5. osa

Misha heräsi tuntien suunsa kuivaksi, kuivuudella saattoi olla jotain tekemistä hänen aikeellaan tulla humalaan, hän käännähti vuoteella, lähemmäksi sängyn reunaa jättäen lämmön ja vasta nyt tullen tietoiseksi sen puutteesta. Joku nukkui hänen kanssaan? Misha istuutui ylös ja katsoi kohti…vierasta… tätä seurasi välittömät kylmät väreet. Kakara; hänen silmänsä suurenivat, se ei ollutkaan vain unta! Hän oli maannut kakaran kanssa, hän oli pannut tuota maanvaivaksi muodostunutta teiniä! Muistot edellisyöstä palasivat nopeaan ja hän nielaisi, kuuluvasti, mitä helvettiä hän olikaan mennyt tekemään??

Jonin päätä särki, tuntui kuin joku olisi iskenyt häntä toistuvasti vasaralla, suussa tuntui kuivalta ja olo oli aavistuksen huonovointinen ja huimaava ja mikä kaikista pahinta, hänen peppuaan… poltteli? Hän vaikersi hiljaa, avasi silmiään varovasti, hetken hämmennys; missä hän oikein oli? Joni liikahti ja silloin se iski häneen; hän oli täysin alasti ja hänen kipeässä pepussaan oli tietty tahmeus. Hänen silmänsä rävähtivät auki suurina ja hän istui ylös nopeammin kuin olisi kannattanut koska tunsi olonsa välittömästi huonommaksi. Joni toi kätensä kasvoilleen, ”helvetti,” hän kirosi ennen kuin katsoi sivulleen ja…

”Sinä!” Hän katseli toista suurin silmin ymmärtäen koko sen karmeuden mitä edellisenä yönä oli tapahtunut.

Misha murahti ja katsoi poispäin, loistavaa, juuri tätä hän tarvitsi heti ensimmäisenä aamusta… Jonin kohtaamisen… Mitä helvettiä hän oli ajatellut?? Hän ei todellakaan harrastanut lapsia, vaikka kyseinen lapsi ei todella näyttänyt lapselta, mutta hän oli! Kamalaa Joni oli samanikäinen kuin Dima, voitaisiinko häntä syyttää nyt jostain alaikäiseen sekaantumisesta? Misha mietti lievässä paniikissa, ei, eikö se suojaikäraja ollut 16 täällä? Oliko hän ollut todella niin epätoivoinen edellisenä yönä, että oli täysin unohtanut, ettei voinut sietää tuota räkänokkaa?? Hänen ajattelunsa oli selvästi hoidettu jollain toisella ruumiinosalla kuin aivoilla!… ja alkoholi, saamarin alkoholi! Hän vilkaisi uudestaan Joniin, hänen läsnäolonsa tuntui raskaalta kuin hirttosilmukka kaulan ympärillä.

”Kylpyhuone,” hän osoitti kohti ovea, ”mene ja peseydy.”

Joni kavensi katsettaan uhkaavasti, tuolla mokomalla paskiaisella oli vielä otsaa…!

”Ai, minä ymmärrän,” hän aloitti vetäessään itsensä hitaasti ylös sängyltä, sähisten hiljaa kivusta ja hän oli… se oli… se juoksi alas hänen reisiään! Tuo iso blondi idiootti ei ollut käyttänyt kondomia! ”Niin minun pitäisi pestä todisteet pois että käytit minua hyväksesi!” Hän miltei huusi ja veti raivokkaasti peiton sängyltä peittääkseen itsensä, Mishalla ei olisi enää IKINÄ mitään toivoa nähdä häntä alasti!

Käyttänyt hyväksi! HYVÄKSI?! Mishan mieli huusi raivostuneena.

”Kuuntele senkin….kakara!” Hän sähisi raivosta ja -ironisesti syyllisyydestä. ”Sinä tulit tänne täysin vapaaehtoisesti, etkä missään vaiheessa sanonut EI!”

