42. luku

Joni kirjautui Messengeriinsä ja virnisti nähdessään uuden ikkunan ilmestyvän: ‘Misha (mikhail.volochov@net.ru) haluaa lisätä sinut kontakteihinsa…’ Hän hyväksyi ja huomasi tyytyväisenä miehen olevan kirjautuneena.

“Hei Mikhail”, Joni kirjoitti ja odotti.

”No hei vaan, kakara ;)”

”Mikhail…” Joni kirjoitti ja odotti.

“Hmh… Niin?”

“Mitä jos alkaisin kutsua sinua sillä nimellä?” Joni pohti ja kuiskasi nimen ääneen testatakseen sitä. Siinä oli mukava sointu, mutta niin oli Mishassakin ja ehkä hän oli vain jo niin tottunut jälkimmäiseen.

“Voit kutsua minua ihan millä nimellä tahdot, Joni.” Misha kirjoitti takaisin ja jälleen vastaus sai Jonin virnistämään.

”Oletko varma?”

”Hmh… No kunhan se ei ole mitään typerää kuten… idiootti?... Enkä kyllä voisi sanoa riemastuvani, jos ryhtyisit kutsumaan minua Vodkaksi…” Joni naureskeli Mishan kommentille.

“Kuka on kuin Jumala?”

 “Anteeksi?”

”Sinun nimesi, Mikhail, se tarkoittaa: Kuka on kuin Jumala.”

”Haluaisit siis kutsua minua Jumalaksi? ;)”

“Haha! Toivot vain :P Ei, taidan pysytellä Mishassa.” Joni päätti hymyillen näytölle.

”Taas tuo kieli…”

”Niin :P”

”Koettelet onneasi vai?”

”Mitä aiot tehdä sille?”

”Ehkäpä näytän sinulle, kun näemme seuraavan kerran. Ei mitään epämiellyttävää, lupaan.”

”Hm… No jos se ei kerta ole epämiellyttävää ;P” Joni kirjoitti takaisin ennen kuin lisäsi. ”No, missä se kuva on!?!??”

”Lähetän kohta, mutta ensin… Mietin tässä mikä sinun toinen nimesi mahtaa olla?”

”Miksi?”

”Olen vain utelias…”

”No… Se on Eelis…” Joni pyöräytti silmiään.

”Eelis… Joni Eelis… söpöä. Mitä jos alkaisin kutsuman sinua Eelikseksi?”

”Sitten en enää puhuisi sinulle.”

“Miksi? Se kun on niin suloinen nimi :)”

”:P Pitäydy vain Jonissa… Noooo, se kuva? :D

“Ok, Ok, hetki, käyn vain kansioni läpi.”

Joni odotti ja kun hän sai tiedoston, hän odotti innokkaana sen latautumista. Hän klikkasi kuvan auki nähdäkseen pitkän vaalean teini-ikäisen pojan, joka näytti jokseenkin kyllästyneeltä tai jopa ärsyyntyneeltä, kuin hänet olisi pakotettu poseeraamaan kuvaa varten. Joni hymyili tutkiessaan nuorekkaita kasvoja tunnistaen Mishan niistä, mutta vartalo totisesti oli hyvin hoikka ja poikamainen toisin kuin nyt. Jonista Misha näytti suloiselta kuvassa ja pohti millaista olisi ollut tuntea tämä jo silloin.

”Kaamea eikö?” Misha kirjoitti ja Joni virnisti ennen kuin kirjoitti vastauksensa.

”Suloinen, näytät hyvin suloiselta. Minkä ikäinen olet tässä?”

“Uh… Taisi olla 14-vuotis syntymäpäiväni. Äiti otti tuon kuvan, vanhassa kodissamme. Ja suloinen? – Tuskin. Vaivaantunut? –Kyllä.”

“Jos sanon sinun olevan suloinen, niin silloin olet, hyväksy se :P Syntymäpäiväsi on tammikuussa, eikö?”

”Kyllä.”

”Mones päivä?”

”10.1”

”Hm… Kun tämä kuva otettiin, niin olin yhdeksänvuotias. Ajattele, jos olisimme tunteneet toisemme silloin.”

“Melko perverssiä.”

 Joni nauroi ääneen Mishan kommentille, ennen kuin kirjoitti takaisin. ”Niin, minä leikin vielä viattomasti toimintahahmoillani kun sinä jo leikit itselläsi, vai mitä? ;)”

”En vain itselläni ;) Mutta oikeasti, on se jotenkin perverssiä kun ajattelee.”

