8.osa 

Ivo oli pettynyt nähdessään Mishan lähtevän clubilta, hän oli toivonut että Misha mahdollisesti tulisi ja… no, hän ei olut varma, mutta ehkä edes myöntänyt olevansa mustasukkainen? Olisi edes huutanut hänelle? Sekin olisi ollut parempi kuin pakeneminen, mikä tahansa olisi ollut parempi! Ivo oli yhä varma siitä, että Misha oli mustasukkainen, mutta hänen itsepäisyytensä kävi jo väsyttäväksi. Ehkä Misha kuvitteli, ettei hän todella menisi niin pitkälle, että veisi Jonin vuoteeseensa?... Siinä Misha oli kuitenkin hyvin väärässä.

Ivolla oli kuitenkin ongelma, hänellä ei ollut aavistustakaan siitä miten ehdottaisi tätä Jonille. *Hei, haluaisin, että vietät yön vuoteessani, koska veljeni on liian itsepäinen myöntämään, että pitää sinusta…* Selvästikään hän ei voisi esittää asiaa niin, joten Ivo jatkoi tanssimista.

Ivo huomasi nauttivansa siitä; nautti Jonin katselemisesta, siitä miten tämän vartalo liikkui hänen omaansa vasten ja katse pojan silmissä; houkutteleva, hyvin houkuttelevaa… Jokseenkin kiusoitteleva hymy leikki nuorukaisen täyteläisillä suudeltavilla huulilla, ja Ivo mietti josko Joni tiesi mitä oli tekemässä, miltä tämä näytti, kuinka kiusoittelevaa hänen käytöksensä oli? Mutta tämä oli vain tanssimista, Ivo muistutti itseään, vaikkakin hänen kätensä joskus unohtivat ja tunnustelivat nuorta vartaloa edessään kasvavalla uteliaisuudella, mutta syyllisyys sai hänet aina ennen pitkää lopettamaan. Kun he tanssivat näin, oli aivan liian helppoa unohtaa miksi hän oli täällä ja että hänen tanssipartnerinsa oli vain 17-vuotias.
 

Hän ei voinut olla ajattelematta sitä kuinka typerä hänen veljensä oli, niin hakoteillä, niin... tuskastuttava! Oli väärin, että hänellä oli niin typerä nuorempi veli, kun... no jos Ivo olisi ollut Mishan sijalla... no, hän olisi kyllä tiennyt mitä tehdä; olisi ottanut sen minkä halusi.

Poika alkoi olla melko humaltunut, jotenkin... Ivon ei ollut onnistunut kieltää tämän pyytäessä drinkkejä; oli melko typerää mitä pari nättejä silmiä kauniissa kasvoissa saattoi tehdä hänelle.

Ja poika oli oudon suloinen ollessaan humaltunut...

Kello läheni kahta aamuyöllä ja he istuivat pöydän ääressä Jonin siemaillessa onnellisen näköisenä juomansa pohjia kunnes jokin sai tämän nauramaan ja Ivo tuli uteliaaksi.  

”Isäni suuttuisi jos näkisi minun tulevan kotiin näin humalassa, ” Joni selitti selvästikin huvittuneena, ”tiedän, ettei minun tulisi nauraa, mutta…”

”No ehkä on parempi ettei isäsi näe sinua näin.” Ivo hymyili pojalle tyytyväisenä siitä, että hänellä oli viimein tekosyy. ”Sinua ei väsytä vielä?”

Joni nuolaisi huuliaan, hyräili vanhaa sävelmää,

”Mm.. ehkä… ehkä hieman väsynyt.” Hän nyökkäsi ja nosti kätensä poskilleen, ”Ihoani  kuumottaa.” Hän mutisi ja ennen kuin Ivo pystyi reagoimaan, Joni tarttui hänen käteensä ja asetti sen iholleen.

Kokeile kuinka kuumalta ihoni tuntuu,” hän virnisti.

”Ehkä voimme viedä sinut sänkyyn?” Iv sanoi hieman vitsailevaan sävyyn ihmetellen Jonin tekoa, ”niin ettei isälläsi ole syytä epäillä että vietitkin illan clubilla?”

”Sinä siis… tarjoaisit minulle yösijan?” Joni kysyi leikkisään sävyyn.
”Oman sänkyni, hyväksytkö?”

Poika mietti tarjousta hetken.
 “Kyllä,” hän vastasi lopulta hymyillen ja juuri kun Ivo oli aikeissa ehdottaa, että he voisivat lähteä, laulu vaihtui ja Joni hypähti äkkinäisen energiapuuskan innoittamana ylös. ”Oi tämä laulu on niin hyvä! Mennään tanssimaan!” Hän tarttui Ivon käteen ja raahasi kohti tanssilattiaa.

He lähtivät clubilta kellon ollessa 2:40 aamuyöllä, Ivon tukiessa humalaista teiniä heidän kävellessään. Ehkä hänen olisi pitänyt vahtia hänen juomistaan paremmin? Tarkoittaen, ettei hänen olisi pitänyt ostaa hänelle niitä juomia, - Ivo pohti auttaessaan pojan autoonsa.

”Hm, ehkä sinun pitäisi lähettää isällesi viesti, että nukut Diman luona, ettei hän huolestu.” Ivo ehdotti.
 

Joni ryhtyi etsimään puhelintaan, kohdaten joitakin vaikeuksia sen löytämisessä ja kun hän viimein löysi sen, hän virnisti ja näytti sen Ivolle.

”Tässä se on!” Hän ilmoitti ylpeään sävyyn ennen kuin hänen ilmeensä kääntyi keskittyneeseen mutristukseen. Ei ollut helppoa kirjoittaa tekstiviestiä humalassa - Joni pohti itsekseen.

