18.osa

Chris oli vienyt Jonin Pariisiin pitkäksi viikonlopuksi kesän lopulla. Mies halusi kiittää matkalla Jonia, joka oli luopunut mahdollisuudesta tulla Pariisiin tekemään mallintöitä samana kesänä, Chrisin vuoksi.

Oli lauantai-ilta, Chris tarjosi Jonille illallisen kalliissa ravintolassa, jonka jälkeen he kävelivät kaupungin kauniita katuja pitkin ja lopulta palasivat hotellihuoneeseensa.

”Kiitos illallisesta, Chris ja kaikesta… Tämä on… No, sinä totisesti yllätit minut,” Joni hymyili ja katsoi Chrisiä joka avasi pullon kuohuviiniä.

Chris virnisti. ”Et siis kadu valintaasi?” Hän kysyi kohottaen kulmaansa samalla kun kaatoi viiniä kahteen lasiin. Joni, joka seisoi nyt ikkunan ääressä, hymyili pehmeästi ja pudisti päätään.

”Olen varma, että uusia tilaisuuksia tulee myöhemmin.” Hän vastasi ja Chris lähestyi häntä ojentaen toisen lasin hänelle.

 “Kun lähden armeijaan…” Joni aloitti katsellen Chrisiä surullisena; he olivat puhuneet siitä aiemmin, siitä mitä se tarkoittaisi; että luultavammin he eivät näkisi toisiaan 6-12 kuukauden sisällä ja Jonista tuntui järkevämmältä erota ja pysyä ystävinä, olisi hullua pyytää toista odottamaan niin pitkään. Chris toi sormensa Jonin huulille ennen kuin tämä saattoi jatkaa.

”Siitä halusinkin puhua,” Chris hymyili. ”Tule… istutaan sohvalle,” hän tarttui Jonin käteen ja johdatteli viereiselle sohvalle. Joni katsoi miestä uteliaana istuessaan alas, tämä oli vaikuttanut jotenkin… levottoman innostuneelta koko ajan, muttei suostunut kertomaan mitä suunnitteli. ”Hyvä on, olet oikeassa; minulla on yllätys jonka olen kuollakseni halunnut kertoa sinulle…” Chris aloitti. ”Onko parempaa paikkaa kuin täällä?”

”Okei, nyt saat minut hermostuneeksi.” Joni naurahti kun Chris tarttui hänen käsiinsä ja hymyili salaperäisesti vain katsellen häntä hiljaa hetken. ”No kerro nyt, älä kiusaa minua.” Joni hymyili. ”Mutta älä vain pyydä minua naimisiin kanssasi.” Hän vitsaili hermostuneesti.

”En kosi sinua, pyydän sinua muuttamaan yhteen kanssani,” Chris lopulta vastasi.

”A-ai…” Joni katsoi Chrisiä yllättyneenä. “Mutta Chris, minä… Mehän olemme jutelleet tästä… Pidän kyllä Kanadasta, mutten ole valmis muuttamaan sinne ja…”

Chris pudisti päätään ja hymyili, hän toi kätensä Jonin poskelle. ”Ei rakas… Juttu on niin, että minulle on tarjottu ja olen hyväksynyt työn Helsingistä… Muutan lokakuussa ja haluan sinut asumaan kanssani… Rakastan sinua, Joni, enkä halua luopua sinusta, en jonkin typerän armeijan vuoksi.”

Hetkeen Joni ei löytänyt sanoja, kaikki tuli niin suurena yllätyksenä, se oli enemmän kuin mihin hän oli ollut valmis. Kaikki samalla kertaa, Chris sanoi ’rakastan sinua’ ensimmäistä kertaa, ’muutan Helsinkiin’ ja Chris halusi hänet asumaan kanssa. Eri tunteet kulkivat ryöppynä Jonin lävitse; hämmennys, pelko, ilo, innostus, hermostuneisuus… Jonia pyörrytti, välähdys paniikkia jota seurasi onnen tunne… muuttaa yhteen… rakastaa… Chrisin sanat toistivat itsensä hänen mielessään, rakkaus, se oli niin suuri sana, niin suuri askel… Pariisi, hotelli, illallinen, lahjat, kaikki se…. rakkaus… Chris rakasti häntä, Chris teki tämän hänen vuokseen? Luopuisi kaikesta hänen takia?

“No, etkö aio sanoa mitään?” Chris kysyi varovasti, saaden Jonin havahtumaan sille ettei ollut vastannut, hänen suunsa tuntui kuivalta.

”Olen yllättynyt,” Joni huokaisi. ”Mikset sanonut mitään? Tarkoitan… Milloin? Kuinka?” Hän kurtisti kulmiaan.

“Halusin yllättää sinut,” Chris vastasi ja kallisti päätään. ”Luulin, että olisit onnellinen.”

”Oi, olenhan minä… Totta kai!” Joni vakuutti nopeasti. “Olen vain yllättynyt.”

”Puhuin setäsi kanssa, hänellä on yhteyksiä ja muistatko sen päivän kun sinulla oli mallikeikka Helsingissä? No, olin silloin työhaastattelussa.”

 “Kaksi viikkoa sitten?” Joni kysyi yrittäen yhä sulatella tilannetta.

”Niin ja he onnistuivat järjestämään asunnon meille,” Chris hymyili. ”Kaikki on järjestetty ja valmista, sinun täytyy vain sanoa kyllä…” Chris kuiskasi ja nojautui lähemmäksi suudellakseen Jonia hellästi. ”Ole kiltti ja sano kyllä,” hän jatkoi ja asetti heidän molempien lasinsa alas.

”Mutta onko tämä oikea hetki? Mitä teet ne viikot kun olen poissa? En halua sinun katuvan päätöstäsi, tämä on iso askel.”

Chris kurtisti kulmiaan. “Totta kai tiedän sen!” Hän ärsyyntyi jo hieman. “Selviän kyllä arkipäivät kun tiedän näkeväni sinut useampana viikonloppuna, tietäen että se on vain väliaikaista… Eroaisitko sinä mieluummin? Jotta voimme mennä eteenpäin suhteessamme tämä askel on otettava tai sitten meidän on luovutettava. Haluan olla kanssasi ja luulin että haluat samaa.”

Joni huokaisi ja laski kätensä Chrisin kaulalle. ”Anteeksi, totta kai haluan olla kanssasi.” Hän kuiskasi ja painoi suudelman miehen huulille. ”Olin vain… En osannut odottaa tätä ja olen yllättynyt, tiedäthän? Muttei se tarkoita ettenkö haluaisi muuttaa kanssasi.” Hän hymyili. ”Joten voit lakata murjottamasta,” hän lisäsi virnistäen ja hyväili sormellaan Chrisin kulmakarvoja.