”Miten niin?”

”No… Ikäeromme, jos tuosta lähtökohdasta ajattelee.”

Joni huokaisi, pyöräytti silmiään ja hymyili ruudulle. ”Niin, kun olet niin järkyttävän vanha! Neljä ja puolivuotta, siis onhan se niin todella sairasta tuollaisen vanhuksen kanssa hengailla ;)”

”No… en minä nyt sillä tarkoittanut.”

”Relaa vähän vanhus.” Joni virnisteli, Mishaa oli hauskaa kiusata ja hän toivoi, että olisi voinut nähdä tämän ilmeen.

”Varos suutasi kakara ;)” Misha kirjoitti ja Joni hymyili samalla kun päätti printata Mishan lähettämän kuvan säilyttääkseen sen paremmin. Mishalle hän ei aikonut kertoa, sillä jos tämä häpesi kuvaansa (jostain Jonille käsittämättömästä syystä) hän varmaankin vaatisi kuvan pois heittämistä.

Keskusteluikkuna välähti ja Joni avasi sen nähdäkseen mitä siinä sanottiin. ”Milloin näen sinut taas?” Misha oli kirjoittanut ja sai Jonin hymyilemään. Hän puraisi kevyesti huultaan ja mietti.

”Mitä haluaisit tehdä?”

”Leikkiä toimintasankareillasi?” Oli vastaus jolle Joni hihitti. “No ei vaan, ehkä voisimme katsoa jonkun elokuvan yhdessä?”

“Ehkä… Haluatko tulla käymään huomenna? Vai pelottaako isäni sinua liikaa?” Joni virnisti.

“Luulen selviäväni. Taitaa olla parempi yrittää päästä hänen paremmalle puolelleen, vai mitä?”

”Oi, hän voi olla helpoin osuus, odotahan kun tapaat sisarukseni ;)”

”Nyt minua pelottaa…”

“Saatan suojella sinua.”

”Saatat?”

”Jos käyttäydyt ;)”

”Totta kai, kuin täydellinen herrasmies!”

“Haha, odotan innolla…”

“Mihin aikaan voin tulla?”

”Onko kuudelta ok?”

”Hyvä on, nähdään sitten. Voin vuokrata jonkun elokuvan, toiveita?”

”Yllätä minut :) ”

“Hyvä on.”

“No, minun on nyt mentävä alakertaan, ruoka on valmista. Nähdään huomenna Misha!”

”Nähdään. Muista syödä perunasi ;)”

“En voi, meillä on riisiä :P”

”No syöhän sitten riisisi!”

”:P Heippa Misha!” Joni kirjoitti ja kirjautui ulos.

Katja seurasi poikapuoltaan uteliaana, kun tämä tuli keittiöön hymyillen itsekseen. Hän vaihtoi katseen miehensä kanssa, joka oli myös huomannut ja hymyili.

”Misha tulee tänne huomenna ja katsomme jonkun elokuvan yhdessä.” Joni ilmoitti ottaessaan pienen annoksen riisiä lautaselleen. Katja vilkaisi jälleen miestään hymyillen

”Syökö hän illallista kanssamme?” Nainen päätti kysyä.

”Hän on täällä kuudelta, joten luulisin niin”, Joni nyökkäsi ja otti kanakastiketta.

”Onko hän allerginen millekään?”

”Ei”, Joni pudisti päätään ja hymyili.

“Hyvä.”

Asko tarkkaili heitä hiljaa ja oli huojentunut nähdessään poikansa ottavan jokseenkin normaalikokoisen annoksen lautaselleen. ”Eihän se ole mikään yökylä vierailu?” Hän ei voinut olla kysymättä ja Joni mulkaisi häneen.

“Mitä sitten vaikka olisikin? Se on oma asiani eikö? Olen jo aikuinen!” Jonilla ei ollut aikomustakaan pyytää Mishaa jäämään yöksi, mutta jos hänen isänsä kieltäisi sen, hän saattaisi pyytää Mishaa vain siksi että näyttäisi isälleen, ettei tämä voinut päättää hänen puolestaan. Chrisin jälkeen Joni oli päättänyt, ettei koskaan enää antaisi toisen miehen kontrolloida hänen elämäänsä tai päätöksiään, ei myöskään isänsä.

 “Totta kai… Kunhan kysyin”, Asko huokaisi ja katsoi häneen huolestuneena. “Niin kauan kuin… No, kunhan hän ei painosta sinua… mihinkään.” Oli Joni vuoro huokaista.

