaan palata siihen myöhemmin.” Sanon sille kun laitan välineet pois. Se nyökkää päätään, hymyilee hellyttävästi ja sulkee silmänsä.

”kylmä…” Se mutisee, etsien lämpöä kääriytymällä pienemmäksi, näyttäen niin viattomalta… Viaton; niin vissiin! Peittelen sen peitolla, kukaan ei voi sanoa, ettenkö huolehtisi rakastajistani. No, tulevasta rakastajastani… Tosin… se oli aika itsekäs jättäessään mut tähän kiihottuneisuuden tilaan. Päätän hoitaa ongelmani; palaan takaisin suihkuun ja masturboin kuvitellessani Jonia kiemurtelemaan allani kun työnnyn sen sisään. Laukean ja se tuntuu niin hyvälle. Tuun totisesti nauttimaan mun makuuhuoneessa nukkuvan pettäjän kesyttämisestä.

Peseydyn ja ryhdyn suunnittelemaan. Toi kundi on liian itsepäinen omaksi hyväkseen, enkä usko, että se täysin ymmärsi mitä tarkoitin kun sanoin, että se olisi mun. Se ei halua mua elämäänsä, se varmaan kävelee pois kun aamu sarastaa. Mun täytyy… täytyy saada tietää missä se asuu, täytyy saada avain sen kotiin… Päätän tarkastaa sen vaatteet, jos sillä olisi avain ja henkilöllisyystodistus mukana.

Farkkujen taskusta löydän avaimen; bingo! Ja sitten lompakko, ajokortti. Otan puhelimeni ja näppäilen sen nimen ja paikkakunnan selvittääkseni osoitteen, lähetän ne palvelunumeroon, josta saan pian viestin takaisin. Puen päälleni. Mun on käytävä ystäväni luokna, joka omistaa pienen, avaimia valmistavan firman, se voi kopioida tän mulle, se on muutenkin mulle palveluksen velkaa.

Kun palaan takaisin miltei kaksi tuntia myöhemmin, kopioitu avain taskussani, Joni nukkuu yhä. Sillä on varmaan mukava krapula huomenna, tai siis tänään, kun se herää. Sitten hihitän itsekseni; krapulan lisäksi sillä tulee olemaan elämänsä yllätys. Se ei tuu olemaan iloinen tajutessaan tilanteen, mutta mä voitin; reilusti ja varmasti.

Siirryn sängylle, otan köyden ja huivin mukaani, paras tehdä tää nyt kun se nukkuu vielä, eikä voi muuttaa mieltään. Jotenkin oon varma, että se valittaa tästä kun herää. Kosketan sitä, varmistaen että se nukkuu sikeästi. Käännän sen varovasti makaamaan vatsalleen; on helpompi ottaa se näin, helpompi pidellä sitä ja sillä on vaikeampaa pyristellä vastaan jos se niin päättää. Mutta mä voitin, joten tää on vain reilua. Sidon huivin sen silmien ympärille, ja varmistan että sen pää lepää mukavasti, että se saa hengitettyä helposti. Pakotan sen vasemman käsivarren ylös ja sidon sen sängynpäätyyn, teen saman oikealle.

Kosketan sen niskaa ja juoksutan käteni alas sen selkää sen pakaroille, tunnen odotuksen kasvavan. Houkutus on suuri, mutta mun on odotettava. Vedän peiton takaisin sen ylle ja meen makuulle sen viereen, koskettamatta sitä. Tarvitsen voimia tulevaan enkä malta odottaa sen heräämistä.

Herään melko aikaisin ja katson miestä joka makaa vierelläni, silmät peitettyinä ja tulevasti sidottuna sängynpäätyihin. Hymyilen muistaessani edellisen illan, haasteen… pettäjä, joka mun on kesytettävä ja jonka teen erittäin mielelläni nyt. Heti kun se herää… Nousen ja tassuttelen kylpyhuoneeseen tyhjentämään rakkoni, otan mukaani vartaloöljyä ja kondomin kylpyhuoneenkaapista ja palaan makuuhuoneeseen.