 Chris kietoi kätensä hänen ympärilleen ja painoi Jonin alleen sohvalle. ”Hyvä, hetkeksi sait minut jo huolestumaan…” Hän hymyili ja suuteli nuorempaa miestä. ”Inhosin vain niin ajatusta erota sinusta ja… pidän sinun maastasi, en ole läheinen perheeni kanssa joten miksi ei? Sinä olet minulle tärkeä.”

Joni kosketti Chrisin poskea.  ”En minäkään halunnut erota,” hän hymyili. ”Olen kyllä onnellinen, mutta ensikerralla puhuthan minulle ensin ennen kuin teet näin isoja päätöksiä? Lupaa että teemme ne yhdessä?”

”Totta kai Joni, totta kai.”  Chris lupasi ja suuteli häntä uudestaan.

**^^**^^**^^**

Tuntui oudolta jättää koti jossa oli kasvanut. Joni pakkasi tavaroitaan pohtien mitä ottaa mukaan ja mitä jättää taakseen. He olivat hankkineet uudet huonekalut Chrisin kanssa ja Jonin isä aikoi jättää Jonin huoneen ennalleen, niin että he voisivat vierailla mahdollisimman usein; se ainakin teki asiat helpommaksi.

Joni huokaisi katsellessaan laatikoita ympärillään, katsoen huonettaan; se oli todella totta, hän oli lähdössä kotoa, aloittamassa aikuisuuden, muuttamassa Chrisin kanssa… Hän oli kuvitellut tekevänsä tämän yksin, kuvitellut elämänsä erilaiseksi ja osa hänestä ei voinut olla miettimättä mitä tämä teki hänen haaveilleen matkustaa ja unelmille viettää kuukausia työskennellen toisessa maassa. Joni puraisi huultaan tuntien äkkinäisen paniikin ja ahdistuksen sisällään; oliko tämä se mitä hän todella halusi? Oliko liian myöhäistä muuttaa mielensä ja jäädä? Chrisillä oli jo ura kun hän itse ei ollut lainkaan varma mitä halusi armeijan jälkeen mallintöiden lisäksi.

Haluaisiko Chris matkustaa hänen kanssaan? Voisiko hän? Ja miksi nämä epäilykset ja pelot? Hänen tulisi rauhoittua, olla ajattelematta liikaa tulevaa, asiat järjestyisivät ja hän piti Chrisistä, rakasti häntä? … Miksi hän pelkäsi niin kovin? Mitä hän oikein pelkäsi? Chris saapuisi kahden viikon kuluttua ja hänellä oli aikaa asettautua uuteen kotiin ennen Chrisin tuloa… Ja se olisi ihanaa, kaikki se!

Ja siinä hän istui, lattialla, laatikkojen edessä yrittäen pasta eroon äkkinäisestä pelostaan.

”Tarvitsetko apua?” Joni hätkähti kuultuaan Katjan äänen ovensuulta. Hän katsahti ylös ja koetti hymyillä.

“En tiedä,” hän vastasi rehellisesti. ”Pärjään varmaan, en vain osaa päättää mitä otan mukaani ja mitä jätän.” 

Katja hymyili lempeästi, lähestyi ja istui Jonin sängynlaidalle. ”Joni, et muuta niin kauaksi, ei sinun tarvitse vielä tietää mitä otat mukaasi.” Hän muistutti.

“Niin, olet oikeassa,” Joni huokaisi.

”Oletko innoissasi?” Katja kysyi.

”Joo,” Joni nyökkäsi ja katsoi ylös hymyillen. ”Asunto on hieno, iso ja valoisa ja…” Joni nyökkäsi, hän ei ollut ennen asunut kerrostalossa. Hän viikkasi vaatteitaan laatikkoihin.

”Ehkä myös hieman hermostunut?” Katja arvasi.

”Vähän,” Joni myönsi. ”Se on kai normaalia?”

”On,” Katja hymyili ja kallisti päätään katsoessaan poikapuoltaan; oli ollut melko yllätys hänelle, kun Joni oli kertonut heille Chrisin saaneen töitä Helsingistä ja että he muuttaisivat yhteen. Katja muisti Jonin aiemmat puheet mennä Pariisiin tai Lontooseen armeijan jälkeen.

”Tiedätkö…” Nainen aloitti varovasti, mutta epäröi. “No… Oletko miettinyt mitä teet armeijan jälkeen?”

Joni vilkaisi häneen. ”En ole varma…” Hän vastasi. ”Ehkä voisin käydä lukion loppuun.” Hän kohautti olkiaan. ”Minulla on aikaa miettiä sitä.”

”Se kuulostaa hyvältä idealta,” hän nyökkäsi. ”Entä matkustelu?”

”Varaamme varmaan jonkun matkan kunhan armeija on ohitse, olemme puhuneet siitä.”

Katja nyökkäsi, muttei voinut olla miettimättä sitä kuinka nuori Joni oli, ei voinut olla murehtimatta että heidän päätöksensä yhteen oli liian hätiköity. Toki he olivat olleet yhdessä miltei vuoden, mutta eivät olleet nähneet toisiaan kovin usein tuona aikana ja luvassa saattaisi olla yllätyksiä molemmille. Chris oli vanhempi ja eri elämäntilanteessa kuin Joni ja… Chris oli Jonin ensimmäinen vakava suhde; Katja oli huolissaan. ”Kunhan muistat, ettei sinun koskaan tulisi luopua unelmistasi, ei kenenkään vuoksi… Olet nuori, en halua että kadut sitä myöhemmin.” Hän sanoi pehmeään sävyyn.

Joni vilkaisi naista osittain haluten kertoa äkillisestä paniikistaan, mutta päätti lopulta sitä vastaan, sen sijaan hän hymyili.  ”Olen onnellinen enkä ole luopumassa unelmistani, älä huolehdi. Niiden pitäisi olla saavutettavissa vaikka olisikin parisuhteessa.”

“Hyvä,” Katja nousi ja pörrötti hänen hiuksiaan. ”Muista, että olet aina tervetullut kotiin, tänne voit aina tulla, vaikka keskellä yötä.”

 ”Kiitos,” Joni katsoi naiseen ja hymyili, jotenkin se tuntui lohduttavalta kuulla.

**^^**^^**^^**

Heidän ensimmäiset kuukaudet yhdessä rauhoittivat Jonin mielen siitä, että hänen valintansa oli ollut oikea. He olivat onnellisia järjestellessään yhteistä kotiaan ja tutustuttaessaan Chrisiä uuteen kulttuuriinsa ja ympäristöönsä ennen kuin Joni lähtisi armeijaan jolloin Chrisin olisi tultava toimeen omillaan.