“Isä, luuletko tosiaan, että Chrisin jälkeen antaisin enää kenenkään kohdella minua huonosti? Rauhoitu, osaan pitää huolta itsestäni”, Joni vakuutti. Katja katsoi, kun Joni alkoi syödä ja vilkaisi mieheensä hymyillen tälle pehmeästi. Hän toivoi, että tämä lakkaisi olla huolissaan venäläisen suhteen. Misha oli hyväksi Jonille ja voisi ehkä auttaa tätä tavoin, joilla he eivät osanneet. Jos jo lyhyet treffit miehen kanssa olivat saaneet Jonin syömään, niin jatko tämän kanssa saattoi ainoastaan olla hyödyllistä.

**^^**^^**^^**

Misha päätti tuoda ensimmäisen osan Taru sormusten herrasta elokuvista, katsoakseen Jonin kanssa. Hän tiesi nuoremman miehen saaneen kirjan serkultaan, mutta tämä ei ollut päässyt kovin pitkälle lukemisessa. Toiseksi, hän rakasti itse kyseistä kirjaa ja elokuvia, kolmanneksi; elokuva oli melko pitkä ja neljänneksi; jos Joni piti ensimmäisestä, heillä olisi vielä kaksi muuta katsottavana.

Joni oli lähettänyt viestin, että hänet oli myös kutsuttu illalliselle heidän kanssaan ja niinpä Misha päätti tuoda kukkia Katjalle ja pullon viiniä, oli kuitenkin kohteliasta tuoda jotakin kutsuttaessa, niin hänet oli kasvatettu. Hänen vanhemmillaan oli tosin  saattanut olla täysin eri ajatus siitä, ketä hän päätyisi ’kosiskelemaan’ –kuten Ivo sen niin hienosti oli asetellut, mutta joka tapauksessa perhe oli tärkeä, Joni oli tärkeä ja siksi oli tärkeää päästä hyviin väleihin tämän perheen kanssa.

Hän oli hermostunut, vaikka ei myöntäisi sitä ääneen, ei edes Ivolle, joka oli aistinut sen kuitenkin ja kiusoitteli häntä siitä. Tuntui vain niin muodolliselta illallistaa Jonin perheen kanssa ja koska se oli niin tärkeää hänelle tehdä hyvä vaikutus, sai se hänet pelkäämään, että epäonnistuisi surkeasti. Entä jos hän päätyisi taas selittämään jotakin typeryyksiä? – Toivottavasti ei.

Tällä kertaa Joni avasi oven hänelle.

”Hei”, nuorempi mies virnisti katsoessaan häntä sekä kukkia ja kassia jota hän kantoi.

”Hei”, Misha hymyili, tunsi olonsa hieman vaivaantuneeksi, typeräksi ja… joksikin muuksi, mutta tapa jolla Joni katsoi häneen ja hymyili onnistui rauhoittamaan häntä jonkun verran. Jopa enemmän kuin Joni nojautui häntä kohden ja suuteli kevyesti hänen poskeaan.

”Älä ole huolissasi, eivät he sinua syö…” Joni kuiskasi virnistäen ja Mishan hymy leveni. Jonin vanhemmat astuivat eteiseen.

”Iltaa”, Misha tervehti ja ojensi kukat Katjalle, joka kiitti yllättyneenä jonka jälkeen Misha ojensi viinipullon Askolle. ”Tässä, toivon, että pidätte valkoviinistä?”

“Kiitos”, Asko hymyili ja tutkaili pulloa huomaten ettei se ollut halvinta laatua ja oli jokseenkin otettu Mishan hyvistä tavoista. Joni katsoi kohtausta hieman huvittuneena pyöräyttäen silmiään. Jos joku toinen mies olisi tehnyt asioita samoin kuin Misha oli toistaiseksi; avannut auton ovet, maksanut ravintolalaskun, tuonut lahjoja jotka voisivat saada hänet helposti tuntemaan olonsa kuin naiseksi suhteessa, olisi Joni saattanut loukkaantua. Kuitenkin Mishan tavassa tehdä nämä asiat oli jotakin niin herttaista, että Joni saattoi antaa asian olla.

Katja oli valmistanut lohta ja keitettyjä perunoita kasvisten kanssa, tarjoillen tuoretta salaattia alkuruuaksi. Julius, Sauli ja Sini tuijottivat pitkää vaaleaa miestä uteliaina. Misha, joka ei ollut tottunut lapsiin, ei oikein tiennyt miten hänen tulisi käyttäytyä tai puhua heille ja tunsi siksi olonsa hieman vaivaantuneeksi heidän tarkkailunsa alla.  Hän hymyili kolmikolle, vilkaisi Joniin ja näki selvän huvittuneisuuden nuoremman miehen kasvoilla.  