’Isä, Olen Diman luona, nukun täällä. Anteeksi, unohdin soittaa. Olen OK! Näemme huomenna, tai myöhemmin tänään siis. Hyvää yötä.’ Hän luki viestin uudestaan ja uudestaan, oli tärkeää välttää kirjoitusvirheitä jotta isä ei luulisi hänen olevan juovuksissa, vaikka hän olikin! Tai että hän olisi jossakin muualla kuin Diman huoneessa, kuten tämän vanhimman veljen huoneessa, Ivon sängyssä! Jonia miltei alkoi naurattamaan; se oli niin kertakaikkisen hullua! Mutta isä ei varmastikaan pitäisi sitä läheskään niin hauskana, mikä sai Jonin miettimään josko viestiin pitäisi lisätä jotakin muuta, jotta se kuulostaisi fiksummalta eikä niin epäilyttävältä. ’Olen Dmitryn luona,’ se kuulosti sivistyneemmältä, eikö? ja ehkä; ’hyvää yötä ja haleja!’ Isä ei voisi suuttua jos hän haluaisi halata tätä? Juopuneessa mielessä ajatus oli hyvin järkeenkäyvä ja niinpä viesti päätyi eteenpäin.

Ivo parkkeerasi talon eteen ja auttoi Jonin ulos.

 
Joni kompuroi astuessaan sisälle pimeään asuntoon, hänen kömpelyytensä aiheutti humaltuneen naurunpyrskähdyksen hänen huuliltaan; koko tilanne oli niin hullu! Hän oli maannut Mishan kanssa ja viettäisi yön nyt tämän vanhemman veljen kanssa! Se oli jotenkin kieroutunutta, ei sille voinut olla nauramatta!

”Anteeksi…” Hän kuiskasi Ivolle, ”olen aika humalassa…” Hän selitti perään samalla kun mietti mitä ihmettä oikeastaan teki talossa, hänen ei ollut pitänyt antaa tilanteen mennä näin pitkälle!

Ivo naurahti ja tarttui Joniin tuketakseen kompuroivaa teiniä, ”hieman kyllä,” hän myönsi ja ohjasi pojan peremmälle yrittäen saada tämän hiljentymään. ”Shh…ei herätetä Dimaa,” Hän kuiskasi juonittelevaan sävyyn, pidellen sormeaan huuliaan vasten.

Hihittäen hiljaa Joni nyökkäsi ja nosti oman sormensa huulilleen matkien miestä.

”Huone on täällä…”  Ivo kuiskasi ja hiippaili sitä kohden Joni perässään.

Kun Joni astui sisään, hän tuntui näkevän ainoastaan ison sängyn huoneen keskellä mikä sai hänen mielensä selvenemään hieman. Entä jos Ivo haluaisi…? Ajatus aiheutti pistoksen epävarmuutta rinnassa, ”kiva huone, iso…”

Ivo huomasi nuoren epävarmuuden, hieman pelokkaan katseen tämän silmistä ja nyökkäsi, enemmän itselleen kuin Jonille. ”Sen takia se on minun,” hän virnisti ja osoitti sänkyä kohti. ”Kummalla puolella haluat nukkua?”

”Kumpi tahansa kelpaa.”

”Haluatko käydä kylpyhuoneessa ennen nukkumaan menoa?” Ivo kysyi riisuutuessaan, hän tunsi olonsa jotenkin kummalliseksi tarkkaillessaan poikaa etenkin kun hänen mielensä alkoi tarjota mielikuvia joissa he… Hän kirosi hiljaa, oli väärin edes ajatella moista!

”Kyllä, voisin käydä.” Joni vastasi nopeasti nähdessään Ivon avaavan vyönsolkeaan, huoneen pimeydessä mies näytti hämmentävän paljon Mishalta.

”Se on keittiön vieressä.” Ivo muistutti ja kun Joni lähti, hän istuutui alas sängylle. Mitä hän oikein oli tekemässä? Leikki amoria; ja päätyi sänkyyn pojan kanssa, jota yritti saada yhteen veljensä kanssa; se oli enemmän kuin outoa.

Joitakin minuutteja myöhemmin Joni palasi huoneeseen lähestyen sänkyä hitaasti. Hän pysähtyi sen vierelle ja riisuutui hitaasti.  Ja huolimatta siitä kuinka Ivo yritti olla katsomatta, hän ei voinut sille mitään; hänen katseensa hakeutui toiseen ja hän miltei pidätteli henkeään vaatteiden pudotessa lattialle paljastaen hoikan, mutta jäntevän nuoren vartalon niiden alta.

Jonin pää oli yhä pyörällä alkoholista, esineet tuntuivat heräävän eloon huoneessa, hetken Joni oli aivan varma niiden liikkuvan ennen kuin onnistui järkeillä itselleen sen johtuvan vain ja ainoastaan alkoholista. Sänky näytti niin kovin pehmeältä ja hän halusi vain asettua makuulle ja nukahtaa. Kun hän heitti t-paitansa lattialle muiden vaatteiden joukkoon jättäen hänen ylleen ainoastaan bokserit hän tuli jälleen tietoiseksi toisesta henkilöstä huoneesta ja nosti katseensa mieheen.
Ivo selvitti kurkkuaan, tunsi olonsa uudemman kerran likaiseksi vanhaksi perversiksi joka oli juuri jäänyt kiinni itse teosta.

”Menen hampaiden pesulle ja vessaan…” Hän mutisi noustessaan ylös, hän oli ollut vaarallisen lähellä kiihottua ja se oli paha…paha, paha, paha. Oli enemmän kuin yksi syy sille miksi se oli paha; ensinnäkin poika oli alaikäinen ja 14 vuotta nuorempi; toiseksi poika oli humalassa; kolmanneksi, pojalla oli tunteita hänen nuorempaa veljeään kohtaan ja päinvastoin vaikka molemmat olivatkin liian jääräpäisiä sen myöntämiseen.