Hyvä asia oli että Chris tuli hyvin toimeen Jonin perheen kanssa ja Joni saattoi olla varma, että hänen isänsä avustaisi miestä tarpeen tullen. Joni luotti myös siihen, että Chris tutustuisi pian paremmin työtovereihinsa, saisi ystäviä ja seuraa. Vaikka Chris oli usein hänen mukanaan kun Joni tapasi ystäviään ei vaikuttanut siltä, että Chris tulisi viettämään aikaa näiden kanssa yksin. Dima ja Linda vierailivat myös usein, mutta Chrisin ja Diman kemiat eivät tuntuneet kohtaavan ystävyyteen asti, heillä tuntui olevan vain vähän sanottavaa toisilleen ja Joni ei ollut varma oliko se enemmän Chrisin vastahakoisuutta vai Diman. Jos he jäivät kaksin huoneeseen, oli keskustelu väkinäistä tai uupui jopa kokonaan.

Lopulta tammikuussa Jonin oli lähdettävä ja hän näki selvästi kuinka paljon Chris olisi halunnut hänen jäävän. Samaan aikaan Joni kuitenkin alkoi pitää pientä eroa hyvänä asiana, joka auttaisi pitämään suhteen tuoreena. Hän kaipasi enemmän aikaa yksin, kun taas Chris olisi ollut tyytyväinen viettämään jokaisen vapaahetken yhdessä.

 Joni sai nopeasti uusia ystäviä palvelusaikanaan; yksi heistä oli Markus, saman ikäinen kuin hän, homo ja myös parisuhteessa. Markus oli hauska, rento kaveri joka teki Jonin armeija ajasta hieman miellyttävämmän sen jälkeen kun hänen mallitaustansa tuli yleiseen tietoon ja aiheutti ylemmissä halun ottaa hänen silmätikukseen.

Chrisillä ja hänelle meni hyvin, vaikkakin Chris usein sanoi laskevansa päiviä kun Joni olisi kotona pysyvästi. Mies valitti tylsistymistään tai yksinäisyyttään töiden jälkeen, eikä saanut ystäviä niin nopeasti kuin Joni oli kuvitellut. Kun Chris sai tietää Jonin ystävyydestä Markukseen, sai se tämän happamaksi ja mustasukkaiseksi. Ei auttanut, että Joni oli kertonut Markuksen olevan onnellinen omassa suhteessaan ja että vaikka he olivat molemmat homoja, ei heidän välillään ollut romanttista kiinnostusta. Siinä suhteessa Joni oli pakottanut ulos pienen valheen; totuus oli että he flirttailivat, Markuksen huumori oli sellaista ja Joni ei nähnyt viattomassa flirtissä mitään harmillista, kun se ei mennyt pidemmälle. Siinä hänen ja Chrisin näkökulmat erosivat jyrkästi.

Mutta Joni halusi rauhoittaa Chrisin mielen ja niinpä oli tuntunut hyvältä idealta hyväksyä Markuksen illalliskutsu. Ilta ei kuitenkaan sujunut niin hyvin kuin Joni oli toivonut…

Chris valitti koko päivän kuinka ei olisi halunnut lähteä. Hän oli nähnyt Markuksen muutaman kerran lyhyesti, kun oli hakenut Jonin juna-asemalta, eikä hän pitänyt miehestä; liian ystävällinen…homo; uhka. Joni puolestaan alkoi uupua valitukseen ja uhkasi lähteä yksin jos Chrisin asenne ei muuttuisi ja se oli tarpeeksi saada Chris yrittämään.

“Muistakin käyttäytyä tai nukut sohvalla ensi yön,” Joni varoitti kun he saapuivat asunnolle, ennen kuin soitti ovikelloa.

“Hyvä on,” Chris murahti ja katsoi Joniin. ”Olen varma ettei minulla kuitenkaan ole hauskaa, en ymmärrä mitä näet siinä tyypissä.”

”Minä todella varoitan sinua Chris,” Joni huokaisi päätään pudistaen.

Markus avasi oven virnistäen leveästi. ”Tulkaa peremmälle!” Hän kutsui. ”Tervetuloa vaatimattomaan majaamme, hyvin vaatimattomaan,” Markus hymyili. Chris pyöräytti silmiään salassa ja riisui kenkänsä kun Joni ojensi pullon viiniä ystävälleen.

”Älä huoli emme mekään palatsissa asu,” Joni virnisti ja katsoi kohti Lauria, Markuksen poikaystävää.

”Hei,” poika tervehti ujoon sävyyn. Tai oikeastaan tätä olisi kai pitänyt kutsua jo mieheksi, sillä Lauri oli Jonia ja Markusta vanhempi, 22-vuotias, mutta näytti nuoremmalta lyhyen, hoikan vartensa vuoksi ja suurten viattomien silmiensä kanssa.

”Olet varmasti Lauri, hauska tutustua,” Joni kätteli tätä ja hymyili kohteliaasti. Lauri mulkaisi häneen ja mutisi tervehdyksensä miltei pelokkaaseen sävyyn, Joni oli kuvitellut Markuksen poikaystävän täysin toisenlaiseksi. ”Ja tässä on Chris, poikaystäväni.” Joni esitteli ja Chris kätteli innottomasti lyhyen miehen kättä.

“Mukavaa…” Chris mutisi ja sai Jonin mulkaisemaan häntä paheksuvasti.

Lauri oli ehkä juuri yhtä innoissaan kuin Chris. Toki hän oli tiennyt Jonin olevan komea kuultuaan poikaystävältään, että tämä oli malli, mutta nyt nähdessään hänet hän oli jopa komeampi kuin mitä Lauri oli osannut odottaa; pitkä, hoikka ja kaunis; pää varmaan täynnä pelkkää ilmaa. Lauri halusi uskoa, että Joni osoittautuisi melko typeräksi olennoksi, hän ei pitänyt siitä kuinka paljon Markus oli tästä puhunut.

Lauri vilkaisi kanadalaista; pitkä ja komea myös, oli helvetin väärin, että kaikki olivat häntä pidempiä. Hän vain toivoi, että Chris pitäisi poikaystävänsä kaukana hänen omastaan.

”Onko teillä jo nälkä?” Lauri kysyi yrittäen olla kohtelias. ”Pöytä on katettu,” hän lisäsi hymyillen.

”Niin, tulkaa syömään, olen ainakin nääntymäisilläni!” Markus virnisti ja vilkaisi Chrisiin. ”Olet siis tietokone nörtti tai vastaavaa?” Hän kysyi kiusoittelevaan sävyyn.