”Syötkö aina puuroa aamiaiseksi?” Sauli päätti kysyä, selvästikin uteliaana siitä miten hän vastaisi. Misha räpäytti silmiään, yllättyneenä kysymyksestä, ennen kuin hymyili ja pudisti pehmeästi päätään.

”En aina, melko harvoin itse asiassa, minä-” Mishalla ei kuitenkaan ollut aikaa viimeistellä lausettaan, kun poika jo keskeytti.

”Näetkö äiti, ei ole pakko syödä puuroa, että kasvaa noin pitkäksi!” Sauli sanoi kurtistaen kulmiaan äidilleen, joka jäi jokseenkin sanattomaksi.

”Mutta syön kyllä terveellisen aamiaisen joka aamu”, Misha nyökkäsi hymyillen pojalle.

“Sinulla on hassu aksentti”, Julius huomautti seuraavaksi.

”Julius!” Asko varoitti luoden tiukan katseen poikaan. Misha ei kuitenkaan ollut pahastunut.

”Se johtuu siitä, että olen venäläinen”, hän selitti.

”Vaari sanoo, että venäläiset tulevat tänne vain varastelemaan”, poika vastasi.

 “No vaari onkin tietämätön paskiainen”, Joni tuhahti. ”Hän sanoo paljon typeriä asioita joita sinun ei pitäisi uskoa.”

Kaksoset loivat isoveljeensä kauhistuneen katseen ja vilkaisivat sitten isäänsä, odottaen tämän moittivan Jonia kielenkäytöstään. Asko tunsi päätään alkavan särkeä, häntä suoraan sanoen nolotti, koska hänen isänsä todella saattoi sanoa moisia asioita ja pahempiakin. Hän vilkaisi Mishaa jokseenkin anteeksipyytävästi ennen kuin siirsi katseensa esikoiseensa.

“Muista kielenkäyttö, Joni”, Hän muistutti rauhallisella äänellä. ”Et voi-”

”Oi kyllä voin! Voin haukkua isoisää, koska hän sanoo niin typeriä asioita ilman että miettii kelle sanoo ne. Hän ei voi opettaa noin tietämättömiä ja rasistisia ajatuksia lapsille! Minä en sitä ainakaan siedä, enkä välitä kuinka vanha hän on, se että on vanha ei oikeuta idioottimaiseen käytökseen”, Joni puhisi. Misha katsoi häneen hiljaisena ja yritti pitää pokkaansa. Hän oli oikeastaan ylpeä Jonista sillä hetkellä ja samalla oli jokseenkin epämukavaa istua siinä kinan keskellä. Hän kuitenkin näki tilanteen olevan lähes yhtä epämukava Jonin vanhemmille ja päätti sanoa jotakin keventääkseen tunnelmaa.

”No, minä en ole tullut tänne varastelemaan, niin kuin eivät veljeni tai ystäväni jotka täällä asuu. Teemme kyllä kaikki töitä elantomme eteen.” Misha hymyili pehmeästi kahdelle pojalle, jotka sitten vilkaisivat epävarmoina isäänsä. Joni näytti yhä melko kireältä, Katja ei tiennyt mitä sanoa ja Asko… Hän tunsi tarvetta selitellä isänsä puolesta.

”Olen pahoillani”, hän aloitti katsoen Mishaa. ”Se on… No, vanhempani ovat melko vanhoja ja isäni… No, hän kantaa yhä kaunaa siitä, että joutui sodan vuoksi jättämään kotinsa perheensä kanssa kun hän oli lapsi ja…” Hän kohautti olkiaan jokseenkin avuttomasti.

”Ymmärrän kyllä”, Misha nyökkäsi. ”On vaikea jättää koti jossa olet varttunut. Koti on tärkeä. Olivatko he Karjalasta?”

”Ei, he olivat saarelta, joka tunnettiin ennen Paatio nimellä, tiedätkö paikan?”

”En ole koskaan ollut siellä, mutta olen kyllä kuullut.”

”Joka tapauksessa, eihän se oikein ole, mutta hän on jääräpäinen vanha mies, joka kantaa ennakkoluuloja kaikkia venäläisiä kohtaan, se ei tarkoita, että jakaisin hänen ajatuksensa”, Asko vakuutti. Joni vilkaisi isäänsä, tietäen että tämäkin oli ainakin joskus jakanut nuo epäluulot, mutta tärkeintä oli, että ainakin nyt hän oli valmis luopumaan niistä.