Joni tunsi olonsa jokseenkin helpottuneeksi kun Ivo poistui huoneesta ja ryömi nopeasti sänkyyn peiton alle, olisi varmasti parasta yrittää nukahtaa niin pian kuin mahdollista. Hän veti peiton kireästi ympärilleen, maaten miltei vuoteen reunalla ja toivottaen unen tervetulleeksi, mutta syystä tai toisesta uni ei kuitenkaan suostunut tulla ja kuullessaan miehen palaavan huoneeseen hänen vartalonsa jokainen lihas tuntui jännittyvän.
Ivo riisui loput vaatteistaan jättäen ainoastaan alushousut ylleen ja kiipesi sängylle, koettaen välttää pienintäkään kosketusta Joniin. Hän kuuli selvästi pojan epätasaisen hieman vapisevan hengityksen joka kertoi selvää kieltä pojan valveilla olosta ja epätoivoisesta yrityksestä näytellä nukkuvaa ja hän virnisti itsekseen pimeydessä. Huolimatta siitä mitä osa hänestä halusi, hän ei aikonut koskea poikaan; hän ei halunnut veljensä myöhemmin kastroivan hänet.

Kun mitään ei tapahtunut, Joni tunsi jännittyneisyyden katoavan vartalostaan ja hän saattoi viimein nukahtaa; oli turvallista.

*^*^*

Joni heräsi kuorsaukseen viereltään ja kääntyi katsomaan vierelleen; Ivo.

Oli onnekasta ettei hän ollut pudonnut sängyltä Joni ajatteli itsekseen tarkkaillessaan kuinka lähellä reunaa oli nukkunut. Hän huokaisi, käännähti selälleen ja toi kätensä otsalleen; päätä jomotti, hän oli selvästikin juonut ainakin yhden liikaa.

Joni vilkaisi uudemman kerran miestä vierellään ja mietti mitä ihmettä hän oli oikein tekemässä, onneksi he eivät olleet harrastaneet seksiä; se olisi vain monimutkaistanut asioita. Mutta jos hän jatkaisi Ivon tapailua, niin ennen pitkää se nousisi tapetille, eikö?

Joni istuutui, hämmennys ja lukuiset kysymykset eivät auttaneet hänen pääparkansa lainkaan. Misha oli kuitenkin ollut clubilla, hän oli nähnyt heidät ja nyt… jos Misha näkisi hänet nyt hän tietenkin automaattisesti olettaisi että hän ja Ivo olisivat… Joni virnisti tyytyväisenä; tämä jos mikä ärsyttäisi miestä!

Jonin noustessa hän tuli tietoiseksi kipeistä lihaksistaan. Sen täytyi johtua kaikesta siitä tanssimisesta ja alkoholista yhteensä. Hän poimi vaatteensa lattialta hiljaa haluamatta herättää Ivoa ja hiipi varoen ulos huoneesta kohti kylpyhuonetta missä hän pukeutui.

Joni tunsi olonsa väsyneeksi, koko hänen vartalonsa tuntui uupuneelta täysin vailla energiaa, yhdistettynä arkoihin lihaksiin ja päänsärkyyn Joni ei kerta kaikkiaan tuntenut oloaan hyväksi.
 

Hän teki tiensä keittiöön mistä löysi Mishan, normaalisti näky olisi saanut ilkikurisen virneen nousemaan hänen kasvoilleen, mutta tällä kertaa väsymys otti vallan ja sai hänet haukottelemaan.

”Huomenta…” Hän mutisi, ”hei um, onko täällä mitään särkylääkettä? Päätäni särkee ja kaikki lihakseni ovat hellinä.”  Hän valitti väsyneenä, hyvin tietoisena siitä miten Misha saattaisi tulkita hänen sanansa; että hänen lihastensa hellyys ei johtuisi vain tanssimisesta vaan jostakin täysin muusta syystä.

Säikähtäneenä siitä kenet näki Misha kosketti vahingossa kuumaa pannua ja poltti kätensä.

”Helvetti,” Hän juoksi kohti lavuaaria, avasi hanan ja työnsi kätensä kylmän vesivirran alle. Mitä helvettiä kakara teki heidän keittiössään?!

Joni tarkkaili miestä huvittuneena, näky oli sen verran hilpeä, että se sai hänet tuntemaan olonsa vähemmän huonoksi. Misha ansaitsi mitä sai, hän ajatteli itsekseen astellessaan lähemmäksi.

”Oletko kunnossa?” Hän kysyi ärsyttävän sokeriseen sävyyn suupielten nytkähdellessä tahattomaan hymyyn.

”Täysin,” Misha sähähti kakaralle joka selvästikin vain teeskenteli huolestunutta! ”Ei tarvitse teeskennellä huolestunutta,” hän lisäsi kireästi ja huomasi tekohymyn tämän kasvoilla; Joni piti tätä hauskana! Tuo pikku käärme!

”Minähän vain kysyin, ei tarvitse suuttua.” Misha loi poikaan pahansuovan katseen; nyt tällä oli vielä pokkaa esittää niin viatonta; Misha kyllä näki hänen lävitseen!

”Ivo nukkuu vielä, en halunnut herättää häntä, joten…” Joni selitti mikä sai Mishan veren kiehumaan entisestään… ”joka tapauksessa… päätäni tosiaan särkee, joten?” Misha osoitti kohti lääkekaappia sanaakaan sanomatta ja katsoi harmistuneena peukaloaan joka punoitti ja oli arka. Hänen olisi laitettava jotain voidetta sille ja jos hän jotenkin onnistuisi välttämään ikävän rakkulan muodostumisen, olisi se ihme! Tämä kaikki harmi oli tuon typerän kakaran syytä!
 

Joni nieli pillerin kurkustaan mehun kanssa jonka oli löytänyt jääkaapista.

