5. Luku
Joonas:
Katson Alexia hämmentyneenä kun se hukuttaa mut anteeksipyyntöihin ja lupaa olla tekemättä sitä enää koskaan. Räpytän silmiäni; tarkoittaako se, ettei se aio panna mua enää koskaan?
”Älä itke rakas,” se pyytää ja pelkään, että se hajoaa palasiksi mun eteeni.
”Rauhoitu nyt hyvä mies!” Sanon painokkaasti noustessani kyynärpäitteni varaan. Alex pysähtyy ja katsoo muhun, ”otan nyt ne housut pois ja tuu takaisin sänkyyn! Tai jos pidät mua niin ällöttävänä niin sano se!” Mun alahuuli värähtää uhkaavasti, katson Alexin silmiin ja yritän räpytellä typeriä kyyneliä pois.
”Ällöttävänä?” Alex toistaa, “Jonas, sä… sä
oot kaikkea muuta paitsi ällöttävä.” Se sanoo pehmeästi, mun alahuuli värisee
yhä ja Alex riisuutuu ja kiirehtii takaisin mun viereen. ”Luulin, että satutin
sua,” se kuiskaa, koskettaen lempeästi mun kasvoja. Pudistan päätäni ja kiroan
mielessäni kyyneleet joille ei tunnu olevan loppua.
”Olin niin onnellinen, Alex…” kerron sille ja sanaakaan sanomatta Alex vetää mut
lähelleen, painan pääni sen rintaa vasten, hengitän syvään. ”Luulin, että sä
pidit mua niin ällöttävänä, ettet halunnut koskea muhun, luulin, että sen vuoksi
sä aina karkasit mun luota… Ja nyt viimein me rakasteltiin ja olin niin
onnellinen. Siksi mä itkin, mä olin odottanut niin pitkään ja…” Alkoholi antaa
mulle rohkeutta kertoa viimein sen, mitä oon ajatellut jo pitkään. ”Sä aina
karkasit…” Kuiskaan lopuksi.
”Joonas… rakas… me ollaan oltu idiootteja eikö?” Se kysyy ja katson hämmentyneenä ylös sen kasvoihin, Alex pyyhkii viimeisetkin kyyneleet pois mun poskilta. ”Syy miksi karkasin on, että luulin ettet olisi valmis… Oon oikeasti kärsinyt siitä, miten paljon haluan sua. Etkö koskaan ihmetellyt miksi kävin suihkussa niin monta kertaa päivässä?” Alex kysyy.
”Ajattelin, että halusit ehkä pitää itsesi tosi puhtaana.” Mutisen ja kun Alex virnistää leveästi mun vastaukselleni, tajuan viimein todellisen syyn.
”A-ai?” Alex nyökkää ja me molemmat puhjetaan nauruun kun tajutaan miten typeriä ollaan molemmat oltu. Alex rutistaa mua kovemmin itseään vasten.
”Ich liebe dich,” se kuiskaa mun korvaani, sen huulet liikkuvat hellästi mun otsalle, hymyilen, sen vahvat kädet ja lämpö mun ympärilläni tuntuu turvalliselta ja hyvältä.
”Rakastan sua…” kuiskaan takaisin nostaessani katseeni hetkeksi sen ruskeisiin silmiin, Alex hymyilee yhä, kietoo peiton meidän molempien ympärille ja pitää mua lähellään.
”Tuntuu hyvältä, vain pidellä sua…oot niin lämmin…” Alex kuiskuttelee, silitän sen käsivartta peiton alla.
”Niin tuntuu… Alex… oon tosi onnellinen nyt, en uskonut että voisin enää tuntea näin…kiitos.”
”Mä oon onnellinen myös…kiitos sun. Hyvää yötä, rakas.”
”Hyvää yötä, aamulla nähdään,” virnistän,
”Aamulla nähdään,” Alex toistaa huvittuneena ja suutelee vielä kerran mun poskea.