“Ei ole helppoa suostutella vanhoja ihmisiä muuttamaan heidän uskomuksiaan, tiedän sen tarkkailemalla omia sukulaisiani”, Misha nyökkäsi ja maistoi vettään. Asko tunsi olonsa hieman rennommaksi ja alkoi pitää vaaleasta miehestä jo enemmän.

”Oletko Jonin uusi poikaystävä?” Sauli päätti kysyä. Misha miltei tukehtui veteensä ja vilkaisi Joniin tietämättä mitä vastata. Joni kuitenkin vaikutti yhtä epävarmalta.

”No…” Misha aloitti.

“Tiesitkö, että Jonin entinen poikaystävä on vankilassa?” Julius kysyi vuorostaan. ”Koska hän oli paha, ne pidättävät pahat ihmiset ja… No, hänellä ei ollut yhtään huumorintajuakaan.”

”Julius, Sauli, riittää.” Asko sanoi selvittäen kurkkuaan. Hän ja Katja olivat päättäneet, että lapsien oli hyvä tietää mihin Chris oli todellisuudessa mennyt. Yksityiskohtia heidän ei kuitenkaan tarvinnut tietää, vain sen että mies oli tehnyt pahan asian ja oli siksi pidätetty. Isä näki esikoisensa vaivaantuneen ilmeen.

“Mitä? Minä vain kysyin josko hän tiesi.”

”Kyllä tiesin”, Misha vastasi rauhallisesti.

”Sinä kyllä varmasti voittaisit hänet tappelussa”, Julius sanoi johon Misha naurahti.

”Niinkö luulet?”

”Joo”, poika nyökkäsi ennen kuin toi uuden haarukallisen suuhunsa. Misha vilkaisi Joniin ja näki tämän katsovan hymyillen takaisin.

Loppu illallinen sujui melko hyvin. Lopulta Askon ei edes tarvinnut esittää montaa kysymystä, sillä kaksoset tuntuivat tekevän sen hänen puolestaan. Sini tosin tuntui ujostelevan pitkää miestä ja tyytyi tarkkailemaan hiljaa.

”Me menemme nyt huoneeseeni katsomaan elokuvaa”, Joni sanoi syötyään ja nousi.

”Voimmeko mekin tulla?” Julius kysyi.

“Ette, se ei ole lasten elokuva”, Joni vastasi.

”Epäreilua…” Poika murjotti.

”Seuraavan kerran, jooko?” Joni sanoi hymyillen. “Tulehan Misha”, hän lisäsi ja suuntasi portaikkoa kohti.

”Kiitos illallisesta, se oli todella maistuvaa”, Misha kiitteli Jonin vanhempia ja yllättäen jopa Asko hymyili hänelle lempeästi.

”Ole hyvä”, mies vastasi ja nousi siivotakseen pöydän vaimonsa kanssa. Misha seurasi Jonia tämän huoneeseen.

“Se ei mennyt hassummin?” Hän pohti Jonin sulkiessa oven heidän takanaan.

”Se meni hyvin”, nuorempi mies hymyili. ”Olen kyllä pahoillani siitä venäläisjutusta, en ymmärrä miksi Julius sanoi sen, hän ei ole koskaan sanonut vastaavaa Dimalle.

Misha kohautti hymyillen harteitaan. ”Ehkä siksi ettet tapaile Dimaa…” Hän sanoi ja istui Jonin sängynlaidalle. Joni loi häneen kummastuneen katseen. “Kysyiväthän he myös, että tiesinkö Chrisin olevan pidätetty ja olenko poikaystäväsi. Se saattaa olla heidän tapansa…” Misha piti pienen tauon ja kallisti päätään. ”Huolehtia sinusta.”

”He eivät tiedä mitä hän teki minulle, eivät tarkalleen ottaen”, Joni vastasi ja laittoi television päälle.

”Oletko varma? Lapset aistivat usein asioita jotka luulemme salaavamme heiltä.”

Joni kohautti olkiaan, haluamatta puhua aiheesta tai Chrisistä ylipäätään. ”No, minkä elokuvan toit?” Hän kysyi aihetta vaihtaen. Misha huokaisi ja otti DVD:n kassista joka hänellä oli mukanaan.