Joni hengitti kiihtyneesti, osa muistikuvista palasi hänelle välähdyksinä, muistikuvista kuinka… hän puri hampaitaan yhteen ja katsoi poispäin.

”Olin humalassa,” hän sähähti viimein, haluamatta ottaa vastuuta omasta käytöksestään, ”olin humalassa enkä tiennyt paremmin!” Hän toisti ja katsoi miehen silmiin, ”ja nyt minuun sattuu senkin paskiainen! Oletko tyytyväinen nyt kun sait poikuuteni!?”

”Senkin idiootti! Jos tulet tällaisiin juhliin ja juot itsesi sellaiseen kuntoon, flirttailet niin kuin teit, mitä kuvittelet tapahtuvan? No?!” Misha tuli lähemmäksi ja sanomatta sanaakaan nosti pojan. Misha tiesi poikaan sattuvan aikalailla; kävelemisen täytyi tuntua sietämättömältä.

”Ole kiitollinen, että se olin minä,” Misha lisäsi mutisten kävellessään kohti kylpyhuonetta, yrittäen parhaansa olla huomioimatta teinin huutamista ja potkimista. ”Olin hellä kanssasi, jos se olisi ollut joku toinen, sinuun sattuisi vielä enemmän,” Misha yritti puolustella vaikka tosiasiassa tiesi, että joku normaalimmalla koolla varustettu olisi saattanut aiheuttaa vähemmän kipua ekakertalaiselle.

”Paskiainen,” Joni kirosi ja potkaisi Mishan jalkaa, kun tämä laski hänet alas kylpyhuoneen lattialle, ”älä odota minun olevan kiitollinen! Älä koskaan odota kiitosta minulta!”

”En tietenkään odottaisi sitä sinulta! Olet hemmoteltu kakara, sitä sinä olet!” Misha sähähti ja hieroi kipeää pohjettaan ennen kuin otti puhtaan pyyhkeen ja heitti sen kylmästi pojalle. Hän etsi turruttavaa voidetta kylpyhuoneen kaapista ja asetti sen lavuaarin päälle. ”Tässä, pese itsesi ja helvetti käytä tätä voidetta ja sitten painu hittoon täältä!”

”Vihaan sinua,” Joni sanoi ääni värähtäen pidellen pyyhettä, Misha kohteli häntä kuin jotain… halpaa prostituoitua! Kyyneleet olivat kohonneet hänen silmiinsä, ”et ole täydellinen, joten älä…” Hän vihasi miten heikolta hänen äänensä äkkiä kuulosti. ”Panet jotakuta ja käsket painumaan pois silmistäsi… en haluaisikaan nähdä tuollaista paskiaista enää koskaan!”

”Hyvä! Tunne on molemminpuolinen!” Misha karjui ja jätti kylpyhuoneen paiskaten oven kiinni, hän keräsi eilisen bokserinsa lattialta ja puki ne ylleen, yhä kiehuen raivosta etsiessään puhtaita vaatteita; puuvillakankaiset housut, bokserit ja t-paita, hän lähti huoneestaan ja marssi alakertaan kylpyhuoneeseen jota Ivo yleensä käytti.

Misha toivoi että hänen veljensä oli yhä nukkumassa eikä tiennyt että… helvetti, hän tiesi… Misha muisti nyt että Ivo oli päässyt yllättämään heidät itse toimesta… Hän murahti häpeästä, helvetin, helvetin helvetti! Ivo ei ikinä antaisi hänen unohtaa tätä!