Juuri sopivasti nään sen havahtuvan hereille unestaan, hymyilen itsekseni. ”Hereillä viimein,” totean ääneen. Hauskanpito alkakoon.

18. Luku

Vodka:

Teidän täytyy ymmärtää miten vihainen olin löytäessäni mun bottomin aikeissa pettää mua ensimmäisen tilaisuuden tullen. Viha poltti mua, kidutti mua ja taisin pelottaa vellit pöksyyn siltä pikku kundilta, joka ei merkinnyt mulle mitään; vain ettei sillä ollut oikeutta koskea Joniin, sillä ei ollut oikeutta koskea siihen mikä on mun!

Se kundi saa mut kuumaksi, yksin huoneessa sen kanssa… Se uhkasi soittaa poliisit, puhelin valmiina sen kädessä, mulla ei ollut epäilystäkään etteikö se toteuttaisi uhkaustaan jos voisi. Mun täytyi riistää se kännykkä siltä, onnistuin. Halusin saada sen tuntemaan juuri sen kuinka kuumaksi se mut sai.

Oon vahvempi kuin Joni, en käy salilla pelkästä ilosta. Se potki ja puri mua, se halusi rajua? Päätin antaa sille sen. Sen halu taistella, sen itsepäisyys ja tulisuus kiihottaa mua vaan enemmän. Olin kovakourainen sen kanssa, voisi sanoa, että käytin sen vartaloa häpeilemättömästi omaan mielihyvääni, rehellisyyden nimissä en paljoakaan välittänyt sen mukavuudesta juuri silloin, olin vain liian vihainen välittääkseni. Ainoa mitä voin sanoa puolustuksekseni on, että yritin pidätellä itseäni, mutta mun itsekuri kesti alle minuutin sen jälkeen kun olin työntynyt sen sisälle.

Mun narttu, mun bottom, opetan sitä, kesytän sen vaikka väkisin.

Houkutus oli liian suuri ja halusin tulla sen kauniille kasvoille. Siinä se oli, ehkä seksikkäin kundi jonka oon ikinä nähnyt; polvillaan ja avuttomana mun edessäni, mun spermaa sen kasvoilla. Se oli jopa kauniimpi silloin, juuri sillä hetkellä.

**^^**^^**^^**^^

Raahaan sen perässäni suuntaan josta oletan löytäväni kylpyhuoneen. Se yrittää pyristellä vastaan, mutta työnnän sen kylmästi sisään. Hetken se näyttää siltä kuin se olisi nurkkaan ajettu villieläin.

”Voisitko vapauttaa mun kädet nyt?” Se kysyy lopulta, kireästi.

“Mitä tahansa mun pienelle bottomille, jos se kysyy noin nätisti.” Hymyilen ja vapautan sen kädet, riisuudun omista vaatteistani, astun suihkukoppiin ja käännän veden päälle. Odotan, että se liittyy mun seuraan.

Se katsoo mua, puree huultaan ja epäröi. Odotan kärsivällisesti. Hitaasti se liikkuu lähemmäksi, nousee suihkun alle ja pitää välimatkan, katsoakseen mua varuillaan. Se kurottautuu ottamaan vettä kämmeniinsä ja pesee sperman kasvoiltaan. Näen selvästi kuinka epämukavaksi se tuntee itsensä mun lähellä, mutta… No jos se haluaa käyttäytyä kuin neitsyt jonka selätin, niin hyvä on, miten vain herra haluaa. Käännyn siitä poispäin, otan sienen käteeni, saippuoin sen ja alan pesemään itseäni. Antaa sen vain katsoa mua, antaa sen totuttautua mun läheisyyteen, sillä… haluan tehdä siitä pysyvämmän. Mitä nopeammin se hyväksyy sen, sen parempi sille, sillä en aio antaa periksi helpolla.