“Tässä, Taru sormusten herrasta.” Joni otti sen ja tutkaili kantta. “Nämä ovat loistavia”, Misha hymyili. “Luota minuun.”

“Okei, kai minun on hyvä sivistää itseäni, kun en oikein ole päässyt lukemisessa kovin pitkälle”, Joni hymyili takaisin ja laittoi levyn DVD soittimeen. Misha antoi katseensa vaeltaa huoneessa ja näki suomi-venäjä sanakirjan pöydällä ja ’Opi puhumaan venäjää’ CD:n kirjan vieressä mikä sai hänet virnistämään.

”Miten sinun venäjän opintosi sujuvat?” Hän kysyi.

“Da”, Joni virnisti, selkä yhä käännettynä vaaleaan mieheen.

“Siinäkö kaikki?” Misha nauroi.

“N’et.”

”No mitä muuta?”

“Zdravstvujte…Kak vy pozhivaete ?... Neploho…” Joni piti pienen tauon muistellessaan lisää samalla, kun käveli sänkyä kohti kaukosäätimen kanssa.. “Menja zovut Joni… Kak vas zovut? ”

”Hienoa… Meidän tosin pitää hioa ääntämistäsi”, Misha virnuili ja Joni pyöräytti silmiään, lyöden häntä hellästi tyynyllä.

”Aivan kuin sinun suomen ääntämisesi olisi täydellistä…”

”Parempaa kuin sinun venäjäsi”, Misha kiusoitteli. ”Mutta olen ylpeä, että opettelet.” Hän hymyili ja Joni istui hänen vierelleen jättäen hieman tilaa heidän välilleen. Hän ojensi Mishalle muutaman tyynyn.

“Taidan tarvita tutorini takaisin, kuinka Ivo voi?” Joni kysyi.

“Hyvin… Tuskin näen häntä tosin; hän viettää niin paljon aikaa sen parturinsa kanssa.”

”Jami, hän oli mukava. Joko olet tavannut hänet?”

”Ei, en vielä… Ja minä voin kyllä opettaa sinua, kun Ivo on niin kiireinen”, Misha tarjoutui.

“Ah, olisit siis kunto-ohjaajani JA minun kieliopettajani?” Joni kohotti kulmaansa. ”Enpä tiedä, aistin vaikeuksia siinä”, hän vastasi huvittuneena.

”Kuinka niin?”

”Kinastelua, Mikhail, paljon kinastelua…” Joni selvensi käyden läpi DVD asetuksia. ”Haluatko tekstitykset? Minä en niitä tarvitse.”

”Valitse venäläiset ja voit yrittää seurata niitä”, Misha ehdotti johon Joni hihitti.

”Hei! Kirjaimet ovat vielä melko mysteerisiä minulle, joten luulen, että tulisin vain hulluksi, jos yrittäisin!” Joni katsoi häneen. ”Te ja teidän oudot aakkosenne…” Hän vitsaili ja näytti kieltään. ”Mutta sinulle voimme ottaa ne tekstitykset.” Misha hymyili, tuntui hyvälle nähdä Joni niin iloisena. Hän toivoi sen voivan kestää, että ongelmat jotka Chris aiheutti, haihtuisivat ilmaan, jos se paskiainen voisi vain kadota maanpäältä ainiaaksi. Toki Misha ymmärsi toiveensa mahdottomuuden ja tiesi tämän olevan vain yksi Jonin hyvistä päivistä ja että huonoja seuraisi. Hänen täytyi olla varautunut niihin ja kärsivällinen Jonin mielialan vaihteluiden kanssa.

”Ai niin! Verhot!” Joni muisti, nousi ja sulki ne. Hän palasi sängylle jälleen jättäen tilaa heidän välilleen. Elokuva alkoi ja Misha vilkuili häneen jatkuvasti.

Jonkin ajan kuluttua Joni katsoi takaisin ja virnisti. ”Elokuva on tuolla”, Hän osoitti kuvaruutua kohden huomattuaan, että toinen mies tuntui katsovan enemmän häntä kuin elokuvaa. Misha hymyili ja järjesteli tyynyt uudestaan.

“No”, hän taputti tyynyä sylissään. “Tein sinulle paikan tähän…” Hän sanoi ja katsoi tummatukkaista toiveikkaana. Joni hymyili, loi häneen uteliaan katseen ja liikkui sitten lähemmäs. Joni kävi kyljelleen makuulle ja laski päänsä hieman epäröiden Mishan syliin. ”Onko mukava olo?” Misha kysyi silittäen hänen hiuksiaan.  

