6.osa

Koko sunnuntain Joni piileskeli enimmäkseen huoneessaan ja yritti käsitellä sekavia tunteitaan. Vaikutti siltä kun hän ei olisi saanut otetta itsestään, hän taisteli kyyneleitä vastaan, oli vaikea hengittää ja… hän vihasi sisällä olevaa surkeaa ja heikkoa tunnetta. Hän ei halunnut antaa itselleen lupaa itkeä, ei halunnut sallia moista heikkoutta.

Miksi hän edes itkisi? Mishan vuoksi? Sen paskiaisen! Mies ei yksinkertaisesti ollut hänen kyyneleidensä arvoinen! – Joni kovasti halusi uskoa siihen.

Mielessään hän kävi jatkuvasti läpi kaikkia yksityiskohtia jotka kykeni vain muistamaan edellisyöstä, miltä se oli tuntunut ja… Se oli tuntunut hyvältä loppua kohden, mutta nyt häneen sattui ja se oli sattunut aluksi, lisäksi hän oli huomannut vessapaperissa veritahroja eikä tiennyt oliko se jotain mistä pitäisi huolestua, ei hän tiennyt keltä sellaista voisi kysyä. Kaiken kaikkiaan hän tunsi olonsa jotenkin typeräksi.

Eniten häntä häiritsi Mishan käyttäytyminen aamulla. Joni pystyi kyllä myöntämään, ettei hänen omakaan käyttäytymisensä ollut kovin ystävällistä ja joku voisi sanoa että hän oli aloittanut sen, mutta hänestä hänellä oli täysi oikeus siihen, hän oli kuitenkin nuorempi, se oli ollut hänen eka kertansa… ja Misha oli kuitenkin vähän käyttänyt tilannetta hyväkseen, eikö? Joni ei ollut ajatellut tilanteen menevän niin pitkälle kun oli astunut huoneeseen.

Maanantai ei löytänyt Jonia paremmalta tuulelta; typerät fritsut olivat vielä hyvin näkyvät ja vaikkei hän tuntenut enää samanlaista kipua kuin edellisaamuna hänen vartalonsa kyllä tunsi täysin mitä oli tapahtunut.

Aamiainen oli epämukava kokemus. Hänen isänsä oli silminnähden kireä tuijottaessaan jälkiä hänen kaulallaan, joita Joni ei osannut peittää; hän oli kyllä yrittänyt hammastahnaa, eräs hänen ystävistään oli neuvonut kokeilemaan ja ilmeisestikin… se ei ollut auttanut paskan vertaa.

Ja hänen pikkuveljensä naureskelivat ja kuiskuttelivat ilmeisestikin jäljistä hänen kaulallaan, jotka uhkasivat Jonin mielenrauhaa.

”Haluan, että tulet koulusta suoraan kotiin, Joni,” hänen isänsä sanoi viimein, Joni henkäisi syvään.

”Miksi?” Hän kysyi, ei hänellä ollut aikomusta mennä mihinkään, mutta… hän ei pitänyt siitä, että häntä kiellettiin.

”Ottaen huomioon mitä teit tänä viikonloppuna, et mene ulos ellei se ole kouluun, kuntosalille, tai jonkun muun terveellisen harrastuksen vuoksi, olet arestissa koko viikon.”

”Et voi tehdä tuota!” Joni kiivastui, ”minä olen-”

”Tiedän; olet 17 ja kyllä voin, koska olen isäsi.”

”Mitä Joni teki isä?” Toinen hänen veljistään tahtoi tietää.

“Jotain mitä hänen ei olisi pitänyt, jotakin mikä on hänelle pahaksi,” Asko vastasi rauhallisesti.

”Tiedätkö isä, välillä olet ihan vitun ärsyttävä!”

”Siivoa kielesi,” isä varoitti.

Joni tuijotti mehulasiaan, yritti rauhoittua, huutaminen ja raivoaminen ei selvästikään auttanut, mikä auttaisi?

”Mutta-” hän aloitti.

”Ei sanaakaan,” Isä sanoi tiukasti ja Joni ei muistanut milloin isä olisi viimeksi ollut yhtä kireä kuin nyt. Hän katsoi parhaaksi hiljentyä, keksisi jotain myöhemmin, jotain millä muuttaisi isän mielen.

**^^**^^**

Hän kirosi valmistautuessaan koulua varten. Hän halusi täyttää 18 nopeasti, koska ilmeisestikin oli perseestä olla 17.

Hän seisoi peilin edessä, haroi hiuksiinsa geeliä, muristen hiljaa jäljille kaulallaan. Hän halusi eroon niistä! Ne olivat… rumia… ja muistuttivat Mishasta… ja Dima varmasti kysyisi kysymyksiä, eikä hän tiennyt mitä vastaisi ja…

Pehmeä koputus, ovi aukeni ja Katja astui sisään, Joni mulkaisi äitipuoltaan peilin kautta.

”Ajattelin, että voisit kaivata apua…” Katja sanoi ja astui peremmälle, ”noiden jälkien kanssa, tarkoitan.” Hän jatkoi ennen kuin Joni ehti vastata ja vasta sitten Joni kiinnitti huomionsa meikkilaukkuun naisen kädessä.

”Vain hieman peitevoidetta, se ei tapa sinua.” Hän hymyili.

Toki Jonilla oli ollut jonkin verran meikkiä kasvoissaan ennen, mutta se oli ollut vain kuvauksissa mallina, normaalissa elämässä hän ei halunnut sitä käyttää. Hän katsoi äitipuoltaan ja lopulta nyökkäsi hitaasti.

”Istu alas,” Katja hymyili yhä ja vaitonaisena Joni totteli, antoi naisen alkaa työskennellä.

”Meikki tekee välillä ihmeitä.” Katja virnisti, ”opin sen hyvin sinun iässäsi.” Hän jatkoi ja taputti peitevoidetta Jonin kaulalle huolellisesti.