 Chris laski äänettömästi kymmeneen seuratessaan Jonia ja tarkkaillessa hänen jokaista liikettään, jokaista hymyä ja jokaista sanaa. ”Kyllä, työskentelen tietokoneiden parissa.” Hän vastasi niin rauhallisesti kuin pysyi.

”Pelejä siis ja sellaista?” Markus pysähtyi pöydän ääreen ja viittoi heitä istumaan alas.

”Jep,” Chris nyökkäsi, oli tylsistynyt jo nyt. Hän istui alas ja järjesteli uudestaan haarukkansa, veitsensä ja lautasliinansa. Joni istui hänen viereensä ja huokaisi itsekseen, hän oli toivonut enemmän yritystä Chrisiltä.

“Mitä sinä opiskelit, Lauri?” Joni kysyi toivoen että ilmapiiri huoneessa muuttuisi rennommaksi.

”Opiskelen sairaanhoitajaksi… Tällä hetkellä suoritan siviilipalvelusta vanhainkodissa,” Lauri vastasi ja vilkaisi poikaystäväänsä joka jostain syystä hihitti tarjoillessaan ruokaa heille.

Joni yritti pitää virneensä kurissa ja käänsi sen toivoakseen kohteliaaksi hymyksi. ”Muistankin Markuksen sanoneen jotakin sellaista,” hän nyökkäsi ja vilkaisi ystäväänsä.

”Sanoinko?” Markus virnisti muistaen elävästi kutsuneensa poikaystäväänsä lastenhoitajaksi ensi kerran kun aihe oli tullut esiin.

Chris selvitti kurkkuaan ja vilkaisi Markusta. ”Entä mitä sinä teet?”

”No armeijan jälkeen palaan varmaan työhöni varastolle.” Markus vastasi ja asetti annoksen riisiä ja kanaa joka lautaselle. ”Viiniä vai olutta? Vaikutat olut mieheltä Chris,” hän kiusasi.

”Viiniä ruuan kanssa, kiitos.” Chris vastasi haluamatta antaa Markukselle tyydytystä olla oikeassa.

”Toki, entä sinulle Joni?”

”Viiniä kiitos.”

“Siviilipalvelus siis? Poliittinen kanta?” Chris kysyi Laurilta Markuksen istuuduttua pöydän ääreen heidän kanssaan.

”En pidä aseista,” Lauri vastasi pilkkoessaan kanafileetään. ”Tai väkivallasta, järjettömistä sodista joissa viattomia ihmisiä kuolee. Maailma olisi parempi paikka ilman aseita.”

Markus vilkaisi poikaystäväänsä.  “No, se on toki hieno ajatus kulta, mutta tiedät, ettei se ole mahdollinen. Tarvitsemme armeijaa omaksi suojaksemme.” Hän huokaisi ja katsoi Chrisiin ja Joniin. ”Tässä asiassa mielipiteemme eroavat suuresti.”

”Luulen, että se olisi mahdollinen,” Lauri mutisi.

“Ja silti se ei ole, ei ellei jonkin ihmeen vuoksi koko kansa saisi onnellisuus pillereitä estämään kaikki pahat ajatukset, tai kaikki hylkäisivät uskonnon. Sinun täytyy ymmärtää tosiasiat Lauri; kaikki eivät ajattele kuten sinä.” Hän sanoi ja Laurista huomasi tämän mielipahan välittömästi. ”Tarkoitan, etteivät kaikki ole yhtä lempeäluontoisia kuin sinä… Ei aloiteta tätä nyt kun meillä on vieraita.” Hän muistutti ja epämukava hiljaisuus seurasi.

“Hm, tämä kana maistuu erinomaiselle,” Joni kehui.

”Lauri kokkasi, olisin onnellinen jos saisin syödä hänen kokkauksiaan useammin.” Markus sanoi haluten piristää tunnelmaa. ”En totisesti odota innolla ensiviikon metsäleiriä.”

”No en minäkään, luoja olen kyllästynyt siihen malli läppään ja Mr. Finland kommentteihin. Ihan oikeasti, olen paremmassa kunnossa kuin puolet niistä löysä munista ja se suoraan sanoen vituttaa minua että he kaikki ovat jatkuvasti kimpussani. Oletko huomannut? Erityisesti kersantti Koivu; helvetin munapää.”

Markus nauroi. “Taitaa olla vain ihastunut sinuun ja häntä ärsyttää, että hänen ryhmässään on tuollainen kaunis homopoika uhkaamassa hänen mielenrauhaansa. Usko pois se käy kovana sinuun käyttäessään valtaansa, fantasioiden sinusta öisin…” Markus virnisti.

”Yök! En halua ajatella tuollaista, kiitos vain Markus!” Joni pudisti päätään ja nauroi.

”Kuvittele kuinka hän masturboi pientä karvaista vehjettään makuupussin sisällä ajatellessaan sinua ja…”

”Ihan oikeasti lopeta,” Joni sanoi ja siemaisi viiniä. ”Menetän pian ruokahaluni.”

”Anteeksi, en voinut vastustaa.”

”Ahdisteleeko hän Jonia?” Chris kysyi. “Kuka se tyyppi on?” Hänen katseensa kaventui. “Mikset ole kertonut minulle?”

”Rauhoitu Chris, Markus vain kiusoittelee. Koivu on sellainen kusipää jolle on noussut valta päähän. Olenhan minä hänestä valittanut aiemminkin sinulle. Hän on sellainen tyyppi joka haluaa jonkun silmätikukseen ja tällä kertaa se satun olemaan minä,” Joni huokaisi. ”Mutta olen iso poika ja kestän kyllä. Osasin kyllä odottaakin jotain tällaista ennen kuin menin ja voisi se olla aina pahemmin.”

”Niin älä huoli Chris, Joni pärjää kyllä.” Markus virnisti ja haki itselleen oluen. ”Miten olet viihtynyt suomessa, Chris? Ymmärsin, ettet ole vielä asunut täällä pitkään.” Markus kysyi istuessaan alas.

Chris pyöritteli lasiaan. “Miltei 6 kuukautta jo,” hän vastasi ja vilkaisi Joniin. ”Olen viihtynyt ihan okei mutten malta odottaa kun saan Jonin kotiin pysyvästi.” Hän hymyili ja Joni hymyili pehmeästi takaisin. 

”Tiedän, että se tuntuu pitkälle nyt, mutta olen varma, että aika menee ohi nopeammin kuin uskotkaan.” Joni sanoi ja laski kätensä Chrisin reidelle, silitellen sitä hellästi.