Joni seisoi lämpimän suihkun alla, eri tunteiden juostessa hänen lävitseen, sen ei ollut pitänyt mennä näin, se ei ollut miten hän oli kuvitellut sen menevän.  Sen ei ollut pitänyt mennä niin pitkälle… mutta mitä oli tapahtunut oli tapahtunut ja… paskiainen ei ollut käyttänyt kondomia! Hän kosketti kipeää takamustaan varoen, otti runsaasti saippuaa kämmenelleen ja ryhtyi pesemään Mishan jälkiä niin perusteellisesti kuin mahdollista. Saippuan saavuttaessa aran ihon hän tunsi voimakasta kirvelyä ja hän ajatteli katkerana kuinka joutuisi menemään lääkärille tutkituttamaan oliko saanut jonkun kammottavan sairauden Mishalta. Kuka tiesi monta partneria miehellä oli ollut? Joni hankasi ihoaan raivokkaasti, muistaen enemmän yksityiskohtia edellisestä yöstä… muisti mitä hän oli sanonut ja mikä pahinta… hän oli rukoillut lisää?!

Hän ei pitänyt siitä kun asiat eivät menneet hänen suunnittelemalla tavalla ja tämä… Hän nousi pois suihkun alta, kirosi hellittämätöntä kipua; kammottava muistutus siitä mitä oli tapahtunut. Ja voide jonka Misha oli antanut… no Joni ei juurikaan huomannut eroa, sattui ja se sai hänet kävelemään hassusti ja …hän VIHASI Mishaa juuri silloin.

Misha astui Ivon kylpyhuoneeseen, ainoaan joka oli makuuhuoneen ulkopuolella, se oli myös isoin, mukavalla kylpyammeella ja suihkulla. Hän astui suihkun alle peseytyen nopeasti haalean veden alla joka helpotti hieman krapulaista oloa mutta ei hänen mieltään. Mitä helvettiä hän oli oikein ajatellut edellisenä iltana? Että Joni oli kaunis? Millä helvetin tavalla?? Niin, ehkä SILLÄ tavalla. Helvetin, seksikäs, komea, ärsyttävä räkänokka! Se oli kaikki Jonin syytä, Joni oli flirttaillut, antanut ymmärtää! Hän oli… hän oli suorastaan kerjännyt sitä! Ja nyt se idiootti miltei itki raiskausta!

Misha murahti noustessaan suihkusta ja kuivasi itsensä, hän puki ylleen ja lähti kylpyhuoneesta. Hän ei todellakaan menisi lähelle huonettaan ennen kuin se pikku nilviäinen olisi poistunut huonon tuulensa kanssa!

Joni palasi Mishan huoneeseen ja pukeutui vilkaisten itseään nopeasti peilistä, kun… HELVETTI, hän toi kätensä kaulalleen; fritsu! Se oli hemmetin fritsu! Eikä se ollut edes pieni ja niitä oli kaksi. Hänen silmänsä suurenivat järkytyksestä kun näki kolmannen, pienemmän mutta kuitenkin olemassa olevan verenpurkauman leukalinjassaan! Hän oli enemmän kuin pulassa, hänen isänsä katsoisi häneen kerran ja jos hänen vaivalloinen kävelynsä ei paljastaisi häntä niin… Hän todella, TODELLA vihasi Mishaa silloin.

Hän lähti huoneesta, tehden hitaasti matkaansa kohti alakertaa aikomuksenaan antaa Mishan todella kuulla kunniansa…mutta, äkkiä hän ei ollut lainkaan varma halusiko ylipäätään kohdata miestä. Kun hän pääsi alakertaan, etuovi aukeni ja Dima astui sisään, hän hymyili yllättyneenä nähdessään ystävänsä ja Joni oli tyytyväinen, että oli juuri kietonut kaulahuivin ympärilleen.

”Joni, en ajatellut näkeväni sinua, oliko hauskaa eilen?” Dima katsoi häneen uteliaana.

”Nukahdin huoneeseesi, oli myöhä ja… olen pahoillani.” Joni mutisi.