Joni katsoi naista hieman hämmentyneenä, hän ei ollut varma miksi Katja oli hänelle nyt niin ystävällinen, miksi hän oli tuonut ruokaa sunnuntaina hänen huoneeseensa, vaikka hän oli ollut niin tyly tälle aiemmin. Heidän välinsä olivat olleet kireät jo aikaisesta vaiheesta, jollakin tapaa Joni oli tuntenut hänen läsnäolonsa uhkaavana. Hän oli ollut vain viiden vanha kun hänen oma äitinsä oli kuollut ja hän muisti kuinka peloissaan oli ollut, kun äiti oli sairastunut. Hän muisti kuinka oli itkenyt äitinsä perään, kuinka vaikeaa se oli ollut, mutta he olivat selvinneet yhdessä hänen isänsä kanssa ja 5–vuotta myöhemmin Katja oli astunut kuvioon ja toisin kuin aiemmat naiset, hän oli itsepäisesti jäänyt.

”No niin, voit katsoa.” Katja kehotti hymyillen, Joni astui peilin eteen, yllättyneenä ettei nähnyt enää jälkiä.

”Vau, sinä kyllä osaat.” Joni hymyili peilikuvalleen.

”Kiitos,” Katja hymyili kirkkaasti, yllättyneenä harvinaisesta kehusta. Joni kääntyi.

”Kiitos, Katja.” Hän sanoi ja kurottautui ottamaan koululaukkunsa. ”Minun täytyy rientää, heippa!”

Ehkä heidän välinsä voisivat mennä parempaan suuntaan? Katja mietti itsekseen ja katsoi Jonin perään.

**^^**^^**^^**

Koulussa Jonia yhä häiritsi se mitä hänen isänsä oli sanonut, hän ei halunnut olla arestissa koko viikon, se olisi… tylsää.

Matikantunnilla oli vaikea keskittyä. Koko huone oli hiljainen, kaikki työskentelivät tehtävien parissa ja Joni vain piteli kynää vihkonsa päällä, jälleen kelaten mielessään lauantain tapahtumia.

”Opettaja tarkkailee sinua,” joku kuiskasi ja herätti hänet ajatuksistaan, Joni kääntyi äänen suuntaan ja huomasi katsovansa Kasperin hymyileviin kasvoihin, ”tarvitsetko apua?” Toinen poika kysyi ja nojautui lähemmäksi katsoakseen hänen papereitaan. ”No niin, tuossa on sinun ongelmasi…” Kasper jatkoi ja taputti lyijykynäänsä numeroiden päällä.

Joni räpytti silmiään, Kasper katsoi häneen ja hymyili.

”Se on ihan okei, kuka tahansa olisi voinut tehdä saman virheen, anna kun selitän…” poika nojautui yhä lähemmäksi ja alkoi selittää numeroista, x:stä ja y:stä ja mistä lie… Joni tarkasteli poikaa lähemmin, hänellä oli pehmeät ruskeat hiukset, pähkinänruskeat silmät ja mustat silmänrajaukset, lävistys vasemmassa kulmakarvassa, tatuointi ranteessa. Kasperilla oli musta bändi t-paita ja… ei hän ollut pahannäköinen, ei olenkaan… mutta Joni ei oikein saanut selkoa pojasta, oliko tämä lintu vai kala kuvainnollisesti puhuttaen.

Kasper vaikutti älykkäältä opiskelijalta, ensimmäiseksi Joni muisti kuitenkin kiinnittäneen huomiota mustiin silmänrajauksiin ja… ehkä se oli ollut se mikä oli aluksi estänyt katsomasta syvemmälle ja nyt hän ymmärsi juuri kuinka vähän oli kiinnittänyt huomiota toiseen, Kasper ei oikeastaan ollut niin laiha tai kalpea, oikeastaan… ehkä se johtui vaatteista? Joni katsoi alas; mustat farkut joista roikkui metalliketjuja ja sitten hänen kasvonsa… ne näyttivät niin pehmeiltä… Jonin katse siirtyi pojan jokseenkin sirolta vaikuttaviin käsiin…

”No, ymmärrätkö nyt?” Kasper katsoi häneen, pähkinänruskeissa silmissä oli aavistus vihreää, poika virnisti.

”Kuinka?” Joni ei ollut kiinnittänyt lainkaan huomiota siihen mitä Kasper oli selittänyt. ”oletko jossain bändissä tai jotain?” Hän kysyi.

”Joo, soitan bändissä… tai jotain…” Kasper virnisti ja nosti kulmaansa, ”soitan sähkökitaraa,”

”Ja anna kun arvaan, Ville Valo on idollisi?” Joni kysyi.

”HIM on yksi lempi bändeistäni, muttei paras,” Kasper vastasi rauhallisesti ja katsoi häneen uteliaana. Hän oli oikeastaan melko yllättynyt, että Joni jutteli hänen kanssaan.

”Mikä on paras?”

“Hm… en tiedä osaanko nimetä yhtä bändiä ylitse muiden, koska minulla on monta joita rakastan kuunnella, saksasta tulee monta upeaa bändiä, tykkään metallista, synkästä, kovasta musiikista.” Hän virnisti ja Joni nyökkäsi.

”Mitä teet koulun jälkeen?”

”Minä?” Kasper kysyi yllättyneenä, hieman toiveikkaana.

”Niin,” Joni koetti olla pyörittämättä silmiään.

”No… ei minulla ole oikeastaan mitään suunniteltuna,” hän vastasi hieman epäröiden, oikeastaan hänen oli pitänyt mennä soittamaan illalla, mutta oli valmis perumaan suunnitelman jos Joni…

”Haluatko tulla meille?” Joni kysyi.

”J-joo, miksi ei.” Kasper nyökkäsi.

”Hyvä, nähdään sitten neljältä etuovien edessä.” Joni hymyili ja keskittyi takaisin tehtäviinsä. Jos hänen isänsä uskoisi, että Kasper oli hänen poikaystävänsä ja niinpä se poika, jonka kanssa hän oli ollut lauantaina, niin ehkä typerä ’kotiaresti’ olisi peruttu? Hän hymyili loistavalle suunnitelmalleen, kiinnittämättä huomiota Kasperin unelmoiviin katseisiin jotka tämä loi hänen suuntaansa.