**^^^**^^^**
Aamun ensi kajo herättää mut unestani, tunnen Alexin lepäävän selkääni vasten, aamuerektio painautuneena mun pakaroitteni väliin. Sen vasenkäsi on mun ympärilläni ja hymyilen katsoessani yksinkertaisia kultasormuksia jotka kimaltelee meidän sormissa. Tuntuu hullulta ajatella, että ollaan virallisesti toistemme, hullulta, mutta hyvältä. Työnnän peppuani sen erektiota vasten ja tunnen sen sykähtävän, Alex murahtaa tyytyväisenä ja alkaa hiljalleen liikuttaa lantiotaan mua vasten, se vetää hitaasti kätensä mun otteestani, liikuttaa sen mun vatsaani pitkin alas, kunnes koskettaa mun kaluani; sormet kietoutuvat määrätietoisesti sen ympärille ja huokaan mielihyvästä.
Käännän päätäni suudellakseni Alexin huulia, sen käsi alkaa liikkua hitaasti mun
elimeni ympärillä, suudelma tukahduttaa mun huokaisun. Tunnen sen kalun sykkivän
yhä vaativammin itseäni vasten ja haluamatta rikkoa suudelmaa alan hieromaan
peppuani Alexin elintä vasten. Alex ymmärtää vinkin ja irrottaa otteensa mun
kalustani liikuttaakseen kätensä mun yhä liukkaalle aukolle, sen sormi hieroo
sitä hetken ennen kuin työntyy sisään tunnustellakseen mua. Uusi herkullinen
murahdus sen huulilta, sormi vetäytyy ja jotain paljon isompaa asetetaan sen
tilalle. Hetken Alex vain kiusoittelee mun aukkoani terskallaan, ajaen mut
hulluksi halusta.
Vain muutama kuukausi aiemmin, en olisi kyennyt uskomaan, että voisin koskaan haluta enää yhtään penistä sisälleni, en ainakaan näin paljon.
Kiusoiteltuaan meitä molempia tarpeeksi Alex viimein työntyy sisään, hiljaa ja
samalla voimakkaasti, kunnes koko pituus on liukunut sisään, kivun aalto liikkuu
lyhyenä mun lävitseni kunnes jättää jälkeensä vain pelkän nautinnon. Alexin käsi
liikkuu takaisin alkuperäiselle paikalle hieromaan mua työntöjensä tahdissa;
tunnen olevani taivaassa. Rakastelu on paljon hitaampaa ja rauhallisempaa kuin
mitä se oli edellisenä iltana.
Alex vetäytyy ulos ja nostaa mut syliinsä, täyttäen mut uudestaan, keinun hiljaa, ei ole kiire minnekään, tuntuu vain hyvältä ja haluan sen kestävän, Alex hymyilee mulle, tuo kätensä mun kasvoilleni ja suutelee sitten hitaasti mun huulia, vastaan siihen, olo on lämmin ja jokaisesta kosketuksesta tunnen Alexin rakkauden, seksistä tulee jotain paljon enemmän, aiemmat painajaiset antaa tilaa jollekin paremmalle. Lopulta Alex laskee mut selälleni, meidän sormet kietoutuvat toistensa ympärille, katsotaan syvälle toistemme silmiin, hymyilen. Hiljalleen keinutetaan toisemme huipennukseen.
Rentona ja hikisenä Alex laskeutuu mun vierelleni, vaivutaan uneen; minnekään ei ole kiire tänään.
**^^**^^**^^**^^**
“Mistä tää arpi tuli?” Alex kysyy koskettaessaan pientä arpea mun oikealla ohimolla, melko lähellä silmää. On jo iltapäivä ja maataan yhä sängyssä.