Keittiö muistutti taistelukenttää. Misha vannoi tappavansa Ivon, koska oli tehnyt tämän hänelle, ensin tämä oli kutsunut Jonin juhliin ja sitten ei ollut estänyt häntä, kun hän TIESI… tiesi niin täydellisen hyvin, että seksi kakaran kanssa aiheuttaisi helvetisti ongelmia. Misha oli enemmän kuin varma, että Joni kantelisi hänestä ja syyttäisi häntä vähintään hyväksikäytöstä! Ja sitten hänelle oli kaiken huipuksi jätetty tämä sotku siivottavaksi! Ja Ivo nukkui yhä! Misha marssi ulos keittiöstä, suoraan kohti Ivon huonetta, hän ei todella sallisi hänelle rauhaisaa unta!

”Ivo!” Hän karjui päästessään ulos keittiöstä, ”Minä tapan sinut senkin…!” Hän keskeytti lauseensa nähdessään Diman ja…hänet.

Joni Ja Dima katsoivat kohti Mishaa joka karjui niin kuuluvasti, että oli aikeissa herättää koko naapuruston. Seuraavassa hetkessä unisen näköinen Ivo ryömi ulos huoneestaan.

”Missä tulipalo?” Hän haukotteli ja haroi hiuksiaan.

Joni käänsi katsettaan, tämä oli helvetin epämukavaa. Ja kun Ivo näki hänet, mies virnisti ja sai Jonin muistamaan, että tämä oli tainnut astua huoneeseen kesken kaiken ja nähnyt heidät… Joni punastui aavistuksen.

”Pitää mennä…isäni…” Hän mutisi Dimalle ja pudisti päätään, kun tunsi jälleen sen olevan hieman pyörällä. Hän oli tarkistanut puhelimensa ja nähnyt, että hänen isänsä oli yrittänyt soittaa useaan otteeseen, jopa jättäneen muutaman huolestuneen ja vihaisen vastaajaviestin. ”Anteeksi Dima, kun käytin huonettasi… heippa!” Ja Joni pakeni talosta.

Misha räpäytti silmiään hämmentyneenä; käyttänyt Diman huonetta? Hän ei olisi uskonut, että kakaralla olisi järkeä esittää hänen veljensä edessä etteivät he olisi maanneet yhdessä. Joten hän kunnioittaisi tätä eikä huutaisi Ivolle juuri silloin, se ei kuitenkaan tarkoittanut ettei hänen vanhempi veljensä saisi kuulla kunniaansa.

”Sinä…” Hän osoitti tätä sormellaan huomioimatta Dimaa sillä hetkellä, ”…ja sinun juhlasi! Ja sinun ystäväsi! Ja sinun helvetin hienot ideasi! Se on kaikki sinun syytäsi ja minä en aio siivota keittiön sotkua!” Hän kääntyi sitten kohti Dimaa, ”älä sano, että sinäkin menetit neitsyytesi!” Hän mutisi ja marssi takaisin nyt onneksi tyhjään huoneeseensa.

”Mikä Mishaa vaivaa?” Dima kysyi Ivolta kun keskimmäinen veljeksistä oli rynnännyt näkyvistä.

”Kuka tietää mikä häntä vaivaa suurimman osan ajasta, myöhäinen murrosikä?” Ivo virnisti, ”älä huoli pikkuinen,” hän sanoi ja pörrötti nuoremman veljensä hiuksia, ei Dima enää pieni ollut, mutta hänelle tämä aina olisi. ”Menen kysymään mikä häntä puree takapuolesta tällä kertaa.” Hän nyökkäsi ja käveli kohti yläkertaa jättäen hämmentyneen teinin taakseen.

Ivo koputti oveen pehmeästi, tunsi olonsa kummallisen huvittuneeksi.

”En ole täällä senkin paskiainen!” Misha huusi yrittäessään vaihtaa lakanoita, nuo kammottavat spermatahrat tuntuivat nauravan hänelle!