”On…” Joni myönsi ja tunsi alkavansa rentoutua Mishan jatkaessa hänen hiustensa ja niskansa hyväilyä. Toinen mies jatkoi rauhallisin liikkein hänen selkäänsä hyväilyä t-paidan läpi. Joni huokaisi tyytyväisenä, kosketus tuntui hyvältä ilman että olisi seksuaalinen, vain viatonta ja rentouttavaa, juuri sitä hän tarvitsi.

Misha ei ehkä onnistunut pitämään seksuaalisia ajatuksia täysin poissa, muttei kuitenkaan aikonut antaa niiden ottaa valtaa. Hän halusi Jonin tuntevan olonsa mukavaksi ja rentoutuneeksi, hän ei aikonut toistaa aiempaa virhettään ottaa seksiä heidän suhteeseensa liian aikaisin. Hänellä kuitenkin oli kaksi toimivaa kättä, kasa pornoa ja terve mielikuvitus; hän voisi odottaa, kuten oli luvannut, kunnes Joni olisi todella valmis ja pystyisi löytämään mielihyvää siitä läheisyydestä uudestaan.  

Misha räpäytti silmiään huomattuaan ajatustensa karanneen täysin elokuvasta. Hänen todella täytyisi lakata ajattelemasta seksiä kaikissa muodoissa ja keskittyä!

”Onkohan tuo Sam salaisesti rakastunut Frodoon”, Joni pohti herättäen Mishan ajatuksistaan.

“Niin… Olisihan se ainakin tehnyt elokuvan paremmaksi.. Tarkoitan, toki se on hyvä näinkin, mutta…”

”Mutta vain tylsää hetero rakkautta”, Joni virnisti ja muutti hieman asentoaan, hänen kätensä lepäsi nyt Mishan reidellä ja se sai vaalean miehen pohtimaan, jos tämä asento oli sittenkin ollut huono idea hänen osaltaan.  

“Niin…” Misha sanoi jatkaen Jonin selän hyväilyä. Hän yritti kuvitella örkkejä alastomina ja se onneksi tepsi hillitsemään himoa jota tunsi kakaraa kohtaan.

”No, mitä pidit?” Misha kysyi lopputekstien alettua. Joni istuutui ylös hitaasti ja venytteli.

“Pidin, milloin katsomme seuraavan osan?”

“Milloin vain haluat, olen lomalla”, Misha hymyili.

“Huomenna? Voisin tulla teille”, Joni ehdotti.

”Huomenna sitten”, Misha myöntyi. ”Alkaa olla myöhä, minun on parasta lähteä kotiin”, hän sanoi katsottuaan kelloa, joka läheni kymmentä. Joni nojautui lähemmäs ja antoi pienen suukon hänen huulilleen.

“Minulla oli mukavaa”, hän kuiskasi ja Misha hymyili lempeästi koskettaen hänen kasvojaan.

”Minulla myös…Ya tebya obozhayu, Ty dostavlyaesh mne radost’…” Hän virnisti ja varasti uuden suukon ennen kuin nousi.

”Mitä se tarkoitti?” Joni kysyi uteliaana. Misha, joka oli seisahtunut pöydän viereen, naputti sanakirjaa.

”Sinun on vain etsittävä se sanakirjasta itse”, hän iski silmäänsä ja otti DVD:n koneesta laittaen san takaisin koteloonsa. ”Nähdään huomenna, Eelis…”

”Hei!” Joni protestoi ja heitti häntä tyynyllä.

”Se on suloinen nimi!” Vaalea mies virnisti ovelta. “Hyvää yötä!” Hän vilkutti ja lähti. Joni tuijotti ovea hetken ja toisti Mishan sanat kuiskaten. Hän vilkaisi sanakirjaa epätoivoisena; se olisi mahdotonta, kun hän ei ollut varma kirjaimista. Kuinka ilkeää! Joni etsi puhelimensa ja soitti Dimalle.

“Uh… Hei?” Diman ääni kuulosti uniselta, voisiko hän olla nukkumassa näin aikaisin? Joni pohti, muttei halunnut riskeerata että unohtaisi Mishan sanat kysymällä asiaa.

”Mitä tarkoittaa: Ya…teby…obozha? Ty dostavlaes.. mne rados’?” Joni kysyi tietoisena että hänen lausuntansa oli ollut melko karmeaa.

”Anteeksi?” Dima kysyi. “Voisitko toistaa?” Joni huokaisi turhautuneena ja yritti keskittyä.