”Tiedätkö, ne sanovat että kun poltat itsesi, olisi hyvä pitää sitä aluetta kylmän veden alla ainakin 20 minuuttia ettei se leviä syvempiin ihokerroksiin.” Joni neuvoi siemaillen mehua lasistaan.

”Aamiainen on siis tuhoon tuomittu.” Misha vastasi happamana, ”mene ja herätä… Dima,” Hän katsoi suoraan Jonia kohti, ”hän voi kyllä viimeistellä aamiaisen.” Misha ei todellakaan kaivannut Ivoa keittiöön kakaran lisäksi.

”Minä voisin kyllä jatkaa sen valmistamista.” Joni tarjoutui, mikä sai Mishan hymähtämään.

”Tuollainen hemmoteltu kakara ei kyllä pystyisi…” Hän nauroi sisäisesti koko ajatukselle; posketonta!

”Kyllä kai minä nyt ruokaa osaan laittaa… Laitan välillä kotonakin, en ehkä usein, mutta joskus.” Joni vastasi ärsyyntyneenä, ”mutta ihan miten vain, en koske rakkaaseen aamupalaasi jos olet niin huolissasi!” Hän puhahti.

”Niin, sinä totisesti vain polttaisit sen…” Misha mutisi, ”menen herättämään Diman.”

”No mene jo sitten,” Joni tuhahti, pyöräytti silmiään ja istuutui pöydän ääreen. Mitä se häntä liikuttaisi vaikka Mishan sormi olisi vahingoittunut lopuniäksi! Saisi vaikka pudota kokonaan irti! Mokomakin hyväkäs…
Hän kurottautui ottamaan ensimmäisen lehden näköpiirissään, totta kai se oli venäjäksi; pitihän se arvata, mutta se sai luvan nyt kelvata.

Mishalta meni miltei 5 minuuttia Diman herättämiseen ja kun poika lopulta oli hereillä, tämä näytti kuin ärtyneeltä karhulta, tokihan Misha tiesi ettei tämä ollut aamuvirkku, mutta luojan tähden…

”No niin liikuta nyt takamustasi Dima, tai aamiainen menee ketuille!” Misha sähähti veljelleen joka vieläkin mulkoili häntä katseella joka selvästi koetti viestittää; ’painu hemmettiin haluan vielä nukkua!’ Mutta kuuliaisena pikkuveljenä tämä lopulta nousi ilman sanallisia vastaväitteitä.
 
Dima oli enemmän kuin yllättynyt nähdessään ystävänsä keittiössä, hän räpytti silmiään hämmentyneenä.

”Huomenta Dima,” Joni hymyili.

”Mitä sinä teet täällä?” Dima töksäytti, ”tai siis, huomenta.”
”Veljesi kutsui minut, olimme ulkona eilen,” Joni virnisti Diman hölmistyneelle ilmeelle. Juuri silloin Misha tuli keittiöön ja Dima katsoi edestakaisin heidän välillään.

”Te tapailette?”

Misha ei ollut aavistanut tätä, Diman kysymys sai hänen huulensa raottumaan hämmennyksestä. Tapailla? Tapailla TUOTA?

Joni aavisti ettei Dima pitäisi uutisesta, hän puraisi alahuultaan… Tilanne muuttuisi pian epämiellyttäväksi.

”Tuota, emme…”Hän vastasi ja vilkaisi Mishaan jonka järkyttynyt ilme ei tuntunut mukavalta katsoa.

”Mutta sinähän juuri sanoit, että…” Dima katsoi ystäväänsä yhdistellen palasia hitaasti mielessään. ”Sanoit että olit ulkona veljeni kanssa…”

”Dima, aamiainen…” Misha muistutti saatuaan äänensä takaisin, tuntien olonsa sangen epämukavaksi. Hän tiesi, että tämä oli ollut huono idea heti alusta! Joni ei ollut sopivan ikäinen Ivolle! Ivo oli liian vanha! Ja nyt Dima oli myös raahattu tähän tilanteeseen! ”…se on kohta täysin syömäkelvotonta…” Hän lisäsi ja sitten perui aikeensa lähettää kakara herättämään nykyisen… rakastajansa ja päätti mennä herättämään tuon vanhan perverssin itse.

 Joni jäi yksin keittiöön Diman kanssa joka pudisteli päätään kokatessaan. ”Oletko tosissasi Joni? Hän on…” Diman ääni oli kireä, ”hän on 31! Sinä olet 17! Se on…” Ja Dima pudisti päätään uudestaan ja Joni oli epävarma siitä mitä sanoa, hän ei oikeastaan ollut koskaan harkinnut sitä mitä Dima ajattelisi koko jutusta, hän ei yksinkertaisesti ollut ajatellut näin pitkälle.
”Ymmärränhän minä sen, mutta… Pidän hänestä, Ivo on mukava ja…” Hän koetti selittää tilannetta, joka oli mutkistunut entisestään. Hän oli halunnut suututtaa Mishan, mutta nyt… se tosiaan oli melko typerää jos se oli ainoa syy… muita ihmisiä oli mukana tilanteessa ja… Joni oli hämmentynyt.

Mishan sormi tykytti kivusta ja sai hänet muistamaan ettei ollut huolehtinut siitä asianmukaisesti ja silti, tässä hän oli, matkalla Ivon huoneeseen ärtyneenä kuin pieni ampiainen: Ennen kuin Misha astui huoneeseen hän pamautti ovea nyrkillään.

”Ivo pue bokserit yllesi, tulen sisään!” Hän odotti hetken, tarpeeksi antaakseen veljelleen aikaa pukea mainitun vaatekappaleen ylleen.

Yllätyksekseen, kun hän astui sisään, Ivo oli miltei kokonaan pukeissa, vain paita puuttui.