Kuuntelen mitä se tekee mun takana. Jos se kysyisi… voisin… mutta ei, se lähtee sanakaan sanomatta. Sammutan suihkunhanan, ja otan pyyhkeen kuivatakseni itseni. Katson vaatteitani… öh… ei enää niin siistit meidän pikku tappelun jälkeen… Kiedon pyyhkeen vyötäröni ympärille ja lähden kylpyhuoneesta. Mulla ei oikeastaan olisi mitään ongelmaa käyskennellä täysin alasti, se on nähnyt kaiken mitä mulla on tarjota, sitä paitsi, en häpeä vartaloani millään tavoin… mutta, haluan antaa sille aikaa, astun ulos kylpyhuoneesta ja huudan; ”Joni beibi, olisiko sulla jotain löysiä housuja, jotka mahtuisi mulle?”

Joni:

Kuulen sen huutavan kun pukeudun. Mitä? Housut? Beibi? Kuka hitto toi kundi luulee olevansa?! Otan valkoisen t-paidan ja puen sen päälleni. Nielen oman ärsyyntymiseni. Siis tää kundi tulee vain tänne, kuin omistaisi koko rakennuksen, pelottaa mun panokaverin pois sen jälkeen panee mua kuin eläin ja nyt se haluaa, että annan sille jotkut housut lainaksi?! Uskomatonta! Miten sillä onkin pokkaa!

Housut! Hymähtelen, käydessäni läpi omia vaatteitani, en vastaa sille, hukkuneena omiin ajatuksiini, sitten äkkiä huomaan, että itse asiassa pitelen urheiluhousuja käsissäni, jotka mahtuisi sille. Voi vittu, mikä mua vaivaa!!!

Se kävelee huoneeseen ja ottaa ne mun käsistä. ”Kiitos,” se hymyilee, ”olisiko sulla jotain t-paitaa myös?” Se kysyy laskiessaan pyyhkeen alas ja pukiessaan housut päälleen. Se katsoo mua ja odottaa, katson takaisin, epävarmana mitä sanoa. Se on niin helvetin ylimielinen! Annan sille isoimman t-paidan jonka omistan, sillä on leveä rintakehä joten… Oikeesti, miksi vitussa mä annan sille mun vaatteita!? Oon äkkiä hyvin vihainen itselleni. Mun pitäisi oikeasti vaan antaa periksi, ryömiä sen jalkoihin ja sanoa; Oi herra, kohtelistko pliis mua niin kuin paskaa! Ota kaikki mitä mulla on, oi kiltti herra!’

“Uh… Et oo liian arka sieltä? Anteeksi että olin niin kovakourainen… mutta olin tosissani, Joni, en jaa omiani, sun täytyy ymmärtää.”

Tuijotan sitä, ai nyt se on huolissaan siitä sattuuko muhun?

”Mitä vittua se sua kiinnostaa? Miksi? Me ei olla mikään pari.” Sanon ja kävelen makuuhuoneen ikkunalle avatakseni sen, tarviin raitista ilmaa. Se kävelee mun taakseni, koskettaa mun niskaa ja hieroo sitä hellästi.

”Hm… et näe sitä niin… muta mä puolestaan…”

Käännän päätäni ja kurtistan kulmiani, sen kosketus tuntuu häiritsevän hyvältä. Tunnen itseni hämmentyneeksi, miksi se saa mut niin hämmentyneeksi?! Tunnen repeäväni kahtia, sitten mua alkaa taas pyörryttämään.

”Tää on hullua, miksi sä-?” Keskeytän lauseeni. ”UGH!” Tiuskaisen lopulta ja kävelen keittiöön, ajattelen ottaa oluen, mutta ensin otan lasillisen vettä.

Nojaan tiskipöytää vasten, mun selkä käännettynä ovelle ja jotenkin tiedän, että jos kääntyisin; löytäisin sen sieltä. En tiedä mitä tehdä ja alan muistaa yhä enemmän. Edellisenä yönä, taisin todella pyytää sitä? Meillä oikeasti oli hauskaa, mutta… Silti, mun sisimmässäni kamppailen eri tunteiden kanssa. Se on kääntämässä mun elämän ylösalaisin, repii mun itsekontrollin ja jos annan sen jäädä, en voi kääntyä enää takaisin. Se on niin kovakourainen ja niin… niin… uh! Se on jotain, todellakin jotain jota en osaa käsitellä niin kuin muita.