Ilta jatkui, lisää juomia. Joni ja Markus olivat iloisella tuulella, jutellen ja kohottaen lasejaan. He olivat jo melko juovuksissa kun saivat idean lähteä clubille juhlistamaan muutaman päivän vapauttaan.

Lauri ja Chris, jotka molemmat olivat melko selvin päin, olivat ärsyyntyneitä poikaystäviensä läheisestä ystävyydestä. He suostuivat näiden ideaan vastahakoisesti, mutta tietäen, että jos he eivät suostuneet Joni ja Markus lähtisivät kaksin.

Heti kun he saapuivat clubille Joni ja Markus menivät hakemaan juomista ja kun he palasivat pöytään, he unohtivat puhua englanniksi mikä ärsytti Chrisiä entisestään. He olivat liian läheisiä, Joni flirttaili, Markus tuntui iskevän tätä; katsoen Jonia tietyllä tavalla ja unohtaen oman poikaystävänsä täysin. Chris piti Markuksesta entistä vähemmän. Viimeinen tikki oli kun Joni meni tanssimaan Markuksen kanssa; Chris miltei tunsi höyryn nousevan korvistaan.

Lopulta Chrisin onnistui suostuttelemaan Joni lähtemään kotiin kanssaan, vaikkakin tämä oli ollut hyvin vastahakoinen.

”En ymmärrä miksi meidän piti jo lähteä, minulla oli hauskaa,” Joni murjotti taksissa.

”Koska minua ärsyttää se kuinka se tyyppi kopeloi sinua!” Chris katsoi häneen tiukasti. Joni pyöräytti silmiään ja huitaisi kädellään väheksyvästi.

”Mehän vain tanssimme, antaisit jo olla.” Hän sanoi ja kun taksi pysähtyi heidän kerrostalorakennuksensa eteen, Joni nousi ylös autosta. Koska Chris oli pakottanut hänet lähtemään aikaisin, voisi hän myös maksaa taksin.

Chris maksoi kuskille hätäisesti ja kiiruhti Jonin perään. ”Ei se näyttänyt tanssimiselta, se näytti esileikiltä…” Chris tarttui Jonin käsivarteen tiukasti ja raahasi hänet heidän asuntoonsa.

Eteisessä Jonin onnistui vetämään käsivartensa vapaaksi. ”Näet harhoja!” Hän huudahti. ”Me vain tanssimme, okei?”

”Vain tanssitte, niinkö? Miksi puolustelet itseäsi niin kovasti?” Chris heitti takkinsa lattialle ja katsoi Jonia vihaisena.

“Mitä helvettiä tuolla tarkoitat?” Joni kysyi ja asetti takkinsa naulakkoon.

”Älä teeskentele tietämätöntä!” Chris huusi ja seurasi Jonia keittiöön. ”Te liimauduitte toisiinne kuin jotkut saatanan kyyhkyläiset!”

”Hei nyt lopetat!” Joni kavensi katsettaan. “Me olemme vain ystäviä!” Hän kivahti. “Ihan miten vain, minun ei tarvitse kuunnella tällaista paskaa…” Hän sanoi ja tuli jääkaapille ottaakseen itselleen oluen, mutta Chris löi sen lattialle hänen kädestään.

”Minua ei vittu kiinnosta pidätkö siitä vai et! Sinä kuuntelet minua! Minä en pidä siitä paskiaisesta ja en halua että vietät aikaasi sen tyypin kanssa!”

”Mitään ei tapahtunut!” Joni huusi. “Hän on ystäväni ja sinä et määrää ketä saan tavata! Markuksella on poikaystävä ja minä olen kanssasi! Mitä sitten jos tanssimme yhdessä tai pidämme toistemme seurasta?! Ei se tarkoita että pettäisin sinua hänen kanssaan! Se ei ole rikos tanssia toisen kanssa!” Joni käveli Chrisin ohi, mutta mies tarttui hänen käsivarrestaan ja käänsi hänet itseään kohti

“No hän ei näytä siltä että välittäisi poikaystävästään juurikaan,” Chris huomautti. “Ei kuten minä välitän sinusta!” 

Joni katsoi Chrisin silmiin. ”Rauhoitu sitten, en ole tehnyt mitään väärää enkä ansaitse huutoasi.”

”En halua että teet sitä uudestaan,” Chris sanoi hieman rauhallisemmin. ”En pidä siitä miten hän katsoo sinua; en luota häneen.”

“Pyydänkin sinua luottamaan minuun. Chris, sinun täytyy luottaa minuun! En ole kiinnostunut Markuksesta, en sillä tavoin kuin sinä pelkäät.” Joni kosketti Chrisin poskea. ”Jos et luota minuun, niin kuinka suhteemme voi toimia?”

Chris irrotti otteensa ja nyökkäsi. ”Rakastan sinua… On vaikea katsoa kun flirttailet muiden kanssa, niin kuin teit tänään.”

”Jos se näytti siltä, olen pahoillani… Mutta sinun on myös hillittävä temperamenttiasi, voitko tehdä niin Chris?”

”Yritän,” Chris lupasi ja nojautui lähemmäksi suutelemaan Jonia. 

**^^**^^**^^**

Joni pääsi armeijasta palveltuaan 9 kuukautta ja hänen välitön suunnitelmansa oli jatkaa opiskelua iltakoulussa ja jatkaa mallinhommia samalla kun katsoisi muita hommia. Chrisin mustasukkaisuus alkoi yhä enemmän vaivata häntä, se mikä oli ollut suloista vuotta aiemmin, alkoi nyt ottaa ärsyttäviä piirteitä.

Eräänä iltapäivänä Joni oli opiskellut koko päivän kotona, sellaisia päiviä oli ollut jo useita peräkkäin ja Chris oli puolestaan tehnyt paljon ylitöitä. Joni oli tylsistynyt ja päätti lopulta kutsua Markuksen kahville. Keväisen epäonnistuneen illanvieton jälkeen Joni kyllä tiesi ettei Chris pitänyt siitä, että hän vietti aikaa Markuksen kanssa, mutta hän ei halunnut sen myöskään vaikuttavan heidän ystävyyteensä. Sitä paitsi, Chris ei ollut kotona eikä hänen välttämättä tarvitsisi tietää Markuksen vierailusta.

He istuivat keittiössä juttelemassa ja vaihtamassa kuulumisia, nauroivat toistensa vitseille. Keskustelussa oli heille tyypillinen flirttaileva sävy mutta he eivät testanneet rajoja pidemmälle.

”Onko Chris yhä mustasukkainen ystävyydestämme?” Markus kysyi lopulta.

“On,” Joni huokaisi. “Entä Lauri?”

”Oi kyllä… Hän alkaa murjottaa joka kerta kun kuulee nimesi, se on melko uuvuttavaa.” Markus myönsi.