”Misha!” Hän hymyili säteilevästi, ”oikein ihanaa aamua! Nukuitko hyvin?” Tuo ylipirteä ääni ja hymy ärsyttivät Mishaa. Miksi helvetissä tämä oli niin iloisella tuulella? Misha mietti kunnes hänen katseensa hakeutui sänkyyn jonka lakanat olivat enemmän tai vähemmän myllätyt... Niinpä tietenkin, syy istui tällä hetkellä heidän keittiössään.
”En niin hyvin…” Misha vastasi happamana, ”Dima sai juuri tietää sinusta ja Jonista,”

”Ai, ja mitähän se tarkoittaa?”

”Luoja! Älä edes esitä ettet tietäisi! Sinä makasit hänen kanssaan ja Dimalla on varmasti kysymyksiä miksi!” Misha sähähti.

”Hm, no sitten vain kerron hänelle, että… no eihän Dima mikään lapsi ole, kyllä hän ymmärtää.” Ivo heilautti kättään välinpitämättömästi aiheuttaen Mishalle halun kuristaa hänet.

”Dima on jo hämmentynyt! Hän luulee, että minä tapailen sitä pirun riiviötä!”

”Ai? Ja miksi se on huono juttu?” Ivo katseli häntä huvittuneena. “Mutta hyvä on, koetan selventää tilanteen Dimalle; SINULLA oli jo tilaisuutesi ja heitit sen ulos ikkunasta.” Ivo kohautti harteitaan, veti t-paidan ylleen ja käveli Mishan ohitse huoneesta.

Misha oli raivoissaan; Ivo oli idiootti! Eiköhän nähnyt mitä aiheutti!? Miten kakaran vanhemmat reakoisivat kun saisivat tietää tästä suhteesta?? Mishan katse harhautui uudemman kerran sängylle, kuvitellen kuinka he olivat… EI! Hän ei halunnut ajatella sitä!

Hän käveli kylpyhuoneeseen jossa oli heidän ensiapu pakkauksensa ja levitti viimein voidetta sormelleen. Hän palasi keittiöön hänen sisimpänsä kiehuessa yhä raivosta.

Joni käänsi katseensa kuullessaan jonkun astuvan keittiöön ja hymyili Ivolle; ainakin keittiössä olisi nyt yhdet ystävälliset kasvot.

”Huomenta, nukuitko hyvin?” Hän kysyi.

”Huomenta! Huomenta!” Ivo oli yhä loistavalla tuulella, mikään ei ollut parempaa kuin Mishan saaminen hermostuneeksi ja mustasukkaiseksi, “nukuin loistavasti! Entä sinä?”

”Nukuin oikein hyvin,” Joni valehteli, ”sänkysi on niin pehmeä.” Hän oli jälleen unohtanut Diman ja kaiken muun halusi vain kostaa sille paskiaiselle joka tunnettiin myös nimellä Misha.

”Mitäs on tulossa aamiaiseksi Dima?” Ivo kysyi yllättyneenä nähdessään tämän hellan edessä, ”Entä Misha, miksei hän ole kokkaamassa?”

”Hän poltti sormensa.” Dima ilmoitti samalla kun Misha astui sisään kantaen nyt miltei tavaramerkikseen muodostunutta hapanta ilmettä.

”No niin olemme kaikki siis koossa!” Ivo alkoi valmistaa teetä ja kahvia ja pian neljä kuppia oli asetettu pöydälle, ”Dima, onko pekoni valmista pian?”

”On se jo valmista… ehkä vähän liiankin valmista…”

Ivo otti lautaset ja tarjoili jokaiselle reilun annoksen ensimmäiseksi tietenkin hänen ’nuorelle rakastajalleen’

”Tässä, Joni” Hän hymyili ja iski pojalle silmäänsä mikä sai Mishan näyttämään entistä happamammalta. Dima pysyi vaiti myös, mutta Ivo pystyi selvästi lukemaan tämän ilmeestä, ettei poika pitänyt tilanteesta lainkaan. Ivo istuutui Jonin viereen, ehkä Dima voisi jopa mennä niin pitkälle, että koettaisi auttaa Mishaa? Se olisi enemmän kuin tervetullutta!
Joni hymyili ja virnisteli Ivolle käyttäytyen kuin… no rakkaudenkipeä hölmö… Vaikka hän janosi nähdä Mishan ilmeen hän teki parhaansa olla katsomatta miestä lainkaan. Hymisten onnellisena itselleen Joni siemaili kahviaan ja söi aamiaistaan.

Misha iski haarukalla munia lautasellaan katsoessaan noita kahta KUJERTAVAA kyyhkyläistä vastapäätä. Hän näki Diman kysyvän ilmeen ja kohautti harteitaan vastaukseksi; vaikka hän oli vihainen, hän pysyi hiljaa. Ivo oli oikeassa, se oli hänen ja Jonin välinen asia, eikä hänellä ollut siihen osaa eikä arpaa, eikä hän edes tahtonut sekaantua siihen! Ei todellakaan!

”Misha, miten sinun iltasi meni? Oliko sinulla hauskaa? Hävisit mysteerisesti sen jälkeen kun näin sinut vessassa.” Ivo kysyi yhtäkkiä.

”Menin kotiin,” Misha vastasi lyhyesti ja ahmaisi suunsa täyteen pekonia; jos hän söisi nopeasti, hän voisi myös lähteä nopeasti.

”Kuinka kauan tätä on oikein jatkunut?” Dima kysyi sitten katsellen pariskuntaa.

”Ei kauaa, olimme ensimmäistä kertaa ulkona eilen.” Joni vastasi rauhallisesti ja hymyillen ystävälleen.

”Ja jo heti te…” Misha esti itsensä sanomasta muuta; hänen pitäisi oppia pitämään suunsa kiinni.