**^^**^^**^^**

“Perheeni luultavasti ajattelee, että olet poikaystäväni, eihän sinua haittaa?” Joni kysyi ennen kuin avasi etuoven.

”Eh, ei haittaa…” Kasper hymyili, taas tuntien olonsa enemmän kuin yllättyneeksi. Poika josta hän oli unelmoinut kuukausia, nähnyt märkiä unia, kysyi HAITTAISIKO häntä, että ihmiset luulisivat, että he seurustelivat!? Miten se voisi haitata, kun se oli juuri mitä hän halusi?

Joni huomasi isän yllättyneisyyden, kun tämä astui eteiseen ja näki hänet Kasperin kanssa.

”Et sanonut, etten voisi tuoda ketään kotiin kanssani.” Joni sanoi viattomasti riisuessaan takkiaan. Asko katsoi poikansa ystävää.

”Hei, olen Kasper, hauska tutustua,” Kasper tarjosi kätensä, johon Jonin isä tarttui kätelläkseen yhä hieman yllättyneenä.

”Hei, hauska tavata?” Hän ei kuulostanut kovin varmalta, hän katsoi pojan kasvoja ja sitten tämän vaatetusta. ”Olet… Jonin poikaystävä?” Hän kysyi epävarmasti.

”Kyllä hän on, menemme nyt huoneeseeni tekemään läksyjä.” Joni hymyili ja tarttui Kasperin käteen vetäen tämän perässään kohti yläkertaa.

”Päivällinen on valmis puolentunnin kuluttua!” Asko huusi heidän peräänsä, epävarmana pitikö tästä käänteestä, toisaalta hänen tulisi ehkä olla kiitollinen, että Jonilla oli poikaystävä ja ettei tämä ollut vain… Mutta tuo poika… jotenkin ei vaikuttanut lainkaan Jonin tyyliseltä ja eikö Joni ollut melko poissa tolaltaan eilen? ”Jättäkää ovi auki!” Hän lisäsi perään, jo melko varmana, että pyyntö menisi kuuroille korville.

Joni sulki oven heidän perässään, heitti reppunsa lattialle ja heittäytyi sängylleen haukotellen.

”Luoja minua väsyttää…”

Kasper, joka seisoi yhä oven lähellä, katsoi Jonia huoneen poikki; pojan silmät olivat kiinni, käsi lepäsi hänen otsallaan ja toinen rentona vatsanpäällä. Kasper nielaisi kuuluvasti, epävarmana mitä tehdä, se mitä hän halusi tehdä ja mikä olisi sopivaa, olivat kaksi eri asiaa. Hän lähestyi sänkyä hiljaa.

”Hm… sain käsityksen, ettei isäsi tainnut pitää minusta kovin…” Hän sanoi, Joni avasi silmiään ja virnisti, siirsi jalkojaan antaakseen toiselle tilaa istua alas.

”Se johtuu siitä, että hän luulee että sinä panit minua lauantaina.” Hän selitti ja katsoi Kasperin suuntaan nähdäkseen tämän reaktion.

”Ai?” Kasper istui alas, näytti yllättyneeltä, ”miksi?”

”Koska olin eräissä juhlissa ja päädyin harrastamaan seksiä siellä.”

”Kenen kanssa?” Kasper kysyi ja mietti josko Joni vain leikki hänen kanssaan, osa hänestä tiesi kyllä vastauksen, että Joni käytti häntä omiin tarkoitusperiinsä, mutta toinen osa oli valmis hyväksymään sen ja leikkimään mukana; se voisi ansaita hänelle sen mitä hän itse halusi.

”Ei se ole tärkeää,” Joni vastasi ja katsoi hänen silmiinsä leikkisästi.

”Eikö hän ole?” Kasper kysyi ja laski kätensä rohkeasti Jonin reidelle, nyt kun tämä oli aloittanut puhumalla seksistä; miksi ei? ”Tunsitko hänet ennestään?”

”Ehkä… mutta…en välitä tuntea tulevaisuudessa,” Joni tarttui Kasperin käteen ja veti makaamaan itsensä päälle. ”Miksi käytät rajausta silmissäsi?”

”Etkö pidä siitä? Kasper kysyi ja kohotti kulmaansa, Joni kieräytti heidät ympäri, jotta olisi itse päällä.

“En, ” hän vastasi rehellisesti, ”en yleensä pidä miehistä jotka meikkaavat.”

”Mutta käytähän sinäkin välillä, olethan malli?” Kasper virnisti nostaen kätensä hitaasti Jonin takamukselle.

”Niin, mutta se on työtäni ja se on eriasia, en käyttäisi meikkiä joka päivä niin kuin sinä… Sitä paitsi, ” Joni hymyili, ”sinulla on kauniit silmät ja mielestäni ne olisivat kauniimmat ilman rajauksia.”

”Niinkö sinusta?”

”Niin… ehdottomasti.” Joni nyökkäsi ja katsoi alas Kasperin huuliin, Mishan huulet olivat täyteläisemmät, suudeltavammat ja… EI! Hän ei ajattelisi miestä! Joni sulki etäisyyden ja suuteli poikaa hänen alapuolellaan. Hän sulki silmänsä, tunsi toisen vastaavan innokkaana, tämän käsien puristellessa kiihkeämmin hänen pakaroitaan. Kasper päästi outoja ääniä kun tätä suuteli, suudelma oli märkä, oudon märkä ja hänen kielensä tuntui jotenkin limaiselta tai liukkaalta ehkä? Ja kylmältä? Hän maistui mintulle; Jonin oli pakko lopettaa, mutta pakotti hymyn kasvoilleen. Hän halusi sanoa, että toinen maistui hyvälle tai että suudelma sai hänet kuumaksi… mutta se olisi ollut vain liikaa valehdeltavaksi.

Kasper puolestaan hymyili autuaana tuodessaan kätensä hänen hiuksiinsa ja jopa tuo hymy yökötti Jonia jostakin syystä.