”Tiedän mitä tarkoitat, se alkaa toistaa samaa kaavaa nopeasti.” Joni nyökkäsi ja samaisella hetkellä hän kuuli avaimen kääntyvän etuoven lukossa ja ovi aukeni kolahtaen. Joni vilkaisi kelloa; vasta kolme iltapäivällä.

”Hei, olen kotona!” Chris huhuili. Hänen oli onnistunut lopettaa työnsä normaalia aiemmin ja edessä oli vapaa viikonloppu. Matkalla kotiin hän oli pysähtynyt ostamaan viiniä ja halusi nyt viettää rentouttavan romanttisen viikonlopun Jonin kanssa. Hän laski ostoksensa maahan, potki kengät jaloistaan ja riisui takkinsa.

Joni katsoi Markusta hivenen huolestuneeseen sävyyn ennen kuin nousi ja käveli kohti eteistä. Hän piteli kahvikuppia käsissään. ”Hei,” hän hymyili ja nojautui seinää vasten. ”Tulit kotiin aikaisin, haluatko kahvia?”

Chris hymyili hänelle mutta asettaessaan takkiaan naulakkoon hän huomasi takin joka ei kuulunut hänelle eikä Jonille. ”Kenen takki tämä on?” Chris kysyi hampaitaan kiristäen, katsoen Jonia tuimasti.

Joni katsoi takkia ennen kuin siirsi katseensa mieheen. ”Se on Markuksen, kutsuin hänet kahville,” Joni selitti rauhallisesti. ”Minulla oli tylsää.”

”Tylsää? Sinulla oli tylsää ja sinun täytyi kutsua se paskiainen tänne?”

Markus, joka kuuli Chrisin korotetun äänen, astui ulos keittiöstä heitä kohti. ”Hei kaveri, rauhoitu,” hän sanoi ja vilkaisi Jonia joka näytti yhtä yllättyneeltä Chrisin kielenkäytöstä.

Chris astui Markusta kohden ja tarttui tämän paidan rintamuksesta. “Pidä pääsi kiinni! Mitä helvettiä ajattelit?! Eikö poikaystäväsi perse ole tarpeeksi? Tarvitset toisen?!”

Joni katsoi poikaystäväänsä järkyttyneenä, tämä vei mustasukkaisuuden jo uudelle tasolle. ”Chris päästä hänestä irti nyt heti! Markus ei ole tehnyt mitään! Hän on ystäväni, tuli tänne vain kahville ja siinä kaikki!” 

”Vain kahville?” Chris ärisi. “Miksi sitten selkäni takana? Kun en ole kotona enkä tiedä asiasta?” Hän päästi irti Markuksesta ja loi häneen halveksuvan katseen ennen kuin kääntyi Jonin puoleen. ”Sinä helvetti tiedät mitä ajattelen teistä kahdesta!”

Joni kavensi katsettaan, hänen huulensa tiukentuivat; tuntui nöyryyttävältä tulla huudetuksi sillä tavoin kuin Markus oli paikalla, Joni ei pitänyt siitä tippaakaan. ”Mitä helvettiä sinä oikein kuvittelet Chris? Pitäisikö minun soittaa sinulle joka helvetin kerta kun haluan kutsua ystäviäni kylään?”

”Niin juuri! Minulla ei ole salaisuuksia sinulta ja odotan samaa!”

Markus tunsi olonsa epämukavaksi ja siirtyi kohti ovea. ”Minun pitäisi lähteä,” hän sanoi ja kurottautui ottamaan takkinsa.

”Olet naurettava Chris,” Joni tiuskaisi. ”Voitko muka rehellisesti väittää että soittaisit minulle joka kerta kun en olisi kotona ja haluaisit pyytää vieraan kylään?”

“Tietenkin soittaisin!” Chris huusi. “Valitettavasti kaikki ystäväni ovat vain Kanadassa, koska muutin tänne SINUN vuoksesi!”

 Joni inhosi sitä kun Chris veti esiin tuon kortin ja hän joutui puraisemaan kieltään välttyäkseen sanomasta jotain mitä katuisi. Hän oli nolostunut myös ystävänsä vuoksi

“Anteeksi Markus, soitan sinulle myöhemmin, okei?” Joni mutisi suomeksi ystävälleen.

Chris suuttui entisestään. ”Tuo oli pirun alhaista!” Hän huusi, Markus kiirehti ottamaan takkinsa ja kenkänsä ja lähti asunnosta nopeasti. ”Saamarin pelkuri!” Chris karjui ja paiskasi oven kiinni pojan perässä. Joni oli varma, että koko rappu kuuli Chrisin raivoamisen.

”Mikä helvetti sinua vaivaa Chris?! Käyttäydyt kuin 5-vuotias! Olen kyllästynyt ylireagointiisi!”

”Vai niinkö? En pidä siitä että tapaat tuota tyyppiä,” Chris kääntyi ja mulkoili Jonia.

”No näen sen kyllä! Mutta hän on ystäväni ja sinun täytyy vain hyväksyä se!”

”Vaihda ystäväsi johonkuhun joka ei halua panna sinua!”

Joni huokaisi väsyneenä. “Sinä todella, todella ylireagoit. Lakkaa kontrolloimasta kaikkea mitä teen! Markus ei ole pannut minua, okei? Yritä luottaa minuun edes hieman!” Joni katsoi Chrisiin tiukasti ennen kuin kääntyi takaisin keittiöön, hän laski kahvikuppinsa tiskipöydälle ja sammutti kahvinkeittimen.

“Hän ei koskenut sinuun? Hyvä,” Chris käveli Jonin taakse ja käänsi hänet ympäri. “Hyvä, koska kukaan toinen ei saa panna sinua kuin minä.”

Joni katsoi miestä hiljaa hetken. “Ensi kerralla kun minulla on ystävä käymässä, et saa alkaa raivoamaan kuten äsken.” Hän varoitti.

“Ja ensikerralla, kun haluat kutsua tänne jonkun, kerro minulle,” Chris pyysi ja nojautui lähemmäksi. Jonista pyyntö tuntui typerälle, sai hänet tuntemaan itsensä lapseksi.

“Entä jos joku ystävistäni tulee käymään yllättäen, pitääkö minun silloinkin soittaa sinulle?”

Chris kohotti kulmiaan. “Kyllä, ellei se ole nainen,” hän nyökkäsi. Joni tunsi jännittyvänsä, yritti hillitä itsensä; oliko kellään muulla parilla tällaista sääntöä? – Hän epäili.

“Entä Dima? Tai muut hetero ystäväni?” Hän kysyi kireästi.

“Älä testaa minua…” Chris sähähti.