”Heti mitä?” Ivo kysyi viattomasti. “Heti menimme sänkyyn? No, ainakin MEILLÄ oli yhdet treffit ennen sänkyyn menemistä.”
Joni miltei tukehtui aamiaiseensa, alkoi yskiä ja löi itseään rintaan muutaman kerran saadakseen ruuan alas.  Hän kurottautui ottamaan vettä.

”Väärä kurkku,” hän mutisi, tuntien olonsa epämukavaksi Diman katseen alla, Joni saattoi vain toivoa, että hänen ystävänsä ei ymmärtänyt Ivon todellista vihjausta… Kahden veljeksen kanssa makaaminen… no hän ei ehkä ollut oikeasti maannut Ivon kanssa, mutta siltä se näytti ja… eikö se tehnyt hänestä melkoisen lutkan?

”No niin syödäänpäs nyt, Dima näki vaivaa ja heräsi jopa aikaisemmin valmistamaan aamiaisen meille,” Ivo hymyili, haluamatta sen enempää jatkaa tästä aiheesta, joka sai hänen olonsa hermostuneeksi.

Dima näytti entistä hämmentyneemmältä, mikä oli hyvä; jos hän oppisi, että hänen molemmat isoveljensä olivat harrastaneet seksiä hänen koulutoverinsa… luokkatoverinsa kanssa!... Misha tunsi itsensä likaiseksi perverssiksi ja mietti kuinka Ivo saattoi olla niin iloinen, ikään kuin ei olisi huomannut epämukavaa ilmapiiriä jonka oli luonut, saaden teini-ikäisen rakastajansa miltei tukehtumaan ruokaansa, Mishalla ei tietenkään ollut sen asian kanssa mitään tekemistä.

Jonin toivuttua shokistaan hän hymyili Ivolle ja sen jälkeen Dimalle.

”Kuinka Eeva voi?” Hän päätti kysyä.

”Hän on yhä vihainen sinulle, mutta minulle hän antoi jo anteeksi.” Dima mutisi ja täytti suunsa ruualla, mulkoillen häntä kulmiensa alta.

”No,” Joni selvensi kurkkuaan, ”se on… hyvä? Luulen. Tarkoitan, että olen iloinen että kaikki on nyt hyvin teidän välillänne.” Hän oli tottunut, että ihmiset vihoittelivat hänelle, satunnaiset ihmiset, mutta… hän ei halunnut tehdä ystäviään vihaisiksi, etenkään Dimaa, joka oli yksi hänen parhaista ystävistään, Eevan vihan hän kyllä kestäisi.

”Hm, minun varmaan pitäisi lähteä kotiin pian,” Joni sanoi Ivolle, ”mitkä ovat suunnitelmasi tälle päivälle?”

Misha ei voinut olla tuijottamatta; Ivo katseli poikaa saman ärsyttävän virneen ollessa liimattuna hänen huulilleen.

”Onko sinulla jotain mielessäsi? Minä olen aika joustava, joten…” hän sanoi ja iski silmäänsä Jonille, saaden Mishan miltei puuskahtamaan; tuo PERVESSI! Ja miksi kakara ei jo painunut kotiinsa?! Misha oli varma, että tämän vanhemmat olivat huolesta suunnillaan ja syystä!

”Entä sinun isäsi?” Dima kysyi saaden Mishan miltei virnistämään ylpeydestä; hyvä poika! ”Eikö hän kysy missä olet ollut koko yön?”

”No…” Joni aloitti, ”minä… hän tietää kyllä missä olen, sanoin… sanoin että olen sinun luonasi.” Joni selvensi hymyillen hieman hermostuneena. ”eihän sinua haittaa, Dima?”

”Kuinka kätevää,” Dima tuhahti ja siemaisi teetään.

”Sinua haittaa siis,” Joni huomasi epävarmalla äänellä.

”Ei se sitä ole, se on…” Dima katsoi heitä molempia, ”se on…”

Misha loi vanhempaan veljeensä merkitsevän katseen, kuin haluten kertoa tälle; ’mitä minä sanoin,’ mutta tuo mokoma paskiainen vain jatkoi virnistelyään, yhä leveämmin! Ja yhtäkkiä hän kumartui lähemmäksi Jonia ja suuteli tämän poskea! Saaden Dima paran miltei tukehtumaan. Misha tuijotti idioottia ja tämän poikaystävää epäuskoisena.

”Ivo, hän on…” Dima vaikutti vihaiselta, juuri niin kuin Mishakin oli, mutta sillä hetkellä Mishan onnistui pitämään itsensä kurissa paremmin. ”…14 vuotta nuorempi!”

”Mitä sitten? Ei hän ole enää lapsi, Dima,” Ivo sanoi filosofisesti, “Jos hän ei näe ongelmaa tapailla minua, en ymmärrä miksi sinä näkisit.”

Joni ei muistanut koskaan aiemmin nähneensä Dimaa yhtä vihaisena kuin tämä oli nyt.

”Dima, pidän Ivosta… minä… sinun ei pidä huolehtia, kaikki on hyvin.” Hän koetti vakuuttaa ystävälleen, samalla kun ymmärsi ajavansa itsensä syvemmälle ja syvemmälle sotkuun jonka oli itse luonut. Hän tarttui Ivon käteen, järkeillen että Dima saattaisi rauhoittua jos ymmärtäisi ettei kyse ollut pelkästä seksistä.

Dima pudisteli päätään ja nousi ylös, ”Joni, kerroit minulle, että olet vielä…” Hän aloitti, ”…ja hän on…” Hän huokaisi turhautuneena. ”Ihan miten vain! Menen huoneeseeni!”

”Onneksi olkoon vain teille kahdelle,” Misha sanoi rauhallisesti Diman poistuttua keittiöstä, jokseenkin tyytyväisenä siitä, ettei tämäkään hyväksynyt mokomaa suhdetta. Misha poistui keittiöstä nuoremman veljensä perässä.