Ivo avasi oven kiellosta huolimatta, ei ollut ensimmäinen kerta kun Misha vihoitteli hänelle, eikä se olisi viimeinen. Hän pystyi kuitenkin helposti hallitsemaan molemmat veljensä, hän oli kuitenkin vanhempi ja no… isompi. Hän katseli Mishaa joka vimmaisesti veti lakanoita sängystä.

”No, myönnä nyt, sinulla oli hauskaa!” Ivo sanoi ja nojasi suljettua ovea vasten, käsivarret ristittynä rinnan päällä.

Misha heitti veljeään kohti myrkyllisen katseen.

”Hauskaa!” Hän kinasi vihaisena, ”mitä helvetin hauskaa? Harrastin seksiä hänen kanssaan, siinä kaikki, humalaista seksiä molemmilta puolilta, haloo!” Mishan huono tuuli vain kasvoi. ”Ja NYT…tiedätkö, painu vain helvettiin Ivo ja lakkaa sekaantumasta asioihin! Olin paljon onnellisempi ennen kuin otin hänen helvetin kirsikkansa. Hän olisi saanut pitää sen! En halunnut sitä näin paljon! Ja en helvetissä käyttänyt häntä hyväkseni!” Ivo miltei alkoi nauraa, mutta teki kaikkensa jottei tekisi sitä, jos hän alkaisi nauraa nyt, niin Misha suuttuisi vain enemmän. Mutta hänen veljensä oli niin syvällä itse kiellossa, että se oli… hassua.

”Rauhoitus nyt, ” Ivo sai viimein sanottua miltei normaalilla äänellä, ”tiedän, ettet käyttänyt häntä hyväksesi…ja odotas… neitsyt?” Hän kurtisti kulmiaan.

”No ilmeisesti ei enää,” Misha mutisi ja heitti likaiset lakanat lattialle myttyyn. Hän kääntyi veljeään kohti. ”Miksi helvetissä et estänyt minua? Me vihaamme toisiamme, tiesit, ettei siitä seuraisi mitään hyvää…” Misha tunsi olonsa uupuneeksi, hän halusi vain mennä nukkumaan ja unohtaa, niin naurettavalta kuin se kuulostikin, että oli pannut pikkuveljensä koulutoveria.

”Hitto, no enpä olisi uskonut, että Joni oli vielä neitsyt.” Ivo mutisi itsekseen ja katsoi takaisin Mishaan, ”Viha, intohimo, joskus ne ovat niin lähellä että on vaikea erottaa rajaa…” Hän filofisoi.

”Vihaatko häntä todella? Ja en sanoisi ettei se tuonut mitään hyvää, orgasmi on aina iloinen asia.” Mies ei voinut olla lisäämättä ja virnisti leveästi.

”Aina iloinen asia?” Misha nauroi miltei katkerasti, ”näetkö minut rentoutuneena ja hymyillen onnellisena? Et! Ja miksi? Koska sain orgasmin hänen kanssaan!”

Ivo pudisti päätään, Misha oli välillä niin paksupäinen.

”Hyvä on, et ole kiinnostunut, olet onneton ja…okei.” Ivo kääntyi ja avasi oven, mutta pysähtyi ennen kuin astui ulos. ”Tämä siis tarkoittaa sitä, että hän on vapaata riistaa? Hm…” Hän hymyili itsekseen, ”hyvä tietää.” Hän nyökkäsi, ”no minun on parempi mennä siivoamaan sotku.” Ja sen sanottuaan Ivo poistui sulkien oven perässään.

Misha tuijotti hänen peräänsä, räpytti silmiään ennen kuin käveli ovelle ja lukitsi sen, halusi, että hänet jätettäisiin rauhaan. Jos Ivo olisi tarpeeksi hullu, että… no… onnea vain hänelle!… Mutta ei hän varmasti oikeasti, eihän? Eihän Ivo voinut olla kiinnostunut siitä nilviäisestä? Se oli naurettavaa! Ivo oli… liian VANHA Jonille! Tämä oli vain joku outo mielileikki, - Misha päätti.