“Olen pahoillani, mutta tämä kuulostaa todella typerälle! Mieti nyt Chris!” Joni risti kätensä rintaansa vasten ja nojautui tiskipöytää vasten. 

“En vain pidä siitä,” Chris yritti rauhoittua. “Kuuntele, välitän sinusta enkä pidä siitä kun muut miehet tuijottavat persettäsi,” hän nojautui lähemmäksi ja kuiskasi Jonin korvaan; “Perseesi kuuluu minulle, vain minä saan nauttia siitä.”

“Aika omistushaluista puhetta,” Joni totesi ja yritti parhaansa rauhoittua. “Tietenkin välitän sinusta myös, en kai muuten olisi kanssa? Sinun vain täytyy luottaa minuun.” Joni katsoi Chrisin silmiin. “Sinun täytyy hillitä mustasukkaisuutesi, et voi huutaa ihmisille niin kuin äsken teit.”

“Ehkä,” Chris nyökkäsi.

“Et siis huuda enää?”

“En huuda sinulle enää.” Chris lupasi kuiskaten.

“Hyvä,” Joni huokaisi ja painoi kevyen suudelman miehen poskelle. Hän oli väsynyt tappelemaan ja toivoi voivansa rentoutua viikonloppuna. Chris virnisti ja kietoi kätensä Jonin vyötärön ympärille suudellen tätä voimakkaammin. Joni oli yhä hieman varuillaan äskeisen mustasukkaisuuskohtauksen vuoksi, mutta yritti parhaansa vastata suudelmaan.

Chris puski Jonia voimakkaammin tiskipöytää vasten syventäen suudelmaa. Hän näykki Jonin alahuulta ja nosti hänen paidanhelmaansa. Joni huokaisi pehmeästi, hänen mielessään taistellessa ristiriitaisten tuntemusten kanssa; oliko hyvä antaa Chrisin tahdolle periksi riidan jälkeen? Hän kuljetti käsiään Chrisin rinnalle, puristi tämän paitaa nyrkkeihinsä. Chris hengitti raskaasti, hän nosti Jonin työtasolle, repi hänen paitansa auki ja suuteli paljastunutta ihoa nälkäisesti; olkapäätä ja kaulaa näykkien ja imien, haluten merkitä Jonin omakseen. 

Joni yritti työntää miestä kauemmaksi. “Chris, olen sanonut! Ei jälkiä!” Hän huokaisi turhautuneena, he olivat käyneet tämänkin keskustelun monta kertaa aiemmin. Hänen agenttinsa alkoi menettää kärsivällisyytensä, kun Joni ei tuntunut onnistuvan hillitsemään poikaystävänsä halua merkitä hänen ihoaan; jäljet eivät olleet helppoja peitettäviä maskeeraajille.

Chris kavensi katsettaan, selvästi murjottaen muttei sanonut mitään, avasi vain hänen housunsa ja Joni tiesi, että mies oli jo onnistunut jättämään pienen jäljen hänen kaulaansa. Joni saattoi vain toivoa, ettei jälkiä tulisi lisää. Huokaisten hän nojautui lähemmäksi, suuteli Chrisin poskea ja silitteli hänen olkapäitään. ”Sinulla ei ole syytä olla mustasukkainen…” Joni kuiskasi saaden Chrisin katsomaan ylös ja suutelemaan hänen huuliaan.

”Haluan panna sinua, täällä, nyt…” Chris kuiskasi hänen korvaansa ja nosti Jonin lantiota riisuakseen tämän housut ja bokserit.

 ”Tiedän,” Joni kuiskasi. ”Öljy on samassa kaapissa kuin jauhot,” hän lisäsi uskoessaan että makuuhuone ja kunnon liukaste olivat liian kaukana Chrisin ollessa tällä tuulella.

Chris virnisti. ”Kuulut minulle, muista se,” hän kuiskasi ja käänsi Jonin ympäri, painaen hänen selkäänsä, jota Joni kumartuisi tason ylle.

Joni käänsi kasvonsa poikaystäväänsä, hänen kätensä lepäsivät tasoa vasten. Hän vilkaisi kohti kaappia missä öljy oli ja sitten Chrisiin joka hyväili hänen peppuaan.

”Ei jälkiä vai?” Hän kysyi. “Entä tänne?” Ja ennen kuin Joni ehti reagoida, Chris oli jo upottanut hampaansa hänen yläreiteensä saaden hänet huudahtamaan. Joni tunsi Chrisin sormen painautuvan aukkoaan vasten yrittäen työntyä sisään.

”Käytä sitä helvetin öljyä!” Joni tiuskaisi.

Chris katsoi Joniin ärsyyntyneenä, mutta haki lopulta pullon ja levitti öljyä Jonin pepulle. ”Tyytyväinen?” Hän kysyi ennen kuin työnsi kovakouraisesti kaksi sormeaan tämän sisälle saaden Jonin vavahtamaan.

”Varovasti,” Joni pyysi, mutta oli melko varma että pyyntö menisi jokseenkin kuuroille korville. Chris oli kärsimättömällä tuulella ja silloin se ei olisi hellää tai hidasta. Hän tunsi Chrisin nojautuvan hänen ylleen, nuollen hänen niskaansa, työntäen sormiaan hänen sisällään sisään ja ulos nopeaan tahtiin.

Käsittely oli jokseenkin epämukavaa, jopa kivuliasta, mutta Joni ei kyennyt liikkumaan Chrisin painon alla. 

”Chris,” Joni vaikersi.

”Niin?” Chris kuiskasi ja lisäsi kolmannen sormen, hän oli kyllästynyt käsittelemään Jonia silkkihansikkain. Chris venytti sormiaan Jonin sisällä, samalla kun avasi toisella kädellä housunsa ja veti kovettuneen elimensä ulos.

”Hitaammin…” Joni pyysi. “Sattuu vähän,” hän kuiskasi ja katsoi Chrisiin olkansa yli.

”Olet niin saamarin tyttömäinen joskus,” Chris kuiskasi. ”Voin valmistella sinua enemmän, jos haluat,” hän lisäsi ja työnsi neljännen sormensa sisään, samalla kun taivutti Jonin käsivarren tämän selän taakse estääkseen tätä pakenemasta nyt.

Joni huusi ja vaistomaisesti yritti liikkua kauemmaksi vain satuttaen itseään kun hänen lonkkaluunsa kolahtivat tason kulmaa vasten. Kyyneleet täyttivät hänen silmänsä. ”Etkö ole valmis vielä?” Chris kysyi ja käänsi sormiaan tähdäten oikeaa kohtaa vasten.