Vodka:

Tuun keittiöön ja seison pöydän vierellä, katson kuika se nojautuu tiskipöytää vasten. Luoja tota sen kiinteää takamusta… Päätän jäädä yöksi, en voi jättää sitä yksin! Se menisi baariin ja etsisi itselleen uuden panokaverin… sitä paitsi, toi perse… tunnen kaluni nousevan hereille, ”Jään yöksi,” sanon sille ja istun alas pöydän ääreen, mun katse tiiviisti Jonissa.

Se kääntyy, katsoo mua ja huokaa.

”Et jää.” Se vastaa lyhyesti ja ottaa oluen jääkaapista. Tunnen itseni janoiseksi kaiken sen liikunnan jälkeen mitä harrastettiin, joten kysyn siltä,

”Anna mulle yksi,” Auts, se kuulosti enemmän käskyltä… no, antaa sen totutella myös siihen, sillä niin kauan kunnes se käyttäytyy hyvin ja pysyy uskollisena, tulen kohtelemaan sitä kuin orjaa.

”Miksi antaisin sulle mitään? Oot ottanut jo tarpeeksi ja haluan sun lähtevän.”

”Anna mulle,” Vaadin ja tartun sen käteen kun se kävelee mun ohitseni. Sen jääräpäisyys alkaa kummasti kiihottaa mua enemmän.

”Pyydä nätisti,” se vaatii, ja miltei nauran, mutta ehkä huvitan sitä tän kerran, olinhan aika raju, ehkä mun pitäisi hyvittää?

”Hyvä on, antaisitko mulle oluen beibi?”

”En oo sun beibis,” Näen sen suupielien nykivän hieman, ehkä se haluaa jopa hymyillä? Oi mun pikku bottom luulee voittaneensa? Mun pitää korjata harhaluulo välittömästi! Nousen ylös ja läimäytän sen takamusta, sen kiinteää, herkullista persettä… kyllä, kolmas erä on aiheellinen!

”Hei!” Virnistän sille leveästi ja nojaudun lähemmäksi, mun huulet koskettaa sen korvaa, mun kieli kurottautuu nuolemaan ihoa. Joni maistuu ja tuoksuu hyvälle… mun bottom tosiaan tietää miten kiihottaa mua, vaikkei itse tiedostakaan sitä.

”Mua himottaa…” Kuiskutan sen korvaan ja työnnän sen lähemmäksi pöytää. Suutelen sen suuta ja tunnen ettei se protestoi liikaa, se oppii nopeasti! Nostan sen ylös pöydälle ja revin sen paidan melko kovakouraisesti.

”Mutta justhan me…” Joni aloittaa.

”Sun peppus on aivan liian ihana,” koetan selittää, kun livutan housuja alemmas vapauttaakseni kovettuneen elimeni.

Suutelen sitä uudestaan, ensin se ei vastaa suudelmaan ja jopa koittaa vastustaa sitä, mutta lopulta se antautuu ja suutelee mua takaisin! Hyvä, aloin jo luulla, että mun pitäisi juottaa se humalaan useammin saadakseni sen yhteistyö haluisammaksi. Se todellla oli suloisempi edellisenä yönä. Tunnen sen vapisevan kevyesti, sen kädet mun rinnalla, jälleen epävarma pitäisikö sen työntää mut kauemmaksi vai kutsua lähemmäksi.

”Misha…” Se kuiskaa hiljaa.

”Mmm…” Mutisen sen ihoa vasten ja suutelen sen kaulaa. “Kosketa mua Joni,” sen oli tarkoitus kuulostaa käskyltä, mutta mun ääni on menettämässä voimakkuuden.

Sen kädet liikkuu mun vartalolla miltei epävarmasti.

“Mitä tää on… mitä sä oikein teet mulle….” Se mutisee miltei itsekseen ja huokaan tuntiessani sen käden mun kalullani ja katson kuinka se sulkee silmänsä. Miksi?