Hän istui alas sängylleen väsyneenä ja viimein asettui makuulle, tuijotti kattoa. Kun hän sulki silmänsä, hän näki Jonin kasvot mielessään, kuinka ruskeat silmät olivat katsoneet ylös hänen omiinsa kun hän oli… Misha miltei murisi, ei, hän ei halunnut muistaa!

**^^**^^**^^**

Joni otti taksin kotiin, hän ei mitenkään olisi voinut kävellä niitä neljää kilometriä kun tunsi mitä tunsi, jopa istuminen tuntui epämukavalta. Hänen olonsa oli hämmentynyt, katuvainen ja ennen kaikkea… surullinen.

Kun hän pääsi kotitalonsa eteen, hän maksoi kuskille kiireessä ja nousi. Hän näki 6-vuotiaat kaksosveljensä pihalla tekemässä lumiukkoa ja huokaisi.

”Joni! Joni!” He juoksivat huutaen häntä kohti. ”Missä olit? Isi melkein soitti poliisille.” Sauli, nuorempi kaksonen nyökkäsi päätään vakavana.

”Niinkö?” Joni mutisi ja käveli kohti ovea.

”Miksi kävelet noin hassusti?” Julius kysyi puolestaan, ”sattuuko sinuun?”

”Ei!” Joni tuhahti ja saavutti viimein ulko-oven.

Heti kun hän pääsi sisälle, hänen isänsä ilmestyi eteiseen kännykkä kädessään.

”Missä olet ollut?!”

”Ulkona,” Joni vastasi riisuutuessaan ulkovaatteista. ”Kerroinhan meneväni juhliin ja… jäin Diman luokse yöksi.”

”Käskin sinua tulemaan kotiin yöksi, olin huolissani, vähintä mitä voisit tehdä, on vastata puhelimeesi kun soitan.”

”En kuullut sen soivan, älä viitsi vaahdota! Olen tarpeeksi vanha olemaan öitä pois kotoa!” Joni huusi kävellen kohti portaita. Hän kuuli isänsä seuraavan ja pian tämä otti otteen hänen käsivarrestaan pysäyttääkseen hänet.

”Mitä sinun kaulallesi on tapahtunut?” Isä kysyi kireästi tarkastellessaan verenpurkaumia, Joni hengitti nopeaan, oli jo miltei unohtanut ne.

”No helvetin vampyyri puri minua!” Hän sähähti viimein ja yritti vetää käsivarttaan vapaaksi, ”päästä irti!”

”Viimeisen kerran Joni; missä olit? Kenen kanssa olit?” Joni mulkoili häntä, kunnes huomasi liikettä taustalla ja näki äitipuolensa.

”Ei kuulu sinulle!” Hän vastasi lopulta ja yritti jälleen lähteä, mutta isä ei irrottanut otettaan.

”Harrastitko seksiä jonkun kanssa? Kuka hän oli, Joni??”

”Ei kuulu sinulle!”

”Kyllä kuuluu, koska olet alaikäinen!”

”Helvetti! Olen 17, se ei ole laitonta! Älä ole niin seniili, olet liian nuori siihen!”

“Tunsitko edes sitä miestä? Tajuatko miten vaarallista se on?! Maata tuntemattomien kanssa ja-“

“Asko,” Katja keskeytti, “rauhoitu,” hän yritti ja Joni vilkaisi häneen käyttäen tilaisuutta hyväkseen; veti itsensä vapaaksi ja pakeni nopeasti huoneeseensa.

”Heti takaisin nuori mies!”

Joni paiskasi oven kiinni kuuluvasti ja heittäytyi sängylle, hän toivoi, että olisi saanut lukittua ovensa pitääkseen isänsä ja äitipuolensa loitolla. Hän oli varma, että isä tulisi huutamaan lisää ja hänen ei todella tarvinnut tuntea oloaan huonommaksi kuin jo tunsi. Mutta aika kului ja isä ei tullutkaan….