”Olin noin neljän vanha, äiti leipoi pullia
ja olin äidin pieni apulainen.” virnistän. ”Joten siinä mä olin, söpössä
sinisessä lohikäärme essussa, istuin keittiönpöydän ääressä ja autoin äitiä
taikinan kaulitsemisessa. Se penkki oli semmoinen suora ja pitkä ja kun
kaulitsin taikinaa tohkeissani, mun peppu liikkui mukana ja ennen kuin ehdin
tajuta mitään, penkki loppui kesken, tipuin ja löin pääni suoraan
patterinkulmaan.” Nauran muistolle Alexin kanssa. ”Se on hauskaa nyt, muttei
ollut silloin, muistan, että tossa kohtaa oli syvä vertavuotava kolo ja huusin
keuhkoni puhki.
”Voi pikkuista,” Alex mutisee sivellen mun hiuksia kasvoilta.
“Oon onnekas, että mulla on vielä mun silmä tallella,”
”Ja kaunis silmä se onkin, ne molemmat ovat.” Alex hymyilee, “oon varma, että näytit tosi suloiselta siinä essussa, mun pitää ehkä hankkia sulle sellainen.” Lyön sen käsivartta leikkisästi.
”Ai luulet, että rupean leipomaan sulle?” Nauran.
”Jep,” Alex nyökkää ja suutelee mua.
”Korkeat luulot… mutta… no jos hankit mulle sinisen essun jossa on Aku Ankka…hm… ja Akulla pitää olla kokkihattu päässä, sitten voin leipoa.”
”Mutta en oo nähnyt sellasia missään…” Alex valittaa ja vetää koiranpentu ilmeen kasvoilleen, ”eikö riittäisi, että se on sininen jollain kuvalla?”
”No… se on paras olla hauska kuva,” virnistän.
Alex liikuttaa kättään mun vartalolla tutkien ja tunnustellen, tunnen sen
kosketuksen käsivarrellani, tupakan polttamalla arvella, jonka Tomi teki.
Hätkähdän muistosta jolloin Alex suutelee kohtaa hellästi.
”Suutelen sen paremmaksi,” Alex kuiskaa ja painaa uuden pehmeän suudelman mun huulilleni.
”Mun isoisä piiskasi mua, kun olin pieni.” Alex jatkaa, kun juoksutan sormiani sen selkärankaa pitkin.
”Niinkö?” Alex nyökkää, laskee päänsä mun rintaani vasten ja sulkee silmänsä.
”Vihasin sitä ja vihaan yhä, kaikkea mitä se on ja edustaa…Ja vihaan sitä, että oon sukua sille.”
”Piiskasiko se sua usein?” Kysyn pehmeällä äänellä.
”Kyllä. En koskaan onnistunut miellyttämään sitä, kukaan ei pystynyt tai pysty siihen. Isoisä on paha mies, kohteli isoäitiä kamalasti, mutta kai isoäiti oli liian sokea tietääkseen paremmasta. Isoisä hakkasi sitä ja joinain öinä heräsin sen itkuun ja huutoon. Olin niin pieni ja peloissani, en osannut tehdä mitään. Ja nyt isoäiti on jo kuollut…”
”Oon pahoillani Alex, en usko, että olisit voinut tehdä mitään.”
”Isoisä oli yksi niistä… Tiedäthän? ... Se uskoo siihen yhä ja se tekee mut sairaaksi ja… toivon vain, että se saisi minkä ansaitsee, että paha saisi palkkansa.” En ole täysin varma mitä Alex tarkoittaa, mutta aavistan kuitenkin.
”Natsi?” Kysyn lopulta hiljaa, johon Alex tyytyy nyökkäämään.
”Mun isän isä oli kylähullu juoppo ja mun iso isoäiti oli suotorpan letukka,”
sanon rikkoakseni huoneeseen laskeutuneen hiljaisuuden ja samalla keventääkseni
tunnelmaa.
”Suotorpan mikä?” Alex nostaa päätään katsoakseen mun kasvoihini.
”Suotorpan letukka,” toistan hilpeästi.