” Ajattelet liikaa Joni. Nauti enemmän, ajattele vähemmän,” nauran ja lisään; ”Avaa sun silmät, enhän oo niin iljettävä katsella?” se avaa silmänsä varovasti.

”Et, mutta oot silti idiootti ja meidän pitäisi lopettaa tää.” Mutta silti sen käsi jatkaa liikettään; hidasta, hierontaa mun kalullani ja nään kuinka se kamppailee itsensä kanssa.

”Oo varovainen, Joni, ton sun kielesi kanssa tai voin haluta laittaa sen parempaan käyttöön.” Ehdotan leikkisästi ja suutelen sitä uudestaan, nappaan sen huulen mun hampaideni väliin ja puren sitä –ei, ei kovaa, hyvin varovasti… okei, melko kovaa, mutta varovasti aiheuttamatta haavaa. Mun lantio alkaa liikkumaan, sen käsi yhä kietoutuneena mun kaluni ympärille. ”Mm… haluan sut, nyt!” Vaadin.

Sen kädet siirtyy mun olkapäille, se puree sen huultaan ja kiemurtelee avuttomana. Sillä on vieläkin sen housut yllä ja alan taistelemaan sen vetoketjun kanssa. vapautan sen kalun ja hyväilen sen kovaksi, haluan sen nauttivan yhtä paljon kuin minä.

”Pidätkö? Pidätkö siitä, että kosken suhun näin?” Kysyn mun ääneni käheänä halusta, mutta kontrolloin itseni.

”Mmm…” Se kääntää päätään, lyö mun rintaani heikosti muutaman kerran, kunnes lopulta puristaa mun paitaani nyrkkiensä sisään. Se huokaa, sen hengitys muuttuu, se haukkoo henkeään, silmät suljettuina, sen taivuttaa niskaansa taakse ja haluaisin kertoa sille, että se on okei, haluaisin kertoa…

”Päästä itses vapaaksi Joni, nauti, anna itsesi nauttia tästä.” Kuiskaan.

”En voi.”

”Kyllä voit.”

”Haluatko, että lopetan?” Kysyn, epävarmana voisinko, jos se sanoisi kyllä. Se avaa silmänsä ja jatkan sen hyväilyä, toivon, että se antaisi periksi. Se pudistaa päätään, kun lopetan miltei kokonaan.

”Älä.”

”Älä mitä?”

”Lisää, älä lopeta.” Se näyttää miltei häpeävän sanojaan.

”En aio lopettaa,” Jatkan käteni liikettä ja samaan aikaan koitan saada housut kokonaan sen jaloista. ”Mikään ei saisi mua lopettamaan nyt, Joni.” Vihdoin sen housut on mytyssä lattialla ja katselen näkyä edessäni, leveä virne kasvoillani.

Mutta sitten se sulkee reitensä tiukasti yhteen.

”Mitä jos en anna?” Se kysyy leikkisällä äänellä.

Mun pikku bottom haluaa leikkiä? Se on hyvä merkki, vaikka se aikoisikin käyttää sitä mun kiusaamiseen. Muistutus itselle; saa mun bottom leikkisämmälle tuulelle useammin, se on hauskempi silloin. Mutta nyt, mun pitää näyttää, että kaksi voi pelata tätä peliä, joten kurotan käteni kuin haluaisin hyväillä sen kalua, mutta kosketan sitä vain hyvin kevyesti ja jään odottamaan sen reaktiota. Kidutan sitä näin kunnes se myöntyy vapaaehtoisesti… kyllä, tällä kertaa se rukoilee mua…

Joni:

Paskiainen, ei se voi tehdä noin?! Se ei voi melkein koskea ja sitten lopettaa. Yritän seurata sen kättä ja voisin jälleen lyödä itseäni; mähän pelaan suoraan sen pussiin! Tuijotan sitä ja yritän miettiä suunnitelmaa, avaan reisiäni hieman ja liikutan kättäni rintaani pitkin.