”Maistut hyvälle,” toinen kuiskasi ja Joni oli kiitollinen, että edes toinen heistä tunsi jotakin. Hän kyllä olisi halunnut tuntea jotakin Kasperia kohtaan, edes himoa, mutta niin ei vain käynyt; suudelma oli jättänyt hänet kylmäksi…. Joni ei ymmärtänyt missä vika piili; siinä hän oli, makasi melko söpön kundin päällä, joka ilmiselvästi halusi häntä ja hänen olisi pitänyt tuntea edes pientä innostusta, mutta hän ei tuntenut hiventäkään ja se häiritsi.

“Onko tämä sinun oikea hiustenväri?” Kasper jatkoi yhä leikkien hänen hiuksillaan.

“On,” Joni hymyili ja antoi nopean pusun toiselle; ei, vieläkään ei mitään!

“Oletko ihan kokonaan suomalainen?” Joni kohotti kulmaansa kysymykselle, “ajattelin vain kun silmäsi ja hiuksesi ovat niin tummat, niin kauniit… en tunne monta suomalaista joilla olisi mustat hiukset…hm, ehkä olen vain typerä?”

“No…kerron salaisuuden, ” Joni virnisti, vaikka ei se nyt mikään suurisalaisuus ollut, ”isoisäni oli mustalainen, hänen perheensä tulivat aikoinaan Unkarista… No mutta, kuka nyt koskaan on kokonaan jotakin?”

“Mmh, se on jotenkin seksikästä…” Kasper mutisi ennen kuin kurottautui suutelemaan häntä nälkäisemmin ja Joni yritti parhaansa nauttia, se kuitenkin jäi vain yritykseksi.

Koputus ovella, Joni hypähti nopeasti Kasperin yltä. Ovi avautui ja isä kurkisti sisään, kurtisti kulmiaan kun näki toisen pojan makaavan sängyllä ja hänen poikansa seisomassa sen vierestä hymyillen häiritsevän viattomalla tavalla.

“Niin isä?”

“Ruoka on valmista…”

**^^**

“No Kasper, olet samanikäinen kuin Joni?” Isä kyseli ruokapöydässä, kun he kaikki olivat istuutuneet alas.

“No itse asiassa olen jo 18, täytän 19 tammikuussa. Vietin ensimmäisen vuoteni Miamissa vaihto-oppilaana, joten siksi olen vasta toisella vuodella Lukiossa.” Joni katsoi Kasperiin yllättyneenä, miksi hän ei tiennyt tästä? Kasper oli vanhempi? Hiton epäreilua.

”mitä sinun vanhempasi tekevät työkseen?”

”Äitini on lääkäri ja isäni lakimies.” Tämäkin tuli yllätyksenä Jonille, hän ei oikeastaan tiennyt mitään Kasperista.

”Vai oikein lääkäri ja lakimies,” Isä myhäili ja Joni tarkasteli tätä huvittuneena; tämä tuntui olevan välittömästi myyty, hymyili jopa. ”Ja oletko päättänyt mitä aiot itse tehdä tulevaisuudessa?”

”No, luultavasti heti kun pääsen yli siitä, että suuriosa kriitikoista ajattelee, että bändi jossa soitan ja musiikki jota teemme on roskaa, ” Kasper naurahti keveästi, ”haen lääketieteelliseen ja opiskelen lääkäriksi äitini tavoin.”

”Ehkä voit auttaa Jonia päättämään mitä hän haluaa, nämä mallinhommathan eivät missään nimessä ole pidempiaikainen ratkaisu.” Asko katsoi poikaansa merkitsevästi ja Joni mulkaisi tätä, laski haarukkansa alas; loistavaa, Kasper oli nyt isän uusi paras ystävä.

”Olen vasta 17, enkä ymmärrä mitä pahaa mallintyössä on.” Hän valitti, ”ei minun tarvitse vielä tietää mitä teen kymmenen vuoden päästä.”

”Luulen, että Jonilla on mahdollisuudet menestyä, ” Kasper sanoi ja hymyili, ”jos hän haluaa, mutta pahoin pelkään, että hänen olisi muutettava isompaan maahan ja kaupunkiin ja… olisi surullista nähdä hänen menevän.”

Joni tunsi olonsa epämukavaksi; siinä hän istui päivällisellä perheensä kanssa ja pojan, joka teeskenteli hänen poikaystäväänsä, pojan, jota hän tuskin tunsi, mutta jolla tuntui olevan jo jotakin tunteita häntä kohtaan.  Hitaasti, Joni jatkoi syömistä.

”Muuttaminen ulkomaille ei ole vaihtoehto, ” isä nyökkäsi ja katsoi häneen, ”pitkällä tähtäimellä se ei tekisi sinua onnelliseksi Joni, joten sinun tulisi miettiä jotakin sopivampaa, hm, jotakin järkevämpää ja poseeraaminen kameran edessä ei ole sitä mitä kutsun järkeväksi. Sinulla on lahjoja parempaan, jos vain keskittyisit opiskeluun enemmän.”

”Kiitos isä, ” Joni vastasi hieman jäykästi.” En mielelläni puhu tästä nyt.” Pöydän alla Kasperin käsi löysi tiensä hänen reidelleen ja se ainoastaan lisäsi hänen epämukavuuttaan. Ehkä tämä ei ollutkaan ollut niin loistava idea miltä se oli ensin vaikuttanut?

**^^**^^***^^**

Mishan viikko ei ollut hänen elämänsä paras, vaikka krapula oli mennyt ohi, moraalinen krapula puolestaan ei ja se oli paljon vaikeampi sivuutettava. Hämmästyttävästi Ivo, jonka oli kuvitellut kiduttavan häntä puheilla kakarasta, oli jättänyt hänet rauhaan. Ivo ei ollut maininnut sanaakaan Jonista ja se oli outoa.

Maanantaina yliopistolla, hän puhui uudestaan Mikaelin kanssa ja he päättivät mennä clubille sinä iltana, mutta kun hän tanssi ja suuteli Mikaelin kanssa, se ei vain tuntunut enää samalta. Vaikutti miltei kun hänen vartalonsa olisi kuollut, ei kiinnostunut. Eikä Misha ymmärtänyt syytä, Mikaelilla oli sama upea takamus, sama lahjakas suu, mutta… jokin puuttui.