Katja lähestyi miestään,

”Älä, ” hän puhui, kun tämä oli aikeissa seurata poikaansa, ”anna hänen rauhoittua.”

”Mutta-!”

”Jos menet sinne nyt, teet tilanteen vain pahemmaksi.”

”Hän on liian nuori harrastamaan seksiä,” Asko sanoi ja nainen ei voinut olla naurahtamatta.

”Jos hän olisi hetero et sanoisi noin.” Hän nosti kulmaansa, ”myönnä pois.”

Miehen käsi lepäsi portaiden kaiteella, hän katsoi alas ja lopulta häneen.

”Näit kuinka hän käveli?” Mies mutisi harmistuneena, vaimo hymyili lempeästi ja tarttui hänen käteensä.

”Tule, keitän sinulle teetä.”

”Eihän Jonilla ole edes poikaystävää, jos on, miksi en ole tietoinen siitä? Miksi hän ei olisi kertonut?”

”Koska hän on 17,” Katja vastasi, ”koska sinä olet niin ylisuojelevainen ja hän haluaa oman elämänsä, kuvittelee ehkä, että sen saavuttaakseen hänen on lakattava olemasta sinun pieni poikasi joka kertoo isälleen kaiken.” Hän oli hiljaa hetken, ojensi teekupin miehensä käsien väliin, ”olit 18 kun tapasit Mariannan, ” hän lisäsi hiljaa, ”vuosi ja hän oli raskaana, et ollut niin paljon vanhempi.”

”Niin…mutta se oli eriasia.” Katja huokaisi tähän.

”Tiedän, että tunnet tarvetta suojella häntä vielä enemmän, koska… koska hän on mitä sinulla on jäljellä Mariannasta, koska Joni on hänen ja hän muistuttaa sinua…” Asko mulkaisi vaimoaan.

”Koska hän on minun esikoiseni, koska olin vain 25 kun jäin yksin hänen kanssaan, kun sydämeni oli särkynyt palasiksi, kun me menetimme hänet. Koska Joni on MINUN lapseni.”

”Olen pahoillani, en tarkoittanut sitä niin…” Katja huokaisi uudemman kerran.

”Pointtini on, että Joni on 17, hän ei ole enää lapsi, lapsellinen kyllä, mutta oli vain ajan kysymys milloin hän ottaisi tämän askeleen ja hän olisi voinut ottaa sen jo paljon aiemmin ellei ole. Emme oikeastaan tiedä… Mutta, nyt hän tuntuu olevan poissa tolaltaan ja se että huudat ei auta yhtään hänen oloaan. Anna minun mennä puhumaan hänelle.”

Asko katsoi häneen ennen kuin nyökkäsi hieman jäykästi.

”Hyvä on.”

Joni ei ollut varma kuinka kauan oli jo maannut sängyllä, kun hänen huoneensa ovelle koputettiin.

”Mene pois!” Hän huusi, turhaan, ovi avautui ja Joni oli yllättynyt nähdessään isänsä sijaan äitipuolensa.

”Toin sinulle teetä,” Katja selitti, sulki oven ja lähestyi. Joni ei vastannut. ”Oletko syönyt?”

”Ei ole nälkä,” hän mutisi. Katja laski mukin pöydälle Jonin viereen, otti tuolin ja istuutui alas.

”Oliko hän ensimmäisesi?” Hän kysyi hetken kuluttua, lempeällä äänellä. Joni ei katsonut häneen, pysyi vaiti, ”olin 15 kun menetin oman neitsyyteni, poika jonka kanssa olin, oli 20 ja minä… luulin olevani rakastunut häneen,” Katja jatkoi, hymyili hieman, ”hän oli hyvä sanojen kanssa, sai minut uskomaan, että hänkin rakasti minua… Mutta mitä minä olisin silloin rakkaudesta tiennyt? Viikon jälkeen hän jätti minut ja hänellä oli jo toinen naiivi koulutyttö kainalossaan… Se sattui, sattui ymmärtää, että hän olikin vain käyttänyt minua, etten merkinnyt hänelle mitään.”