”Haluatko mua?” Kysyn, ”Haluat mun sisälle, niinkö?” Tuon toisen käteni huulilleni ja alan imemään sormeani. Jos en voi panna sitä, jos mut pakotetaan bottomiksi, voin kontrolloida sitä näin? Eikö? Hymyilen omalle viisaudelleni, tai minkä kuvittelen olevan fiksua mun himon sumentamilla aivoilla.

”Tunnut olevan hyvin innokas saadaksesi mut sisään,” Se nauraa. ”Niin innokas, että valmistelet itsesi mulle tolla sormella.” Se virnistää ja tuo kätensä hieroakseen mun reittä.

Hemmetti, en ole innokas, en oikeasti…. enhän? Katson sen silmiin.

“Miksi tekisin sen? Valmistelisin itseni sulle?” Kysyn, ja liikutan käteni, jonka etusormea juuri imin, alas elimelleni. ”Ehkä pidän vain omaa hauskaa? Ehkä annan sun vain katsoa mua?” Virnistän ja alan hyväilemään itseäni hitaasti, katson sitä silmiin. Himo jota tunnen alkaa käydä yli mun ymmärryksen… Vain hetkiä aiemmin tää kundi vain otti mitä se halusi musta, voiko se kontrolloida itsensä nyt? … Antaa sen kärsiä, kiimainen paskiainen, komea kiimainen paskiainen.

Vodka:

Näky Jonista hyväilemässä itseään on kuuma, mutta silti; ei, se ei saa tehdä sitä, en salli sitä, en salli pientä kontrollia jonka haluaisi saada. Joten tartun sen molempiin käsiin ja tuon ne sen pään yläpuolelle ja pidän ne siellä yhden käden lukituksella. Jatkan miltei aavemaista hyväilyäni, vain melkein, vain niin että… Tapaa mestari, Joni, suloisen kidutuksen mestari.

Se kiemurtelee pöydän päällä avuttomasti. ”Epäreilua,” se valittaa. ”Paskiainen, ” se puree huultaan, ”Oo kiltti…”

”Mitä sanoit Joni?” Kysyn, ”en oikein kuullut.” Se murahtaa tuskastuneena.

”Oo kiltti”

”Kiltti missä?” Päätän kiusata sitä enemmän.

”Kiltti ja kosketa mua.”

”Minne?” Kysyn, kumartuen sen ylle, kuiskaten sen korvaan.

”Tiedät kyllä…” Se katsoo mun silmiin ja tiedän, että se vihaa rukoilla mua, muttei voi itselleen mitään.

”Mulla ei ole aavistustakaan.” Teeskentelen tietämätöntä, vaikka mun käsi yhä liikkuu kevyesti sen elimen yläpuolella.

”Oot ilkeä…” se syyttää. ”Haluan, että kosketat mun kalua kunnolla, ansaitsen sen verran.” Se sanoo silmät kaventuen, sen silmät on entistä tummemmat himosta.

”Mä päätän mitä ansaitset, Joni,” Ilmoitan huvittuneella äänellä. ”Toistaiseksi et ole ansainnut mitään. Mutta… jos avaat noi sun nätit reidet…” Käytän parasta viettelevää ääntäni. ”…ehkä toteutan sun pyynnön, kuka tietää?”

Se on vihainen, sen näkee sen silmistä, mutta se on oikeasti huvittavaa, se tietää, että oon voittanut, voitan aina. Se kääntää kasvonsa ja avaa jalkojaan vain hieman.

”Vihaan sua,”

”Hyvä poika,” virnistän ja annan sille yhden voimallisemman hyväilyn, päätän olla välittämättä sen ’vihaan sua’ kommentista. Vain yksi hyväily.

”Lisäää…” Se pyytää.