Heidän tiensä erkanivat melko ajoissa, eikä Misha sanallakaan maininnut uutta tapaamista, hän pystyi kyllä näkemään, että Mikael oli odottanut sitä ja se sai hänen olonsa pahaksi. Mutta olisi typerää yrittää tapailla, kun hän ei tuntenut samaa kipinää kuin aiemmin.

Kun hän yöllä makasi sängyllään, pimeässä huoneessa, yrittäen nukahtaa eikä kelata sen lauantain tapahtumia mielessään uudestaan ja uudestaan hän keksi syyn sille mikä oli vinossa. Hän oli yrittänyt tapailla Mikaelia unohtaakseen Jonin, ikään kuin hän edes merkitsisi! Joni ei merkinnyt, se oli ollut vain seksiä, yhdenyön juttu ja… Misha muisti nyt miksi vihasi yhdenillan juttuja sellaisella voimalla; ne olivat syvältä, jättivät katkeran maun suuhun ja sekoittivat hänen järjestyksessä olevan elämänsä. Ja mitä hän olikaan tekemässä? Yritti unohtaa kakaran? Ei ollut mitään unohdettavaa! Ei kerrassaan mitään. Tällä johtopäätelmällä hän käännähti kyljelleen ja vaipui hitaasti uneen, uniin jossa jälleen kohtasi tietyn tummatukkaisen ja tummasilmäisen nuorukaisen.

Viikko vierähti ja kakarasta ei näkynyt jälkeäkään ja kukaan ei tuntunut edes puhuvan tästä, ei edes Dima. Misha oli tyytyväinen ja toisaalta… miksi hän jatkuvasti ajatteli ja ihmetteli sitä kun kukaan ei maininnut poikaa?

Keskiviikko iltapäivä, täydellisen hiljaisessa talossa ja Misha ryhtyi valmistamaan päivällistä. Hän ei kuitenkaan saanut nauttia hiljaisuudesta pitkään, kesken kokkauksen Dima tuli kotiin tuoden ystävänsä, hänen tyttöystävänsä ja… kenet muunkaan kuin sen maanvaivan! Ja yllätys, yllätys; kakaralla oli oma ystävä mukanaan. Dima astui ensimmäisenä keittiöön, tämän tyttöystävä seurasi pian perässä. Kakara seisoi oviaukossa ’ystävänsä’ kanssa, vilkaisi häntä nopeasti ennen kuin poistui olohuoneeseen, poika hänen seurassaan seurasi välittömästi kuin isännästään eronnut koiranpentu.

”Halusin, että tapaat Eevan,” Dima hymyili ja kietoi käsivartensa lyhyen, sievän, tummatukkaisen tytön harteille.

”Hauska tutustua Eeva,” Misha pakotti hymyn kasvoilleen. Jostain syystä hän tunsi olonsa hermostuneeksi… ehkä siksi, että arvasi Diman maanneen tytön kanssa samana yönä jolloin hän oli… Ei, hän ei menisi sille polulle enää! Hän ei ajattelisi Jonia!

”Hauska tavata myös, Dima on kertonut sinusta niin paljon.” Eeva hymyili ja punastui hieman… ehkä tyttö loppujen lopuksi oli häntä hermostuneempi?

“Lähdettekö jonnekin ulos?” Misha kysyi, eikä yrittänyt peittää että oli toiveikas että he lähtisivät.

”Emme, ajattelimme katsoa elokuvan, haluatko liittyä seuraan?”

”Minulla on hirveästi hommia,” Misha vastasi nopeasti, ei mahdollisuuttakaan, että hän liittyisi nuorten seuraan, ei nyt kun kakara oli talossa uuden poikaystävänsä kanssa! Vaikka hän kuolisi huoneeseensa tylsyydestä, hän ei liittyisi heidän joukkoonsa, kakara saattaisi kuvitella, että hän halusi olla tämän kanssa tai jotain muuta typerää! ”Teen vain päivällisen ja menen sitten kotitehtävien pariin.”

Ivo saapui kotiin töistä ja näki Jonin olohuoneessa toisen pojan kanssa, joka piteli kättään tämän reidellä, katsoen häneen kuin rakkaudenkipeä hölmö samalla kuin Joni näytti vain tylsistyneeltä.

“Hei Joni,” Ivo tervehti ja heti kun Joni tuli tietoiseksi hänen läsnäolostaan hänen ilmeensä kirkastui hymyyn.

”Hei,”

”Ja kuka sinun ystäväsi on?”

”Olen Kasper, Jonin poikaystävä.” Toinen vastasi tietyllä ylpeydellä äänessään.

”Ahaa, ymmärrän, hauska tutustua.” Ivo soi uuden hymyn pariskunnalle ennen kuin jatkoi tietään keittiöön missä hänet esiteltiin Diman tyttöystävälle. Kaunis tyttö; Ivo ajatteli, muttei ollut odottanut mitään vähempää; Dima jakoi veljiensä hyvän maun kauneudelle.

Nuoripari lähti keittiöstä liittyäkseen ystäviensä seuraan ja Ivo jäi yksin Mishan kanssa.

”No Jonilla on sitten uusi poikaystävä.” Ivo aloitti tarkkaillen veljensä reaktiota. Misha kohautti olkiaan, puri hampaitaan yhteen ja toivoi, ettei Ivo huomaisi jälkimmäistä.

”Näin hänet myös, ” hän vastasi niin neutraalisti kuin pystyi, ”mitä sitten?”

”No minusta se oli vain yllättävää, ei vaikuttanut hänen tyypiltään.”

”Se on hänen asiansa ketä haluaa tapailla,” Misha kääntyi etsiäkseen mausteita, hyvät maustevalinnat tekivät hyvän aterian.

Oli parempi, että Joni oli jonkun omanikäisensä kanssa, hän ajatteli itsekseen - Poika oli kuitenkin tarpeeksi typerä mennäkseen jonkun vanhemman mukaan ja riski saattaa itsensä vaikeuksiin olisi korkeampi. Sitten hän miltei murisi itselleen, mitä se häntä liikutti kenen kanssa Joni pariutui?

”Toki se on hänen valintansa, mutta lyön vaikka vetoa ettei se tule kestämään, ” Ivo virnisti, ”illallinen valmis pian? Olen melko nälkäinen.”