Joni kurtisti kulmiaan katsoessaan naista.

“Miksi kerrot minulle tämän?” Hän kysyi hieman tylysti.

”Koska se auttaa puhua asioista.”

”Hyvä on, minä kuuntelin, toivottavasti se ei vaivaa sinua enää.” Joni mutisi ja sulki silmänsä.

”Oliko hän… poikaystäväsi?” Katja kysyi ja Jonin silmät rävähtivät auki.

”Mitä helvettiä oikein puhut?”

“Olit jonkun kanssa eilen,” Katja sanoi rauhallisesti ja Joni vaikeni, hän ei ymmärtänyt miksi häneen sattui niin paljon ja miksi häntä kokoajan itketti, se tuntui nololta.

”Se on aina… enemmän… henkilökohtaista? Kun… kun päästät toisen ihmisen…sisääsi… ja joskus se voi olla vaikeaa ymmärtää jos se mies ei ole…” Katja yritti, mutta takerteli sanoissaan tuntien olonsa epävarmaksi; Joni ei ollut helpoin lähestyttävä.

”Mitä? Mitä sinä-? Luuletko, että tarvitsen tämän puheen? Luuletko, että olen joku saamarin neiti?!” Joni tiuskaisi hieman tuohtuneena. Katja oli tiennyt, että tämä tulisi olemaan vaikeaa.

”Kertoisithan meille…” hän epäröi, ”…jos jotakin sellaista tapahtuisi, mitä et halunnut tapahtuvaksi?”

Joni katsoi häntä hiljaisena, Misha oli ehkä paskiainen ja oli osittain käyttänyt tilannetta hyväkseen, mutta he molemmat olivat olleet juovuksissa.

”Jos tämä on hienovarainen tapasi kysyä raiskattiinko minut, niin ole huoleti, vastaus on ei. Ja nyt, ole kiltti ja lähde, ei sinun tarvitse alkaa esittää, että välittäisit.”

“Mutta minähän välitän Joni! Olet aviomieheni poika, miehen jota rakastan hyvin paljon, miten voisin olla välittämättä?”

”Säästä minut tuolta paskanjauhannalta! Tiedän, ettet voi odottaa sitä päivää kun muutan pois! Älä huoli, muutan heti kun olen 18 ja voit rauhassa leikkiä onnellista perhettä muiden kanssa.”

”Joni,” Katjan ääni tiukentui, ”minä yritän ja sinun asenteesi alkaa kyllästyttää!”

”On vähän myöhäistä yrittää,” hän vastasi väsyneesti, ”et ole äitini, et koskaan halunnut olla, joten luovuta jo, okei?”

”Et ole koskaan antanut minulle mahdollisuutta, Joni, ” hän vastasi, ”no olen pahoillani, että äitisi kuoli, olen pahoillani, että vein osan isäsi huomiosta sinulta, mutta kuvittelitko hänen tosiaan pysyvän yksin koko lopun elämänsä?!” Joni sai hänet usein raivon partaalle, jos joku olisi kysynyt häneltä; Joni tarvitsi kunnon selkäsaunan; vanhanaikaisesti vitsaa pyllylle. Ilmeisestikin keskustelu ei ollut sujunut hänen toivomallaan tavalla.

”Kiitos, äitipuoli, mutta en todella tarvitse tätä nyt, ole hyvä ja lähde.”

”Joni, olen…”

”Pahoillasi? Älä vaivaudu, lähde nyt vain, ole kiltti.”

Katja nousi avuttomana ylös, jos hän yrittäisi jatkaa nyt, se menisi vain pahemmaksi…

Web published: My Secret Shore 24.kesäkuuta, 2009

© KOLGRIM 2006 - 2009

Jatka lukuun 6

My Secret Shore HOME