”Jalat auki leveämmin ole hyvä” Neuvon ääni käheänä himosta. Se tekee sen, näyttäen vihaavan itseään. ”Näetkö? Sussa todella on se,” Hymyilen ja astun pois päin vaikken haluaisi mitään enemmän kuin haudata itseni sen sisälle. Mun kalu on kivuliaan kova ja sykkii vaativasti, mutta Joni ansaitsee palkkion. Tuun keittiönkaapille ja tutkin sen sisällön; pullo oliiviöljyä, kallista laatua. Sen pitäisi riittää, ajattelen itsekseni kun avaan korkin ja kaadan sitä kämmenelleni. Jätän pullon tiskipöydälle ja lähestyn Jonia. Nostan sen toisen jalan ylös sen rintaa vasten ja levitän öljyä sen kauniisti esillä olevan reiän ympärille,

Joni:

Huokaan kun tunnen sen hierovan öljyä mun pepulle, hitto jos Jesse vain tietäisi mitä sen ostamalla oliiviöljyllä nyt tehdään. Tällä kertaa onnistun ohittamaan Jessen muiston helposti, se tuntuu hyvin kaukaiselta nyt. Jännityn odottaessani kipua, yritän rentoutua ja tiedostamatta mun käsi nousee sen käsivarrelle.

Sen sormi liikkuu hellästi sisälle ja hieroo mun aiemmin pahoinpideltyjä seinämiä, se lisää hitaasti toisen sormen ja odottaa kunnes totun, alan rentoutumaan, tiedän, että mun on rauhoituttava jotta se tuntuisi paremmalta.

Aloin jo luulla, että sana; hellä, ei kuulu sen sanavarastoon, mutta saatoin olla väärässä. Avaan silmäni ja katson siihen. Pidän rajusta, pidin siitä toppina ja… jos oon rehellinen itselleni, pidän siitä myös uudessa roolissani, mutta…. tietyt asiat, ymmärrän ne paremmin nyt… Se on enemmän mun kaltainen kuin mitä oon valmis myöntämään ääneen.

Vodka:

Liikutan sormiani sen sisällä auki ja kiinni, venyttäen sitä ja alan käydä kärsimättömämmäksi pästä sen sisälle, opetus jonnka annoin sille olis sitä myös mulle; opetus itsehillinnässä. Haluaisin todella työntyä siihen jollakin muulla kuin pelkillä sormillani, hitto! Se tuntuu niin tiukalta niiden ympärillä, niin houkuttelevalta niin kuumalta… Hyvä luoja! Kärsivällisyyttä Misha, et ole neanderilainen… Ok, no ehkä oon sen seurassa… Jatkan sormiani liikettä nopeuttaen, kunnes vedän ne sen sisältä kokonaan päättäen ettei se tarvitse enempää valmistelua, onhan se sentään vähän löysempi meidän edellisen kerran jäljiltä. Käytän jäljelle jääneen öljyn omalle kalulleni ja asetun sen kiiltelevää aukkoa vasten. ”Joni, oon tullut takaisin!” Väläytän sille leveän hymyn ja työnnyn sisälle, yritän mennä hitaasti, OK, yritän, yritän…

Uh, vaikeampaa kuin mitä ajattelin, oon puoliksi sen sisällä ja menettämässä jo kontrollia. Hitto! Mun lihakset vapisee yrityksestä kontrolloida mun vartaloa, mutten voi tehdä sitä kauempaa ja työnnyn loppu matkan yhdellä kunnon työnnöllä.

Se päästää pienen äännähdyksen, kivusta? shokista tai nautinnosta? En oo varma, mutta tunnen sen vapisevan kovemmin. Sen kädet kietoutuu mun ympärille ja se hautaa kasvonsa mun kaulaani vasten kuin tukahduttaakseen kivuliaan huokauksen. Mutten halua sen tuntevan kipua nyt, en enää, se sai jo rangaistuksensa, nyt haluan sen nauttivan.

”Kaikki on ok.” Se kuiskaa hiljaa.

Ja sillä hetkellä menetän viimeisetkin kontrollin rippeet ja alan liikkumaan sen sisällä hitaasti… ei, ketä yritän huijata?! Haluan sitä, haluan sitä niin paljon… mun kiusoitteleva, houkutteleva bottom, joten vaikka aloitan rauhallisesti, kiihdytän tahtia jokaisella työnnöllä. Se tuntuu t&a