”Noin puolentunnin päästä, mene ja vahdi noita teinejä,” Misha vastasi ja äkkiä tunsi olonsa jotenkin typeräksi kanaemoksi; ajatus sai hänet miltei pyrskähtämään nauruun. Hän oli tulossa hulluksi, siltä se tuntui!

Ivo tarkkaili veljeään kohottaen kulmaansa epäilevänä; Misha oli käyttäytynyt kovin oudosti viime päivinä ja hän saattoi kyllä arvata miksi, jos Misha vain myöntäisi sen itselleen! Jos vain he molemmat myöntäisivät.

”Hyvä on, 30 minuuttia, pidän teinejä silmällä.” Ivo sanoi ja poistui huoneesta.

Kun kutsu illalliselle tuli, Joni tunsi olonsa helpottuneeksi, Kasper oli vain niin… takertuvainen ja hän ei tuntenut oloaan mukavaksi siitä johtuen tai oikeastaan ongelma saattoi olla siinä, ettei hän vain tuntenut samoin Kasperia kohtaan? Joni pohti, mutta kuten aiemminkin, hän ei mennyt pidemmälle asian miettimisessä. Hänet istutettiin Mishaa vastapäätä pöydän ääreen ja Kasper, joka istuutui hänen viereensä jatkoi hänen kosketteluaan pöydän alla,  ikään kuin muut eivät huomaisi…

”Vanhempani eivät ole kotona, tuletko meille kun lähdemme täältä?” Kasper kuiskasi ja puristi hänen reittään tehden selväksi mitä hän ehdotti. Samaisella hetkellä Jonin katse kohtasi Mishan.

”Mielelläni,” Joni hymyili pojalle vieressään.

”mmh, voisin vaikka syödä sinut,” Kasper kuiskasi matalalla äänellä ja hymyili takaisin himokkaasti.

”Myöhemmin, kulta” Joni virnisti ja koitti olla värähtämättä äkillisestä puistatuksesta joka kulki hänen selkärankaansa pitkin, häntä ällötti Kasperin tapa puhua välillä, mutta jos Misha sattuisi kuulemaan nuo sanat, niin…

Misha pyöräytti silmiään ja otti kulauksen vesilasistaan, vieraan pojan sanat saivat hänet melkein hymähtämään; niinpä, myöhemmin kulta… nuo sanat kävivät hänen hermoilleen mukaan luettuna irstas hymy jonka Joni sai, ne saivat hänet melkein repeämään liitoksistaan. Heidän pitäisi… hankkia huone eikä… tehdä tuota täällä! Ihmiset yrittivät SYÖDÄ! Ja sitten Joni katsoi häneen kohti, yrittikö hän haastaa hänet? Luuliko hän, että hän välitti? Ei, hän olisi vapaa paneskelemaan ketä halusi, hyvää onnea, Joni saisi hänen siunauksensa! Misha nousi äkisti ylös tuoliltaan ja selittääkseen itsensä jotenkin hän mutisi, ”anteeksi, luonto kutsuu.”

Joni katsoi Mishaan hieman hämmentyneenä ja jollain oudolla toiveen tunteella. Ehkä Misha oli mustasukkainen? Mutta miksi hän välittäisi jos tämä oli? Ja sitten hän sattui katsomaan Ivon suuntaan, joka virnisti hänelle. Joni siirsi katseensa nopeasti takaisin ruokaansa, ärsyyntyneenä Kasperin jatkuvasta lääppimisestä.

Misha vietti 5 minuuttia kylpyhuoneessa yrittäen toipua äkillisestä raivontunteesta joka oli vallannut hänet keittiössä. Mikä häntä oikein vaivasi? Hän käyttäytyi pahemmin kuin lapsi! Ja oikeastaan… se mitä hän oli tehnyt… lähtenyt niin nopeasti, hän oli tavallaan osoittanut, että… Hän päätti palata takaisin keittiöön, suunnitteli ja keksi loistavan idean mielessään.

”Anteeksi vielä kerran,” hän hymyili ja istuutui alas, Misha kääntyi kohti Kasperia ja hymyili leveämmin. ”Olet siis Jonin uusi poikaystävä?”

Joni tunsi itsensä jännittyvän ja vilkaisi kohti Kasperia, joka hymyili.

”Kyllä, mutta olemme olleet vasta viikon yhdessä.”

”Olemme tapailleet viikon, emmekä…” Joni huomasi korjaavansa ja katui heti että oli avannut suunsa.

Misha vilkaisi Ivoa nopeasti ja sitten takaisin Kasperiin.

”Niinkö?... Taidat olla todella hm… rakastunut? Että olet voinut kestää häntä noin pitkään?” Hän lisäsi julmasti, jokin hänen sisällään pakottaen nuo sanat ulos.

Joni kavensi katsettaan, tuntien suuttumusta, kuinka Mishalla oli pokkaa?!

”Kuuntele, herra täydellisyys…” Hän aloitti katsoen miestä, ”vaikka sinä…” äkkiä hän tunsi Kasperin käden laskeutuvan käsivarrelleen, mikä sai hänet keskeyttämään ja katsomaan poikaa joka hymyili rauhoittavasti, ennen kuin siirsi katseensa Mishaan.

”Pidän Jonista erittäin paljon ja olen onnellinen joka minuutista jonka saan viettää hänen kanssaan.” Kasper vastasi ja Joni katsoi tätä yllättyneenä, Kasper oli hyvin.. Joni tiesi, ettei ollut aina kovin ystävällinen tälle, mutta Kasper tuntui ottavan kaiken vastaan kärsivällisesti, hän ei edes käyttänyt rajausta silmiensä ympärillä ja… hän pukeutui tyylikkäämmin ja…

”Olen onnellinen myös,” Joni vastasi ja rentoutui hieman, hän oli suunnitellut antavansa Kasperille myöhemmin tekosyyn ja jättää menemättä tämän luokse, mutta nyt… ehkä hän menisi sittenkin. Misha hymyili teennäisesti.