“Ya tebua Obozhay… Ty dostavlyeas mne radost?” Joni taisteli sanoakseen ja odotti, kuuli ystävänsä raskaan huokaisun puhelimen toisesta päästä.

 “Yritä vielä, hitaasti”, hän pyysi ja Joni toisti aiemman niin hyvin kuin pystyi. ”Ja kuka sanoi tämän sinulle?” Nuori venäläinen kysyi kuulostaen nyt jokseenkin huvittuneelta.

”Misha…” Joni lähes mutisi.

”No, se ratkaisee asian… Hän palvoo sinua ja teet hänet onnelliseksi. No, te taisitte sitten jo sopia?” Dima nauroi ja Joni tunsi punastuvansa, hän oli hetken vailla sanoja.

”Oi, niin… sovittiin joo… Um, kuulostat väsyneeltä, sinun on parata mennä nukkumaan, Dima, jutellaan myöhemmin. Heippa!” Ja niine sanoineen Joni päätti puhelun.

Dima vilkaisi Lindaa, joka makasi hänen vierellään, alastomana, hikisenä ja täysin rentoutuneena, laiska hymy hänen yhä punoittavilla huulillaan. Hän hymyili hellästi ja nojautui suutelemaan avovaimonsa otsaa ennen kuin painautui hänen vierelleen. ”Nuo kaksi ovat niin huvittavia”, Dima mutisi Lindan alastonta olkaa vasten, hyväillen samalla hellästi hänen rintojaan ja vatsaansa.

”He ovat palanneet yhteen?” Linda kysyi hymyillen.

“Siltä kuulostaa”, Dima kuiskasi. “Katsotaan kauan kestää tällä kertaa”, hän naurahti.

”Olen varma, että jokin päivä he menevät kihloihin, ehkä jopa rekisteröityvät!” Linda virnisti vilkaisten vaaleaa sulhastaan, joka kohotti kulmaansa.

”Joni ja Misha kihloihin? No se vasta olisi päivä!” Hän nauroi. “Ehkä, kun he molemmat ovat vanhoja… ja hm… vanhainkodissa?” Dima kuvitteli pariskunnan ryppyisinä ja vanhoina, kinastelemassa jostakin järjettömästä asiasta, kuten… Mihin Mishan hampaat olivat kadonneet ja josko se oli Jonin syytä, ettei niitä löytynyt. Mielikuva jaksoi huvittaa häntä.

”Mikä on niin hauskaa?” Linda töytäisi hänen käsivarttaan.

“He ovat… No, toivon, että olet oikeassa, he ovat molemmat niin mahdottomia, että heidän tulisi olla yhdessä… Toivon, että tällä kertaa se kestää, on niin uuvuttavaa katsoa tätä edestakaisin huopaamista”, Dima haukotteli. Hän veti Lindan yhä lähemmäksi itseään, katsoen kohti seinällä roikkuvaa taulua. ”Toivon myös, että Chris karkotettaisiin pian, eikä meidän enää ikinä tarvitsisi kuulla siitä mulkusta.”

”Täytyyhän heidän karkottaa hänet”, Linda kuiskasi. ”Se ei olisi reilua muuten…”

”Niin…” Dima huokaisi raskaasti ja painoi hellän suudelman Lindan poskelle. ”Rakastan sinua.” Linda toi kätensä kihlattunsa poskelle ja hymyili.

”Minäkin rakastan sinua… Kaikki järjestyy olen varma”, hän vakuutti. Linda tiesi miten paljon Dima huolehti parhaasta ystävästään ja että tämä tunsi turhaa syyllisyyttä siitä, ettei ollut saanut totuutta ulos Jonista aiemmin, kun oli epäillyt Chrisiä. ”Usko pois Dima”, hän lisäsi.

“Toivon, että olet oikeassa”, Dima huokaisi.

”Minä olen, lakkaa nyt jo murehtimasta, tämä on käsky!” Linda virnisti ja läppäisi leikkisästi Diman käsivartta, saaden sulhasensa naurahtamaan.

”Kyllä rouva.”

“Hyvä poika.”

Jatkuu...

**^^**^^**

Kirjoittajan kommentti: Minulla taitaa olla jonkin sortin fiksaation Taru sormusten herroihin, kun laitan hahmonikin fanittamaan sitä niin innokkaasti :D

No joo, mutta kommentit ovat aina tervetulleita! Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä =)

Web published: My Secret Shore 25.joulukuuta, 2011

© KOLGRIM 2006 - 2012

Jatka lukuun 43