Dima selvästikin kaipasi jotakuta jolle voisi puhua asiasta ja jos Ivo käyttäytyisi kuin teini-ikäinen himonsa kourissa, olisi Mishan velvollisuus olla se vastuullinen aikuinen.

Hän seisahtui Diman huoneen eteen ja mietti hetken mistä haluaisi jutella pikkuveljensä kanssa; halusiko hän hieroa suolaa haavaan? Vai oliko hän vain järkyttynyt nähdessään Ivon ja Jonin yhdessä? Lopulta hän koputti, tapahtui mitä tapahtui.

”Dima, voinko tulla sisään?” Hän odotti jonkin aikaa kunnes kuuli vastauksen.

”Tule vain…” Ääni ei kuulostanut innokkaalta, mutta ainakin lupa oli annettu.

”Hm, haluatko jutella?” Misha kysyi, ”…asioista?”

Dima katsoi häneen, istuutui sängylleen ja huokaisi.

”En vain… pidä tästä; en lainkaan.” Hän sanoi pudistellen päätään ja hetken aikaa tuijotti edessä olevaa seinää ennen kuin käänsi katseensa uudestaan veljeensä. ”Ivo on liian vanha! Aivan liian vanha Jonille.”
 

Misha ei olisi voinut olla enemmän samaa mieltä.

”Et sinä varmaan voi sanoa Jonille, ettei hänen tulisi tapailla Ivoa,” Misha sanoi varovasti ja istuutui hänen viereensä, käsivarret polviensa päällä, hieman kumarassa. ”En minäkään tästä pidä.” Hän sanoi rehellisesti; Dima ei kiusoittelisi häntä siitä typerästi, joten hänellä oli varaa olla rehellinen.

”Joni kertoi minulle jokin aika sitten, että… no, että hän on vielä neitsyt.” Dima kuiskasi, ”no enhän minä tiedä mitä hänen ja Kasperin välillä tapahtui, jos mitään, kumpikaan ei oikein puhu siitä… no kuitenkin, Ivo… hän vain… Ivo on tapaillut monia ihmisiä! Enkä voi nähdä hänen olevan vakavissaan Jonin kanssa. Tarkoitan, mitä ihmettä heillä voisi olla yhteistä?! He harrastivat seksiä ensimmäisten treffien jälkeen!” Dima puuskahti. “Tiedän millainen Joni on, hän flirttailee paljon, eikä aina oikein ajattele mitä… tai siis…” Dima pudisti päätään turhautuneena kun ei osannut sanoa sitä minkä halusi sanoa. ”Kyllä, Joni on turhamainen ja ärsyttäväkin välillä, jopa minä voin myöntää sen, MUTTA hän on ystäväni, eikä hän aina ole sellainen, minusta tuntuu, että se on enemmän esitystä, kaikki se… hän on hyvä ystävä. Pidän hänestä, enkä halua, että häneen sattuu ja pelkään että tämä Ivon tapailu, vanhemman miehen tapailu satuttaa häntä ja mitä sitten tapahtuu? Joni ei vain ole tarpeeksi kypsä Ivolle ja olen huolissani.”

Tahaton lipsahdus Diman huulilta oli saanut Mishan värähtämään, no oikeastaan kaikki mitä Dima sanoi; tosiasia, että hän oli vienyt Jonin poikuuden, miettimättä kahdesti vaikkei voinut edes sietää tuota kakaraa; miten hän oli yhtään sen parempi kuin Ivo? EI hän ollut, hän ei ollut edes tapaillut Jonia, ei edes yksiä treffejä!

”Ei minua häiritse se niinkään, että Joni tapailee veljeäni, jos se olisi sinä, niin…” ja tähän Dima pysähtyi, katsoi Mishaan kuin saaden maailman kaikkeuden parhaimman idean. Misha ei pitänyt tuosta katseesta.

”Uh, älä heitä minua tähän soppaan,” Misha sanoi vakavana.

”Mutta minä juuri tajusin! Olisit täydellinen hänelle! Oikeasti Misha!” Dima virnisti innostuneena, “Joni on söpö, eikö? Hän on hyvän näköinen, um seksikäs? Siis minähän olen hetero, mutta voin kyllä sanoa kun toinen mies on komea ja Joni on!”  

Miksi Mishaa pitäisi liikuttaa vaikka Joni olisi söpö tai seksikäs? Hän oli kakara, sellainen jota hän ei tapailisi vaikka tämä olisi viimeinen mies maanpäällä! Koska Joni oli turhamainen, ärsyttävä ja… juuri nyt, eikö tällä ollut Ivo?

”Dima… Söpöys ei ole kaikki kaikessa, sinä tunnet sadoittain söpöjä tyttöjä etkä tapaile heitä kaikkia, eikö niin? Joten… se ei vain toimi niin.”

”Tiedän, tiedän!” Dima huokaisi, “mutta Joni on oikeasti mukava, etkä oikeastaan ole antanut hänelle mahdollisuutta, vai oletko?” Olet vain ollut niin keskittynyt… vihaamaan häntä, ettet voi edes katsoa pidemmälle… Luulen, että jos oikeasti juttelisit hänen kanssaan, ette vain piikittelisi toisianne, niin näkisit.”
 
Mishan mieli huusi ideaa vastaan.

“Jos äkkiä alkaisinkin olla huomaavainen… eikö se näyttäisi aika epäilyttävältä?” Ja Misha ei todellakaan aikonut olla kerjäävä idiootti! Ei mistään hinnasta.

“No entä jos vain kokeilisit? Varovasti? Puhuisit hänelle?” Dima ehdotti toiveikkaana. “Misha, minua oikeasti huolestuttaa, jos he jatkavat Ivon kanssa niin mitään hyvää siitä ei seuraa… ajan kanssa Ivo ymmärtäisi kyllä, näkisi että näin on parempi.