”No niin sittenhän kaikki ovat onnellisia,” ja samassa hän tunsi Ivon jalan osuvan kivuliaasti hänen säärensä ja hän miltei potkaisi häntä takaisin, mutta tappelun aloittaminen olisi lapsellista, etenkin nyt kun Dima ja hänen ystävänsä olivat läsnä. Ja Joni saattaisi luulla, että se johtui hänestä?

Misha jatkoi syömistä eikä katsonut ylös, hän tunki ruokaa suuhunsa niin nopeasti kuin pystyi, jotta voisi poistua pöydästä.

”Kiitos, ” hän sanoi, nousi ja laski lautasensa tiskipöydälle, ”Dima, sinun vuorosi tiskata tänään,” hän muistutti veljeään ja poistui.

**^^**^^**^^***

Kasper johdatti hänet sisälle taloon ja hymyili hänelle.

”Olet ollut todella hiljainen,” hän sanoi riisuessaan takkinsa ja kenkänsä eteisessä. Joni seurasi esimerkkiä ja hymyili hieman,

”Anteeksi, taidan olla hieman väsynyt.” Hän valehteli, oikeastaan hän oli ollut vain niin uppoutunut ajatuksiinsa; kuinka ärsyyntynyt oli Mishaan. Ensin mies oli vienyt hänen poikuutensa ja nyt loukkasi häntä kaikkien edessä!

”Haluaisitko jotain juotavaa?” Kasper kysyi, ”kokista?”

“Kiitos,” Joni seurasi häntä keittiöön. ”Teillä on kiva talo, aika suuri.” Hän sanoi.

“Niin, ei voi valittaa,” Kasper virnisti ja otti Coca-Cola pullon jääkaapista, kaatoi kahteen lasiin ja ojensi toisen hänelle. ”No, mennäänkö huoneeseeni?”

Joni nyökkäsi ja seurasi Kasperia talon läpi, portaat alas pimeään isoon huoneeseen. Kasper sytytti valot, mutta samalla himmensi niitä.

”Aika hienoa, sinulla on oma takkakin,” Joni huomasi katsellessaan ympärilleen; lukuisia julisteita enimmäkseen metalli yhtyeistä ja sähkökitara huoneennurkassa.

”Toiveita musiikin suhteen?” Kasper kysyi kävellen stereoidensa luokse.

”Mitä tahansa kunhan se ei ole venäläistä…” Joni tokaisi ajattelematta, se sai Kasperin nauramaan pehmeästi.

”Hyvä on, onko sinulla mitään saksalaista vastaan?” Hän kohotti kulmaansa.

”Ei kai, ei tule mieleeni,” Joni katseli yhä ympärilleen.

”Voit istua alas,” Kasper sanoi, ”hm.. sängylle,” hän osoitti. Joni kääntyi, virnisti ja lopulta lähestyi sänkyä ja istuutui.

”Iso sänky,” Hän huomautti ja katseli uteliaana toista joka lähestyi.

”Joo… pidän siitä, että on tilaa… tehdä juttuja.” Kasper virnisti ja riisui paitansa.

”Hm, mielenkiintoista… jotenkin ajattelin, että olet sellaista hiljaista ’viatonta’ tyyppiä.” Joni kallisti päätään.

”Ulkonäkö voi pettää,” Kasper virnisti uudemman kerran ja heitti paitansa lattialle, Joni seurasi jälleen esimerkkiä ja riisui oman paitansa hitaasti, Kasper seisoi vain parin metrin päässä hänestä ja katsoi esitystä jonka Joni antoi. Hänen ylävartalonsa paljaana, Joni laski kätensä ja avasi farkkunsa jonka jälkeen nojautui taaksepäin haastaen toisen ottamaan seuraavan liikkeen. Ja Kasper ei epäröinyt ottaa sitä, hän sulki etäisyyden, polvistui Jonin eteen ja toi kätensä tämän avatuille farkuille. Hän katsoi ylös ja nuolaisi huuliaan ja kun Joni ei sanonut mitään, hän alkoi riisua housuja.

”Nosta lantiotasi,” hän kuiskasi käheällä äänellä ja Jonin totellessa, hän riisui hänet kokonaan, jättäen toisen täysin alasti. Kasper puri huultaan miltei rikkoen ihon, samalla kun hänen kätensä liikkuivat hitaasti Jonin reisillä, litteälle vatsalle ja alaspäin, ”Luoja olet upean näköinen, niin seksikäs…”

Puristus hänen omissa housuissaan kasvoi; hänen kalunsa sykki jo kivenkovana, vaikkei ollut edes koskettanut itseään… Kasper nojautui eteenpäin suudellakseen Jonin elintä, otti sen lopulta suuhunsa ja imi innokkaasti, saaden Jonin kovettumaan myös.

Joni sulki silmänsä, kuunteli musiikkia, Kasperin hengitystä, imemisääniä ja hän tunsi pojan käsien liikkuvan kaikkialla hänen vartalollaan minne vain ylettyivät…

Jonin mielikuvitus alkoi viedä häntä muualle, paikkaan jossa hän oli jonkun toisen kanssa ja välittömästi hänen ihonsa alkoi kuumottaa, hänen huulensa raottuivat äänettömään huokaisuun. Hän nuolaisi huuliaan ja nosti lantiotaan tavatakseen paremmin lämpimän kosteuden ympärillään.

Sormet hänen ihollaan leikkivät hänen nänneillään hetken, ennen kuin matkasivat alas, alemmas… niin alas kunnes löysivät hänen reikänsä, jotakin liukasta, sormi työntyi sisäänsä ja Joni pystyi ainoastaan ajattelemaan Mishaa. Misha teki tämän hänelle ja musiikki tuntui hiljentyvän kaukaisuuteen…

Joni toi kätensä rinnalleen, tunsi ihonsa kuumuuden, hän pyöritti sormeaan nänninsä ympärillä ja puristi, leikki, hukkui omaan fantasiaansa.