Joni huokaisi tuntiessaan yhtäkkistä nautintoa kivun seassa, joka teki sen siedettävämmäksi. Hän ei voinut olla huokaamatta, kykenemättä muodostaa ainuttakaan järkevää sanaa. Chris jatkoi Jonin eturauhasen hieromista hymyillen omahyväisesti. ”Pidät siitä, etkö? Olla levitettynä näin, siitä että sinua pannaan kunnolla?”

Jonin vartalo rentoutui hieman, hänen näkökenttänsä hämärtyi, hän huohotti mielihyvän kasvaessa, tuntui miltei kuin hän menettäisi tajuntansa. ”Nnnh Chris…”

”Niin? Kerro mitä haluat?” Chris nuolaisi Jonin korvaa ja kuunteli tämän huokailuja.

”Ah, minä… Chris…”

”Haluat että työnnyn sinuun?” Chris virnisti. “Hyvä on,” hän sanoi, veti sormensa ulos, tarttui Jonin lantioon ja tähtäsi kalunsa tämän Anusta vastaan. Hän työntyi Joniin rajusti, odottamatta että Joni ehtisi tottua; olihan tämä jo valmisteltu niin tarkasti. Chris alkoi puskea Jonia vasten nopeaan tahtiin.

Joni sulki silmänsä ja vaikersi, hänen lantionsa hankautui kivuliaasti tasoa vasten ja Chrisin otteet olivat niin kovakouraisia, että ne alkoivat sattua. Hänen erektionsa pehmeni. ”Sinä saatana kuulut minulle!” Chris sähisi hänen korvaansa. ”Sano, että olet minun tai panen sinua kunnes vuodat verta…”

Joni tunsi kylmien väreiden kulkevan niskassaan, hän tunsi olonsa epämukavaksi jopa pelokkaaksi kuulleessaan nuo sanat ja tavan jolla Chris ne sanoi; kuin todella tarkoittaisi niitä. ”O-olen sinun…” Joni huokaisi, haluten tilanteen olevan vain äkkiä ohi.

Chris murahti ja kiihdytti työntöjään entisestään. ”No sitten hitto vie muista se!”

Joni puraisi huultaan. Tämä tuntui jotenkin oudolle ja väärälle; Chris ei koskaan aiemmin ollut näin raju. Huolimatta siitä Joni yritti tehdä parhaansa vastatakseen miehen liikkeisiin, mielessään hän rukoili, että Chris saisi orgasminsa mahdollisimman pian, hän halusi pois, halusi sen olevan jo ohi. ”Chris…”Hän huokaisi tietäen miten mies rakasti kuulla hänen huokailevan hänen nimeään kun he harrastivat seksiä.

Chris irrotti otteensa Jonin lantiolta ja tarttui sen sijaan hänen hiuksiinsa. ”Hitto Joni… tunnut hyvälle…” Chris teki muutaman rajun työnnön lisää ennen kuin saavutti orgasminsa ja tuli Jonin sisälle.

Joni yritti tasata hengitystään, tunsi olonsa uupuneeksi. Chris päästi irti hänen käsivarrestaan ja hiuksistaan ennen kuin vetäytyi hänestä. ”Tulitko sinä, Joni?”

Joni miltei pyrskähti katkeraan nauruun, mutta onnistui estämään itsensä, hän ei ollut varma mitä ajatella.

”En,” hän vastasi lopulta ja nousi ylös. ”Ei se haittaa… haluan mennä suihkuun ja levätä hieman.”

”Ei,” Chris sanoi ja käänsi Jonin ympäri, hän tarttui tämän elimeen ja hyväili sitä hellästi. ”Haluan, että tulet.” Joni koetti ottaa mukavamman asennon, hän tunsi kuumottavan kivun takamuksessaan kuin Chris olisi yhä ollut uppoutuneena häneen. Hän huokaisi pehmeästi kun Chrisin kosketus alkoi tuntua hyvälle.

”Hyvä poika,” Chris virnisti ja polvistui lattialle Jonin eteen, ottaen tämän elimen suuhunsa imien hellästi samalla kun hyväili hänen pallejaan.

Joni sulki silmänsä, otti toisella kädellä tukea työtasosta samalla kun toinen kurottautui Chrisin hiuksiin. Hän tunsi kuinka öljy ja Chrisin sperma alkoi valua hänen sisältään ja Joni puraisi huultaan.

”Tulee sotkua,” hän kuiskasi.

”Pidän siitä,” Chris virnisti ja nuoli Jonin elintä samalla kun katsoi ylös hänen kasvoihinsa. Hän toi sormensa Jonin liukkaalle, vuotavalle aukolle. ”Pidän siitä kuinka spermani valuu sinun suloisesta pepustasi, se miltei saa minut kovaksi taas…”

”No… kunhan tiedät, ettet saa enää uudestaan tänään, olen aivan liian hellänä.” Joni hymyili ja sulki silmänsä, keskittyen siihen hyvään oloon jonka Chrisin suu tarjosi.

Chris virnisti, jos hän halusi hän tiesi kyllä miten saisi Jonin myöntymään, täytyi vain vetää oikeista naruista, oli hänen peppunsa sitten hellänä tai ei. Chris jatkoi Jonin imemistä, tehden parhaansa saadakseen tämän nauttimaan ja Joni nautti.

Lopulta Joni antoi varoituksen, että tulisi pian ja Chris vain imi häntä kiihkeämmällä tahdilla. Hän tunsi Jonin sperman täyttävä suunsa, kapean vartalon vapistessa hänen edessään ja Chris nieli kaiken minkä saattoi. Hän nuolaisi huuliaan ja virnisti Jonille.

”Eihän se ollut niin paha, eihän kulta?” Hän kysyi ja painoi suudelman Jonin huulille.

”Ensikerralla ole hellempi, jooko?” Joni kysyi.

“Totta kai, lupaan.” Chris hymyili ja suuteli Jonia uudestaan. “Mennään nyt suihkuun, sitten teen illallista ja sinä voit levätä.”

Joni nyökkäsi hitaasti, joskus Chris hämmensi häntä, hänen hellä ja raju puolensa sekoittuen, muuttuen äkisti. Hän hymyili avopuolisolleen varovasti. ”Kiitos,” Joni kuiskasi. ”En halua nähdä samanlaista mustasukkaisuuskohtausta uudestaan, Chris.” Hän päätti lisätä johon Chris ainoastaan hymyili.

”Etkä näe, kulta, et jos et anna syytä sille.” Chris kuiskasi ja painoi suudelman Jonin nenänpäälle.

Web published: My Secret Shore 6.huhtikuuta, 2010

© KOLGRIM 2006 - 2012

Jatka lukuun 19

My Secret Shore HOME