Mikä oli parempi? Misha mietti, sekaantua enemmän Jonin elämään? Ikään kuin he eivät olisi olleet toistensa kurkussa joka kerta kun tapasivat? Ja Ivo ja Joni ainakin sietivät toisiaan! Mutta, se oli kyllä totta, mitään hyvää siitä ei seuraisi.

”Miksi et yrittäisi parittaa sitä ka-….Jonia, jollekin sinun ystävällesi? Se olisi enemmän kuin sopivaa.” Misha mutisi.

”Joni ei vaikuta olevan kiinnostunut kestään pojasta meidän koulussa, jokin on muuttunut. Ennen hän oli paljon…” Dima pysähtyi miettimään. ”Hän puhui joistain kundeista ja jopa tapaili yhtä tuttuani ennen Kasperia, mutta nyt… ehkä se johtuu Ivosta? Uh, en minä tiedä.” Dima pudisti päätään, ”ehkä hän haluaa jonkun vanhemman.

Misha kirosi mielessään, hän oli ollut varma, että kakara oli ollut ihastunut häneen, etenkin sen epäonnisen yön jälkeen… mutta ehkä se oli muuttunut? Ehkä Joni oli ihastunut Ivoon nyt? Mutta Ivo oli vanha, muinainen jopa! EI todellakaan sopiva kakaralle! Ja IVON pitäisi ymmärtää se!

”No jos haluat tehdä jotain hyvää ystäväsi puolesta, niin kokeile puhua Ivolle? Hän tuntuu kuuntelevan sinua paremmin kuin minua…” Ainakin viimeaikoina… koska nykyisin Misha oli tuntunut ainoastaan saavan kiusoittelua Jonista osakseen.

”Ehkä voisin kokeilla… En vain tiedä mitä ajatella… tuntuu kuin hän käyttäisi ystävääni, mutta Ivo on veljeni eikä se vaikuta sellaiselta mitä hän tekisi, etenkin kun tietää Jonin olevan ystäväni.” Dima oli hämillään koko tilanteesta. ”Tiedän vain etten halua heidän suhteensa jatkuvan, voitko kuvitella sen jatkuvan? Nähdä heidät täällä pussailemassa ja…uh!” Dima värähti ajatukselle, Ivo oli pitkään ollut jonkinlainen isähahmo enemmän kuin veli ja nyt…

”Totta puhut…” Misha mutisi, hämillään vihasta jonka tunsi muistaessaan pienen suukon jonka Ivo oli painanut Jonin poskelle. ”Jos se muuttuu vakavaksi niin voimmehan me aina ottaa yhteyttä Jonin isään, eikö? Koska tämän todella täytyy loppua.” Misha teki vakaan päätöksen; tapahtui mitä tapahtui Ivo ei tulisi kauaa jatkamaan tätä suhdetta.

”No se ainakin toimisi, tosin, Joni vihaisi minua iäisyyden siitä hyvästä.” Dima katsoi Mishaa surkeana, “hänen isänsä on aika ylisuojeleva välillä… Yritän puhua Ivolle ensin; en halua, että hänkään joutuu vaikeuksiin.” Hän huokaisi, yhä uskoen, että paras vaihtoehto olisi saattaa Misha yhteen Jonin kanssa. ”Tiedät kyllä mikä minusta olisi paras idea.

Misha pudisti päätään, ”se EI ole paras vaihtoehto,” hän sanoi ja nousi. ”Tiedän sen!” Hän lisäsi ja poistui huoneesta, epäröi minne menisi; alakertaan? Kohtaamaan Ivon ja Jonin? Vai omaan huoneeseensa? Kenties potkaisisi seinää kiukun kourissa ja kärsisi murtuneesta varpaasta? –Päätöksiä…

**^^**^^**^^**

Ivo antoi Jonille kyydin kotiin, no ehkei ihan; hän jätti pojan paikkaan josta oli hakenutkin edellisenä iltana.

”Minulla oli mukavaa,” Joni sanoi ennen kuin nousi ja sai Ivon hymyilemään.

”Minulla oli myös.”
”Ja anteeksi jos… käyttäydyin typerästi eilen, hm, ei olisi pitänyt juoda niin paljon.”

”Se on ihan ok, sinä olit ok.” Ivo virnisti.

”Luuletko, että… Dima on hirvittävän vihainen minulle?” Joni kysyi hivenen huolestuneeseen sävyyn.

”Ei, jos hän on vihainen jollekin, niin se on minulle, ei sinulle.” Ivo vakuutti ja mietti mielessään mitä johtuisi kohtaamaan kotona.

”No…” Joni epäröi tietämättä mitä tehdä, hän katsoi miestä; hän piti kyllä Ivosta, hänen kanssaan oli helppo jutella ja hän oli komea.

”Haluatko mennä elokuviin myöhemmin?” Ivo kysyi, ajatellen että oli paras jatkaa Jonin tapailua; ennemmin tai myöhemmin Mishan pinna katkeaisi.

”Toki,” Joni hymyili, ”soitan sinulle myöhemmin?”
”Voisin tulla hakemaan sinut kuudelta, miltä kuulostaa?” Ivo ehdotti.

”Sovittu,” Joni nyökkäsi ja toimi äkkinäisen mielijohteen vallassa; hän kumartui lähemmäksi ja suuteli Ivon poskea. ”Nähdään myöhemmin!” Hän sanoi ennen kuin nousi ylös autosta.

”Nähdään.” Ivo mutisi oven jo sulkeuduttua. Joni virnisti hänelle vielä kerran ulkoa kadulta  ja vilkutti ennen kuin kiiruhti kotiaan kohti.

Ivo käynnisti auton, hymyili ja pudisti päätään; mihin hän olikaan itsensä saattanut?

Web published: My Secret Shore 12.syyskuuta, 2009

© KOLGRIM 2006 - 2009

Jatka lukuun 9

My Secret Shore HOME