Kasper virnisti katsoessaan Jonin kasvoihin ja jatkoi tämän imemistä, samalla kun liukasti tätä liukuvoiteella jonka oli ottanut sängyn alta; hän oli varautunut tätä hetkeä varten. Hänen vapaa kätensä matkasi avaamaan hänen omat housunsa ja veti kalunsa ulos, lopettamatta sitä mitä teki Jonille. Kun hän otti kondomin, hän nuoli Jonin kiveksiä samaan aikaan kun veti kumin jäykistyneen elimensä ylle, hän liukasti erektionsa, nousi hitaasti ylös, suuteli Jonin vatsaa, asettui tämän avonaisten reisien väliin, usutti tätä nousemaan ylemmäs sängyllä ja varoi nojautumasta tätä vasten.

Vasta kun Joni oli missä hän halusi tämän olevan, Kasper nojautui häntä vasten ja ohjasi erektionsa tämän tiukkaa reikää vasten ja alkoi työntyä sisään. Jonin silmät revähtivät auki tuntiessaan peniksen pään tunkeutuvan sisälleen, hän värähti. Toinen poika jatkoi työntymistä ja ennen kuin hän ehti sanoa mitään, Kasper painoi huulensa hänen omilleen hiljentäen mahdollisen protestin.

Se oli kivuliasta, aivan kuten Mishan kanssa penetraatio oli kivulias, mutta tällä kertaa se tapahtui nopeasti, liian nopeasti… Misha oli sentään antanut hänelle aikaa tottua.

Kasper alkoi huokailla, suudelmat olivat märkiä ja työnnöt malttamattomia, se tuntui epämukavalta ja sattui, Joni ei pitänyt siitä.

“Tunnut uskomattomalta, niin tiukalta… luoja… ah…” Jonia ällötti, hän toi kätensä Kasperin olkapäille ja yritti työntää tätä saadakseen hänet tajuamaan, että halusi hänen lopettavan.

”Lopeta, ota se ulos…”

”Ah…ihan…kohta… olen…niin lähellä.” Ja Kasper vain kiihdytti tahtiaan kunnes hengitti raskaasti. Joni läppäisi hänen olkapäitään turhautuneena ja ärsyyntyneenä.

”Lopeta! Minuun sattuu,” Joni pyysi pääsemättä liikkumaan, Kasper tuntui paljon raskaammalta nyt kuin ensi näkemältä vaikutti ja hän tunsi ainoastaan kipua, nautinnosta ei ollut tietoakaan.

”Ihan…kohta… kulta.”

”Nouse ylös!”

”kohta…vain... voi luoja…niin lähellä…” Muutama voimakas työntö lisää oli kaikki mitä Kasper tarvitsi saavuttaakseen orgasminsa. Hän laskeutui Jonin päälle koko painollaan, huohottaen ja hikisenä.

”Ylös päältäni, nyt!” Joni kiemurteli hänen allaan ja Kasper väsyneenä ja rentoutuneena vetäytyi ulos, pyyhkäisten hikeä otsaltaan.

Joni oli raivoissaan, hän nousi hapuillen ylös sängyltä ja loi uhkaavan katseen toiseen poikaan.

”Pyysin sinua lopettamaan!” Hän huusi.

”Niinhän minä teinkin…”

”Sen JÄLKEEN kun olit saanut!” Joni etsi vaatteitaan alkaen pukea ylleen vimmaisesti, hänen ensiaskeleensa seksielämän aloittamisessa selvästikään eivät menneet hänen toivomallaan tavalla.

”Kulta… minä… se oli jo sisällä!” Kasper istuutui ja näki vihan välähtävän Jonin silmissä.

”Kun sanon, että lopeta niin silloin piru vie lopetat! EN välitä missä kohdin sen sanon!” Joni veti farkut jalkaansa, ”ja älä enää koskaan kutsu minua kullaksi! Meidän juttumme on niin totaalisen ohi!”

”Joni, odota, olen pahoillani… satutinko sinua? Olen oikeasti pahoillani.”

Joni pudisteli päätään vihaisena, vapisten, halusi lyödä Kasperia kasvoihin ja kysyä sattuiko se.

”Joni, hei, olen pahoillani, minä-” Kasper katseli avuttomana kun Joni oli miltei valmis pukeutumisessaan. ”Oliko se Misha?”

”Anteeksi?!”

”Se jonka kanssa olit, se joka pani sinua aiemmin?” Kasper kysyi, nousi ja alkoi myös pukeutua. Joni pysähtyi hetkeksi ja katsoi häneen suu raollaan.

”Mikä hitto antoi sinulle sen idean?”

”No… se miten katsoitte toisianne, se mitä hän sanoi…mitä sinä olet sanonut ja minä…. Joni, oikeasti, pidän sinusta todella paljon. Olen pahoillani jos satutin sinua, mutta olin jo sisällä ja….”

”Senkin kusipää!” Joni huusi, ”Pysy vain kaukana minusta, okei?! Älä soita minulle, älä edes katso minuun, pysy vain kaukana ja lupaan olla kertomatta kellekään.” Joni ei ollut varma mistä oli enemmän tolaltaan; siitä, ettei Kasper ollut lopettanut, vai siitä, että tämä oli maininnut Mishan. Hän kuuli toisen alkavan itkemään ja tämä toisteli kuinka pahoillaan oli, uudestaan ja uudestaan. Joni ei katsonut taakseen lähtiessään, päätä särki ja hän halusi iskeä jotakin.

Hän käveli kotiin, surkeana ja kipeänä, hän ajatteli Mishaa ja sitä mitä Kasper oli sanonut ja tehnyt, sitä yötä jonka oli viettänyt Mishan kanssa, se oli tuntunut hyvälle, ainakin se oli tuntunut hyvälle… ja ehkä Misha oli oikeassa? Ehkä hän oli kokoajan ollut oikeassa ja ehkä… Ei! Hän ei halunnut ajatella häntä, mutta ei voinut lopettaakaan… Miksi ei? Mitä hänelle oli tapahtumassa? Joni oli hämmentyneempi kuin aikoihin. Hän oli ainoastaan halunnut, että Misha huomaisi hänet… että Misha pitäisi hänestä? Mutta ehkä hän oli jo pilannut kaiken täysin…

Web published: My Secret Shore 27.kesäkuuta, 2009

© KOLGRIM 2006 - 2009

Jatka lukuun 7

My Secret Shore HOME