”Melkein pelottaa kysyä,” Alex katsoo mua uteliaana, en voi olla nauramatta.
”Se tykkäsi jakaa herkkujaan ja se asui suotorpalla. Iso isoäiti oli kylän suosituin juorunaihe. Mun iso isoisä oli puolestaan sokean rakastunut siihen, eikä uskonut huhuja. No, tuli sota, aviomies lähti ja jätti vaimonsa…hm… kiimaiseksi kait? Joten se sitten…hm… viihdytti vieraita… No sanotaanko vaikka niin, etten usko sen pystyneen voittamaan vihollisia pelkällä taskuveitsellä, niin kuin se kertoi lapsilleen, luulen, että sen takana oli täysin eri tarina.”
Alex pudistaa päätään hymyillen ja suutelee mun otsaani.
”Miten musta tuntuu, että rakastan sua vaan päivä päivältä enemmän,” Alex huokaa.
”Samat sanat…” hymyilen, ”mun oma mies…” katson Alexin kasvoja, kosketan sen poskea ja ihailen sen piirteitä, se on komein ja kaunein mies jonka oon ikinä tuntenut.
”No niin, ylös ja pesulle pikkuinen,”
”En oo pikkuinen!” protestoi nauraen kun Alex kokoaa mut käsivarsilleen.
”Tarpeeksi pikkuinen kannettavaksi,” Alex virnistää ja ottaa ensimmäiset hieman vaivalloiset askeleet kohti kylpyhuonetta. ”No…ehkä vain lyhyeksi matkaa… ehkä et ihan niin pikkuinen,” se murahtaa, lihakset täristen hieman mun painoni alla.
”Hullu, laske mut alas,” nauran, mutta Alex pudistaa päätään.
”En laske, vasta kylpyhuoneessa.” Se nyökkää päättäväisesti ja jatkaa matkaansa.
**^^**^^**^^**
Myöhemmin Alex menee kaupoille ostamaan mulle lupaamansa essun ja vuokraamaan leffoja illaksi. Tallustelen asunnossa olooni tyytyväisenä, onnellisena ja rakastuneena. Elämä näyttää viimein valoisammalta, viimein tunnen olevani oikeasti naimisissa. Mika luuli voivansa tuhota mut kokonaan, rikkoa kaiken, mutta se epäonnistui. Kaiken sen jälkeen oon tässä, oon Alexin kanssa ja… me harrastettiin seksiä ja pystyin nauttimaan siitä; se on iso askel.
Saan puhelun Stafanilta, Alexin ollessa
poissa, jopa se huomaa kuinka iloiselta mun ääneni kuulostaa. Se kutsuu mut
luokseen maanantaina, tarjoutuu hakemaan mut kun pääsee koulusta; asutaan
kuulemma matkanvarrella. Koska maanantai on pitkäpäivä Alexille, suostun
tarjoukseen. Puhelun päätyttyä oon vieläkin onnellisempi elämäni tilaan; pääsen
uimaan ja saunomaan! Ja mulla on uusi ystävä täällä Saksassa! Ehkä maailma ei
olekaan niin paha paikka?
Alex palaa kotiin ja kokataan yhdessä. Se on
ostanut myös itselleen essun. Suudellaan, leikitään ruualla, nauretaan,
rakastellaan uudestaan keittiössä. Syödään, katsotaan elokuvia ja päädytään
rakastelemaan myös sohvalla. Alex on hellä ja rakastava; kaikkea mitä tarvitsen.
Illalla myöhään puhutaan pitkiä keskusteluja; opitaan yhä enemmän toisistamme.
Luulen, että tarvittiin tätä molemmat ja tunnen olevani läheisempi sen kanssa
kuin koskaan. Haluan aina olla Alexin kanssa, juuri niin kuin luvattiin
toisillemme.
-jatkuu-
Web published: My Secret Shore 30.maaliskuuta.2008
© KOLGRIM 2006 - 2008